Aihearkisto: Yleinen

Syntymäpäivä merellä

6.2.2025
4

*matkat saatu kaupallisessa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa,
ruoat omakustanteiset

Palataan ajassa taaksepäin, sillä syksyllä olimme todella kivalla risteilyllä, joka onkin minulla Instagramissa kohokohdissa (@optimismiakatja). Äitini täytti syksyllä 70 vuotta ja jo keväällä 2024 hän alkoi pohtia, mitä haluaisi tehdä syntymäpäivänään. Äidillä ei ole tapana jättää asioita viime tippaan! Vaatimuksena oli, että juhliin saa mukaan perheemme yhteensä 13 henkilöä ja että kaikki viihtyvät – serkuksilla on suhteellisen isot ikäerot.

Risteily! Sehän se on ratkaisu. Ohjelmaa monen ikäiselle ja sängyt ns. ravintolan vieressä valmiina, kun porukan pienimpiä alkaisi väsyttää. Sovimme siis, että syksyllä suuntaamme risteilylle ja siitä alkoikin lapsien mielestä iäisyydeltä tuntunut odotus. ”Milloin on se mummin synttäriristeily?” ”Milloin päästään serkkujen kanssa risteilemään?”  – näihin kysymyksiin sai vastata useasti!

Loppuun asti jännitti, ovatko kaikki seurueen 13 jäsentä terveinä matkan alkaessa. Kyllä vain, satamassa treffasimme, serkukset halailivat ja nousimme laivan kyytiin. Vaikka oli syyskuun loppu, lämpö oli todella kesäinen eikä takkeja tarvinnut. Laivan irrotessa satamasta olivat kannen ulkopaikat todella täynnä!

Vanhemmillani oli Deluxe-hytti parisängyllä sekä merinäkymällä ja meillä lapsiperheellisillä Muumi-hytit. Promandelle avautuva Muumi-hytti on ehdoton suosikkimme ja lapset menivätkin heti ikkunaan istumaan sekä kurkkimaan kävelykannen tunnelmia. Muumi-hytissä on myös reilummin tilaa ja esimerkiksi jääkaapin juomat (muumikuohuvaa totta kai!) kuuluvat hytin hintaan.

Suunnistusta, tenoreita, Italia-viikkoja ja syntymäpäiväyllätys

Risteilyllä ilahduttaa aina, että teemat vaihtuvat useasti. Niihin myös panostetaan tosissaan. Emme vielä keväällä tienneet, että risteilyn ajankohtana laivalla vietettiin Italia-viikkoja. Se sopi kuin nakutettu äidilleni, joka on vuosikaudet opiskellut italiaa ja matkannut saapasmaassa lukuisia kertoja.

Italia näkyi käytävien koristeluissa, oli sitruunapuita ja polkupyöriä ja tenorit laulamassa. Kuten ajattelimme, laivalla on todellakin jokaiselle jotakin. Pienimmät serkukset liimaantuivat aika tiiviisti leikkipaikkaan (kyllä siellä aikuisetkin viihtyivät) ja neljä pienintä seurueen jäsentä tanssi todella onnellisena Harri-hylje discossa. Fröbelin palikat toimii sukupolvelta toiselle!

Erikseen oli vielä nuorten ohjelmaa ja tyttöni halusivat suorittaa kaksin kuvasuunnistuksen. Ennätysajassa he olivatkin saaneet kasaan kaikki suunnistuksessa vaaditut kuvat ja saivat palkinnot! Myös Italia-aiheisessa bingossa olimme koko konkkaronkka, mutta sieltä ei voittoa herunut. Olimme liian hitaita!

Italialaisten tenorien esitys oli aivan ensiluokkainen ja he esiintyivät laivan Starlight-yökerhossa ensimmäisenä iltana. Toisena matkapäivänämme, eli matkalla Tukholmasta takaisin Helsinkiin oli äitini oikea 70-vuotispäivä. Tenorit esiintyivät hetken laivan käytävällä ja minä onnistuin hipsimään henkilökunnan jäsenen luo ja kertomaan syntymäpäivästä.

Ei olisi uskonut, että kaikki järjestyi lennosta eikä hetkeä oltu suunniteltu etukäteen. Siinä käytävällä kuiskutteluni jälkeen tenorit kajauttivat englanniksi onnittelulaulun äitini nimellä, antoivat hänelle sitruunahuivin ja isälleni hauskan sitruunarusetin. Laivan edustaja antoi puolestaan suklaata. Äitini ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun  italialaiset miehet lauloivat siinä väkijoukon keskellä upealla äänellään. Hän hymyili kuin Hangon keksi. Kiva pieni yllätys!

Samaisena päivänä vanhempani viettivät 50-vuotiskihlapäiväänsä. Tenorit sattuivat laulamaan aivan sattumalta laulun, jota tanssivat ensimmäisillä treffeillään 1970-luvulla. Molemmat olivat jo ennen onnittelulaulua aivan liikuttuneessa tilassa, tenorit kyllä osuivat nappiin!

Ruokailut Tavolatassa sekä laivan buffetissa

Ensimmäisen illan ruokailun hoidimme laivan buffetissa, josta saimme niin pitkän pöydän, että kaikki mahtuivat saman pöydän ääreen. Buffasta löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin ja lapsille jälkiruokapöytä karkkeineen sekä suklaasuihkulähteineen oli tietenkin lemppari.

