Happy Olive – parasta oliiviöljyä!

Tervehdys bloginkin puolelle! Loma vei mennessään ja kiireet sen jälkeen. Jonossa on paljon asioita mistä haluaisin kirjoittaa ja aloitetaan ensimmäisenä onnellisista oliiveista eli Happy Olive-oliiviöljystä! Tutustuin lokakuussa kirjoituskurssilla Merja Tuominen-Gialitakiin, jolla on yli 40 vuoden historia Kreetan kanssa. Hänen tietonsa elämistä, kasveista, paikoista ja ruoasta olivat hämmentävät. Yritin syksyllä painaa päähäni kaikkea mitä Merja kertoi, mutta nyt kaduttaa, etten kirjoittanut enemmän ylös. Hän myös vei meidät ruokapaikkoihin, joita ei varmasti tavallinen turisti löytäisi. Osan niistäkin kirjoitin ylös, ne olivat upeita!

Happy Olive – varhaisen sadon oliiviöljyä

Myös Merjalle toi elantoa Kreetalla asuessa oliivipuut ja niistä valmistettu oliiviöljy, joten hän ymmärtää paljon oliiveista ja niiden prosesista öljyksi. Teimmekin syksyllä perinteisen kreetalaisen salaatinkin Merjan perässä. Päälle kunnolla oliiviöljyä. Miten yksinkertaista, miten hyvää!

Merja on perustanut yrityksen nimeltään Happy Olive, joka toimittaa oliiviöljyä suoraan pienviljelijöiltä ilman välikäsiä. Minusta hinta on hyvin edullinen ja tilasin itsekin pari pulloa ja ihastuin. Happy Oliven öljyt ovat varhaisen sadon oliiveista tehtyjä, eli oliivimarjat eivät ole vielä täysin kypsiä. Näin öljyyn tulee ihan erilainen maku, kuin mihin on monesti tottunut. Se on hieman ruohomainen ja jopa polttaa kurkussa. On kuulemma hyvän öljyn merkki, jos poltetta tuntuu! On muuten mielenkiintoista seurata Happy Oliven Facebook-sivuja, kannattaa kurkata. Merja jakaa siellä monenlaisia vinkkejä kreetalaiseen ruokaan ja oliiviöljyyn liittyen!

Miksi kannattaa tilata ilman välikäsiä?

Happy Oliven öljyt tulevat Pirkanmaalle suoraan kreetalaisilta pienviljelijöiltä. Heidän esittelynsä löytyy täältä. Monesti oliiviöljyt ostaa suurempi tuottaja, joka sitten sekoittaa tätä pienviljelijöiden öljyä huonolaatuisempiin. Näin saadaan juuri täytettyä neitsytoliiviöljyn standardit. Voitte arvata, millaisen korvauksen viljelijä saa, jos iso yritys ostaa kaiken pois vs. ihmiset ostavat suoraan pulloja viljelijältä. Monet kauppojen öljyt ovat myös seisseet vuosia tankeissa ennen keittiöön päätymistä. Eli ostamalla suoraan viljelijältä saa laadukkaan ja tuoreen öljyn ja tukee samalla paikallisia yrittäjiä.

Minusta on ihana ajatus, että istuin siellä oliivipuiden alla kirjoittamassa ja otin niistä valokuvia ja nyt ne oliivit ovat keittiössäni. Tai ainakin osa niistä. Teen paljon salaatteja lounaaksi ja eivätpä ne muuta kaipaa kastikkeeksi kuin laadukasta oliiviöljyä, jossa voi maistaa Kreetan. Tai kuinka ihanaa on ravintolassa istua odottelemassa ruokaa, kun pöydässä on hyvää öljyä ja suolaa lautasella, johon voi kastaa leipää? Miksei sitä tule tehtyä ikinä kotona? Aloitan ehkä tänään.

Suosittelen lämpimästi maistamaan ja testaamaan Happy Oliven oliiviöljyn! Olen ainakin itse ilahtunut siitä niin makunsa kuin hyvää tekevän tarkoituksensa vuoksi.

Savustus pallogrillissä – kevään ja kesän paras grilliherkku!

Viime keväänä näihin aikoihin ystävämme huuteli facebookissa, että hänen terassillaan on edellisen asukkaan hylkäämä Weberin pallogrilli. Siellä on vielä hiilet yms. jämät sisuksissa, mutta hän haluaisi siitä eroon ja saisi hakea pois ilmatteeksi. No totta maar mieheni innostui tästä tarjouksesta! Yli 10 vuotta sitten hommasimme ensimmäisen kaasugrillin, joka on nopea ja hyvä ja jonne mahtuu paljon ruokaa, mutta kyllä niissä hiilissä ja perinteisessä pallogrillissä on sitä jotain. Se maku on vain…! Mieheni aloitti grillikauden viime viikonloppuna savustamalla kalaa pallogrillissä ja se herätti niin paljon kiinnostusta Instagrammin puolella, että päätin kävellä hänen perässään kamera kädessä ja koota ohjeen blogiin, miten hän sen tekee.

