*pressimatka

Tervehdys blogiin pitkästä aikaa! Valtavan paljon olisi reissukuulumisia kerrottavana, mutta aloitetaan Latvian pressireissusta, jossa olin lokakuussa. Reissu oli täynnä elämyksiä ja jännitystä samoin kuin hyvää ruokaa. Se jäikin päällimmäisenä mieleen, miten valtavan hyviä ravintoloita Latviasta löytyykään!

Kävin ensimmäisen kerran Latviassa viime vuonna ja siitä löytyy postaus täältä. Silloin tutkimme Riikaa ja kävimme ihastuttavassa Jurmalassa. Latviasta pidin välittömästi ja lyhyt matka on suuri plussa!

Lokakuussa lähdimme 50 kilometrin päässä olevaan Siguldaan sekä siitä vielä reilun 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Cesikseen. Matkat taittuvat helposti autolla, mutta myös junat kulkevat (ja ovat hyvin edullisia Latviassa).

Nappaa tästä vinkkejä Latvian reissulle, takaan, että et pety! Uskoisin, että moni teistä Latviassa käy, sillä suurimmat turistimäärät Latviaan tulevat kuulemma Liettuasta, Saksasta sekä Suomesta.

Siguldan rauha ja jännitys

Hämmästyin Siguldaan saapuessa, kuinka rauhallista siellä olikaan. Kaupunki on vain 11 000 asukkaan kaupunki, mutta maasto on epätyypillisen vaihtelevaa verrattuna muuhun Latviaan. Siksi sitä kutsutaankin Latvian Sveitsiksi. Rinteisiin on perinteisesti otettu tukivälineeksi kävelykeppi ja tuosta kepistä onkin muodostunut kaupungin yksi symboli. Saimme omat minikepit matkamuistoksikin!

Majoituimme Siguldassa Hotel Ezeri Spassa, jonka huoneet olivat tilavat, pihalla oli lapsille leikkialue ja nimensä mukaisesti paikasta löytyy myös saunoja, kylpylä ja ulkoallas kesämatkailuun. Siguldassa on myös mahdollisuus kokea latvialainen tuntikausia kestävä saunatraditio esimerkiksi täällä.

Rentoutumisesta voi hypätä suoraan vauhdikkaampiin aktiviteetteihin, sillä Siguldassa sijaitsee Aerodium Sigulda, jossa voi kokea laskuvarjohypyn ilman laskuvarjoa. Monesti kyseiset ”tuulitunnelit” ovat sisätiloissa, mutta tässä lentäminen koetaan ulkona. En voi verrata kokemusta sisätiloihin, sillä lensin Latviassa ensi kertaa, mutta tuntuihan se huikealta nousta puun latvojen korkeuteen!

Saimme haalarit, kypärät ja opastuksen hommaan, mikä tuntui ihan helpolta. Palaute ohjaajalta kuitenkin oli, että kaikki jännitimme kehoamme, vaikka mielestäni olin ihan rentona! Mitään ennakkokokemusta ei siis tarvita ja ohjaaja lentää vieressä. Juoksijat tiedätte, miten jumissa alaselkä saattaa olla ja ainoa hankaluus olikin tuo selän kaarrelle venyttäminen. Mutta hauskaa oli ja tälle ehdottomasti suositus! Siellä voi mennä oman elämänsä Tom Cruisena!

Kuvaaja Tero Pajukallio

Seuraava jännitysmomentti olikin SIGULDA ADVENTURES, jossa on tarjolla niin zipline-liukua kuin köysiratahissi, joka vie toiselle puolelle Gauja-joen yli. Ziplinen voi mennä istuen tai maaten ja makuulla saa vielä valita turbovaihteen päälle, jolloin mennään noin 100 kilometrin tuntivauhtia.

