Teeleidi palasi juurilleen ja se meni nappiin!

Jotkut ihmiset ovat todellisia uranuurtajia. He luovat aina nahkansa uudelleen, keksivät uutta, kohtaavat ihmiset sydämellisesti eivätkä anna periksi. Tällainen ihminen on Teeleidin Anne. Syksyllä hän kääri hihat, laittoi kuntoon Lutakon tilat ja palasi juurilleen. Sinne Lutakon rakennukseen, jossa mekin kohtasimme ensi kertaa yli yhdeksän vuotta sitten. Tosin nyt Teeleidi on eri päässä rakennusta ja tilat ovat suuremmat. Lisäksi pihassa on kaikkea muutakin, mitä Teeleidin kautta voi vuokrata. Kokonaisuus on aivan ihastuttava, enkä voinut kuin ihastella paikkaa ja Annen ideoita!

Uusi vanha Teeleidi Lutakossa

Menimme viikonloppuna tutustumaan Teeleidiin koko perheen voimin ja hämmästyin, kuinka täynnä tupa oli. Tilaa on kahdessa kerroksessa ja suurin osa pöydistä oli varattu. Teelaatuja on edelleen monia (noin 150 kpl) samoin kuin on suolaisia sekä makeita herkkuja vitriinissä. Myös glögiä ja kahvia on saatavilla, jos seurueessa ei ole teen ystäviä.

Seinillä on upeista upeimpia Päivi Soikkelin taideteoksia, jotka ovat myytävänä. Joka puolella on pieniä koriste-esineitä, joita tekee mieli jäädä kuvaamaan. Ikkunoista näkyy lunta ja kaunista pihapiiriä – kuinka täydellistä olisikaan istuskella pitkään rauhassa teen kanssa ja tuijotella ulos ikkunoista. Yläkertakin on todella tunnelmallinen ja siellä on varmasti mukavaa järjestää yksityistilaisuuksia.

Me valitsimme maisteltavaksi yhden mustan ja yhden vihreän teen. Mustana teenä toimi mansikkaa ja persikkaa sisältävä Lemmen liekki ja vihreänä puolestaan Sitruunapommi. Tykkäsimme kyllä kovasti molemmista. Oli niin hauskaa ajatella, että siitä on tosiaan yli yhdeksän vuotta, kun ensi kerran astuin Teeleidiin sisälle ja ihastuin paikkaan välittömästi. Täällä on postaus tuosta kerrasta. On ihanaa, kun voi luottaa, että paikassa saa ystävällistä palvelua, täydellisesti haudutettua teetä sekä erilaisia herkkuja. Teeleidistä en ole ikinä poistunut kiukkuisena.

Mahdollisuus saunailtaan Teeleidin pihapiirissä

Uutena juttuna Teeleidissä on, että heidän kauttaan voi varata saunaillan pihassa olevaan suureen saunatilaan. Sauna on kymmenelle hengelle, mutta erilaisiin tiloihin ja takkahuoneeseen mahtuu paljon väkeä. Saunan voi varata kello 12-16 tai 17-23 välille, varauskalenteri löytyy täältä. Vaikka lauantai oli kiireinen päivä, iloksemme Annella oli aikaa esitellä pihapiirin tilat meille.

Saunasta on ovi takapihalle, josta löytyy lämmitetty poreallas. Se on aivan kivenheiton päässä keskustasta, mutta silti korkean aidan takana aivan omassa rauhassaan. Hieno paikka kerta kaikkiaan! Saunaan saa tilattua saunamenun ja siellä on myös anniskeluoikeudet.

Saunan vierestä löytyy suloinen pieni kaksio, jota saa vuokrata esimerkiksi päiväksi työkäyttöön. Siellä voi sitten haudutella vaikka teetä töitä tehdessään. Lähellä keskustaa, mutta aivan omassa tunnelmassaan.

Teeleidi on siis kasvanut monessa mielessä ja Anne on tehnyt hartiavoimin töitä tämänkin paikan eteen. Oli ihanaa nähdä se ja aivan varmasti tulemme uudemmankin kerran. Tietenkin tulemme.

Kävellessämme takaisin autolle, lapseni kyseli mistä tunnen Annen. Kerroin, että ihan siitä, että olen ollut vakiasiakas ja olemme pitäneet myös somessa yhteyttä. Hän mietiskeli hetken ja ilmoitti, että isona ryhtyy Teeleidin myyjäksi, kun siellä on noin mukavaa väkeä.

Hymyilin. Niin on. Onnea Anne tuhannesti uuden paikan pyörittämiseen! Käykää ihmeessä tutustumassa! Ja kannattaa kurkata myös mahdollisuudet erilaisiin joulumuistamisiin.