Miten savustaa pallogrillissä? Helpot ohjeet tässä!

Nythän on mitä paras viikonloppu aloittaa grillikausi, jos sitä vielä ei ole tehnyt! Tähän kotikutoiseen savustukseen tarvitset savustuslastuja, foliota sekä leivinpaperia perinteisten grillitarpeiden lisäksi. Mies meinasi vielä myöhemmin tehdä leikatuista omenapuun oksista omat lastut, mutta niitä saa valmiinakin ostettua.

1. Leikkaa kalapalan kokoinen suorakulmio leivinpaperista ja taittele se folion sisään.

2. Tee savustuspaketti: taita folio, laita sen päälle savustuslastut ja taita folio päälle, niin että lastut jäävät ns. pakettiin. Pistele folioon päälle reikiä.

3. Laita hiilet palamaan. Miehen suosikki on piippusytytin, näin ei tarvita sytytysnestettä ollenkaan.

Odota hiillosta ja valmista lisukkeet. Mikä viini kalan kanssa?

4. Hiilet saavat palaa noin 20 minuuttia, jos käytössä on piippusytytin. Pääasia on, että ovat hyvin syttyneet. Tämän jälkeen laita foliosta tehty savustuspaketti hiilten päälle ja kansi päälle. Tässä välissä on hyvää aikaa kuoria ja pilkkoa uunikasviksia lisukkeeksi ja laittaa uuniin. Tosin niissä menee sen verran pitkään (jopa 60 min), että paras on laittaa ne uuniin ennen savutushommia.

5. Ei mene montaa minuuttia, kun grillistä tulisi alkaa nousta savua. Sitten kala folio/leivinpaperi paketissaan ritilälle ja grilliin. Huomaa, että hiilet ja savustuspaketti pitäisi asettaa eri reunaan kuin kala.

6. Kansi päälle ja odotellaan. Kala kypsyy ja savu nousee ja tarttuu erittäin hyvin kalaan. Jos lämpötilaa haluaa tarkkailla, noin 100 astetta riittää kypsentämään kalan. Tämä siis grillin lämpötila ei kalan, kala alkaa olla jo yli 50 asteisena kypsä.

7. Avot! Puolisen tuntia myöhemmin on lautasella ihanalla savuaromilla varustettu lohi. Tällä kertaa teimme kaveriksi uunikasviksia (punajuuri, kukkakaali, parsakaali ja porkkana), jotka pyöritettiin öljyssä ja mausteissa ja päälle vielä fetaa. Kermaviilikastike syntyy suolasta, pippurista, sitruunasta sekä ruohosipulista. Meidän yksi lemppariviinejä kalan kanssa on puolestaan tämä viime vuonna löydetty Pfaff.

On aivan meidän perheen ykkösgrilliherkkuja! Kuinka moni aikoo grillata viikonloppuna, aikamoista keliä luvattu? Mitä teillä menee grilliin?

Varttikarjalalainen vauhdissa – kiitos mummo ja äiti!

Joskus vuosia sitten luin lehdestä, että olen varttikarjalainen. En ole tuota asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta sen lukiessani tunsin ylpeyttä juuristani. Toiselta puolelta juuret tulevat Lapista. Ja sitten taas omilta vanhemmiltani Helsingistä. Ehkä siinä on juuri sekoitettuna se omakin olo, rakastan suurkaupungin sykettä, mutta yhtä lailla rakastan olla hiljaa metsässä.

Joka tapauksessa evakkoon Karjalasta lähtenyt mummoni on ollut aina hirveän kova leipomaan. Tekemään hilloja, säilömään marjoja, leipomaan pullaa, sämpylöitä ja tietenkin niitä karjalanpiirakoita. En tiedä mitään parempaa kuin mummon tekemä tuore bostonkakku. Kun hän asui ihan kivenheiton päässä meiltä Jyväskylässä, tulin usein kotiin koulusta ja hän oli siellä. Oven avatessa oli vastassa tuore pullan tuoksu tai monesti paistoimme myös yhdessä lettuja. Luin Akkaria, söin tuoretta pullaa kylmän maidon kanssa ja mietin, että olen kyllä onnellisin tyttö päällä maan.

Nyt kun korona-aikana on ollut aikaa heilua keittiössä, olen toteuttanut monen monta unholassa ollutta ruokaa. Ollut keittiössä rauhassa ja ajatuksella, en vaan mäiskinyt vauhdilla pastaa kiehumaan kun jotain pitää olla. Kertonut lapsille omista makumuistoista. Se on hassua, miten moni tunne ja ajatus lapsuudesta liittyy ruokaan. Olen kiittänyt mielessäni monen monta kertaa äitiäni, joka jaksoi aina seisoa keittiössä ja tehdä ruokaa monipuolisesti. En monia asioita lapsena arvostanut, kotitekoinen maksalaatikko, maksapihvit tai silakkapihvit eivät varsinaisesti kuuluneet lemppareihin, mutta kaikki syötiin ja uusia makuja oli paljon. Opin siihen, että aina pitää maistaa vaikkei tykkäisi. Aina oli kasviksia ja aina oli salaatti rinnalla. Aina oli myös äidin tekemää sinappista salaatinkastiketta ja lähes aina oli pakkasessa mummon pullia tai sämpylöitä. Sienet ja marjat kerättiin talteen ja eineksiä ei syöty.