Vanhempani rakastivat eniten kalapöytää, minä kasvisruokia ja Italia-pöytä oli myös hyvä. Paljon Italiassa matkannut äitini sanoi, että munakoisovuoka on samanlaista kuin tutun italialaisen mamman tekemä vuoka. Se oli jo aika hyvä tunnustus! Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä buffetin ruokailuun ja lähdimmekin perinteiseen tapaan aika ähkyssä ulos.

Juhlapäivän illallisen söimme Tavolatassa, jossa pienten järjestelyjen jälkeen pääsimme onneksi samaan pöytään. Pidin lyhyen puheen äidilleni ja maistelimme italialaisia makuja. Tavolatassa pienet voivat valita seisovan pöydän, joka on todella edullinen. Kaksivuotiaat saivat siis heti syötävää, eikä heidän tarvinnut odotella muiden ruokien valmistumista.

Alkupalaksi jaettiin muun muassa antipastolautanen ja pääruoaksi tilasin rapupastaa. Vaikka meitä oli iso porukka, niin saimme kyllä ruokailla hyvin omassa rauhassa. Aamiaiset söimme myös Tavolatassa, jossa on tarjolla erikoisaamiainen. Meno on yleensä paljon rauhallisempi kuin buffetin puolella ja valikoima vielä vähän runsaampi. Hintaan kuuluu myös lasillinen kuohuvaa ja pöytään tarjoillaan kahvi tai haudutettu tee, mistä iiiiiso plussa! Aivan ehdoton suositus Tavolatan aamiaiselle!

Tukholma eri ikäisten lasten kanssa

Sovimme jo etukäteen, että Tukholmassa emme yritä pysyä kaikki 13 yhdessä läjässä, vaan menemme vähän jokaisen ikäluokan mieltymysten mukaan.

Veljieni perheet päätyivät siis Skansenille, joka on mielestäni aina ihana idea! Täällä postaus, kun olimme äitini ja lasten kanssa Skansenilla. Lapset muistavat reissun ikuisesti, sillä riikinkukko varasti kuopuksen hampurilaisen tuolloin. Onneksi siitä jäi vain hauska muisto. Täällä toinen Skansenin reissumme, jolloin kuopus oli vielä pikkuvauva. Veljien perheillä oli ollut ilmeisen kiva päivä!

Tukholmaan siirryimme satamasta Siljan busseilla, joihin saa etukäteen ostettua liput laivan infosta. Kaksi perhettä meni Junibackenin bussiin ja meidän perhe vanhempieni kanssa keskustan bussiin. Vanhempani suuntasivat museoreissulle ja me… kaupoille toki.

Kävimme Uniqlossa, käsityökaupassa ja Edbladista löytyi kuopukselle salaman muotoiset korvikset, jotka ovat olleet syyskuusta asti korvissa. Mieheni halusi urheilukauppaan ja löysikin alennuksesta tennarit. Tietenkin kävimme Sephorassa, mutta poistuimme tyhjin käsin – laivalla oli edullisemmat Sol de Janeirot!

Lisäksi kävimme Maxissa syömässä. Siis kyllä! Minulle sanottiin syyskuun alussa Ruotsin pressireissulla, että Max-hampurilaisketjua ei voi Ruotsissa ohittaa, en ollut ikinä testannut. Minusta oli aika peruskauraa, mutta onpahan testattu! Plussa jalapenoa sisältäneille ranskalaisille.

Kohokohtana kävelimme TAK:in kattoterassille, josta oli aivan huikeat näkymät Tukholman yli. Sain Instagramiini kehuja myös paikan ruoasta ja hintataso paikassa näytti olevan maltillinen sijaintiin ja näkymiin nähden. Suosittelisin!

Vaikka lähdimme laivasta ulos heti, kun ovet aukesivat, äkkiähän tuo päivä Tukholmassa menee. Ja mikä keli oli sielläkin, emme takkeja tarvinneet!

Kaiken kaikkiaan nautimme kaikki matkasta ja uskon äitini olleen iloinen, kun sain kaikki lapset perheineen matkaansa. Huomasin juuri hänen käydessään meillä, että on teettänyt pienikokoisena kuvan seurueestamme puhelimensa suojakuorien sisään. Kuva otettiin laivan käytävällä sitruunapuun katveessa, harvoin olemme kaikki 13 samassa kuvassa.

Odotettu reissu onnistui, ruoka oli hyvää ja tax freesta löytyi kattava valikoima Sol de Janeiron tuotteita (kaikkien teini-ikään tulevien vanhemmat tietävät ilmiön). Keli oli huippu ja kaikki pysyivät terveinä.

Erittäin onnistunut konsepti siis viettää syntymäpäivää isommalla porukalla, jossa on eri ikäisiä osallistujia. Seuraavaa 70-päivää vietetäänkin tänä keväänä, saa nähdä mitä siihen keksittäisiin!

Milloin puolestaan mennään taas uudelleen laivalle? Itse asiassa vanhempani tekivät jo uuden päivä Tukholmassa-risteilyn tammikuussa ja huhtikuun alussa minä ja lapset hyppäämme taas suosikkilaivallemme Serenadelle (he eivät tiedä tätä, älkää kertoko!). Tähän konseptiin ei kyllästy!

