Avainsana-arkisto: kotimaan matkailu

Frantsilan ihastuttava brunssi sekä luontopolku

10.8.2023
Vastaa

Tasan 10 vuotta sitten kirjoittelin blogiini, kuinka kävimme lounaalla Frantsilan Kehäkukassa. Elettiin elokuuta 2013 ja matkassamme oli pieni vauva. Kun viime sunnuntaina kävelimme sisälle Frantsilaan esikoinen kysyi, olemmeko käyneet täällä aiemmin? Vasta silloin älysin, että kyllä, lähes päivälleen 10 vuotta sitten. Lähdimme poimimaan vadelmia pakkaseen sunnuntaina Yrjölän marjatilalta ja päätimme hoitaa lounashommat myös Hämeenkyrössä. Sunnuntaisin Frantsilassa on tarjolla brunssi, joka on mielestäni suhteellisen edullinen. Perhebrunssi (2 aikuista, 1-3 lasta) kustantaa 44 euroa. Sillä hinnalla ei kovin monesta paikasta saa viidelle hengelle brunsseja!

Frantsilan Kehäkukan loistava kasvisruoka

Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15 ja arkisin paikassa on lounasta. Frantsila on kasvisravintola ja maut niin ihanan puhtaita ja raikkaita kuin vain voi kuvitella. Yrttilevitteen yrtit eivät ole koskaan maistuneet näin selkeästi! Brunssilta löytyi erilaisia leipiä sekä croissantteja, salaatteja, riisiä ja maapähkinäkastiketta, lämpimiä kasviksia, lasten suosikkia eli sipulirenkaita sekä erilaisia jälkkäreitä. Lapset rakastavat tuulihattuja, joten ne olivat brunssipöydänkin suosikki, mies ihastui suklaabrownieen ja lisäksi tarjolla oli käsin tehtyjä marmeladeja.

Frantsilassa on myös kahvilatuotteita pienempään nälkään ja tilassa toimii suuri myymälä, jossa myydään erilaisia luomutuotteita, kosmetiikkaa ja lahjatavaroita. Terassillakin on sään salliessa todella kivaa istuskella.

Täällä saat takuuvarmasti ihanaa ruokaa uskaltaisin väittää!

Yrttipuutarha sekä suloinen luontopolku

Pihassa on lapsille karuselli sekä hiekkalaatikko ja koko perheelle tutustuttavaksi yrttipuutarha, jossa oli vaikka minkälaisia kasveja. Kaikilla kasveilla oli kattavat kyltit, joissa kerrottiin muun muassa, mihin vaivoihin kyseistä kasvia voi käyttää. Me piipahdimme myös itse ravintolaa vastapäätä olevassa Puotihuoneessa, joka oli täynnä erilaisia käsitöitä, korvakoruja, kynttilöitä ja vaikka mitä ihanaa. Lapset ostivat syksylle hämeenkyröläistä käsityötä olevat pannat ja minä en voinut ohittaa Poltettu oranssi-merkkisiä liloja korvakoruja! Kyseessä on ylöjärveläinen yritys ja sanoinkin lapsille, että kaikkein mieluiten ostan juuri tällaisista paikoista asioita. Ne ovat käsintehtyjä sekä pirkanmaalaisia.

Puodin jälkeen lähdimme tutkimaan luontopolkua, johon saa yrttipuutarhasta kartan. Noin kilometrin mittainen polku olikin näin loppukesästä todella tuuhea ja siellä mentiin pitkospuita eteenpäin. Löysimme myös näkötornin, josta oli hienot maisemat. Suosittelen lämpimästi kiertämään tämän polun! Yllättäen tiheästä luonnosta ulos astuessa kävelimme suoraan F.E. Sillanpään haudalle – komea oli hautakivi. Ketään muita ei polulla sunnuntaina kävellyt, siellä sai olla hiljaisuudessa (tai no, kyllähän ihan omasta perheestäkin aina ääntä lähtee).

Pienellä alueella sai monta elämystä ja hymyssä suin poistuimme polulta, vaikka hyttysiä siellä kyllä riitti!

Paljoa se ei tarvitse, kun tuntuu siltä, että olisi käynyt jo pitkälläkin retkellä. Palvelu Frantsilassa oli muuten äärettömän ystävällistä, siitäkin suurkiitos!

