Avainsana-arkisto: muoti

Tuoriniemi – upeita kotimaisia neuleita ja pellavaa vastuullisesti! (sis. alekoodin)

23.6.2021
4

*sisältää mainoslinkkejä

Tiedättekö, miten ihanalta tuntuu neule, joka ei kutita ja sopii Suomen vaihteleviin oloihin, lämmittää ja suojaa hyttysiltä kesäillassa? Mutta yhtä lailla sopii viileisiin syysiltoihin tai pakkaspäiviin. Neule, joka kestää aikaa ja käyttöä, eikä ole mikään pikamuotituote, vaan tehdään Suomessa ja tehdään tilauksesta, jottei turhaa varastoa kerry. Oikea hyvän mielen tuote, sillä tämän tuotteen matka vaatekaappiisi on äärimmäisen läpinäkyvä ja ihmiset tuotteen takana ovat täysillä innostuneena sen takana. Tällainen tuottaja on Tuoriniemi ja haluan kertoa sinulle heistä vähän lisää, jos yritys ei ole itsellesi tuttu!

Tuoriniemi – 40 vuoden kokemuksella neuleita ja pellavatuotteita

Tuoriniemen takana on omistaja Markku, joka on pyörittänyt yritystä jo 40 vuotta. Kuten monen muunkin yrityksen, on heidänkin täytynyt viime vuoden aikana muuttaa toimintatapojaan. Turistit, jotka paljon ostivat tuotteita kivijalkakaupoista ovat poissa ja toiminta on siirtynyt entistä enemmän verkkoon.

Tuoriniemen käyttämät langat ovat 100% mulesing-vapaata merinovillaa ja 100% luomupellavaa. Pellava on puuvilla parempi materiaali, sillä siinä missä puuvilla vaatii ahkeraa kastelua, viihtyy pellava puolestaan kuivilla paikoilla. Ja on muuten aivan täydellinen materiaali päälle näillä hellekeleillä!

Kaikki tuotteet valmistuvat Turun lähellä Liedossa, eli hankkimalla näitä tuotteita ostat myös työtä Suomeen. Olen ehdottoman vakuuttunut Markun ammattitaidosta ja töistä näiden käyttämieni vaatteiden perusteella – nämä tulevat jäämään kaappiini varmasti pitkäksi aikaa!

Garden-pellavapuseron uudenlaiselle sidokselle on haettu patenttia ja pääsin sitä kokeilemaan käteeni viime viikolla Turussa. Kuin silkkiä iholla!

Tuoriniemi on tehnyt myös HS-Ruma totuus villapaitoja liittyen Helsingin Sanomien ns. rumiin aiheisiin, eli ilmastonmuutokseen, muoviin meressä tai sotaan. Nämä paidat ovat todellinen kannanotto yhteiskunnallisiin aiheisiin sekä kotimaisten tuotteiden tukemiseen!

Omat suosikkituotteeni – merinovillainen House neuletakki sekä pellavatunika

Omaksi suosikikseni kohosi merinovillainen neuletakki House, joka on todella kaunis. Sitä on kahta mallia, lyhyempää ja pidempää, joista lyhyempi on nimeltään Sailing Boat. Pidempi malli, joka on myös hieman väljempi oli valintani. Koot ovat suht reiluja, itselleni riitti XS-koko. On todella pehmeä ja laadukas ja voin vannoa, ettei kutita ketään! Takki on Kaislakerttu Lehtovaaran suunnittelema ja kuosi minusta todella kaunis!

Pellavatunika nimeltään Putous löytyy todella monessa eri värissä. Itse ajattelin persikan olevan täydellinen kesärannalle ja se oli sävyltään juuri sellainen, kuin olin ajatellut. Nettisivuilla on helppo tehdä tilaus ja tuotteet valmistuivat nopeasti. Mitään varastosaldoa ei siis ole, jotta silläkin säästetään luontoa ja lisätään vastuullisuutta, vaan tuotteet tehdään tilauksesta. Tämä on minusta todella kunnioitettava piirre tekemisessä ja tiedät mitä ostat kun tilaat Tuoriniemeltä. Iso vastakohta pikamuodille!

Ja iloksenne saan jakaa teille 20% alennuskoodin katja20, jolla esimerkiksi saat kesähelteillle pellavaa nyt kivalla alennuksella. Ostoksille pääset tästä linkistä! Koodi on voimassa kolme viikkoa.

