Avainsana-arkisto: perhe

Joulu ja koko vuosi 2022

1.1.2023
4

En yhtään ymmärrä, mihin taas hurahti reilu viikko. Ajattelin, että joululomalla on sitten aikaa kuroa kasaan niitä postauksia, jotka ovat jääneet kirjoittamatta, mutta ei. Eilinen aattokin meni rinteessä ja mieluummin tartun kirjaan tai katselen leffan, kuin avaan läppärin. Mutta jonkinlainen koostehan täytyy tehdä kuluneesta vuodesta aina vai täytyykö? Huomasin eilen, että eniten mietin maailmanmenoa ja tämän vuoden töitä, kuin monia jo menneitä asioita. Esimerkiksi lapsen terveyshuolet keväällä tuntuivat jo kaukaisilta asioilta. Ei niitä jää vatvomaan, jos kaikki järjestyy hyvin. Sitä elää enemmän hetkessä ja tulevaisuudessa. Näin ainakin omalla kohdallani.

Tänään näin Instagrammissa otsikon, jossa luki ”10 asiaa, joista olen kiitollinen vuodessa”. Sen voit lukea pikkuserkkuni Isyyspakkaus-blogista. Ajattelin, että kiva idea. Näin saa käytyä vuoden läpi, ilman että kävisi läpi kaikki tapahtumat, surut ja ilot. En käy tässä läpi maailmantilannetta ja pelkoja sekä ahdistusta mikä meillä kaikilla on, vaan listaan vain omia kiitollisuudenaiheita.

Joulu 2022

Joulu tuli ja meni ihan hirveän nopeasti. Tytöt olivat onnellisia lahjoistaan, erityisesti kiittelivät pyjamista. Esikoinen pääsee mummin kanssa teatteriin joululahjaksi ja vanhempani kustansivat meille majoituksen Sappeesta joululahjaksi. Enoiltaan puolisoineen lapset saivat Lintsin rannekkeet. Todella kivoja juttuja ja kotiin ei kannettu mitään leluvuorta. Elämysjutut ovat parhaita!

Hauskin tapahtuma oli tapaninpäivänä ollut suunnistustapahtuma Tapanin tyrmäys. Veljeni siitä höpötti koko joulun, muttei itse päässyt osallistumaan. Me päätimme kokeilla! Paikalla tuntui olevan vain todellisia harrastajia, mutta otimme hauskuuden kannalta. Rastit olivat lapsuudenmaisemissani Keljonkankaalla, joten ehdin turista monta juttua lapsuudestani ja koulustani tytöille siinä suunnistaessa. Kivaa!

Mutta sitten niihin viime vuoden kiitollisuusasioihin!

1. Terveys

Kuten jo aiemmin viittasin, keväällä oli pidempään huolta terveysasioista ja tutkimuksia tehtiin valtava läjä. Kiittelin vakuutusta, pelkästään magneettikuvaus maksoi useita satoja euroja. Terveys on sellainen asia, mistä osaa olla ihan liian vähän kiitollinen. Lapsiperheissä pyörii räkää ja oksennustauteja, mutta se on niin pieni asia oikeasti vakavien juttujen rinnalla. Jalkani meni kesällä sököksi useaksi kuukaudeksi ja juoksin välillä kiukulla kipua vastaan, mutta useasti en juossut. Kun se lopulta parani (totaalilepo oli se avain sitten kuitenkin), oli aivan uskomaton tunne juosta ilman jatkuvaa kipua. Siltikin aivan mitätön juttu isossa mittakaavassa. Se tunne, kun pelkäät tosissasi oman lapsesi puolesta on musertava. Siksi todella kiitollinen aina, kun elämme päivän terveinä.


Kuva Saara/ Mimi & Nöde Photography

2. Perhe, isossa mittakaavassa

Minusta tuli kuukauden sisällä ensin tupla- ja sitten triplatäti. Oli kahdet ristiäiset, saimme nähdä niissäkin pientä sukuamme kahdesti. Kaikki pääsivät paikalle, kukaan ei ollut kipeänäkään.