Oletko käynyt Frantsilassä? Kesää ja terassikelejäkin riittää vielä, joten tässä kiva kohde esimerkiksi viikonlopulle!

Majoitussuositus, triathlonkisat ja terkut Turusta!

8.8.2023
2

Piti kirjoittaa tuoreeltaan teille Turun fiiliksiä, mutta myönnettävä se on, etten millään ehdi perhe-elämää, töitä, urheiluja ja tätä blogiharrastusta. Mutta ei tämä majoitusvinkki onneksi vanhene, kuten ei pari muutakaan Turun vinkkiä! Turun reissua ja Turku Challengea oli jännitetty kesän ajan, sillä mies on halunnut kisata triathlonin puolimatkassa jo pitkään. Viime vuonna hän oli menossa Käringsundin kisaan Ahvenanmaalle, joka peruttiin aivan viime hetkillä. Puolimatkoja on loppujen lopuksi aika vähän tarjolla, mutta Turusta sellainen löytyi. Voitte kuvitella, jos treenaa tavoitteellisesti pari vuotta, millainen onnistumisen tahto siinä on. Minulla varmaan lahoaisi pää jännittäessä, mies ei onneksi stressaa samalla tavalla. Tai ainakaan näytä sitä!

Turku Challenge 2023 juniorit

Saavuimme Turkuun perjantai-iltana ja kävelimme ilmoittautumiseen, joka löytyi Varvintorin vierestä. Sinne sai kävellä aivan vapaasti perjantaina ja kaikki hoitui tehokkaasti, eli järjestelyt vaikuttivat hyviltä. Edessä olivat lauantaiaamuna starttaavat lasten kisat ja lapsia jännitti erityisesti Aurajoessa uiminen.

Lauantai alkoi nätissä kelissä, mutta muuttui aika pian sateiseksi. +15 kelissä ja kovassa sateessa juniorit painoivat upeasti kisaa läpi. Kuopus starttasi lapsi-aikuinen-sarjassa, mikä oli todella hyvä juuri uinnin kannalta. Aaltoa oli jonkin verran ja hän tarvitsi tuekseen vielä aikuisen Aurajokeen. Tästä oli hyvä aloittaa ja neiti painoi maaliin hymyssä suin ja hymy vielä leveni, kun mitalin lisäksi (kaikki lapset saavat mitalin) maalissa odotti karkkipussi! Aivan parasta, että tästä jäi iloinen mieli ja into seuraaviin kisoihin lapselle.

Seuraavana lähtövuorossa oli esikoisen ryhmä, jossa hän oli seurakaverinsa kanssa ymmärtääkseni nuorin osallistuja. Siinä vaiheessa vettä tuli jo tosissaan, mutta älyttömän reippaasti kaikki kisaajat painuivat Aurajokeen. Pyöräilyosuudella esikoinen ei kuulemma tuntenut käsiään, ne olivat niin jäässä, mutta maaliin asti tultiin. Häntä jännitti kovasti ja he päättivät suorittaa matkan yhdessä seurakaverin kanssa. Tämä oli hyvä päätös, tytöt tukivat upeasti toisiaan ja painelivat pitkän matkan käsi kädessä maaliin. Hyvä henki ja kaverin tukeminen noteerattiin myös Nokian Uutisissa viime viikolla. Kisaaminen oli niin kivaa, että esikoinen pyysi päästä pian johonkin uudelleen. Aivan paras palaute!

Turku Challenge 2023 puolimatka

Sunnuntaiaamu valkeni kuudelta, kun mies tankkasi viimeiset ruoat ennen kisaa. Huokaisin helpotuksesta – hän on terve, pyörä on kasassa (purki sen talvella ja kasasi vielä perjantaina viimeisiä osia) ja keli näyttää aika täydelliseltä. Minä jännitin millainen pettymys tulee olemaan, jos ei esimerkiksi pääse starttaamaan ollenkaan. Hän lähti edeltä valmistautumaan ja itse menin perässä katsomaan uinnin lähtöä.