Seuraavaksi pyörähtävät käyntiin koululaisten hiihtolomat, silloinhan on vaikka mitä kivaa laivoilla tiedossa. Risteilyjen suuri plussa onkin, että ne pyörivät ympäri vuoden ja aina on jotain uutta luvassa.

Oletko viettänyt syntymäpäiväjuhlia laivalla? Olisi kivaa kuulla kokemuksia!

Uusia kulmia Lontooseen niin ylhäältä kuin maan alta

22.1.2025
2

*pressimatka made tourism

London baby! Tämä huudahdus tuli kuultua useasti kiertäessä Lontoon The Friends Experiencessa viime viikolla. Siellä oli otettu kaikki irti Lontoossa kuvatuista Frendien jaksoista!

Tämä oli yksi täysin uusista kokemuksista, joita Lontoossa näin. Oli suorastaan erikoista olla kaupungissa näkemättä Big Beniä tai London Eyeta, mutta te kaikki tiedätte niiden olevan siellä. Tässä postauksessa siis toivottavasti uusia näkökulmia maailman ihanimpaan suurkaupunkiin (my humble opinion).

Olen tallustanut tammikuisessa Lontoossa kaatosateessa kengät märkinä ja ostin jopa pipon tuolla tammikuisella matkalla. Nyt ei tarvinnut sen enempää sateenvarjoa kuin kovin paksua takkia – Lontoon keli on kolmen päivän ajan hämmästyttävän upea! Luvassa on piiitkä postaus, mutta poimi kiinnostavimmat vinkit itsellesi!

James Bondin maisemissa – IFS Cloud Cable Car sekä O2

Kävellessäni metroasemalta kohti Good Hotel-majoitustamme, joka sijaitsee Royal Victoria Dockilla, näin kauempana siintävän IFS Cloud Cable Carin, jonka alla näkyy omaleimainen O2-areena.

Pelkästään tuo maisema jotenkin sai hengähtämään ihastuksesta ja pian jo opin isältäni, että James Bond kruisaili Thames-jokea pitkin hotellimme maisemissa ja putosi laskuvarjosta O2-keskuksen katolle. Leffa on The World is not Enough, enpä ollut Bondejani katsonut! Katsoin kyseisen kohdan ja koska elokuva on vuodelta 1999, ei Cable Caria vielä näy. Se on rakennettu vuonna 2012 ja O2-areena oli nimetty Millenium Domeksi vielä 1990-luvulla.

O2-areenan yhteydessä toimii ICON-outletmyymälä sekä pubeja ja esimerkiksi tuulitunneli iFly. Siellä voi kokeilla, miltä laskuvarjohyppy tuntuu ja moni porukasta tekikin tämän, minä jätin jalkaongelman takia väliin.

Esille nostaisin puolestaan iki-ihanan Hotel Chocolaten-myymälän (olen jopa tilannut postitse Suomeen heidän suklaataan) sekä All Bar Onen, missä söin varmasti elämäni parhaat nachot! Todella hyviä!

O2-areenalla ovat soittaneet esimeriksi Spice Girlsit ja keväällä on tiedossa niin Sabrina Carpenterin kuin esimerkiksi Usherin keikat. Olisipa ollut ihana jäädä jollekin keikalle tuonne!

Entä se Cable Car eli köysirata tai gondolihissi, kuten hiihtokeskuksissa sanotaan? Se kulkee O2-areenan päässä olevan Greenwich Peninsulan aseman sekä Royal Docksin väliä. Gondolit ovat suurempia, kuin mihin rinnetouhuissa olen tottunut ja kyyti hyvin tasaista. Noin kilometrin matkalla näkee erilaisia nähtävyyksiä ja matka kestää kymmenisen minuuttia. Kyyti maksaa kuusi puntaa/suunta ja 12 puntaa edes takaisin. Sen voi maksaa myös Lontoon matkakortilla eli Oyster Cardilla tai lähimaksulla. Hop in!

The Postal Museum sekä jännittävä Mail Rail-ajelu

Salainen, unohdettu ja aiemmin hylätty, lukee Postimuseon verkkosivuilla kuvaus postijunasta. Ainakin minulle oli aivan uutta tietoa kyseinen postijuna eli Mail Rail! Se on kulkenut Lontoon alla vuosina 1927-2003 ja yleisölle avoin kohde siitä tehtiin vuonna 2017. 14 vuoden ajan paikka oli siis tyhjä ja unohdettu.

Verkostoja on maan alla reilut 10 kilometriä. Postijuna kulkee niissä pienen pätkän edestakaisin ja matka kestää suunnilleen 15 minuuttia. Juna pysähtelee välillä, jotta kyytiläiset voivat katsoa audiovisuaalisia esityksiä postimaailmasta. Niitä heijastetaan kuvin ja videoin tunnelin seinille selostuksen tullessa kaiuttimista. Minua suoraan sanottuna jännitti istahtaa pienen junan kyytiin ja sukeltaa hyvin kapeisiin tunneleihin!

Postikäytössä ollessaan juna oli toiminnassa päivittäin 22 tuntia ja sieltä kulki neljä miljoonaa kirjelähetystä vuorokaudessa. Se on hirveä määrä. Junassa demonstroidaan jopa lyhyt sähkökatkos ja kyyti on todellinen sukellus entisaikaan. Rankkaa työtä!

