Valloittava meksikolainen makumaailma Lost Tacosissa

* ruoat saatu

Ensinnäkin. Kun asuimme vuosia Armonkalliolla, ei siellä ollut ravintoloita. Emme koskaan menneet ns. naapuriin syömään, vaan suuntasimme aina keskustaan. Toisin on nyt ja Tampellan alueella on jo useampi ravintola ja eilen pääsin testaamaan yhtä uusimmista. Lost Tacos oli valloittava, lue pidemmälle niin kerron miksi!

Ja sitten toisekseen. Kuinka moni oppi lapsena, että taco tarkoittaa sitä kovaa maissikuorta, josta jauheliha lenteli ysärillä sataan suuntaan? Sisään ei mahtunut juuri mitään ja ne vähätkin sai syödä haarukalla lautaselta. Aito meksikolainen taco on kuitenkin jotain aivan muuta!

Lost Tacos Tampella – muikkua ja juuriselleriä tacoissa

Kaverukset Joonas Mantila ja Lauri Närhi perustivat ensimmäinen Los Tacosin viime vuonna Leville. He kertoivat eilen halunneensa ravintolan, jossa voi syödä rennosti, mutta hyvin. Jakaa annoksia ja juoda hyviä drinkkejä samalla. Tuota kaikkea Lost Tacos kyllä todellakin on. Tacoja on monenlaisia ja täytteenä on esimerkiksi kanaa ja ananasta, jättikatkarapuja ja kaktussalsaa tai… muikkuja! Saimme eilen maistaa muikkuja, punakaalia ja tyrni-jalapenovinegrettiä sisältävää tacoa, joka oli aivan lempparini. Toisena tacona maistelimme juuriselleriä ja sieniä sisältänyttä tacoa, olipa jännä kombo! Ja tacot ovat tosiaan aitoja meksikolaisia pehmeitä tacoja, joista ei aivan kaikki lennä haukatessa lautaselle.

Söin myös ehkä elämäni parasta mustekalaa eilen. Valkosipuli-chipotlevoissa paistettu mustekala oli erittäin onnistunut. Lisukkeina saimme maistella juustoista maissia sekä mustapapumuhennosta. Näistä olimme yhtä mieltä siitä, että lisukkeet olivat aika isoja! Saimme tehdä töitä jaksaaksemme kaiken.

Jälkkärinä nautittu churro oli erinomainen ja vahvan kanelin. Sen kanssa saimme suklaakastikkeen lisäksi chipotle-kookoskaramelli kastiketta. Oli muuten huikea kombo, kannattaa testata! Kanelin ja chilin liitto oli jotain aivan uutta!

Hinnatkin ovat minusta suht maltilliset – tacojen hinnat ovat 5,70 eurosta 7,70 euroon ja tilattavaksi suositellaan vähintään kolmea tacoa.

Täydellä sydämellä luotu Lost Tacos

On aina ihanaa tavata ihmisiä ravintoloiden takana. Joonaksesta ja Laurista näki, kuinka täydestä sydämestä he seisovat ravintolansa takana ja haluavat sitä kehittää. Kaikki oli sisustettu ja mietitty viimeisen päälle. Musiikkina soi rock-musiikki, mistä minulta saa aina pisteet – en ole mikään pianomusan ystävä. Juomatkin olivat mietitty loppuun asti, eikä esillä ollut esimerkiksi limsahanoja. Limpparitkin olivat meksikolaistyylisiä ja hieman erikoisempia.

Jopa vessa oli niin vimpan päälle sisustettu, että jäin sinne tuijottelemaan kaikkea. Toivoisin todella, että ravintola menestyy, sillä tämän tyylinen ravintola Tampereen ruokaskenestä oikeastaan puuttuu. Lost Tacos jää hieman ”kulman taakse”, jos lähtee keskustaan syömään, jää hyvin herkästi pyörimään Hämeenkadun ja Koskipuiston ympärille. Montaa minuuttia Tampellaan ei keskustasta kävele ja ravintola on Komediateatterin takana, eli sen voisi hyvin yhdistää teatterielämykseen.

