Kylläpä on luettu meillä kotona olleet kirjat todella puhki viime aikoina. Normaalisti käyn viikoittain kirjastossa, mutta se ei ole ollut mahdollista viime aikoina. Alkoi jo kyllästyttää aivan totaalisesti hyllystä löytyvät vaihtoehdot ja huutelin Facebookissa, olisiko kenelläkään tutulla lainata kirjoja. Suoraan naapurista saimmekin Ikean kassillisen, joita on nyt luettu pala kerrallaan ja sieltä on riittänyt iloa! On luettu kakkososaa sarjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille, ykkönen on aika puhki tahkottu ja on luettu Karoliinaa, josta tuli aivan suosikki.
TUULA KALLIONIEMI: KAROLIINA JA LENTÄVÄ REPPU
Meille täysin uusi kirjasarja, joka on ilmestynyt ensi kertaa yli 10 vuotta sitten ja sittemmin on myös uusi painos tehty. Kyseisessä osassa Karoliina on juuri mennyt kouluun, mutta jo eskariajoistakin kirjoja on. Koska perheessämme on 7-vuotias tyttölapsi, osui tämä ihan täysillä kohteeseen, myös nelivuotias jaksoi kuunnella hyvin. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja vauhdikkaita ja naurun remakka oli välillä aikamoinen, kun tätä luettiin läpi. On uskomatonta, miten salamavauhtia ajatukset lentävät pienen koululaisen päässä ja miten voi unohtua täysin se, mitä oli tekemässä. Malttia ei aina löydy ja asiat käsitetään hyvin konkreettisesti – kun puhutaan väärästä riisistä, on Karoliina jo aivan kauhuissaan siitä, että söi myrkyllistä riisiä koulussa. Tulipa muuten mieleen kun olin itse lapsi ja ekaluokan ensimmäisiä kotitehtäviä oli piirtää mukille korva. Tein se itsenäisesti, mutta meillä ei oltu kotona käytetty sanaa korva – piirsin siis mukille sen ”kahvan” sijaan ihmiskorvan. Kun kirjat avattiin seuraavana päivänä koulussa, en unohda ikinä sitä häpeää mikä oli kun pojat nauraa räkättivät että ”Katja piirsi mukiin oikean korvan!”. Tulipahan opittua uutta, hehe. Aivan mainio alakoululaisen ja eskarin kirjasarja, olin tosi iloinen kun tämä uusi tuttavuus löytyi naapurin antamasta kirjakassista. Lainaan kaikki osat kirjastosta heti kun sinne pääsee!
TARJA MAKKONEN: ÖNNÖ JA KIRJAVA KISSA
Toinen ihan uppo-outo kirja, joka myös nauratti niin paljon, että jos oli minun iltasatuvuoro, saattoi mies jäädä lattialle kuuntelemaan myös tätä kirjaa. Niin elävää tekstiä ja hauskoja tapahtumia kirja pitää sisällään. Ja taas niin samaistuttavia, 6-vuotiaasta Önnöstä tuli ehkä enemmän mieleen kuopuksemme, mutta Önnökin on sisarussarjansa nuorin. Ja ehkä äänekkäin.
Önnön oli bongannut äitini kirpparilta ja toi sen juuri ennen korona-aikojen alkua. Aloimme lukea ja tyttöjä harmitti aluksi, kun kuvia ei ole juuri ollenkaan. Se unohtui nopeasti, kun tarina vei mennessän. Kirjassa 6-vuotias Önnö asuu vastapäätä parasta kaveriaan (check!), äitinsä kirjoittaa kotona työkseen (check!) ja saa ajoittain hermoromahduksia (check!). Önnö on pieni tahtonainen, joka pistää muun muassa neuvolantädin täysin sekaisin käynnillään, eikä suostu esimerkiksi vaa’alle, koska siinä on tassun jäljet, eikä eläinten päällä voi seistä. Yöravustukseen Önnö lähtee reippaana, ainoana joka on vähän nukkunut ennen aamuyön ravustusta ja puhuu sisaruksensa uuvuksiin automatkalla. Elämäniloa ja tarmoa täynnä oleva pieni nainen ja niin mainiosti kirjoitettu kirja, että nauroimme kaikki iästä riippumatta mahat kipeinä. Suosittelen lämpimästi!
KATSELE KUVIA, KUUNTELE SATUA, LUE KIRJAA YOUTUBESSA
Tämä on vielä ihan pakko vinkata! Viimeisien eskarin etätehtävien joukossa oli kuunnella Youtubesta vanhoja katsele kuuntele ja lue-satuja. Kuinka monella oli niitä lapsena? Ne tuli kuunneltua aivan puhki. En tiennyt, että satuja on äänitetty hurja määrä Youtubeen, ilman kuvia tosin. Se ei haitannut, sadut upposivat kyllä kuulijaansa. Kuinka klassikko on Matti Raninin ääni, sitä halusi itsekin alkaa kuuntelemaan. Kuuntelemastaan sadusta piti piirtää kuva ja torstaina eskariopet arvailevat, minkä sadun kukakin on kuunnellut. Ihana idea ja tuli kyllä niin hyvä kuva, että arvauksesta tulee helppo. Kuinka monelle tuttuja lapsuudesta ovat nämä Disneyn sadut?
Oliko tuttuja vai uusia kirjoja? Mitkä teillä ovat suosikkeja lastenkirjoissa?