Koska juna on suunniteltu postille eikä ihmisille, se on hyvin pieni. Pitkät ihmiset eivät mahdu kyytiin ja jos junaan meno ei onnistu, voi pyytää alennettua hintaa pääsylipusta. Veikkaan, että kyseinen Mail Rail on monen lapsen unelmakohde, olihan se nyt ainutlaatuista sukeltaa postitunneliin!

Vastapäätä junarakennusta on varsinainen museo, josta en voi kirjoittaa laulamatta postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo…! Nähtävillä on postin historiaa, erilaisia asuja, tapoja jakaa sitä, postimerkkejä ja voipa paikassa suunnitella oman postimerkkinsäkin!

Museosta löytyy myös kahvila sekä myymälä, joka oli erityisen ihana. Vinkkaan postittamaan sieltä jotain kotiin, sillä lähetykseen saa erikoisleiman. Ensimmäinen posti, mikä laitoin menemään Charlesin kuvalla varustetulla merkeillä ja vielä erikoisleimalla! Kortit tiputettiin itse asiassa pihalla olevan puhelinkoppiin, jonka seinässä oli laatikko.

Miten päästä tänne ja paljonko elämys maksaa? Itä-Lontoossa sijaitseva museo on kävelymatkan päässä esimerkiksi King’s Cross St Pancras-asemalta. Liput ovat noin 17,60 puntaa aikuiselta sisältäen juna-ajelun ja halvemmat ostaa ennakkoon verkosta. Ja pysähdy ihailemaan King’s Crossin aseman kattoa, jos tulet sieltä!

Huom! Kuten monet museot, tämäkin on maanantaisin suljettu!

Special tip: Oppaamme kertoi tuntevansa Katie Wignallin, jonka kirjaa Look up London myytiin museossa. Kehui sen olevan aivan mainio ja avaavan uusia näkökulmia Lontooseen. Ajattelin jakaa vinkin!

Lightroom London Coal Drops Yardissa

King’s Crossilta pääsee kävellen myös Coal Drops Yardiin, joka oli ihastuttava alue täynnä ravintoloita sekä kauppoja. Kävin vauhdilla Beyond Retro-liikkeessä ja siellä olisin viihtynyt pidempäänkin! Nappasin miehelle paidan ja kipitin muun ryhmän kiinni. Suositus kyseiselle kaupalle!

Varsinainen kohteemme paikassa oli Lightroom – jälleen paikka, josta en ollut aiemmin kuullut. Sieltä löytyi valtava taidetila, jossa pystyi katsomaan muotinäytöksen historiaa seinälle heijastetun videon muodossa (video IG:ssa @optimismikatja ehkä selventää tätä paremmin). Näytös on tehty yhdessä Voguen kanssa ja puhujaäänenä on Cate Blanchett.

Yksi esitys kestää noin 45 minuuttia ja liput tänne maksavat 25 puntaa aikuiselta. Jokaisen muotifanaatikon unelmakohde ja aika erityinen tapa nähdä muotiesityksiä. Screen on valtava! Voguen show pyörii aina 25.4.2025 asti.

Arvatkaa mistä minä innostuin, sillä en ole niin muoti-ihmisiä. Oma all time-ykkösnäyttelijä Tom Hanks vie sinut alkuvuoden ajan (27.4.25 asti) kuukävelylle Lightroomissa! Se olisi mahtavaa kokea!

Paras musikaali Lontoossa jo 25 vuotta – The Lion King

Lontoo ja musikaalit kuuluvat yhteen. Valittavana on vaikka minkälaisia musikaaleja, joista The Lion King sai ensi-iltansa vuonna 1999. Leijonakuningas pääsee sijalle kuusi pisimpään West Endilla esitetyistä musikaaleista ja Scaria esittävä George Asprey sekä Mufasan roolissa nähtävä Shaun Escoffery ovat olleet mukana kunnioitettavat 16 vuotta.

Lyceum-teatteri löytyy Lontoon Covent Gardenista, joka on muutenkin aivan ihanaa aluetta. Itse teatteri on saanut alkunsa jo vuonna 1765, koko rakennus on upea!

Näin musikaalin edellisen kerran vuonna 2006 ja se oli vielä upeampi kuin muistinkaan ja osittain erilainenkin. Olen toki hyvin puolueellinen puhumaan Leijonakuninkaasta, kuten moni ehkä tietää. Sitä laulettiin häissämme, Simba on tatuoitu jalkaani ja ykkösreissuni edelleen on Tansanian safari juuri siinä maisemassa, jossa Disneyn piirtäjätkin saivat leffaan innoituksensa.

Musikaalin näyttelijät ovat tähtiä isolla t-kirjaimella. Muistelin vuodelta 2006 lapsinäyttelijöiden jääneen eniten mieleeni ja upeita he olivat nytkin. Kukaan ei voi olla myöskään rakastamatta Pumbaa ja Timonia. Tällä kertaa suorituksellaan nousi ehkä eniten esiin Rafikia esittänyt eteläafrikkalaisen taustan omaava Thenjiwe Nofemele. Olen ajatellut roolin miehen rooliksi, mutta tämä nainen oli kerta kaikkisen upea ja rooli sopi kuin nakutettu hänelle.