Limet, jalapenot, suuta raikastavat retiisit, ihanat juomat, herkulliset ja yllättävät makuyhdistelmät… Siinäpä jo aika monta syytä käydä testaamassa Lost Tacos!

Murhamysteeri vei mennessään

Kylläpä oli eilen hauska ilta! Jo pari kuukautta sitten ostin liput Murhamysteerin, josta en kyllä ottanut millään tavalla etukäteen selvää. Murhamysteeri ja se, että esitys on K16 kuulosti jännittävältä. Varasin ajoissa lapsenvahdin illalle kysyttyäni, kiinnostaako miestä lähteä ja eilen suuntasimme kohti Tuulensuun Palatsia vailla mitään tietämystä, mikä on Murhamysteeri.

Aivohoksottimet käyttöön

Tuulensuun Palatsihan on aivan ihana paikkana ja miljöönä. Siellä pöytä on varattuna nimellä ja tarjoilija saattaa pöytään. Tällaisesta tulee niin ihanan arvokas olo! Meillä oli ihan mahtipöytä hyvin lähellä lavaa ja takana oleva seinä toi jotenkin sellaisen intiimin tunteen, saimme jutella hyvin rauhassa. Esitys täytyy ostaa ruoan kanssa ja juomat tarjoilija tulee kysymään pöydästä.

Kaikista pöydistä löytyivät vihot, joissa oli vihjeitä ja epäiltyjen murhaajien profiilit. Kun esitys alkoi, tuli aluksi olo, että apua, tietoa tulee aivan liikaa! Vihjeitä ja tarinoita oli hurjan paljon ja mietimme molemmat, miten tämän tietomäärän ehtii käydä läpi. Mies ihmetteli, kun aloin kynä sauhuten kirjoittaa vinkkejä ylös alusta asti. Toimittajaluonne sekä dekkareiden rakastaja. Innostuin välittömästi. Jännitti, pärjääkö hommassa kaksin, kun puhe oli neljän hengen joukkueista. Koko ajan sai olla aistit herkkinä ja imeä tietoa, eli esitys on hyvin erilainen verrattuna perinteiseen teatteriin. Ei pääse muuten tylsistymään!

Ruoka Tuulensuun Palatsissa

Esityksessä oli neljä kohtausta ja aina kun tuli tauko, oli aika jutella, lukea vihjeitä ja… syödä. Touhusimme niin tosissamme murhaajan perässä, että hyvä kun muistimme syödä! Ruoka jätti kyllä jälleen toivomisen varaa, valitettavasti. Siitä ei kerrottu kuin ”kasvis” tai ”liha” ja pääruokani oli uunikasviksia, fetaa ja rucolaa. Jäi nälkä. Mies sanoi lihan olleen niin kuivaa, että oli vaikeuksia. Todella harmi, sillä viimeksikin vähän harmittelimme Tuulensuussa ruokaa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta olisin mielelläni kuullut ruoasta enemmänkin.

Mutta! Takaisin mysteeriin! Loimme vaikka mitä teorioita ja olimme välillä aivan varmoja vastauksestamme. Lopussa tulleen vihjeen myötä käänsimme kelkkamme ja 6 minuuttia ennen loppua saimme kirjoitettua teorian ylös ja olimme valinneet syyllisen. Ja oikein meni! Jes! Minusta tätä oli itse asiassa todella kivaa ratkoa kaksin, olimme jo nytkin pariin otteeseen eri mieltä. Olisiko isommalla porukalla hankalaa päästä yhteen lopputulokseen?

Mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että meillä oli todella kiva ilta. Tykkäsin paljon enemmän kuin perinteisestä teatteriesityksestä ja olimme aivan tosissamme koko ajan. Murhamysteeri järjestetään vielä ensi viikolla (ja sen voi tilata erikseen porukoille, kurkkaa lisää täältä). Suosittelemme!