Valitsin istuma-asennon, sillä ajattelin sen olevan paras kuvauksen kannalta. Käteensä saa Go Pron ja videon saa sähköpostiin yritykseltä. Jännitin itse eniten etukäteen sitä, millaista on killittää 55 metrin korkeudessa odotellen paluukyytiä, sillä tämä zipline ei ole perinteinen liuku paikasta a paikkaan b. Se jarruttaa ylhäällä, jonka jälkeen peruutetaan rauhassa takaisin lähtöpaikkaan.

Ei ollut paha rasti ja siinä peruuttaessa ehti katsella rauhassa maisemia. Kaunis ruska näkyi alla samoin kuin joki ja pieni karhupatsaskin on bongattavissa puiden seassa!

Sen sijaan köysirata on rauhallista menoa ja sillä pääse toiselle puolelle, jossa sijaitsee muun muassa Krimuldan kartano.

Jos pitäisi valita, niin aivan ehdottomasti kokisin ziplinen uudelleen, kyllä se oli jotenkin köysiratahissiä mukavampaa.

Siguldan linna ja nahkatyöpaja

Krimuldan kartanossa valmistuvat myös Krimuldan viinit, joita tehdään niin kukista kuin marjoista. Viinejä on 15 erilaista ja liköörejä 10. Oletko maistanut esimerkiksi voikukkaviiniä? No en minäkään ollut!

Siguldassa kävimme myös tutustumassa Siguldan uuden linnan alueeseen, jossa pääsimme kokeilemaan nahkatyöpajaa. Samaisesta paikasta ostin mm. nahkaiset kirjanmerkit koko perheelle, joissa on yläosassa jokaisen etunimen alkukirjain. Ovat kaikilla meillä neljällä kovassa käytössä!

Huolimatta nimestään uusi, on itse rakennus vuodelta 1878. Kesäisin alueella on muun muassa konsertteja ja käsityöpajoista voi ostaa matkamuistoja tai tehdä niitä itse.

Siguldan lounas, pienpanimo Kussh sekä illallinen

Ruoka oli ihanaa koko reissun ajan. Lounasta Siguldassa söimme vuonna 1890 perustetun Hotelli Siguldan ravintolassa. Vuohenjuustosalaattia alkuruoaksi ja pääruoaksi herkullista kalaa. Toimi! Paikassa oli myös todella kaunis sisustus.

Ehkä suloisin ruokaan ja juomaan liittyvä paikka oli pienpanimo Kussh, joka on yhden miehen taidonnäyte. Paikka sai alkunsa vuonna 2019 kolmen miehen illanvietosta, jossa he päättivät, että haluavat tehdä olutta. Nimi panimolle tuli puolestaan siitä, että miehet pitivät mekkalaa omistajan kotona ja hänen siskonsa tuli sanomaan heille HYSS eli latvialaisittain KUSSH! Yksi miehistä on kyseisen omistajan siskon kanssa nykyään jopa naimisissa.

Nuori omistaja on tehnyt käsin paikan remontit ja pyörittää olutbisnestä. Tilassa järjestetään niin olutmaistiaisia kuin konsertteja. Suomalaisia hämmästytti, että olutta saattoi ostaa suoraan hanasta muovipulloon laskettuna. Omaksi suosikikseni nousi Amber beer!

Illallinen Siguldassa nautittiin puolestaan Hotelli Aparjodsin ravintolassa, jossa oli kivan mutkaton tunnelma. Valitsin ruokseni rapuja, jotka olivat erinomaisia.

Cêsiksen ihastuttava linnakierros

Cesiksen kaupungissa meillä oli linnakierros, josta pidin aivan valtavasti. Osasyynä tähän oli oppaamme, joka oli jotenkin aidon innostunut ihan kaikesta kertomastaan. Hänen nimensä on Janis Klavins, jolta voi suoraan varata opastettuja kierroksia (voin välittää yhteystiedot, jos innostut!).

Cesiksen keskiaikainen linna on vaikuttava kokonaisuus, jonne kävellään sillan yli. Kuulin, että Latviassa ensi kerran sillan ylittäessään voi toivoa, joten muista tämä!