Biiseistä toki Can You Feel The Love Tonight yhdessä Circle Of Lifen kanssa ovat aivan ihania, mutta He Lives In You putosi tällä kertaa lopussa aivan täysillä. Siinä yhdistyvät jotenkin afrikkalaiset sanat rytmeineen ja kaikki kaipaus. Se upposi syvälle tunteisiin ison porukan esittämänä. Olen kuunnellut kyseistä musikaaliversiota viikon Spotifysta, enkä vieläkään selviä itkutta. Kokeile!

Pääsimme myös tutustumaan teatterin kulisseihin, missä konkretisoituu se, kuinka paljon esityksen eteen on tehty töitä. Asujen suunnittelu on upeaa ja esimerkiksi gasellien täytyy juosta kovaa ja asujen olla kevyitä. Muutama fakta taustalta: yksi esitys työllistää 150 ihmistä, joista 100 kulisseissa ja 50 lavalla esiintymässä. Lavalla nähdään 232 erilaista nukkea, joiden rakentamiseen meni 37 000 tuntia.

Voisin puhua tästä loputtomiin, mutta postaus on jo muutenkin pitkä. En voi kuin suositella! Näyttelijöiden liikkuminen ja laulu on maailmanluokan esitys! Vielä aplodit sen lisäksi Elton Johnille ja Tim Ricelle, jotka ovat neroja. Heidän sävellyksensä elävät ja koskettavat vuosikymmenestä toiseen.

Jos olet menossa, niin ole tarkkana lippujen kanssa. Luotettava verkkosivusto ostaa lippunsa on ainakin tämä sivusto!

I’ll be there for you – The Friends Experience

Kuten alussa mainitsin, Lontoossa sijaitsevassa The Friends Experience-näyttelyssä on otettu kaikki irti Lontooseen sijoittuvista Frendien jaksoista. Toki sieltä löytyvät myös kaikki muut legendaariset lavasteet sohvasta suihkulähteiseen, Central Perkista Joeyn ja Chandlerin asuntoon. Yksi seurueemme irlantilaisista istui Central Perkissä Phoeben penkille, otti kitaran ja laulaa lurautti Smelley Catin. Pyysi minua videoimaan tapahtuman ja sain tsempata, etten hihittänyt videota pilalle. Ihana heittäytyminen, aivan ihana esitys!

Paikan tarkoitus on siis fiilistellä Frendejä ja ottaa kuvia lavasteissa. Aivan unelmapaikka varmasti tosifanille. Seinillä on myös avattu esimerkiksi puvustajien työtä ja löytyypä sieltä hahmojen ”suhdejanakin”. Kuka oli ja kenen kanssa ja milloin?

Näyttelystä löytyy myös Rachelin 18-sivuinen kirje, josta moni oli innoissaan. Itse olen katsonut sarjaa sen verran harvoin, etten tiennyt mistä puhutaan. Sen sijaan kuunneltuani Matthew Perryn elämäkerran viime vuonna katselin eri kauden kuvia hänestä hyvin eri silmin. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa, varsinkin hänen itsensä lukemana englanniksi!

Paikoissa otetaan hienoja kuvia henkilökunnan puolesta ja ne voi lunastaa lopussa, mutta olivat mielestäni suht tyyriitä. Onneksi sai kuvata omallakin kameralla! Ihanan fiiliksen antaa taustalla soiva ysärimusa ja kaikki lavasteista löytyvät 1990-luvun tavarat. Ysäriteini lauleli menemään!

Näyttely löytyi kävelymatkan päässä hotellistamme, täältä löytyvät tarkemmat tiedot. Hinnat ja aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi viikonloppuisin liput ovat kalliimpia kuin arkena.

The Good Hotel – haluatko uimaan Thamesiin?

Hotellimme Good Hotel kävelymatkan päässä Elizabeth Linen metropysäkiltä oli hauska kokemus. Se oli vähän kuin kelluva hotelli, jonne mentiin siltaa pitkin. Ikkuna rajoittui suoraan Thamesiin ja katselin siitä aamuin illoin näkymää Cable Carille.

Huoneet ovat nimetty jokainen omalla nimellään ja henkilökunta on superystävällistä. Aamiaiselta löytyi kaikki, mitä englantilaiselta aamiaiselta voi odottaakin munakokkelista makkaroihin ja hedelmiin. Hotelli on rauhallinen ja ilmeisen suosittu kokouksille, siellä oli aina aamuisin palaveri menossa.

The Good Hotelin tarina on hämmentävä – kelluva hotelli on nimittäin siirretty Amsterdamista Lontooseen ja siinä majoittuminen kyllä kieltämättä tuo mieleensä Amsterdamin kanavat. Tarinasta lisää täällä.

Yllättävä näky oli Thamesissa kauhonut uimari märkäpuvussaan ja tämän jälkeen huomasinkin, että hotelli tarjoaa avovesiuintia Thamesissa kahdeksan punnan hinnalla. Jännittävää, en osaisi heti sinne lähteä polskimaan, mutta näin voi hotellin takapihalta tehdä.

Kesäaikaan katolla on myös kattoterassi. Hotellilta on kävelymatka sekä Cable Cariin että The Friends Experienceen ja lähellä on metroasema, joka vie tunnissa suoraan Heatrow’n kentälle.

Tulipa pitkä tarina ja paljon jäi vielä kertomattakin. Lontoo on loputon kokemusten mekka! Linkkaan tähän vielä edellisen reissuni Lontooseen, jolloin koin mm. elämäni parhaan afternoon tean.