Ihanat 40v kemut!

Täytyy kirjoittaa jotain ylös lauantaina pidetyistä 40-vuotisjuhlistani, sillä oli niistä aivan superhyperonnellinen! Mietin monta kertaa peruvani homman, sillä ihmisillä oli pikkujouluja, lastenhoitohaasteita, marraskuu on tautista aikaa ja monella oli töitäkin viikonloppuna. Sitten viikkoa ennen, kun piti vahvistaa kakkutilaus ajattelin, että samapa tuo, lapsilla on yökyläpaikat ja meillä musavehkeet, kyllä tästä jotain syntyy. Ja voi niin syntyikin!

Leffavisaa, lahjoja ja juustoja

Meitä oli lopulta tasan 20 paikalla illan aikana, tosin osa vieraista ei edes nähnyt toisiaan, eli osa lähti ennen kuin osa saapui. Mutta todella hyvä porukka. Jännitin vähän etukäteen, tuleeko tunnelmasta vaivaannuttava, kun on niin paljon toisilleen vieraita ihmisiä. Mutta vielä mitä, kyllä illan aikana tutustuttiin hyvin. Pidimme ihan perinteisen tutustumiskierroksen ja siinä huomasin, että hurjan moni vieras on naapurustosta, niitä kotiäitiaikana saatuja tuttuja. Todella ihana juttu.

Pidimme myös leffamusavisan, johon perinteisesti jaoin joukkueet koulussa käytetyllä ”jako viiteen”-systeemillä. Pätkä biisin alusta ja piti tietää leffa sekä ilmestymisvuosi. Kaikki olivat ysäriltä, aloitimme helpolla Titanicilla ja esimerkiksi Isä sisäkkönä oli jo huomattavasti haasteellisempi.

Tarjoilujen kanssa menin helpon kautta, eli en hikoillut leipomassa. Kakun teki litucakes, jota voin lämmöllä suositella. Mies hioi minulle lankun, jonka päälle kasasin juustoja, hedelmiä, erilaisia juustokeksejä ja suklaita. Siitä tuli yllättävän kiva ja näyttävä. Lisäksi paistoimme pakastepizzoja, tein pasta- ja vihersalaatin ja kupissa oli perinteiset sipsit sekä dipit. Juustoasetelmaa ainakin kehuttiin!

Sanoin kaikille, että eniten toivon lahjaksi sitä, että saan höpötellä ihmisille ja kotonani on vieraita. Tiedän, että onhan se haaste tulla ”tyhjin käsin”, haluan itsekin aina viedä jotain, mutta miten ihania juttuja sainkaan! Lahjakortin XXL:n liikkeeseen (talvijuoksukamat here I come!), sekä tee- että kynsilakkakalenterin, Disney-kasvonaamioita, lahjakortin Pella’s cafehen, kukkia ja samppanjaa. Lisäksi minusta oli piirretty Disney-prinsessa korttiin, olin tästä hyvin otettu. Mikä vaivannäkö ja ihmiset selkeästi tuntevat minut!

Illan tähti – Ilkka Lahti

Jos joku oli mahtavaa kaiken muun lisäksi, niin se oli kyllä livemusa. Olin kysynyt Lahden Ilkalta, josko voisi soittaa 2-3 biisiä. Hän veti tunnin setin, sanoi, että on hauskaa, saako jatkaa. Emme laittaneet todellakaan vastaan. Kaikki biisit olivat suosikkejani ja kuulimme muun muassa Apulantaa, Tehosekoitinta, Kaija Koota, Oasista… Aivan huikea fiilis oli ja pakkohan siinä oli hypätä ylös penkistä tanssimaan. Todella kiitollinen Ilkalle!

Juhlat olivat siis hyvin näköiseni ja ainakin itse viihdyin todella hyvin, toivottavasti vieraatkin.

Kiitos ihan älyttömästi teille, jotka pääsitte paikalle, jos tänne osutte lukemaan!