Uudistettu Sokos Hotel Bomba tarjosi elämyksiä joka aistille

Kaupallinen yhteistyö Break Sokos Hotel Bomba

Terveisiä kuvakauniista Pohjois-Karjalasta Pielisen rannalta. Viime viikolla vietimme siellä kaksi yötä ja kuinka kivaa meillä olikaan! Olin edellisen kerran käynyt Nurmeksessa ja Bomban alueella 1990-luvulla, mutta mieleen on painunut jo silloin tummanpuhuvat karjalaisrakennukset.

Juhannuksena 2024 avasi Sokos hotelliin uusi järvisiipi, jossa pääsimme yöpymään. Alueella riittää paljon tekemistä niin sisällä kuin ulkona. Lapsetkin tykkäsivät valtavasti reissusta! Aika loppui kesken, mutta nautimme kyllä niin paljon paikasta kuin kahdessa vuorokaudessa ennättää.

Bomban historia

Bomban päätalon kakkoskerroksesta löytää hyvin niin karjalaista historiaa kuin tarinaa Bomban talostakin. Talo on ensi kertaa rakennettu jo vuonna 1855 Suojärven alueelle Karjalan puolelle. Silloin taloon pääsi suoraan hevosilla sisään, aika hauska fakta lasten mielestä!

Talo purettiin ja rakennettiin moninaisten vaiheiden myötä vuonna 1978 nykyiselle paikalleen Nurmekseen. Bomba on ollut neljänneksi suosituinkin matkakohde Suomessa.

Valtavan vaikuttavia rakennukset ovat ja alueelta löytyy niin käsityökauppoja, kahvila ja ravintola, kesäteatteri, leikkipuisto ja vaikka minkälaisia luontoaktiviteetteja, kuten frisbeegolfia. Toriaitasta löytyvä Kirsti Timosen valokuvanäyttely karhuista kannattaa ehdottomasti katsastaa. Suloisia tarinoita!

Onpa siellä muuten Hiljaisuuden polkukin, jonka varrella on ortodoksinen tsasouna. Sen pihalla oli muistoristejä talvisodan aikaan evakuoimatta jääneistä ja Neuvostoliiton puolella menehtyneistä suojärveläisistä siviilisotavangeista.

Omatkin juureni ovat mummon puolelta Karjalassa ja hän on sieltä useita tarinoita kertonut. Seisoskelin yksinäni Hiljaisuuden polulla mietiskellen historiaa. Oli vaikuttava hetki.

Uudistettu Break Sokos Hotel Bomba kylpylöineen

Siinä missä Bomban alue huokuu historiaa, on Break Sokos Hotel Bomba todellista nykyaikaisuutta ja luksusta. Historia ja nykyaika yhdistyvät samassa pihapiirissä mutkattomasti ja paikassa vaihtaa helposti tunnelmasta toiseen.

Meidän huoneemme oli uudessa järvisiivessä ylimmässä kerroksessa, jossa huoneissa on parvekkeet. Näkymä Pieliselle oli uskomattoman kaunis. Kauneimpana aurinko paistoi tietenkin lähtöpäivänä, enkä olisi millään malttanut laittaa huoneen ovea kiinni ja lähteä!

Huoneemme oli sviitti, jossa oli kaksi huonetta. Toisesta löytyi parisänky, toisessa huoneessa sohvasta sai vuoteen kahdelle. Kylpyhuoneessa oli niin amme kuin sauna ja saunasta näki järvelle. Aivan ihastuttava huone, jossa parveke oli valtava!

Hotellissa oli huomioitu lapsivieraat todella kivasti. Vastaanotosta sai sekä sisällä että ulkona tehtäviin kuvasuunnistukseen vihjeen ja kävimmekin tekemässä molemmat. Se oli aikuistenkin mielestä hauskaa!