Mitä sinä suosittelisit Lontoosta?

Sigulda, Cesis ja Riika – matka täynnä makuja sekä elämyksiä

29.11.2024
4

*pressimatka

Tervehdys blogiin pitkästä aikaa! Valtavan paljon olisi reissukuulumisia kerrottavana, mutta aloitetaan Latvian pressireissusta, jossa olin lokakuussa. Reissu oli täynnä elämyksiä ja jännitystä samoin kuin hyvää ruokaa. Se jäikin päällimmäisenä mieleen, miten valtavan hyviä ravintoloita Latviasta löytyykään!

Kävin ensimmäisen kerran Latviassa viime vuonna ja siitä löytyy postaus täältä. Silloin tutkimme Riikaa ja kävimme ihastuttavassa Jurmalassa. Latviasta pidin välittömästi ja lyhyt matka on suuri plussa!

Lokakuussa lähdimme 50 kilometrin päässä olevaan Siguldaan sekä siitä vielä reilun 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Cesikseen. Matkat taittuvat helposti autolla, mutta myös junat kulkevat (ja ovat hyvin edullisia Latviassa).

Nappaa tästä vinkkejä Latvian reissulle, takaan, että et pety! Uskoisin, että moni teistä Latviassa käy, sillä suurimmat turistimäärät Latviaan tulevat kuulemma Liettuasta, Saksasta sekä Suomesta.

Siguldan rauha ja jännitys

Hämmästyin Siguldaan saapuessa, kuinka rauhallista siellä olikaan. Kaupunki on vain 11 000 asukkaan kaupunki, mutta maasto on epätyypillisen vaihtelevaa verrattuna muuhun Latviaan. Siksi sitä kutsutaankin Latvian Sveitsiksi. Rinteisiin on perinteisesti otettu tukivälineeksi kävelykeppi ja tuosta kepistä onkin muodostunut kaupungin yksi symboli. Saimme omat minikepit matkamuistoksikin!

Majoituimme Siguldassa Hotel Ezeri Spassa, jonka huoneet olivat tilavat, pihalla oli lapsille leikkialue ja nimensä mukaisesti paikasta löytyy myös saunoja, kylpylä ja ulkoallas kesämatkailuun. Siguldassa on myös mahdollisuus kokea latvialainen tuntikausia kestävä saunatraditio esimerkiksi täällä.

Rentoutumisesta voi hypätä suoraan vauhdikkaampiin aktiviteetteihin, sillä Siguldassa sijaitsee Aerodium Sigulda, jossa voi kokea laskuvarjohypyn ilman laskuvarjoa. Monesti kyseiset ”tuulitunnelit” ovat sisätiloissa, mutta tässä lentäminen koetaan ulkona. En voi verrata kokemusta sisätiloihin, sillä lensin Latviassa ensi kertaa, mutta tuntuihan se huikealta nousta puun latvojen korkeuteen!

Saimme haalarit, kypärät ja opastuksen hommaan, mikä tuntui ihan helpolta. Palaute ohjaajalta kuitenkin oli, että kaikki jännitimme kehoamme, vaikka mielestäni olin ihan rentona! Mitään ennakkokokemusta ei siis tarvita ja ohjaaja lentää vieressä. Juoksijat tiedätte, miten jumissa alaselkä saattaa olla ja ainoa hankaluus olikin tuo selän kaarrelle venyttäminen. Mutta hauskaa oli ja tälle ehdottomasti suositus! Siellä voi mennä oman elämänsä Tom Cruisena!

Kuvaaja Tero Pajukallio

Seuraava jännitysmomentti olikin SIGULDA ADVENTURES, jossa on tarjolla niin zipline-liukua kuin köysiratahissi, joka vie toiselle puolelle Gauja-joen yli. Ziplinen voi mennä istuen tai maaten ja makuulla saa vielä valita turbovaihteen päälle, jolloin mennään noin 100 kilometrin tuntivauhtia.

Valitsin istuma-asennon, sillä ajattelin sen olevan paras kuvauksen kannalta. Käteensä saa Go Pron ja videon saa sähköpostiin yritykseltä. Jännitin itse eniten etukäteen sitä, millaista on killittää 55 metrin korkeudessa odotellen paluukyytiä, sillä tämä zipline ei ole perinteinen liuku paikasta a paikkaan b. Se jarruttaa ylhäällä, jonka jälkeen peruutetaan rauhassa takaisin lähtöpaikkaan.

Ei ollut paha rasti ja siinä peruuttaessa ehti katsella rauhassa maisemia. Kaunis ruska näkyi alla samoin kuin joki ja pieni karhupatsaskin on bongattavissa puiden seassa!

Sen sijaan köysirata on rauhallista menoa ja sillä pääse toiselle puolelle, jossa sijaitsee muun muassa Krimuldan kartano.

Jos pitäisi valita, niin aivan ehdottomasti kokisin ziplinen uudelleen, kyllä se oli jotenkin köysiratahissiä mukavampaa.

Siguldan linna ja nahkatyöpaja

Krimuldan kartanossa valmistuvat myös Krimuldan viinit, joita tehdään niin kukista kuin marjoista. Viinejä on 15 erilaista ja liköörejä 10. Oletko maistanut esimerkiksi voikukkaviiniä? No en minäkään ollut!