Sitten pellavatunika päälle ja kohti hellepäivää! Ovatko tuotteet itsellesi tuttuja? Veikkaan, että tulet kyllä ihastumaan sekä tuotteisiin, että ideologiaan!

Perhettä täytyy jakaa – mietteitä ajankäytöstä yrittäjänä ja lapsiperheellisenä

12.11.2020
Vastaa

Huh, nyt tuli varmasti oman blogiurani ennätys tässä päivitystahdissa! Neljä päivää ilman postausta heilahti tuosta vain. Ideoita bloginkin puolelle olisi ja vaikka mitä, mutta kaikenlaiset projektit ovat vieneet mennessään ja blogi on jäänyt odottelemaan ajanpuutteessa. Josko ensi viikolla ehdin niitä enemmän kuvata ja tuoda tännekin! Nyt eletään tätä bloggaajien suosikkikautta, kun on koko ajan pimeää, eikä iltaisin ole juuri mahdollisuuksia ottaa esimerkiksi kuvia pihalla. Se tuo omat haasteensa hommaan. Olen käyttänyt aikaa tällä viikolla muun muassa joulukuusen laittoon. Siis kyllä, meillä on ensimmäinen oma kuusi (tekokuusi) kotonamme, kun edessä on 20. joulu yhdessä. Montako kertaa olen miettinyt asiaa, mutten ole halunnut tekokuusta, en ole uskaltanut laittaa koska vauvat ja taaperot ja niin edespäin. Olen ihan innoissani kuusestamme, mikä piristys pimeyteen!

Perheen dynamiikka muuttuu hurjasti kokoonpanosta riippuen

Tässäpä asia, mille olen myös halunnut raivata aikaa. Sen lisäksi, että haluaisin tehdä perheenä asioita nelistään, olen yrittänyt kaivaa kaikille perheenjäsenille kahdenkeskistä aikaa. Monesti kun ollaan kotona nelistään, korvissa soi. Olemme kaikki ihan älyttömän kovia puhumaan ja kaikilla on tarve saada ajatuksensa kuuluviin. Aina joku keskeyttää jonkun, vaikka tästä on puhuttu, että odotetaan omaa puheenvuoroa. Jos me yritämme miehen kanssa sopia jotain harrastusvienneistä tms., lapset alkavat mekastaa kun ns. jäävät ulos keskustelusta.

Mutta entä sitten kun olen kaksin esikoisen kanssa, kaksin kuopuksen kanssa tai kaksin miehen kanssa? Se dynamiikka muuttuu aivan täysin! Marraskuun ensimmäisenä päivänä kävin esikoisen kanssa kaksin katsomassa Koiramäen historia-teatteriesitystä ja tänään menen lastenteatteriin kuopuksen kanssa kaksin. Samalla isänsä kanssa kotiin jäänyt kuopus otti kaiken irti ajasta ja veikkaan, että tänään esikoinen on onnessaan kiinni isässään. Viikonloppuna olisi tarkoitus olla vuorokausi kaksin taas miehen kanssa, koko ajan näitä suunnitellessa jännittää, mikä on terveystilanne, toteutuvatko suunnitelmat. Kahdenkeskinen aika on ihan hirveän tärkeää parisuhteelle, mutta niin myös lapsille on tärkeää saada toisen tai molempien vanhempien jakamaton huomio.

Ja tällä viikolla sain viettää yhden päivän kaksin äitinikin kanssa, sekin on aika harvinaista nykyään! Teimme päiväreissun Seinäjoelle ja siinä ehti jutella kaikenlaista päivän aikana.