Mummoni täytti 96 vuotta. Hän ensi kertaa alkoi puhua lapsuuden jouluistaan, kun vierailimme itsenäisyyspäivänä hänen luonaan. Nielin tauotta kyyneleitäni. Mitä kaikkea hän onkaan nähnyt. Miten hän edelleen muistelee 15 vuotta sitten menehtynyttä ukkiani lämpimästi. Kyynelten takaa hymyilin, kun mummoni muisteli, miten ukkini kantoi hänet

kynnyksen yli uuteen kotiin 1950-luvulla. Miten romanttista! Miten arvokkaita ovat tällaiset tarinat omienkin lasteni kuulla. Kiitollinen, kun minulla on vielä kaksi mummoa keskuudessamme. Onnistuimme viemään mummon yllätyksenä kesäretkellekin.

Ja hyvin kiitollinen olen myös siitä, kuinka paljon omat vanhempani osallistuvat elämäämme ja tukevat. Se ei ole itsestäänselvyys ja se on todella tärkeää myös tytöille.

3. Talvi ja talviurheilu

Meillä oli upea talvi aina huhtikuuhun asti viime vuonna. Rakastan sitä, että voimme harrastaa yhdessä. Hiihtää, luistella tai useimmiten toki lautailla. Se vaatii aina tietyt lähtötuskat, se saattaa vaatia muutamat kiukut rinteessä, mutta useimmiten päällimmäiseksi jää hyvä mieli sekä punaiset posket. Minulla alkaa olla vaikeuksia pysyä rohkeiden ja taitavien tyttöjen perässä. Ja saan sydämentykytyksiä, kuten eilen, kun kuopus kaatui selkäni takana, eli en nähnyt tilannetta. Kun käännyin, hän makasi ylösalaisin rinteessä paikallaan. Sydän jätti kirjaimellisesti pari lyöntiä väliin, kun hänellä oli silmät kiinni, kun menin luokseen. Silmät olivat kiinni lumisateen vuoksi ja hän ei liikkunut, koska otti päähän kaatua. Ei siis pienintäkään hätää, mutta mielessä aina välillä käy lajin riskit. Mutta miten ihanaa se on, että pääsemme nelistään menemään!

4. Reissut

Rukan keväthanget, iltamelonta Ahvenanmaan Käringsundissa. Minigolfaus Ahvenanmaan helteessä. Loputtomat uintitouhut Turkissa. Pitkään haaveilemani iltapäivätee miehen 40v reissulla Lontoossa. Kissakammon selättäminen Kööpenhaminassa kissavahtina. Kreetan lämmössä työskentely. Pyöräretki Tallinnassa. Paradox-museo Tukholmassa. Kaikkea kivaa tuli koettua!

5. Työt, upeat työt

Kulunut vuosi oli töiden kannalta aikamoinen aaltoliike. Kiljuin välillä ilosta, välillä itkin katkerasti ja välillä menin jännityksestä täristen paikalle. Kuten haastatellessani Peter Franzenia loppuvuodesta. Että jännitti! Mutta sitä kai se yrittäjyys on, pohjamutia, sieltä nousemista, onnistumista ja taas uusien töiden metsästämistä. Olikin ihanaa olla palkallisena loppuvuosi joulutorilla. Mennä töihin, tehdä kaikki mahdollisimman hyvin ja lähteä kotiin. Ajattelematta mitään laskutuksia, yeliä tai muuta työhön liittyvää. Ihanaa vaihtelua! Ja ihanan sosiaalista!

Kaikki lehtityöt, jota olen saanut tehdä olen tehnyt suorastaan riemusta kiljuen. Ne ovat edelleen unelmatöitäni. Isoimpina juttuina mieleeni ovat jääneet juttu Anssin kaupasta, sillä Anssi lienee maailman positiivisin ihminen, joka on tsempannut somessa koko vuoden tammikuun jutun jälkeen! Toisekseen mieleen on jäänyt syyskuun työreissu Ruotsin Korkearannikolle, joka oli hämmästyttävän upea. Sieltä on pitänyt kirjoittaa myös blogiin juttu ja aivan varmasti sen jossain välissä teen!