Huoneesta löytyy myös kylpytakit, jotka päällä pystyi kävelemään suoraan kylpylään tai ulko-ovesta rannalle ja järveen uimaan. Vastavalmistunut laituri, joka johtaa kylpylästä järvelle on ihana. Kumipintaiset portaat olivat todella kivat pulahtaessa, hieno uudistus!

Kylpylä ei ole suuren suuri, mutta sitäkin elämyksellisempi. Lasten suosikki olivat elämyssuihkut, eri nappeja painamalla sai esimerkiksi talvisuihkun. Susi ulvo ja karhu murahteli kaiuttimista ja vettä tuli niin ylhäältä kuin sivuista. Välillä vesi oli kylmää, välillä kuumaa ja siinä oli mukana myös piparminttua. Ja tämä oli vain yksi monista elämyksistä!

Kylpylä on täysin uudistettu seitsemän vuotta sitten ja edelleen hyvin uudenkarhea. Ainoa miinus oli liukas lattiamateriaali, siellä sai kävellä varovasti.

Kylmä-kuuma-altaat, poreet, ulkona oleva poreallas, kaikki tuli testattua. Kylpylässä on myös paljon tilaa rentoutumiselle, useampi sauna sekä allasbaari. Tykkäsin kylpylän hämyisestä sekä rauhallisesta tunnelmasta, vaikka väkeä heinäkuussa riitti, ei siellä ollut kovaa meteliä tai vilskettä.

Kävimme myös testaamassa hotellin leikkihuoneen, missä oli yliveto keksintö, nimittäin hierontatuoli vanhemmille. Ai että mikä päätös illalle.

Ruokailut Bomballa – Ohto, Bomban talo sekä Buolu

Hotellilta löytyy kaksi ravintolaa, Bistro Ohto sekä Buolu Cafe & Restaurant. Heti alkuun täytyy nostaa sitä, miten valtavan hyvä asiakaspalvelu kaikissa ravintoloissa vierailumme aikana oli.

Buolusta saa pientä purtavaa, kuten sämpylöitä ja pillimehuja ja lisäksi siellä on menu, josta löytyy esimerkiksi erilaisia pizzoja ja pastoja. Ikkunoista näkee kylpylään ja paikka on hyvin mutkaton ja helppo esimerkiksi lasten kanssa.

Meidän valintamme Buolussa olivat pannupizza, tavalliset pizzat ja pasta. Tai ei niin tavallinen pizza, maistoimme nimittäin pizzaa savumuikuilla ja suolakurkulla. Suosikikseni nousi kuitenkin vegepannupizza. Lasten ihastus oli myös pehmisbuffa, jossa jätskit sai koristella itse.

Lounaaksi nautimme Bomban talon kesäpöydän ja se oli todella hyvä ja runsas. Menu vaihtuu päivittäin ja pöydästä löydät vaikka minkälaisia herkkuja, myös karjalaisuus on mukana. Miten täydellisiä sultsinoita söimme! Oih!

Bistro Ohto on juuri aloittanut toimintansa ja aamiainen tarjoillaan myös siellä. Aamiaisella sai tietenkin aitoja karjalanpiirakoita ja tykkäsimme myös mansikka-basilikasmoothiesta kovasti. Aamiainen oli monipuolinen ja runsas, vihannestikut, haudutettu luomupuuro, munakokkeli, homejuustot… Kaikki maistui! Arvaatte varmasti, minkä ihastuksen aiheutti aamiaisen suklaasuihkulähde vaahtokarkkeineen?

Toisen illan illallisen nautimme myös Ohtossa ja valitsimme kaikki alkupalaksi toast skagenin, minä otin kasvisversion. Tykkäsin hurjasti skagenin tofuversiosta lisukkeineen, lämmin suositus.