Aukioloajat Lutakossa
ti-pe 11-19
la 11-16

Hyvän fiiliksen puolimaraton

Lauantaina juoksukansa oli vauhdissa Jyväskylässä, kun Finlandia Marathon juostiin perjantain ja lauantain aikana. Minä mietin mielessäni, miksi sitä pitää aina työntää itsensä epämukavuusalueelle ja ilmoittautumaan juoksukisaan. Kai se on se itsensä voittaminen ja fiilis. Se, kun pääsee maaliin ja saa ripustaa uuden mitalin mitalinaulakkoon. Kyllä niissä kisoissa joku motivoi. Juoksin ensimmäisen puolimaraton-kisani 35-vuotiaana ja nyt nelikymppisenä olin starttiviivalla 11. kerran. Sanoin, että nyt riittää kisaaminen, mutta mies muistutti, että olemme jo ilmoittautuneet toukokuulle kisaan. No josko se vielä mennään? Koskaan ei ole ollut niin hyvä fiilis kuin lauantain juoksussa, joten sen puolesta jäi älyttömän hyvä mieli!

Finlandia Marathon

Finlandia marathon juostaan Jyväskylän tuttuakin tutuimmissa maisemissa Jyväsjärven ympärillä. Täysmatkan menijät juoksevat neljä kertaa järven ympäri, puolikkaan menijät kahdesti. Ilmahan oli täydellinen lauantai-iltapäivänä, vettä satoi kaatamalla päivän ja vielä lähdön lähestyessä satoivat viimeiset pisarat. Sade loppui lähdön hetkellä ja ilma oli ihanan hapekasta ja sateen raikastamaa. Isto Hiltunen perinteisesti lauloi ja juonsi tapahtumaa ja porukka kerääntyy kohti lähtöä. Viimeisenä vielä Finlandia-hymni ennen lähtöä ja sitten mennään!

Minä lähdin ihan nollaodotuksilla juoksuun. Kisapäivälle osui kuun pahin päivä (naiset ymmärtävät ainakin, mitä kuukautiskrampit + pitkä juoksu ovat yhdessä), joka pakotti ottamaan lääkkeitä ennen starttia. Ajattelin, että jos maaliin selviän niin hyvä. Aika sitten fiiliksen mukaan.

Ensimmäisten kahden kilometrin jälkeen sain heittää läpyjä niin veljeni taaperolle kuin omille tytöilleni. Fiilis oli todella hyvä. Kolmen kilometrin kohdalla Finlandissa alkaa olla todella hyvin tilaa juosta, eikä tarvitse koko ajan etsiä juoksureittiä uusiksi. Mennä painelin fiiliksen mukaan, lauleskelin mennessäni ja ohitin ensimmäiset juomapaikat. Ajattelin, että jos haluan ennätykseni, on painettava noin 5,40 min/km vauhtia, mutta katselin kelloa hyvin vähän.

Puolivälissä ohitin maalipaikan ja olo oli edelleen kevyt, mutta tiesin, että taistelu on vasta edessä. 12 km:n kohdalla näin taas veljeni perheen ja oman perheeni. Mietin, että edelleen hymyilyttää ja askel kevyt, ihanaa.

Suurin ”en jaksa enää”-hetki tuli 17 km:n kohdalla. Yhtäkkiä jalat alkavat painaa ja neljä kilometriä tuntui todella pitkältä matkalta. Minulla oli vauhtikarkkeja mukana ja otin siinä kohdassa ensimmäisen ja viimeisen karkin – en huomannut mitään vaikutusta kyllä, mutta ehkä sokeri jotain buustaa. Toisaalta siinä kohdassa maali jo suorastaan näkyy järven yli. Tein pääni sisällä taistelua – jaksat kyllä, se on nyt mielestä kiinni. En katsellut kelloa, juoksin vain sitä vauhtia mitä kykenin. Ohittuani 20 km:n kyltin katselin, että pieni kiristys ja ennätys on siinä. Mutta kun ei kiihtynyt, ei kiihtynyt. Maalin tulin tasan kahdessa tunnissa, 56 sekuntia ennätyksestäni jääden. Oman Garminini mukaan vauhtini oli 5,41min/km, virallisen mittauksen mukaan 5,45min/km. Aika ero, mutta eipä tämä nyt haitannut.

Se oli nimittäin täysin yli odotusten suoritus. Vielä aamulla olin ajatellut, etten kykene juoksemaan ollenkaan. Mutta koska olen suht periksiantamaton, päätin, että yritän. Ja sitten kurvasin lähes ennätysajassa maaliin. Oli todella todella hyvä fiilis. Ja ensi kertaa ikinä lähes koko matkankin aivan todella iloinen mieli ja hoilottelin ääneen monet biisit.