6. Nelikymppisyys

Odotin innolla ja kauhulla. Kyllähän sitä kehosta jo huomaa, että palauttelua tarvitsee aivan eri tavalla kuin aiemmin. Nelikymppiseni olivat ihanat ja ne kruunasi livemusa. Vappuna oli myös aivan ihanat miehen parhaan ystävän nelikymppiset!

7. Pieni yhteisö

Hyppäsin mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan syksyllä. Paljonhan siihen ei tarvitse tehdä, mutta parit kokoukset ovat olleet todella mukavia. Joulujuhlassa oli aivan ihanaa olla myymässä kahvilassa ja huomasin, kuinka paljon ihmisiä sitä jo tuntee tältä alueelta. Oli sellainen onnellinen yhteisöllinen olo, ihana tapa virittäytyä jouluun!

8. Elämykset

Olen kokenut todella monta upeaa elämystä tänä vuonna. Olen syönyt esimerkiksi ruususta juustoa, kokenut Tallinnan pyöräillen tai ollut monessa teatteri- tai konserttiesityksessä. Voi miten ihana olikaan Disney-konsertti Tampere-talossa marraskuussa! Lumikuningatar viime perjantaina! Come from Away TTT:ssa. Anastasia-musikaali. Ravintola Myllärit. Ihanaa, kun on päässyt kokemaan livenä kaikkea!

9. Arki

Se perusarki. Se, joka tuntuu välillä kaikkein tylsimmältä, onkin sitä maailman parasta. Se, kun lapsi illalla sanoo ”minulla on tosi onnellinen ja turvallinen olo” ja halaa. Kun on selkeät aikataulut ja sitten niitä kivoja yhteisiä hetkiä. Arki oli ihanaa viimekin vuonna.

10. Liikunta

Liikunta kuuluu arkeen oleellisesti ja nousi tähän listalle, kun kävin tänään vuoden ensimmäisessä jumpassa. Rakastan ryhmäliikuntaa, mutta voi että se on jäänyt vähälle viime vuonna! Jokaisesta kerrasta kun kävin, nautin hurjasti. Nautin juoksulenkeistä pääsääntöisesti, kaikesta liikunnallisesta. Siitä tulee maailman paras mieli!

Tästä postauksesta jäivät nyt huonot asiat pääsääntöisesti pois. Loppuvuosi ei ollut helpoin ja uupumus ja ahdistus ovat yrittäneet päästä niskan päälle. Yritän kuitenkin keskittyä hyvään ja toivon, että tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia!

Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2022? Moni on sanonut, ettei tule ikävä. Suhtaudutko pelolla vai ilolla nyt alkaneeseen vuoteen? Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Postausideoissa on muun muassa se Ruotsin Korkearannikko, pari juttua Kreetalta, vuoden 2022 luetut kirjat, vinkkejä Tallinnaan ja Tukholmaan sekä uusin Itämeren ylpeys MyStar. Kiinnostavatko nämä tai olisiko jotain, mistä toivoisit postausta?

Elokuun eka ja kesän onnellisimmat pienet hetket

1.8.2021
10

Se on elokuu! Kuinka monelle kalskahtaa syksyltä? Elokuuhun liittyy edelleen se omasta lapsuudesta syksyä tarkoittanut kouluun meno, mutta monestihan elokuu saattaa olla täyttä kesää. Itse rakastan pimeneviä iltoja ja öitä, se on elokuussa parasta. Nukun todella paljon paremmin pimeässä, vaikka kuinka on pimennysverhot, aina niistä kajastaa valoa.