Satoja keltalakkisia uimareita kauhoi täydellisessä kesäkelissä menemään ja tunnelma oli korkealla. Yritimme isäni kanssa seurata, milloin mies nousee vedestä. Hän oli arvioinut uivansa noin 40 minuuttia. Kuikuilimme veteen edelleen, kun lapsen seurakaverin isä sanoi, että mies on juossut jo vaihtoalueelle ja ui 32 minuuttia. Se oli järjettömän kova aika, enkä tiedä missä välissä ehti juosta ohitsemme. Jälkikäteen mies kertoi, että vesi oli niin sameaa, ettei hän nähnyt minkälaisia aikoja kellossa pyörii ja antoi vain mennä. Oli itsekin häkeltynyt siitä, missä ajassa uinti oli ohitse.

Käännyimme siis ympäri katsomaan pyörän lähtöä ja ehdimme kannustaa hänet reitille. Pyöräosuus menee moottoritiellä, eli sinne on hyvin vaikeaa päästä seuraamaan. Ei auttanut kuin päivitellä liveseurantaa ja odottaa, että saapuu vaihtamaan juoksuun. Jännitin hirveästi, pysyykö pyörä kasassa. Onneksi vaihtoon saapui hyvävointisen näköinen mies. Juoksua on aika kiva seurata, sillä lenkki on viiden kilometrin mittainen ja juoksijat menevät usein ohitse.

Ylpeänä katselin, kun maaliin saapui erittäin hyvävointisen näköinen mies lennokkaalla juoksuaskeleella. Naamansa loisti iloa ja onnea, loppuaika 4.56 oli aivan yli odotusten. Harvoin olen nähnyt niin iloista ihmistä, mikä onnistumisen riemu, hieno kisa ja hieno keli! Menimme joen rantaan istumaan ja puimaan kisaa miehen nuoruuden ystävän kanssa, joka puolestaan vei sarjassaan SM-kullan! Upea kisa, upeat järjestelyt, kaikki osallistujamme iloisia! Todella tasainen reitti, kisaajat suosittelivat lämmöllä!

Kirstinpuiston majoitussuositus Turkuun

Vanhempani olivat mukanamme Turussa, eli meidän täytyi löytää majoitus kuudelle. Mielellään sellainen, johon mahtuu myös neljä mukana ollutta pyörää. Äitini löysi lopulta Kirstinpuiston uusista taloista Sleep Well-yrityksen majoituksen. Majoituksessa oli kaksi makuuhuonetta ja yksi vuode olohuoneessa. Oli keittiö, kaksi vessaa, suihku ja kaikki mahdollinen leivänpaahtimesta pesukoneeseen. Kävelymatkaa Varvintorin kisapaikalle tuli noin 15-20 minuuttia, mikä oli ihan kohtuullinen. Talo tuntui olevan täynnä opiskelijoita, mutta oli kyllä öisinkin hyvin hiljainen. Parveke oli tilava ja pyörät mahtuivat sinne hyvin.

Lisäbonuksena, että lapsen seurakaveri perheineen majoittui samassa talossa ja oli seuraa pihalla olevaan pieneen leikkipuistoon! Lähellä oli isompikin leikkipuisto, jossa lapset kävivät ja lähin kauppa oli alle kilometrin päässä. Pihassa oli hyvin parkkitilaa. Majoituksesta ei jäänyt kyllä huonoa sanottavaa ja hinta oli hyvin edullinen.

Kauppahalli ja Kakola

Viikonloppu kului paljon kisojen ympärillä, mutta ehdimme nähdä lauantaina pikkuserkkuni perhettä ja katsoa Kaj Stenvallin näyttelyn Sodan kasvot, jota ei valitettavasti enää ole. Se oli kyllä äärettömän vaikuttava ja hämmensi, kuinka paljon Stenvall oli maalannut lyhyessä ajassa. Jos tulee nähtäville vielä, suosittelen ehdottomasti käymään.

Lähtöpäivänä kävimme Turun Kauppahallissa, jossa en ollut koskaan käynyt. Astuin sisälle Nostalgia Shopiin, jossa oli vaikka minkälaisia Disney-koristeita. Virhe. Astuin ulos neljän joulupallon kanssa, tarjolla oli kaikkea mahdollista Disney-kuosissa hääkakunkoristeesta lähtien. Ole varovainen, jos teema on heikkoutesi, esimerkiksi näitä palloja ei ole heidän nettikaupassaan! Mahtavia löytöjä kauppa täynnä. Kauppahallista lähti myös Aamu Airistolla-tee matkaan, joka on todella hyvä!