Siguldassa kävimme myös tutustumassa Siguldan uuden linnan alueeseen, jossa pääsimme kokeilemaan nahkatyöpajaa. Samaisesta paikasta ostin mm. nahkaiset kirjanmerkit koko perheelle, joissa on yläosassa jokaisen etunimen alkukirjain. Ovat kaikilla meillä neljällä kovassa käytössä!

Huolimatta nimestään uusi, on itse rakennus vuodelta 1878. Kesäisin alueella on muun muassa konsertteja ja käsityöpajoista voi ostaa matkamuistoja tai tehdä niitä itse.

Siguldan lounas, pienpanimo Kussh sekä illallinen

Ruoka oli ihanaa koko reissun ajan. Lounasta Siguldassa söimme vuonna 1890 perustetun Hotelli Siguldan ravintolassa. Vuohenjuustosalaattia alkuruoaksi ja pääruoaksi herkullista kalaa. Toimi! Paikassa oli myös todella kaunis sisustus.

Ehkä suloisin ruokaan ja juomaan liittyvä paikka oli pienpanimo Kussh, joka on yhden miehen taidonnäyte. Paikka sai alkunsa vuonna 2019 kolmen miehen illanvietosta, jossa he päättivät, että haluavat tehdä olutta. Nimi panimolle tuli puolestaan siitä, että miehet pitivät mekkalaa omistajan kotona ja hänen siskonsa tuli sanomaan heille HYSS eli latvialaisittain KUSSH! Yksi miehistä on kyseisen omistajan siskon kanssa nykyään jopa naimisissa.

Nuori omistaja on tehnyt käsin paikan remontit ja pyörittää olutbisnestä. Tilassa järjestetään niin olutmaistiaisia kuin konsertteja. Suomalaisia hämmästytti, että olutta saattoi ostaa suoraan hanasta muovipulloon laskettuna. Omaksi suosikikseni nousi Amber beer!

Illallinen Siguldassa nautittiin puolestaan Hotelli Aparjodsin ravintolassa, jossa oli kivan mutkaton tunnelma. Valitsin ruokseni rapuja, jotka olivat erinomaisia.

Cêsiksen ihastuttava linnakierros

Cesiksen kaupungissa meillä oli linnakierros, josta pidin aivan valtavasti. Osasyynä tähän oli oppaamme, joka oli jotenkin aidon innostunut ihan kaikesta kertomastaan. Hänen nimensä on Janis Klavins, jolta voi suoraan varata opastettuja kierroksia (voin välittää yhteystiedot, jos innostut!).

Cesiksen keskiaikainen linna on vaikuttava kokonaisuus, jonne kävellään sillan yli. Kuulin, että Latviassa ensi kerran sillan ylittäessään voi toivoa, joten muista tämä!

Kuulimme ylipäätään jännittäviä faktoja Latviaan liittyen. Kuulemma heidän lippunsa syntyi siitä, kun Liivinmaan sodassa 1200-luvulla haavoittunut johtaja käärittiin valkoiseen lakanaan. Näin syntyi punavalkoinen lippu, lakanassa olevissa veritarhoista. Legendan paikkaansa pitävyyttä ei pysty kukaan vahvistamaan, mutta tarina on hieno!

Ylipäätään lippu on Euroopan vanhimpia Itävallan sekä Tanskan lipun ohessa ja mielenkiintoista on, että kaikki liput ovat punavalkoisia.

Itse kierrokseen linnassa – se oli mahtava! Saimme käsiimme lyhdyt, jotka valaisivat tietä kierreportaita ylös. Linnan alue näkyi ikkunoista kauniisti ja pysähdyimme katselemaan myös audiovisuaalisen kertomuksen Latvian ja kyseisen linnan historiasta. Se oli todella upeasti toteutettu! Tähän linnaan tutustumista ei kannata jättää väliin. Linnan alueella on myös puutarha, jossa kasvatetaan samoja yrttejä kuin keskiajalla.

Kiersimme myös tarkkaan linnan alueella olevan museon, jossa oli monenlaisia vanhanaikaisia huoneita, keittiö ja alueelta löytyneitä esineitä. Myös katolle pääsi kiipeämään, josta näkymät olivat kauniit.

Linnalta siirryimme jalan kohti keskustaa sekä lounasravintolaa ja Cesiksen kaupunki vaikutti todella sympaattiselta. 16 000 asukkaan kaupungissa oli ilo kävellä ja matkalla muun muassa kosketimme Cesiksen kirkon vieressä olevan munkkipatsaan lyhtyä – kiillottumisesta päätellen moni on koskenut munkin kädessä olevaa kepin nuppia, mutta uskomusten mukaan tulisi kuulemma koskettaa lyhtyä.

Cesiksen puistossa näimme mennessämme myös mustia joutsenia ja niitä ihaillessamme ohitsemme kulki Latvian pääministeri seurueineen. Yllättävä käänne!

Michelin-oppaan ravintola KEST

Puiston vierestä löytyy yksi Latvian kuuluisimmista ravintoloista, ravintola KEST, jonka on luonut kokki Maris Jansons. Kyseisessä ravintolassa meni jotenkin kaikki nappiin, enkä voi kehua tätä paikkaa liikaa. Saimme muuten mukaamme pienen purkin pestoa ja se oli parasta pestoa, mitä olen ikinä syönyt. Enkä ole ainoa seurueestamme, joka sanoi näin!