Perheen kuopus säilyy vauvana

Tämä on muuten jännä asia myös – kuopuksemme on vielä vauvani, siinä missä esikoinen oli jo nelivuotiaana ”iso”, niin kuopusta pidän ihan pienenä vielä. Vein esikoisen tyttöjen reissulle katsomaan Peppi Pitkätossua teatteriin ja hotelliin yöksi, kun kuopus oli pieni. Hän oli silloin niin iso tyttö jo. Nyt kun aloin miettiä asiaa, äkkäsin, että kyseessä oli joulukuu 2017 ja esikoinen oli täsmälleen saman ikäinen, kuin kuopus on parin viikon kuluttua! Oho! Itse asiassa Peppi alkaa pyöriä helmikuussa Seinäjoen teatterissa, joten aloin miettiä, pääsisinkö sinne sitten reissulle kuopuksen kanssa kaksin. Missä välissä hänestäkin muka tuli iso tyttö? Siinä missä nelivuotias oli iso yksivuotiaan rinnalla, sitä pitää nyt nelivuotiasta niin pienenä koululaisen rinnalla. Vaikka fiksu ja reipas tyttö on, hassusti heihin suhtautuu vähän eri tavalla. Välillä pelkään sitäkin, etten muista tarpeeksi ottaa syliin isoa koululaista tai pitää tarpeeksi vauvana, hänkin on kuitenkin vielä aika pieni ja kaipaa syliä usein.

Ruuhkavuodet indeed

Sellaista täällä on siis pyöritelty. Yrittäjänä voisi tehdä töitä ihan loputtomiin, siis aina voisi tehdä jotain ja aika harvoin pidänkin täysin vapaapäiviä. Perheelle haluaisi antaa aikaa, urheilulle ja perheenjäsenille kahdenkesken. Harrastuksetkin pyörivät ja…. Ystäville on esimerkiksi hyvin vähän aikaa, toisaalta kiitos pandemian, me olemme olleet koko vuoden todella perhekeskeisesti. Ei tule enää ehdoteltua mitään kyläilyjä, ei jotenkaan osaa ja toisaalta, aina kun yrittää, menee harrastukset ristiin tai jollekin lapselle tulee nuha.

Minua on nyt marraskuussa työllistänyt hyväntekeväisyysprojektimme myös aika paljon, johon on tullut laitettua koko sydän mukaan. Voi että, toivottavasti se menee hienosti maaliin, parin viikon päästä siitä lisää! En tykkää oikeastaan sanasta ruuhkavuodet, sillä monesti sanotaan, että kiireellä tekee itsensä tärkeäksi, mutta kyllä välillä vähän haipakkaa meinaa olla, kun haluaa tehdä kaiken mihin ryhtyy vielä hyvin. Ja innostuu sitten kaikesta ihan tosissaan.


mekko PART TWO/ paita KAPPAHL/ sukkikset KAIKO/ kengät ANDIAMO/ korvikset MAMAKORU/ takki PBO

Ja hei! Arvonnankin muistin suorittaa, eli suosikkiasuksenne valitsitte lokakuulta asun nro 6 ja arvontapalkinnoista toinen lähti IGssa kommentoineelle Hetalle ja toinen blogissa kommentoineelle Riitille.

Sellaista tänne! Pyysitte taas muuten ahkerasti viikonlopun ruokaohjetta, eli taidan senkin kuvata. Luvassa on myös kotimaanmatkailua, joulujuttuja ja juoksujuttuja, eli sitä perinteistä! Ihanaa torstaita kaikille ja kiitos arvontaan osallistuneille!

Miten siis käyttää aikansa järkevästi, niin että sitä jää kaikille ja kaikelle? Sitä tasapainoa täällä etsiessä! 

Miksen koskaan esittele itseäni? Mikä luonteenpiirteeni meinaa uuvuttaa?

5.11.2020
6

Tiedättekö, heräsin eilen ajellessani Valkeakoskea kohti palaveriin siihen, etten ole ikinä tehnyt Instagrammiin mitään esittelyä itsestäni. En ikinä! Ja tännekin joskus kauan, kauan aikaa sitten viimeksi. Kun postauksia suoltaa usein, sitä olettaa, että hei kyllä ne ihmiset minut jo tuntevat, mutta eihän tämä ole totta. Te, jotka hyppäätte nyt mukaan, ette todellakaan kahlaa 9 vuoden postauksia läpi tai ette jaksa jäädä seuraamaan, jos ette saa yhtään kiinni siitä, kuka minä olen. Toteutin tästä syystä siis heti eilen illalla Instaan postauksen siitä, kuka minä olen. No tunnin jälkeen alkoi kaduttaa valitsemani faktat, siitähän jäi kaikki oleellinen luonteesta pois. Kuten se luonteenpiirre, jonka kanssa olen kamppaillut tällä viikolla. Siispä ehkä uusi postaus tänään? Huomasitteko Instan puolelta eilistä juttua?