Kävimme vielä nelistään tutkimassa Kakolaa, taas paikka, jossa en ollut koskaan käynyt. Muut tutkivat kauppoja, pihaa ja muuta lapsille sopivaa, minä osallistuin opastetulle kierrokselle. Sen sisällöt vankien elämästä, huumeiden käytöstä murhattuun pappiin olivat sellaisia, ettei kierrosta suositeltu lapsille. Oli uskomatonta, että vuoteen 2007 asti Kakolassa vessoina toimi ämpäri, joka haisi sitten suurimman osan päivästä pienessä huoneessa. Oli hurjaa istua huoneessa, jossa oli murhattu pappi. Tai kuvitella huumepäissään ollut vanki istumaan katon rajaan. Tarinat olivat todella hyvin kerrottu ja oppaana toimi 16 vuotta paikassa oppaana ollut Anu. Kun kehuin häntä eilen alkaneessa matkailuopaskoulutuksessani, moni yhtyi mielipiteeseeni siitä, että kyseessä on paras opas ikinä. Käy siis Kakolassa, jos voit ja etsi Anu käsiisi!

Sergio’s ja Blankon mahtavat maut

Lähtöpäivänä kysyin seuraajiltani suosituksia lounaspaikaksi Turussa ja niitä tuli paljon. Eniten suosituksia sai Blanko ja suuntasimmekin sinne. Päivän menussa oli wasabilohipasta, pulled chicken uuniperuna, falafelsalaatti sekä grillipihvi. Seurueemme maistoi kaikkia ja annosten laatu vakuutti, kuten myös paikan palvelu. Annosten koko oli aika valtava, mutta onneksi seurueessa oli edellisen päivän täysillä urheillut mies, joka viimeisteli ruokia. Tilasin lapselle pienemmän annoksen, jonka sai puoleen hintaan, muttei sitä erottanut aikuisten annoksista. Todella kiva paikka, kiitos suosituksista!

Kisailtana söimme puolestaan Sergio’s-ravintolassa, jossa myös palvelu ja sijainti olivat todella kivat. Sen sijaan en niin innostunut ruoastani, oli suhteellisen mauton pizza. Ehkä valitsin väärin, sillä muut kehuivat kovasti ruokiaan, ehkä pasta olisi ollut parempi valinta, minkä kaikki muut ottivat.

Joka tapauksessa Turun reissusta jäi lämmin muisto ja olin hyvin ylpeä kisaajistani. Ensi vuonna ehkä uudelleen? En tiedä, vaikken kisaa tässä lajissa, minulla eivät meinanneet hermot pitää jännittäessä, pysyvätkö terveinä ja sujuuko kaikki. Edelleen iloinen mies kotona, ihanaa miten onnistui!

Mikä on Turun ravintolasuosikkisi? Oliko kukaan seuraamassa kisaa tai kisaamassa?

Asioita, joita en elämässäni haluaisi muuttaa

10.5.2023
Vastaa

Viikonloppu oli aivan ihana. Oli aikaa perheelle, oli partioparaati sekä päivä Särkänniemessä. Urheilua ja huonoja leffoja (mm. Se vuodelta 2017). Mietin jo viikonloppuna, miten onnekas olen ja tunne vahvistui maanantaiyönä, kun kuopus nukkui vieressäni ja sanoi kesken unien ”nuku hyvin äiti”. Kyllä läikähti sisälläni.

Usein sitä miettii elämäänsä taaksepäin ja kelaa asioita, joita olisi halunnut tai olisi pitänyt tehdä toisin. Niitähän riittää varmasti aivan jokaisella. Mietiskelin koko viikonlopun kuitenkin otsikkoa asioista, joita en haluaisi muuttaa tai jotka ovat menneet nappiin. Otsikkohan on loputtoman laaja ja pitää tietenkin sisällään niin oman kuin läheistenkin terveyden, kodin ja muut isot asiat. Listaan voisi laittaa vaikka mitä ja siitä varmasti unohtuu jotain hyvin oleellista, mutta yritetään! Josko tämä pitäisi positiivista kehää yllä ja saisi muitakin ajattelemaan, mitä meni hyvin, eikä pyörittämään niitä, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Lapsuus

1. Turvallinen lapsuus, perhe ja ihana yhteisö Helsingin kodissa.
2. Koti Jyväskylässä, jossa asuimme 10 vuoden ajan. Sinne jäi valtava määrä hyviä muistoja. Ylipäätään turvallinen asuinympäristö ja kaverit. Samalla matkustimme aika paljon ja sain jo lapsena nähdä niiin maailmaa kuin kotimaata. Kesän kotimaan reissut ovat vahvasti mielessäni!
3. Veljet ja myöhemmin heidän myötään elämääni tulleet kälyt ja lasten serkut.
4. Mahdollisuus harrastaa, oma hevonen puoliksi ystävän kanssa opetti valtavasti vastuuta.
5. Ihana lähikirjasto! Olin suurkuluttaja!