Kuulimme ylipäätään jännittäviä faktoja Latviaan liittyen. Kuulemma heidän lippunsa syntyi siitä, kun Liivinmaan sodassa 1200-luvulla haavoittunut johtaja käärittiin valkoiseen lakanaan. Näin syntyi punavalkoinen lippu, lakanassa olevissa veritarhoista. Legendan paikkaansa pitävyyttä ei pysty kukaan vahvistamaan, mutta tarina on hieno!

Ylipäätään lippu on Euroopan vanhimpia Itävallan sekä Tanskan lipun ohessa ja mielenkiintoista on, että kaikki liput ovat punavalkoisia.

Itse kierrokseen linnassa – se oli mahtava! Saimme käsiimme lyhdyt, jotka valaisivat tietä kierreportaita ylös. Linnan alue näkyi ikkunoista kauniisti ja pysähdyimme katselemaan myös audiovisuaalisen kertomuksen Latvian ja kyseisen linnan historiasta. Se oli todella upeasti toteutettu! Tähän linnaan tutustumista ei kannata jättää väliin. Linnan alueella on myös puutarha, jossa kasvatetaan samoja yrttejä kuin keskiajalla.

Kiersimme myös tarkkaan linnan alueella olevan museon, jossa oli monenlaisia vanhanaikaisia huoneita, keittiö ja alueelta löytyneitä esineitä. Myös katolle pääsi kiipeämään, josta näkymät olivat kauniit.

Linnalta siirryimme jalan kohti keskustaa sekä lounasravintolaa ja Cesiksen kaupunki vaikutti todella sympaattiselta. 16 000 asukkaan kaupungissa oli ilo kävellä ja matkalla muun muassa kosketimme Cesiksen kirkon vieressä olevan munkkipatsaan lyhtyä – kiillottumisesta päätellen moni on koskenut munkin kädessä olevaa kepin nuppia, mutta uskomusten mukaan tulisi kuulemma koskettaa lyhtyä.

Cesiksen puistossa näimme mennessämme myös mustia joutsenia ja niitä ihaillessamme ohitsemme kulki Latvian pääministeri seurueineen. Yllättävä käänne!

Michelin-oppaan ravintola KEST

Puiston vierestä löytyy yksi Latvian kuuluisimmista ravintoloista, ravintola KEST, jonka on luonut kokki Maris Jansons. Kyseisessä ravintolassa meni jotenkin kaikki nappiin, enkä voi kehua tätä paikkaa liikaa. Saimme muuten mukaamme pienen purkin pestoa ja se oli parasta pestoa, mitä olen ikinä syönyt. Enkä ole ainoa seurueestamme, joka sanoi näin!

Ravintolassa toimivat täydellisesti ruoka- ja juomaparitukset, henkilökunta oli yhtä hymyä ja ruoan maku loistava. Menun hinta on 75 euroa ja siihen paritetut juomat 55/35 euroa.

Maut olivat hyviä ja yhdistelmät kivan erikoisia, kuten tasokkaalta ravintolalta saattaa olettaa. Miltä kuulostaisi lanttujäätelö kuivakypsytetyn punajuuren ja kerman kanssa? En olisi tiennyt syöväni punajuurta, niin lihainen rakenne siinä oli! Tonnikalatartar oli todella hyvä erilaisten majoneesien kera samoin kuin kala. Ainoa, mikä oli vähän tylsä oli liharuoan tilalle tullut portobellosieni. Siihen olisin kaivannut jotain lisää. Mutta kokonaisuutena loistava!

Ravintolan takaosassa on hämyinen, taiteella väritetty lounge, joka on auki ainoastaan ravintolan asiakkaille. Sinne voi siirtyä illallisen jälkeen nauttimaan esimerkiksi Riika balsamit. Tämä ravintola oli kyllä kokonaisuutena reissun paras!