Se mikä oli lapsena normaalia, on nyt nostanut päätään arvostusasteikossani ihan eri tavalla. Että rohkenen laittaa erilaisia ruokia usein ilman reseptiä ja vaikken ole vuosikausiin leiponut juuri mitään, uskallan yrittää. Olen yhtäkkiä paljon kiitollisempi lapsuuden opeista ja makumuistoista ja ensi kertaa siirrän niitä jotenkin täydessä rauhassa arkipäivisin myös lapsilleni.

Eilen leivoimme Aamulehden ohjeella rieskoja perunamuussista. En kauhean usein tee muussia, sillä oma mahani ei ole perunan paras ystävä, mutta tällä viikolla tein pitkästä aikaa ison satsin muussia. Voita ja kevytmaitoa sekaan ja ah. Kun vastaan tuli rieskaohje, päätin kokeilla. En muista, olenko koskaan lapsuuden jälkeen tehnyt tällaistakaan, muussirieskoja. Lasten kanssa teimme ja olikin superhelppo ohje ja ihan sairaan hyviä! Ohjetta kyseltiin IGssa, joten se on tässä, olkaa hyvät. En usko, että voi epäonnistua, varsinkin jos muussi pohjalla on hyvää!

PERUNARIESKAT (itse suurensin määriä kun kerran lähdettiin tekemään)

3 dl perunamuussia
1 tl suolaa
1 muna
3 dl vehnäjauhoja

Notkista perunamuussi tarvittaessa vedellä tai maidolla. Lisää muut ainekset ja sekoita. Nostele taikina kokkareiksi leivinpaperin päälle lusikalla. Ripottele jokaisen pinnalle jauhoja ja taputtele litteiksi ja pyöreiksi. Pistele haarukalla. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Eilen soitin mummolleni ihan tohkeissani ja luettelin mitä kaikkea olenkaan nyt poikkeusaikoina leiponut. Kuulin hänen äänessään ylpeyttä ja hymyilin toisessa päässä. Muistelimme aikoja, kun lapsi ja paistettiin yhdessä lettuja. Juteltiin mummon jaksamisesta. Pääsimme jopa niihin sota-aikoihin, kun heidän piti jättää kotinsa ja lähteä. Vaikka mummoni on kokenut tuon järkyttävän ajan ja uhkan, hän sanoi tämän uhkan tuntuvan hyvin erilaiselta. Ehkä juuri siksi, että tällä hetkellä meitä vaaniva uhka on niin ”näkymätön”. Se tuntuu hyvin erilaiselta, kun ympärillä viuhtovat pommit. Mummo sanoi, että Suomessa on ollut kaikki niin pitkään hyvin, että siihen on jo tuudittautunut.

Kun päätimme puhelua, mummoni sanoi, ettei ole saanut tänään oikein mitään aikaiseksi. Että on laiskotellut ja innostui lukemaan. ”Minä olen sellainen lukija, että kun aloitan en malta lopettaa, on niin mukavaa. Mutta voi en ole saanut mitään aikaiseksi”. Hymähdin. Geeneissä se on, aikaan saaminen. Minä luin tämän vuoden ekana päivänä kirjan kannesta kanteen ja samalla kun mietin miten parasta lukeminen on, soimasin itseäni siitä etten saa mitään aikaiseksi.

Onneksi mummoni ovat elossa ja itse asiassa nyt tulee juteltua paljon pidempiä puheluita heidän kanssaan kuin arjessa. Tänään soitan Helsinkiin päin kuulumisia. Vaikka elämme kamalan ahdistavaa aikaa, on jännä, miten päätään ovat nostaneet ihan uudet muistot ja ajatukset. Miten tärkeänä pidän näitä viikkoja, kun on leivottu ja touhuttu keittiössä yhdessä. Miten kiitollinen olen mummoistani, vaikken voi heitä nyt nähdä.

Perheemme whatsapp-ketjussa on viuhunut paljon reseptejä ja kuvia ruoista. Kun me teimme kesäkurpitsavuokaa ja laitoin siitä kuvan, tuli toiselta veljeltä viesti nachopellistä linsseillä ja heti perään toiselta kuva kasvissosekeitosta yrttiöljyllä (olikohan näin?. Kaikki teimme vegeruokaa yhtä aikaa. Äitini katseli kuvia ja kommentoi ketjuun, että on ylpeä kun lapset kokkaavat menemään. Mutta kukaan meistä ei tainnut muistaa kiittää, mistä tämä innostus ja rohkeus on lähtöisin. <3

Oletko itse alkanut leipoa enemmän korona-aikojen myötä tai kokeillut uusia reseptejä?