Nuoruus

1. Selkeä päämäärä siitä, että haluan joskus kirjoittaa työkseni.
2. Kolmas sija Keskisuomalaisen reportaasikilpailussa yläasteella, josta olen vieläkin ylpeä.
3. Elämääni syvästi vaikuttanut rippikoulu ja sen myötä tulleet ystävät, joista yksi on kuopukseni kummitäti.
4. Jo nuorena minulle tuli oma tyyli. Punainen pystytukka ja Nirvana-paita. Tyyli on elänyt sen jälkeen, mutta olen aina mennyt ns. omaa polkuani ja olen siitä hyvin ylpeä.
5. Kesätyöt ja se, miten opin hyvin varhain työnteon merkityksen ja sen, ettei sillä ole väliä mitä tekee. Mainosten jakaminen oli esimerkiksi hurjan hauskaa!

Varhaisaikuisuus

1. Turvallinen parisuhde, jossa sain olla oma itseni, vaikken sitä vuosiin osannut. Mieheni jaksoi silti alusta asti kannustaa ja tukea.
2. Muutto Tampereelle. Elämään on tullut valtava määrä uusia tuttuja, kavereita ja kontakteja.
3. Opiskelu yliopistossa. Rakastin tiedotusopin luentoja. Opin valtavasti.
4. Vaihto-opiskelu Englannissa. En olisi uskaltanut lähteä, mutta mieheni innostamana menimme ja tuo aika oli korvaamatonta!
5. Matkustelu. Kuinka lyhyessä ajassa näimme esimerkiksi Afrikan, Australian, Thaimaan, Amerikan. Kuulostaa siltä, että näimme mantereet kokonaan, emme toki, mutta monessa paikassa on seikkailtu.

Aikuisuus

1. Thaimaassa asuminen. Jälleen ihan ex tempore-asia, josta tuli korvaamattoman paljon muistoja ja tuttavia ympäri Suomen. Asia, mitä en ikinä vaihtaisi pois.
2. Sukeltaminen. Mieheni avulla opin sen, vaikka pelkäsin hirveästi. En ikinä vaihtaisi pois vapaapäiviä pinnan alla ja kaikkea, mitä näimme.
3. Meillä on ollut miehen kanssa valtavasti kivoja juttuja kaksin, olemme aina puuhanneet todella paljon kaksin. Se on kerryttänyt kasan muistoja, joita ei arvosta sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin tajuaa, miten arvokkaita muistot ovat.
4. Liikunta. Se on aina ollut osa elämääni, mutta parikymppisenä otin esimerkiksi ensimmäisen salijäsenyyden, joka onkin ollut sitten aina olemassa Thaimaan vuosia lukuun ottamatta. Liikunta on osa elämää siinä missä ruoka ja unikin. Se on todella tärkeä juttu.
5. Koti. Vaikka siinä on ollut haasteensa, siinä on paljon hyvää. Olemme valinneet kaikki pinnat itse, tehneet kodista näköisemme. Tuoneet tähän taloon kaksi vastasyntynyttä. Se on nähnyt tyttöjemme kehityksen.

Vanhemmuus

1. Luulin, etten saa kokea sitä. Kun se yllätyksenä tapahtui, jännitti kauheasti. En ikinä arvannut, miten paljon lapset tuovat elämään hyvää ja kaunista. Kuinka heidän kauttaan aukeaa täysin uusi maailma, johon sukelsin täysillä.
2. Vanhemmuuden myötä on elvytetty vanhoja harrastuksia vuosien tauon jälkeen, kuten hiihtoa ja lumilautailua. Olisi varmasti jäänyt tekemättä!
3. Joka päivä oppii jotain uutta lasten kautta.
4. Lasten kanssa on hirveän kivaa puuhata iästä huolimatta. Vauvauintia, perhekerhoa, pyörälenkkejä, lautailureissuja, uimarantareissuja, palapelien tekoa, lautapelejä, leipomista, huvipuistoilua… Olen iloinen, että meillä on yhteisiä juttuja, joita jaamme.
5. Jaettu vanhemmuus on todella arvokasta. Oli ihanaa esimerkiksi Rukalla kaksin ollessa jutella lapsista mieheni kanssa. Myös vanhempani tuntevat lapset todella hyvin, joten iloja ja murheita voi jakaa useamman aikuisen kesken.