Pääruoaksi otin kasvishampparin, joka ei ihan noussut lemppariksi. Sen sijaan kuopuksen valinta, chilinen rapupasta oli täydellinen. Myös miehen lohiannos oli hyvä. Jälkiruoaksi maistelimme kaikki listan kolme annosta ja niistä lemppariksi kohosi muun muassa marinoitua ananasta ja mascarponevaahtoa sisältävä jälkkäri. Eriomainen illallinen kauniissa maisemassa.

Ilta piti toki päättää uintiin järvessä ja saunaan omassa huoneessa, vaikka illalliselle menimme kylpylän jälkeen. Nautimme ihan täysillä kaikesta!

Bomba Safaris

Kesällä Bomballe on avannut myös Bomba Safaris, joka toimii S-ketjun alla, eli vuokrista on luvassa myös bonuksia. Tekemistä alueella riittää ja Bomba Safaris tarjoaa vuokralle muun muassa sähköisiä fat bikeja, kanootteja, sup-lautoja ja polkuveneitä. Lisäksi pihasta löytyy hauskoja Coopop-sähköajoneuvoja, joilla huristelee helposti vaikka Nurmeksen keskustaan.

Välineet voi vuokrata itse tai lähteä opastetulle retkelle. Me saimme käyttöömme sähköpyörät ja hyvän opastuksen reiteistä. Pienimmässä pyörässä riittivät juuri ja juuri säädöt kuopukselle (mittaa hänellä reilut 130 cm) eli ihan pienille sähköversiota ei löydy.

Vähän jännityksellä katselin kuopuksen menoa, sillä hän joutui vähän hyppäämään pois pyörän kyydistä. Tyttö itse oli aivan into piukeana ja erittäin onnellinen sähköpyörästä. Reissu meni lopulta hyvin ja hän hallitsi hieman liian suuren menopelinsä.

Pyöräilimme Bombalta Ellun kalliolle, jossa on laavu näköalapaikkoineen. Siitä pääsee mäkeä alas Ellun kodalle, joka on rannassa. Sieltä löytyy hieno, suuri kota, huussi sekä uimamahdollisuus laiturilta.

Matka taittui pääasiassa latupohjaa pitkin, eli baana oli hyvässä kunnossa ja leveää. Mitään polkuja emme ajaneet. Jyrkkiä laskuja ja nousuja oli useampia, ilman sähköä ei olisi kodalta punnertanut näköalapaikalle. Todella kiva ja kaunis reitti, kilometrejä kertyi edestakaisin noin 14 ja nautimme reissusta suuresti.

Illalla mies ja lapset kävivät vielä melomassa minun mietiskellessä Hiljaisuuden polulla. Olisimme viihtyneet paikassa helposti viikon, pelkästään monet uintimahdollisuudet ja ihana huone vetivät puoleensa. Puhumattakaan kaikista aktiviteeteista, joita paikka tarjoaa.

Lähtiessä tutkimme vielä Nurmeksen keskustan, jossa sijaitsevalta kirpputorilta ostin ihanat 1960-luvun Arabian lautaset.

Mielettömän kiva reissu ja haaveissa on kyllä palata vielä Bomballe. Suurkiitos kaikille mielettömästä asiakaspalvelusta, Bomban talon emäntäkin oli ihastuttava ihminen! Toivottavasti palaamme vielä!

Ovatko Bomban alue tai uusittu hotelli sinulle tuttuja?

Frantsilan ihastuttava brunssi sekä luontopolku

Tasan 10 vuotta sitten kirjoittelin blogiini, kuinka kävimme lounaalla Frantsilan Kehäkukassa. Elettiin elokuuta 2013 ja matkassamme oli pieni vauva. Kun viime sunnuntaina kävelimme sisälle Frantsilaan esikoinen kysyi, olemmeko käyneet täällä aiemmin? Vasta silloin älysin, että kyllä, lähes päivälleen 10 vuotta sitten. Lähdimme poimimaan vadelmia pakkaseen sunnuntaina Yrjölän marjatilalta ja päätimme hoitaa lounashommat myös Hämeenkyrössä. Sunnuntaisin Frantsilassa on tarjolla brunssi, joka on mielestäni suhteellisen edullinen. Perhebrunssi (2 aikuista, 1-3 lasta) kustantaa 44 euroa. Sillä hinnalla ei kovin monesta paikasta saa viidelle hengelle brunsseja!