Puolimaratonille valmistautuminen

Aina minulle sanotaan, että jos vaihtelisin treenejäni enemmän, saisin paremman tuloksen. Jos tekisin vetoja ja ja ja… Viikonloppuna mietin, etten ole yhtään ohjelmien noudattaja, en yhtään rutiini-ihminen vaan täysin fiilisliikkuja. Jos sillä pääsee pariin tuntiin puolikkaan niin hyvä. Ei minulla ole motivaatiota noudattaa ohjelmia tai yrittää kiristää paria minuuttia pois. Siihen vaikuttavat niin monet asiat. Elämän kuormittavuus, miten lepo ja tankkaus onnistuu, onko terveenä ja niin edespäin.

Minä juoksin syyskuun alussa 73 km reilun viikon sisään ja erityisesti panostin viimeiset viikot raudan syömiseen. Join paljon, join urheilujuomaa, otin rautaa vatsakivusta huolimatta. Olin aika väsynyt kaikesta muusta, mutta sain viimeiset yöt nukuttua suht hyvin ennen kisaa.

Minulle jäi todella voittajafiilis, yllätin itsenikin. Maaliin tulin hymyssä suin hyvissä fiiliksissä. Jyväskylässä juokseminen on kyllä parasta! Olen sitä mieltä, että teki sitä mitä tahansa, on pääasia, että tekee asiaa itselleen, ei vertaile ja saa siitä hyvän fiiliksen. Pääasia, että liikkuu, liikkui sitten juosten, uiden, pyörällä, kävellen, miten vain. Hyvän fiiliksen mukaan!

Kyllä itsensä voittaminen ja se, ettei anna periksi on ihanaa. Nyt olisi jo hinku juoksulenkille, mutta vähän ankkamainen askel vielä. Ehkä verryttelen tänään kävelylenkin muodossa!

Jyväskylään olisi ollut niin kivaa jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi ehdimme nähdä mummoa ja anoppia ja minun lapsuudenperhettäni kisan lomassa.

Onko muita Finlandissa olleita ruudun takana? Ja olihan viikonloppuna monia muitakin juoksukisoja! Iloista alkanutta viikkoa! Ja kiitos palautteista somessa, minulle merkitsee todella paljon aina kun joku kertoo, että olen innostanut hänet liikkumaan. Jee!

Huippu pääsiäinen sisälsi…

…vaikka ja mitä! Miten se tuntuikin niin pitkältä! Millainen pääsiäinen teillä oli? Tampereella jatkettiin tapaa, että kiirastorstaikin on koulusta lomaa. Vanhempani olivat keikkareissulla Tampereella juuri keskiviikkona ja ottivat iltapäivästä tytöt kyytiin kohti mummilaa, sillä itse olen onnistunut haalimaan hieman työsumaa huhtikuulle. Me menimme lauantaina miehen kanssa perässä.

Mitä kaikkea ehdimme kuitenkin töidenkin lomassa tehdä! Tässäpä fiilistelyä pääsiäisestä kuvin ja sanoin.

Kauden viimeisiä ja ensimmäisiä

-talvi-ihmisenä haikealta tuntuu sanoa heipat Sappeelle. Rinteessä meni kiirastorstain ilta ihanassa lämmössä vailla minkäänlaisia jonoja. Vielä tällä viikolla ehtii!

– Jyväskylässä yritimme miehen kanssa hiihtää sunnuntaina. Latu oli umpijäässä ja aukealla aivan sohjoa, joten näin arkana hiihtäjänä luovutin aika pian. Kausi on sen lajin myötä ohitse.

– Pääsiäiseen kuuluivat 12, 6 ja 9 kilometrin juoksulenkit ja tiet olivat niin kuivia, että sain korkata viime viikolla pr-lähetyksenä saadut Brooksin Ghost 15-lenkkarit. Rakastan tuota kapeaa mallia sekä pehmeää pohjaa. Edelliset olivat kahden vuoden ja yli 1000 kilometrin jälkeen todellakin entiset.

– Pyöräilykausi on korkattu. Ainakin jollain tapaa, sillä minä en pyöräillyt, mies on pyöräillyt läpi talven, mutta lapsilla alkoi kausi. Kuopus kaatui sepeliin ja jäähän taluttaessa pyörää, joten ensimmäinen rikkinäinen polvi veressäkin saatiin.

– Jyväskylässä oli mielettömän nietokset ja lapset tekivät lumilinnaa mummilan pihalle. Tampereella oli rinne täynnä leskenlehtiä eikä lumesta tietoakaan. Hurja ero ja vain 150 km välissä!