Perhe

1. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Siitä olen äärettömän kiitollinen.
2. Vanhempieni tuen määrä kaikessa on ollut korvaamatonta.
3. Minulla oli lapsuudessa neljä isovanhempaa, mikä ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Edelleen kaksi heistä elossa, mikä on valtava rikkaus, sillä tyttärenikin tulevat muistamaan isomummot aina.
4. Pitkä parisuhde. Parin viikon kuluttua olemme olleet yhdessä 22 vuotta. Enemmän kuin puolet elämästäni. Olemme molemmat hyvin temperamenttisia ihmisiä, mikä tekee sen, että rakastamme ja tappelemme täysillä. Luin jo teininä SinäMinästä, että oinas ja skorpioni ovat huono yhdistelmä. Minusta me täydennämme toisiamme.
5. Kotiäitiys. En olisi ikinä arvannut, että minusta tulee vuosikausiksi kotiäiti, toki kevytyrittäjyys rinnalla teki sen erilaiseksi. En arvannut myöskään sitä, miten valtava ikävä tulee tuota aikaa, kun tytöt ovat koko ajan vieressä ja näen kaiken mitä he tekevät ja oppivat. Meillä on omat juttumme päivien aikana. Koulun ja kaverien myötä perheen dynamiikka on nykyään niin erilainen, mutta tässäkin on paljon hyvää.

Työ

1. Kaikki työt, joita olen saanut tehdä, ovat opettaneet minulle valtavasti.
2. Vaikka matkaoppaana työskentely oli rankkaa, nyt jälkikäteen en vaihtaisi sitäkään mihinkään.
3. Jokaisesta työpaikasta on jäänyt ystäviä elämään. Se on valtava rikkaus. Olen iloinen, että jaksoin esimerkiksi koko opiskeluajan tehdä töitä Hesen vuoropäällikkönä. Se oli arvokas kokemus ja ihana yhteisö.
4. Saan tehdä tällä hetkellä unelmatöitäni. Se ei todellakaan ole tullut helpolla ja kotiäitiaikana kerrytetyt verkostot ovat nyt vuosia myöhemmin olleet apuna. Tein määrätietoisesti vuosikaudet töitä, että pääsin tähän, missä nyt olen.
5. Yrittäjyys on ihanaa. Se on rankkaa kyllä, mutta tuntuu, että sopii parhaiten luonteenlaadulleni.

Musiikki

1. Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana. Oli tylsää joo, mutta opin nuotit, mikä on ollut hyvä taito ja musiikista tuli päivittäisen harjoittelun myötä osa elämää.
2. Aloin kiertää 13-vuotiaana keikkoja. Apulantaa ja Juustopäitä aluksi, mutta livekeikat ovat jotain fantastista, joita toivottavasti on jatkuvasti elämässä.
3. Festarit. Niistä nyt on kaikenlaisia muistoja, mutta monta Provinssikesää on onnellisena mielessä. Sellaisia telttailureissuja, mihin ei enää lähtisi.
4. Musiikin tuomat muistot ovat itselleni todella tärkeitä.
5. Musiikin siivitys urheiluun. Musat korvilla on painettu mm. ennätys puolimaratonilla, sillä on merkitystä mitä musiikkia korviin tulee viimeisillä kilometreillä.

Mitäköhän sitä vielä osaisi listata? Näitä riittäisi varmasti loputtomiin 40 vuoden ajalta, mutta tässä päällimmäisenä mielessä liikkuneet aiheet. Mitä sinä listaisit elämästäsi?

Kuvat ovat Rukan Wappulounaalta, joka oli jotenkin aivan ihana tapahtuma livemusineen ja meininkeineen. Vaikka tapahtumasta on vasta viikko, tuntuvat kuvat aika talvisilta, kun nyt katsoo ulos!