Heinäkuu meni kyllä hurjaa kyytiä, sen ensimmäisen viikon olimme kaksin kotona ja töissä, sitten oli mummilan reissu, festarit ja… Lähinnä kotoilua. Pieniä juttuja veneilystä kesäteatteriin. Suhteellisen perinteinen heinäkuu, josta pari juttua jäi mieleen ylitse muiden.

Pandemia ja yksinäisyys

Me olemme niitä, jotka ovat edelleen olleet todella pitkälti keskenämme kiitos vallitsevan maailmantilanteen. Heinäkuussa meille piti tulla yhdet yövieraat eli kaveriperhe kylään, mutta peruivat. Näin ollen meillä on ollut kavereita kylässä viimeksi heinäkuussa 2020. Emmekä mekään ole olleet missään, emmekä kyläilleet. Heinäkuussa Pirkanmaalla räjähtänyt pandemiatilanne aiheutti sen, ettei uskaltanut sitäkään vähää mitä ennen. Emme käyneet ravintoloissa loppukuusta kuin terassilla kaukana muista, ei tehnyt mieli mennä mihinkään missä enemmän ihmisiä kuten huvipuistoon ja niin edelleen. Olemme olleet hyvin tiiviisti keskenämme. Se alkaa jo tuntua. Tai emme keskenämme, lapsilla onneksi pyörii kaverielämä, mutta me aikuiset olemme olleet keskenämme. On todella ikävä ihmisiä!

Olemme ottaneet osaltamme vähän ylivarovasti, sillä meillä on reissu tulossa. Osaltaan asiaan on vaikuttanut omat työt – jos minä en niitä reissutöitä tee, ei kukaan mukaan ja jää ansiot saamatta. Eli olen varjellut niin terveyttä kuin taloutta kesän ajan. Onneksi on perhe ympärillä, mutta tiedätte miten erilaista on välillä jutella ystävälle!

Heinäkuun parhaat

Heinäkuussa, reilu viikko sitten teimme päiväretken Helsinkiin. Sellaisen taas ylivarovaisen, söimme ulkona ja näimme ihmisiä lähinnä ulkona. Mutta keli salli sen, oli lämmin muttei helle ja tuosta päiväreissusta Helsinkiin tuli yksi kesän onnellisimmista päivistä!

Näimme mummoani, joka täyttää elokuussa 95 vuotta. Näimme viimeksi elokuussa 2020. Hän asuu palvelutalossa, jossa ei saanut mennä käymään pitkiin aikoihin ja on aika haastavaa ajaa Helsinkiin talvella hytisemään hetkeksi pihalle. Joten näin tauko venyi aivan liian pitkäksi. Mummoni tosin sanoi, että ei saa ajaa niin pitkää matkaa tällaisen horisijan takia, mutta me ajoimme kuuntelematta mukinoita.

Oli ihanaa nähdä. Mummo on edelleen terävä kuin partaveitsi, käveli meidän kanssa lenkkiä ja ihasteli, miten paljon lapset ovat kasvaneet. Oli ihanaa nähdä. Todella tärkeää molemmin puolin. Seuraava tauko ei saa olla tällainen!

Sen jälkeen näimme veljeni perhettä leikkipuistotreffeillä. Sehän sujui älyttömän hyvin, Helsingin leikkipuistot ovat huippuja, oli eväitä, oli tilaa temmeltää. Sydämeni meni murusiksi, kun pieni ihminen huusi ”kato Katja-täti, kato!”. Minä niin mielelläni näkisin heitäkin enemmän, mutta on ollut niin huonoa tämä uskaltaminen matkustaa Helsinkiin ja kyläillä.

Vaikka nähtävyydet Kauppatorista Allas sea pooliin ja muihin nähtiin vain auton ikkunasta, tuli tuosta päiväreissusta yksi heinäkuun parhaita päiviä, joka jäi kaikille mieleen. Kuopuksen sanoin ”ilkeä äiti, kun et anna jäädä tänne yöksi!”. Kyllä perhe on paras ja tämä pandemia-aika ottanut koville suurimmaksi osaksi erona perheestä.