Ravintolassa toimivat täydellisesti ruoka- ja juomaparitukset, henkilökunta oli yhtä hymyä ja ruoan maku loistava. Menun hinta on 75 euroa ja siihen paritetut juomat 55/35 euroa.

Maut olivat hyviä ja yhdistelmät kivan erikoisia, kuten tasokkaalta ravintolalta saattaa olettaa. Miltä kuulostaisi lanttujäätelö kuivakypsytetyn punajuuren ja kerman kanssa? En olisi tiennyt syöväni punajuurta, niin lihainen rakenne siinä oli! Tonnikalatartar oli todella hyvä erilaisten majoneesien kera samoin kuin kala. Ainoa, mikä oli vähän tylsä oli liharuoan tilalle tullut portobellosieni. Siihen olisin kaivannut jotain lisää. Mutta kokonaisuutena loistava!

Ravintolan takaosassa on hämyinen, taiteella väritetty lounge, joka on auki ainoastaan ravintolan asiakkaille. Sinne voi siirtyä illallisen jälkeen nauttimaan esimerkiksi Riika balsamit. Tämä ravintola oli kyllä kokonaisuutena reissun paras!

Riika – TRIBE-hotelli sekä jugend

Cesiksestä takaisin Riikaan, jossa majoitumme TRIBE-hotellissa. Taidetta sisältävässä ravintolassa oli tilavat huoneet, sijainti on loistava ja aamiainen oli minusta todella hyvä! Alakerrasta löytyi myös kuntosali sekä poreamme saunoineen.

Riiassa sain ihan eri tavalla arkkitehtuurista irti kuin viime vuoden reissulla, sillä oppaanamme oli loistava Marja Lazdans. Riika on maailman johtavia jugend-tyylisiä pääkaupunkeja ja Albertinkadun alue on erityisen täynnä jugendia. Monet talot ovat siellä Mikhail Eisensteinin suunnittelemia, eikä niitä aikanaan katsottu ollenkaan hyvällä, vaan karsastettiin kermakakkumaisia rakennuksia.

Katse kannattaa nostaa myös ylös, sillä rakennusten katoillakin näkyy paljon erilaisia patsaita. Kissa on kaupungin symboli ja monia muitakin eläimiä löytyy. Osoitteessa Alberta iela 12 sijaitsee Jugendmuseo, jonne kurkkasimme nopeasti, nähtävää siellä olisi paljonkin!

Riian mahtavat maut: Chef’s Corner, Kalku varti sekä Andaluzijas Suns

Riiassakin ruoka oli jälleen loistavaa. Saapuessamme kaupunkiin ennen lähtöä Siguldaan söimme Andaluzijas Sunsissa. Saimme mielettömän hyviä plattereita, joiden jälkeen oli tarkoitus tilata pääruoka, mutten itse ainakaan jaksanut enää mitään. Alkuruoissa oli mm. paikallista tummaa leipää paahdettuna, täytettyjä kesäkurpitsoja, erilaisia antipastoja, sipulirenkaita… Varmasti jokaiselle jotakin. Mutkaton mukava paikka, jonne olisi helppo mennä esimerkiksi lasten kanssa.

Illallinen Kalku vartissa oli tunnelmallinen ja herkullinen. Kaikkein ihaninta oli ehkäpä alkupalan vuohenjuustomousse, joka tarjoiltiin tomaattiterriinin ja kvittenin kanssa. Ravintola löytyy vanhan kaupungin puolelta.

Michelin-oppaassakin mainittu lounaspaikka Chef’s Corneria odotin kovasti ja ruoka olikin hyvää, mutta kokonaisuutena (miljöö, palvelu yms.), KEST veti kyllä pidemmän korren. Maistelimme läpi kaikki kymmenen alkupalaa, joista omia suosikkejani olivat punajuuri sekä ravut, joiden kanssa oli aivan loistava mangosalsa!

Pääruoaksi otin sienirisottoa, jossa oli lehtikaalisipsejä päällä ja se oli kyllä napakymppi. Plussaa tälle ravintolalle siitä, ettei siellä tarvitse nauttia isoa menua vaan lounaaksi voi syödä vaikka tuon risoton. Sen hinta on 15,50 euroa, eli hyvin kohtuullinen laadukkaalle ravintolalle pääkaupungissa!

Riiassa sekin on mukavaa, että lentokentälle on keskustasta lyhyt matka, eli olostaan voi nauttia ilman tuntien siirtymistä.

Tekisi mieli kertoa vaikka vielä ja mitä, mutta tästäkin postauksesta tuli jo hurjan pitkä. Olen kuitenkin todennut, että moni löytää helpommin vinkit matkailuun yhdestä postauksesta kuin niin, että kirjoittaisin aihe-alueittain. Kuvia minulla oli 900 kappaletta, nekään eivät ”ihan” kaikki mahtuneet mukaan, mutta parastahan se on kuvata ja kokea itse vai mitä?

Matkan järjestivät Matkailutoimittajien Kilta sekä LIAA eli Investment and Development Agency of Latvia. Suurkiitos kaikista järjestelyistä, huikeista kokemuksista sekä mauista, jäi monta uutta kokemusta matkaan!

Oliko tuttuja paikkoja postauksessa sinulle?