Kuka on Optimismia ja energiaa-blogin takana?

Niin, kuka minä olen. Millä sanoilla sitä itsensä ensimmäisenä määrittää? Yrittäjä, äiti, vaimo, innostuja, juoksija, hetkessä eläjä? Nämä faktat paukutin eilen ylös:

🏃‍♀️ Olen koulutukseltani KM, muttei opettajan pätevyyttä kuten moni aina luulee kirjaimista.
🏃‍♀️ Perustin vuosi sitten yrityksen, teen sisältöä omissa kanavissa mutta viime aikoina olen kirjoittanut blogitekstejä yrityksille. Se on haastavaa, mahtavaa ja innostavaa. Jos tiedät yrityksen joka kaipaa blogi- tai mainostekstiä, äkkiä viestiä tänne!
🏃‍♀️ Elän kirjoittamisesta. Pienenä tein kaverin kanssa omaa lehteä, yläasteella sijoituin kirjoituskilpailussa ja olen aina toivonut, että saisin kirjoittaa elääkseni.
🏃‍♀️ Päivä ilman mitään liikuntaa on minulle kuin yö ilman unta. Tulee kiukku. Harrastanut olen pesäpalloa, yleisurheilua, korista, on ollut oma hevonen ja jumpissa olen käynyt vuodesta 1994 asti, rakastan jumppasalia!
🏃‍♀️ Aloin juosta kuopuksen vauvavuonna ja kolmen juoksuvuoteni aikana olen juossut mm.7 puolimaratonia. Inhosin syvästi juoksua vielä 4v sitten.
🏃‍♀️ Olen jämähtänyt ysärille musamaussa. Apulantaa vuodesta 1994, Nirvanaa, Offspringiä ja juostessa kaikenmaailman ysäripoppia. Sen sijaan vyölaukut ohitan tässä toisessa aallossa!

🏃‍♀️Olen saunahullu. Voisin istua siellä joka päivä. Saunaan ei voi ottaa kännykkää, siellä on rauha. Sauna ja kylmä IPA on parhautta.
🏃‍♀️ Olen asunut Helsingissä, Jyväskylässä, Thaimaassa, Englannissa ja Mansessa.
🏃‍♀️ Sanoin 4veenä, että menen naimisiin naapurin pojan kanssa, jolla on ruskeat silmät. Aviomieheni on eri tyyppi, mutta ruskeilla silmillä ja hänellä on täsmälleen sama synttäripäivä kuin ekalla poikakaverillani oli. Kohtalo? Kyllä, uskon vahvasti!
🏃‍♀️ Tankkasin teininä hirveästi horoskooppeja. Opin, että oinas ja skorpioni parina ei toimi. Tässä sitä sinnitellään 20 vuotta yhdessä. Lapset syntyneet samaan syssyyn keväälle.
🏃‍♀️ Minulla on 2 upeaa lasta, jotka ovat niin vanhempiensa kuin isovanhempien ja enojen ja kälyjeni silmäteriä. Koen, että tosi rakastettuja tyyppejä.
🏃‍♀️ En ole eläessäni juonut yhtään kuppia kahvia. Tila loppui.

Mutta millainen olen luonteeltani? Suorittaja, stressaaja, innostuja, pessimisti?

Olen tällä viikolla miettinyt ihan hirveästi innostumista luonteenpiirteenäni. Minä innostun asioista todella herkästi, en malta olla paikallani ja alan sitten tehdä ihan sataa asiaa, kun innostun niin kamalasti. Kun innostun jostain lajista (näin kävi spinningin kanssa aikanaan), käyn siellä viidesti viikossa. Kun innostun juoksemaan, tuntuu hullulta olla päivää juoksematta. Innostun lehdissä vilisevistä resepteistä, innostun mainoksista joissa kerrotaan jostain koko perheen tapahtumasta. Innostun juhlapäivistä, nimipäivistä, isänpäivästä, innostun paikallisten yritysten tukemisesta. Innostun lasten kaverisynttäreistä ja lahjojen miettimisestä sinne, innostun joulukorttikuvien asujen suunnittelusta. Innostun uusista brunsseista. Innostun hyväntekeväisyydestä, haluan tehdä jotain hyvää ja jakaa omastani. Innostun kirjoista, leffoista, teenjuonnista, saunomisesta. Luontopoluista, erilaisista urheilulajeista. Perheen kanssa leipomisesta. Matkustamisesta, ystävien kutsumisesta kylään, siis vaikka mistä!