Viime yö ja pari kohtaamista

Heinäkuussa meillä kävi grillailemassa (pihalla surprise!) myös kaksi ystäväperhettä. Se oli suurinta mitä olemme tehneet sosiaalisella rintamalla aikoihin ja myös älyttömän ihanaa. Nuo kyläilyt jäivät mieleen!

Ja viime yö! Kuopus on pyydellyt telttailemaan, eikä muka löytynyt sopivaa väliä. Hän totesi, ettei edes kaipaa metsään vaan telttaan yöksi. Niinpä viime yön vietti isänsä kanssa kotipihalla teltassa. He grillasivat pihalla, pesivät hampaat ulkona ja olivat vähän kuin retkellä kotipihalla. Me esikoisen kanssa katsoimme kaksin leffaa ja menimme vierekkäin nukkumaan. Tulipahan mentyä kerrankin ajoissa nukkumaan ja oli kaikilla kivaa! Lapsia pitäisi ehdottomasti jakaa useammin näin, se tekee hyvää niin lapsille kuin vanhemmille. Heinäkuun viimeinen päivä jäi mieleen onnellisena lämpöisenä iltana, kun nukuttiin kainalokkain.

Suurimpana toiveena lähestyvälle syksylle on, että terveys säilyisi ja saisimme vapaammin nähdä perhettä jatkossa. Ehkä toisen rokotteen myötä jopa kyläilisimme vapaammin. Olen aikamoinen stressaaja, enkä uskalla ottaa yhtään kontolleni sitä, että levittäisin jotain tietämättä kyläilemällä, siksi olemme ihan jumahtaneet nelistään. Niin ja töitä, niitä toivottavasti saan lisää myös, onneksi heinäkuulle tuli monta onnistumista sillä saralla!


mekko ANDIATA/ kengät H&M/ aurinkolasit kirppikseltä/ korvikset IHAN PIHKASSA

Sellainen meidän heinäkuu, noin muutamiin onnellisiin hetkiin tiivistettynä. Kuinka moni palaa töihin jo? Mitkä ovat olleet kesän hyviä hetkiä, niitä olisi ihanaa kuulla!

P.S. Tuo Andiatan mekko on ihan paras ostos ikinä! Mikä laatu ja hyvän olon mekko!

Helpompaa arkea – testissä Sannan ruokakassi vs. Ruokaboksi

17.5.2021
Vastaa

* sisältää mainoslinkkejä

Ruokakassipalvelut ovat olleet nyt erittäin vahvasti pinnalla. Moni on varmaan huomannut, että esimerkiksi Ruokaboksi mainostaa suhteellisen isollaan tällä hetkellä ja tekee paljon vaikuttajien kanssa yhteistyötä. Minä menin laittamaan yhteystietoni johonkin Ruokaboksin kyselykaavakkeeseen, joka aiheutti sen, että puhelimeni soi joka päivä ja siellä kaupattiin Ruokaboksia. Mainostettiin, että ensimmäisestä tilauksesta saa 40 euroa alennusta, mikä oli ehkä vähän hämäystä, sillä se tarkoitti 10 euron alea neljästä ensimmäisestä tilauksesta. Taivuin soittelun alla ja lopulta otin meille yhden Ruokaboksin. Aiemmin olemme kokeilleet kuukauden verran Sannan Ruokakassia kuopuksen vauvavuonna, jolloin kaupassa käyminen oli huomattavasti haasteellisempaa kuin nykyään.


Ruokaboksin Pad thai vegeboksista

Vegeboksi, Muksuboksi, tavallinen boksi?