Riika – TRIBE-hotelli sekä jugend

Cesiksestä takaisin Riikaan, jossa majoitumme TRIBE-hotellissa. Taidetta sisältävässä ravintolassa oli tilavat huoneet, sijainti on loistava ja aamiainen oli minusta todella hyvä! Alakerrasta löytyi myös kuntosali sekä poreamme saunoineen.

Riiassa sain ihan eri tavalla arkkitehtuurista irti kuin viime vuoden reissulla, sillä oppaanamme oli loistava Marja Lazdans. Riika on maailman johtavia jugend-tyylisiä pääkaupunkeja ja Albertinkadun alue on erityisen täynnä jugendia. Monet talot ovat siellä Mikhail Eisensteinin suunnittelemia, eikä niitä aikanaan katsottu ollenkaan hyvällä, vaan karsastettiin kermakakkumaisia rakennuksia.

Katse kannattaa nostaa myös ylös, sillä rakennusten katoillakin näkyy paljon erilaisia patsaita. Kissa on kaupungin symboli ja monia muitakin eläimiä löytyy. Osoitteessa Alberta iela 12 sijaitsee Jugendmuseo, jonne kurkkasimme nopeasti, nähtävää siellä olisi paljonkin!

Riian mahtavat maut: Chef’s Corner, Kalku varti sekä Andaluzijas Suns

Riiassakin ruoka oli jälleen loistavaa. Saapuessamme kaupunkiin ennen lähtöä Siguldaan söimme Andaluzijas Sunsissa. Saimme mielettömän hyviä plattereita, joiden jälkeen oli tarkoitus tilata pääruoka, mutten itse ainakaan jaksanut enää mitään. Alkuruoissa oli mm. paikallista tummaa leipää paahdettuna, täytettyjä kesäkurpitsoja, erilaisia antipastoja, sipulirenkaita… Varmasti jokaiselle jotakin. Mutkaton mukava paikka, jonne olisi helppo mennä esimerkiksi lasten kanssa.

Illallinen Kalku vartissa oli tunnelmallinen ja herkullinen. Kaikkein ihaninta oli ehkäpä alkupalan vuohenjuustomousse, joka tarjoiltiin tomaattiterriinin ja kvittenin kanssa. Ravintola löytyy vanhan kaupungin puolelta.

Michelin-oppaassakin mainittu lounaspaikka Chef’s Corneria odotin kovasti ja ruoka olikin hyvää, mutta kokonaisuutena (miljöö, palvelu yms.), KEST veti kyllä pidemmän korren. Maistelimme läpi kaikki kymmenen alkupalaa, joista omia suosikkejani olivat punajuuri sekä ravut, joiden kanssa oli aivan loistava mangosalsa!

Pääruoaksi otin sienirisottoa, jossa oli lehtikaalisipsejä päällä ja se oli kyllä napakymppi. Plussaa tälle ravintolalle siitä, ettei siellä tarvitse nauttia isoa menua vaan lounaaksi voi syödä vaikka tuon risoton. Sen hinta on 15,50 euroa, eli hyvin kohtuullinen laadukkaalle ravintolalle pääkaupungissa!

Riiassa sekin on mukavaa, että lentokentälle on keskustasta lyhyt matka, eli olostaan voi nauttia ilman tuntien siirtymistä.

Tekisi mieli kertoa vaikka vielä ja mitä, mutta tästäkin postauksesta tuli jo hurjan pitkä. Olen kuitenkin todennut, että moni löytää helpommin vinkit matkailuun yhdestä postauksesta kuin niin, että kirjoittaisin aihe-alueittain. Kuvia minulla oli 900 kappaletta, nekään eivät ”ihan” kaikki mahtuneet mukaan, mutta parastahan se on kuvata ja kokea itse vai mitä?

Matkan järjestivät Matkailutoimittajien Kilta sekä LIAA eli Investment and Development Agency of Latvia. Suurkiitos kaikista järjestelyistä, huikeista kokemuksista sekä mauista, jäi monta uutta kokemusta matkaan!

Oliko tuttuja paikkoja postauksessa sinulle?