Ja kun se innostusjuna lähtee, niin se lähtee. Yks kaks olen luonut koko perheelle kuviin jouluasut (miehelle en ole vielä kertonut, mitä jos hän ei pukeudu siihen), suunnitellut ties mitä isänpäivähommia, juoksennellut kymmeniä kilometrejä pää sauhuten seuraavasta ideasta. Monet sanovat että suoritan, mutta joskus olen eri mieltä. Minä vain rakastan ihan tosi montaa asiaa mitä saan ja voin tehdä. Niin äitinä, vaimona, ihmisenä, urheilijana kuin yrittäjänä. Minä haluan tehdä niitä asioita ja olen ihan into piukeana tekemässä montaa juttua. Mutten myöskään osaa sanoa usein ei tai jättää asioita väliin, joka johtaa herkästi ylikierroksiin tai uuvahtaneisuuteen. Vuorokaudessa on kuitenkin rajallinen määrä tunteja. Mutta kun elämässä on liian paljon kivoja juttuja! APUA!

Tämähän on vähän raskas piirre läheisillekin, kun haluaisin koko ajan mennä jonnekin tai tehdä jotain. Sitten äitini aina esimerkiksi joululomilla huokaa ”miksi pitäisi mennä jonnekin, ollaan nyt tässä”. Niin no. Ei kai pidäkään. Tekisi vaan mieli mennä!

Sitten kun ei innosta, en tee ollenkaan

Olen sitten siitä nurinkurinen tyyppi, että teen normaalisti päivisin 101 asiaa yhtä aikaa ja poukkoilen sinne tänne. Mielestäni saan paljon aikaankin. Mutta sitten kun otetaan käsille asia, mikä ei kiinnosta, niin ei muuten myös kiinnosta. Yksi tällainen asia on kaappien siivoaminen. Oli se vaatekaappi tai keittiönkaappi, ei. Tosin, innostavatko tällaiset asiat ketään? Vaatekaappini on jotain ihan hirveää. Monta viikkoa olemme suunnittelleet myös sisävarastomme siivoamista, sillä se alkaa pursuilla kaikkea lapsille pieneksi jäänyttä. Olisiko nyt sen paikka? Vai jääkö edelleen puheiden asteelle?

Toinen asia mistä en innostu on sellaiset paikallaan pysyvät lajit ja harrastukset. Kävin kiukulla astangajoogassa noin 15 kertaa, koska se teki todella hyvää kropalle. Mutta ajattelin että pimahdan sinne, kun oli niin vaikeaa olla paikallaan. Tai hiljaa! Ei saanut laulaa! Kyllä, laulan usein jumpissakin.

Tai laittakaa minut neulomaan, askartelemaan tai jotain vastaavaa. Ei. Ei vaan onnistu. Kumma kyllä voin lukea kirjan kannesta kanteen jos aikaa on, siinä missä en siedä äänikirjoja ja höseltämistä samaan aikaan. Lukuhetki on pyhä! Sillä pääsen itse ulos kierroksistani ja eläydyn johonkin toiseen maailmaan.

Tiedättekö tämän luonteenpiirteen? Joko tehdään aivan sata lasissa tai ei sitten ollenkaan?


paita ja korvikset UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ takki PBO/ kengät DR.MARTENS (second hand)

Tällä viikolla on menty aika haipakkaa. Tekemisen ilosta, valitettavasti ette ole nähneet kun olen vuodattanut ilon kyyneliä tänäänkin ja hyppinyt pari kertaa tasajalkaa, niin iloinen olen projektin edistymisestä, mutta kuulette vielä. Aikaa on mennyt kuitenkin sen verran, että suunnittelemani kuvausreissu tälle päivälle on pakko siirtää huomiseen. Tunnit ovat rajallisia. Olen niin innoissani että ratkean ja samalla täytyy muistaa se omakin perhe ja miettiä, millä ne kierrokset saisi iltaisin alas!

Tunsitteko täysin jo minut? Tuliko tästä mitään uutta sinulle? Iloista torstaita, nyt pitää taas liitää!