Jo tuolloin aikanaan, kun tilasimme kuukauden ajan Sannan ruokakassia koin, että on hankalaa löytää omalle perheelleen sopivaa vaihtoehtoa. Nytkin Ruokaboksilla on valittavissa vegeversio, muksuboksi tai tavallinen versio. Tavallisessa on aina punaista lihaa, jota en välitä kotona kokata, koska en itse sitä syö. Muksuboksi kuulosti ainakin sillä viikolla todella tylsätä ja erittäin meidän perusruokalistalta. Sieltä löytyi mm. kalakeittoa, kanapastaa sekä porkkanalettuja. Päädyin siis Vegeboksiin. Mutta niinhän siinä kävi kuten arvelin – mausteina käytettiin aika paljon chiliä ja lapsille piti tehdä pari kertaa jotain muuta. En siis vieläkään löytänyt meille sopivaa vaihtoehtoa!

Vegeboksissa oli ruokina pad thai (erittäin hyvä!), linssipata (tämäkin toimi!) ja tofukastike, josta ei tykännyt kukaan. Lisukkeena oli aina pastaa tai riisiä, ainakin tällä viikolla. Boksi toimitettiin meille puoli kymmenen aikaan illalla (toimitukset maanantaisin), joten ensimmäisen ruoan pystyi tekemään tiistaina. Silloin lehtikaali alkoi jo kellastua, eli kasvisten säilyvyys on vähän kysymysmerkki.


Ruokaboksin linssimuhennos


Ruokaboksin tofukastike pastan kera

Uudistunut Sannan Ruokakassi ja valinnan vapaus

Viikon Ruokaboksi-kokeilun jälkeen bongasin, että Sannan ruokakassi uudistuu. Jatkossa tarjolla on 10 reseptiä, joista saa valita mieleisensä. Jes! Tämä on juuri se, mitä kaipasin! Parin viikon ajan meille tuli siis Sannan ruokakassi. Valitsin molemmilla viikoilla yhden kalaohjeen, yhden kanaohjeen ja yhden vegen. Toimi loistavasti.

Ruokina oli kukkakaalikeitto ja pizzabagelit (niin hyvää, että uusin jo aineet ostettu), misolohi, bataattimuusi ja kurkkusalaatti, kanafajitakset (erittäin hyvä resepti ja upposi kaikille), falafelit kukkakaalitaboullehin kera (loistava!), paistettu kampela uunikasvisten kera, kanaa tulisessa kastikkeessa ja valkosipuliperunaa. Kaikki ohjeet toimivat ja maistuivat koko perheelle. Fajitaksissa jätimme tulisen kastikkeen pois tyttöjen versiosta. Minusta reseptit olivat hyviä ja yksinkertaisia, mutta kuitenkin paljon kekseliäämpiä kuin Ruokaboksilla, lisukkeena ei ollut kertaakaan pastaa tai riisiä keitettynä, vaan lisukkeet olivat nimenomaan siitä tavallisuudesta poikkeavia. Tykkäsin kovasti! Minua harmittaa, että siinä missä Ruokaboksi mainostaa todella isollaan nyt, ei Sannan ruokakassi edes esimerkiksi jaa Instagrammin puolella stooreja ja kehuja.


Sannan ruokakassin kanafajitas oli herkkua!


Sannan ruokakassin kukkakaalikeitto + pizzabagelit, ehdottomasti jatkoon!


Sannan ruokakassin falafellit olivat parhaita ikinä. Ne tulivat valmiina, eli en tiedä saisiko niitä ostaa mistään!

Ruokaboksin ja Ruokakassin plussat ja miinukset

Ehdoton plussa on tietenkin se, että ruoat tulevat ovelle ja ettei reseptejä tarvitse keksiä! Voi että miten ihanaa on, kun joku miettii puolestasi arkiviikon ruokia. Kaupassa käyminen ei enää ole niin raskasta kuin vauva-aikana, mutta ruokien keksiminen on monesti todella tuskaista ja ne samat vaihtoehdot pyörivät viikosta toiseen.

Valittelin 4,5 vuotta sitten, ettei laskutus oikein toiminut Sannan ruokakassilla. Nyt laskutuksen puolesta ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa, lasku menee verkon kautta ja omilla sivuilla voit hallita sitä, tilaatko Ruokaboksin jatkuvasti, kerran vai vaikka kerran kuussa. Sannan ruokakassin reseptivalinnat täytyy olla tehtynä keskiviikkoon asti. Itse asiassa unohdin toisella viikolla tehdä valinnat ja soitin perään torstaina, onnistui vaihtaa vielä!