Herkkuja Tampereella ja ihana Lautapelikahvila Taverna

– Tampereella kävimme nelistään syömässä Pancho Villassa, joka on perheen suosikkipaikkoja. Lapset kehuivat kilvan minikokoisia halloumihamppareita, itse söin halloumisalaatin sijaan kanatacoja. Olisi pitänyt pysyä salaatissa, on se vaan paras annos heillä ja niin runsas! Ei taco huono ollut, mutta aika haastava syötävä.

– Mies täytti vuosia pitkäperjantaina ja olimme syömässä Marriot-hotellissa, jossa myös yövyimme. Miten ihania juustoja ja risottoa söinkään. Tästä vielä myöhemmin lisää. (Hotellimajoitus ja illallinen saatu).

– Olen pitkään halunnut testata Lautapelikahvilaa ja kävimme siellä parin tunnin ajan pelaamassa. Kuulemma heillä on hyviä toasteja ja salaatteja, niitä emme nyt testanneet. Tarjolla on pienpanimo-oluita ja satoja, satoja lautapelejä. Pöytävaraus on ehdoton! Ihastuimme niin, että varasin uuden peli-illan meille perheenä nelistään. Menolipun Pohjoismaiden versio oli todella kiva!

– Lauantaiaamuna olimme hotelliyön myötä keskustassa ja ehdotin, että osallistutaan Lidlin munajahtiin. Siinä tuli käydä kolmessa eri pisteessä keskustassa, lukea qr-koodi ja 100 ensimmäistä ne Rautatien Lidlillä näyttänyttä saivat herkkukassin. Saimme kassin ja yllätyin, miten tosissaan ihmiset ottivat jahdin. Ympäriinsä juoksi todella paljon ihmisiä ja Gigantin jahdithan olivat ilmeisesti lähteneet täysin käsistä.

Mario-hulluutta

– Lapset saivat syntymäpäivälahjaksi Nintendo Switchin ja siihen mm. Mario Kart-ajopelin. En ole siitä innostunut, mutta mies tilasi minulle käytettynä Mario Deluxe-version. Se saapui juuri pääsiäiseksi ja voi olla, että hetken pompin tasohyppelyä menemään. Olen ysärillä pelannut läpi Mariot 1-4 ja Donkey Kongia tuli pelattua myös hirveästi. Montakohan tuntia pelien kanssa on mennyt? Mies ei ole niitä pelannut ja nauratti, kun hän hämmästyi taitojani.

– Kävimme katsomassa Mario-leffan. Tytöt kavereineen suomeksi, me viereisessä salissa miehen kanssa 3D-versiona ja englanniksi. Se oli aivan mahtavan hyvä! Siinä oli koko ysäri tiivistettynä biisejä myöten. Ihana leffa, mutta ei varmasti kiinnosta, jos ei ole syvälle pelimaailmaan uponnut.

Ihania kohtaamisia, syntymäpäiviä ja sukulaisia

– Mies tosiaan juhli pääsiäisenä ja annoin lahjaksi liput Offspringin keikalle. Taas paluu ysärille, tällaistako tämä nyt sitten ns. vanhana on?

– Mummoni täytti pääsiäisenä 89 vuotta. Meitä oli iso porukka häntä muistamassa Jyväskylässä.

– Serkuksia oli kivaa seurata Jyväskylässä. Saimme neljä serkusta saman katon alle ja tuli kuulemma kova ikävä Tampereen serkkuja veljeni neidillä!

– Yllättäen Tampereelle saapui Thaimaan työkaveri, jonka näimme viimeksi kesällä 2013. 10 vuotta sinne tänne. Hän oli useamman tunnin kylässä tyttärineen, jotka ovat täsmälleen saman ikäiset kuin omamme. Oli hauskaa, miten tytöillä lähtivät leikit hetkessä, vaikka eivät ole ikinä tavanneet. Pienemmät menivät eri kerrokseen kuin isommat ja sitten heistä ei kuulunut mitään. Juttelimme siis 10 vuoden kuulumisia läpi. Ihana ex tempore-juttu!

Pääsiäisenä ilahduttivat myös lukuisat virpomisvitsat, joita saimme palmusunnuntaina. Suloinen ohraruoho, jonka kuopus oli kylvänyt eskarissa. Klassikkokoristeet, joita äitini kaivaa aina esille. Suloinen tipu, joka ilmestyi myös eskarista kattokruunuumme. Nyt onkin kurjinta, kun pääsiäinen on niin lyhyt, mitä esimerkiksi pajunkissoille tulisi tehdä? Nehän säilyisivät vaikka juhannukseen, mutta ehkä pääsiäinen täytyy korjata kohtapuoliin taas pois.

Minkälaista pääsiäistä teillä vietettiin?