Miinuksena toki hinta. Kolme reseptiä neljälle hengelle kustantaa 74-82 euroa (riippuen palvelusta, siitä mitä valitsee kassiin yms.). En jaksanut laskea, paljonko ruoat olisivat kaupasta ostettuna, mutta esimerkiksi kukkakaalikeiton aineet eivät paljoa kustanna. Palvelut saa myös tilattua kahdelle hengelle. Toisaalta taas Sannan ruokakassissa oli todella isot määrät ruokaa, eli söimme kyllä paljon enemmän kuin kerran annoksista. Bataattimuussi riitti seuraavankin ruoan kanssa ja perunapussista tehtiin viikonloppuna sitten lohkoperunat, kun valkosipuliperunat jäivät toteuttamatta. Mielestäni Ruokaboksin määrät olivat tiukemmin laskettuja kuin Sannan ruokakassin.

Plussaa on myös saada resepti käteen ja alkaa kokkailla. Toki osa jutuista (esim. mausteista) täytyy olla kotona valmiina, mutta hyvin meiltä löytyi mausteet, vehnäjauhot, öljy, yms. tarvittavat kaapista. Ruokaboksilta saat ohjeen, jossa on kuva valmiista annoksesta, Sannan ruokakassilla ohje on myös kuvina mukana, eli jos kokkaaminen jännittää, on ohjeen seuraaminen tehty todella helpoksi!

Hävikki vähenee

Koin myös, että kun kaapissa on tarkkaan suunnitellut määrät ruokaa, hävikki vähenee. Tosin niin, että kaikkea ei ehkä valmisteta, lisukkeita jäi lähes joka aterialla yli. Ainekset olivat laadukkaita, todella freesejä, molemmissa vaihtoehdoissa hyvin pakattu ja kylmäketju ei katkennut. Sannan ruokakassi saapui meille jo kello 17, eli sen olisi saanut käytettyä hyväkseen samana iltana, kun Ruokaboksi kurvasi vasta nukkumaanmenoaikaan kotiimme. Mitään tuotteita ei kummastakaan palvelusta puuttunut, mikä ilahdutti! Viimeksi kun näitäkin kokemuksia oli.

Palvelut ovat selkeästi kehittyneet ja toimivat hyvin ja asiakaspalveluista vastataan nopeasti, jos ongelmaa tulee. Kyllä täytyy sanoa, että vähän ikävä tuli palvelua, kun eilen piti alkaa pähkätä arkiviikon ruokia. Käyttöön tuli siis jo pizzabagelit, jotka teemme kasvissosekeiton kylkeen.

Ihania ideoita ja uusia komboja meillä maisteltiin ja mietittiin muun muassa sitä, miksei tule ikinä ostettua kaupasta kampelaa? Kuinka hyvää sekin oli ja maistui paistettuna ihan kaikille! Täytyisi rohkeammin kokeilla uusia ideoita, siinä nämä ruokakassipalvelut kyllä auttavat.


Sannan ruokakassin kanaa romanesco-kastikkeella. Tähän ei kuulunut bataattimuussi, mutta sitä jäi niin paljon että söimme sen kanssa.


Miso-lohi, bataattimuussi ja kurkkusalaatti Sannan ruokakassista.


Paistettu kampela, fetakastike ja uunikasvikset Sannan ruokakassista. Hävisi kaikkien neljän lautaselta vauhdilla!

Onko teillä testattu jompaa kumpaa palvelua? Mitä olet tykännyt? Varsinkin ensimmäisen kokeilun saa yleensä hyvällä alennuksella, joten kannattaa kokeilla! Täältä löydät Ruokaboksin ja täältä Sannan ruokakassin.

P.S. Heittäkää kommentteihin mitä teillä tänään syödään, jos saisi taas uusia ideoita! <3