Frantsilan Kehäkukan loistava kasvisruoka

Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15 ja arkisin paikassa on lounasta. Frantsila on kasvisravintola ja maut niin ihanan puhtaita ja raikkaita kuin vain voi kuvitella. Yrttilevitteen yrtit eivät ole koskaan maistuneet näin selkeästi! Brunssilta löytyi erilaisia leipiä sekä croissantteja, salaatteja, riisiä ja maapähkinäkastiketta, lämpimiä kasviksia, lasten suosikkia eli sipulirenkaita sekä erilaisia jälkkäreitä. Lapset rakastavat tuulihattuja, joten ne olivat brunssipöydänkin suosikki, mies ihastui suklaabrownieen ja lisäksi tarjolla oli käsin tehtyjä marmeladeja.

Frantsilassa on myös kahvilatuotteita pienempään nälkään ja tilassa toimii suuri myymälä, jossa myydään erilaisia luomutuotteita, kosmetiikkaa ja lahjatavaroita. Terassillakin on sään salliessa todella kivaa istuskella.

Täällä saat takuuvarmasti ihanaa ruokaa uskaltaisin väittää!

Yrttipuutarha sekä suloinen luontopolku

Pihassa on lapsille karuselli sekä hiekkalaatikko ja koko perheelle tutustuttavaksi yrttipuutarha, jossa oli vaikka minkälaisia kasveja. Kaikilla kasveilla oli kattavat kyltit, joissa kerrottiin muun muassa, mihin vaivoihin kyseistä kasvia voi käyttää. Me piipahdimme myös itse ravintolaa vastapäätä olevassa Puotihuoneessa, joka oli täynnä erilaisia käsitöitä, korvakoruja, kynttilöitä ja vaikka mitä ihanaa. Lapset ostivat syksylle hämeenkyröläistä käsityötä olevat pannat ja minä en voinut ohittaa Poltettu oranssi-merkkisiä liloja korvakoruja! Kyseessä on ylöjärveläinen yritys ja sanoinkin lapsille, että kaikkein mieluiten ostan juuri tällaisista paikoista asioita. Ne ovat käsintehtyjä sekä pirkanmaalaisia.

Puodin jälkeen lähdimme tutkimaan luontopolkua, johon saa yrttipuutarhasta kartan. Noin kilometrin mittainen polku olikin näin loppukesästä todella tuuhea ja siellä mentiin pitkospuita eteenpäin. Löysimme myös näkötornin, josta oli hienot maisemat. Suosittelen lämpimästi kiertämään tämän polun! Yllättäen tiheästä luonnosta ulos astuessa kävelimme suoraan F.E. Sillanpään haudalle – komea oli hautakivi. Ketään muita ei polulla sunnuntaina kävellyt, siellä sai olla hiljaisuudessa (tai no, kyllähän ihan omasta perheestäkin aina ääntä lähtee).

Pienellä alueella sai monta elämystä ja hymyssä suin poistuimme polulta, vaikka hyttysiä siellä kyllä riitti!

Paljoa se ei tarvitse, kun tuntuu siltä, että olisi käynyt jo pitkälläkin retkellä. Palvelu Frantsilassa oli muuten äärettömän ystävällistä, siitäkin suurkiitos!

Oletko käynyt Frantsilassä? Kesää ja terassikelejäkin riittää vielä, joten tässä kiva kohde esimerkiksi viikonlopulle!

Majoitussuositus, triathlonkisat ja terkut Turusta!

Piti kirjoittaa tuoreeltaan teille Turun fiiliksiä, mutta myönnettävä se on, etten millään ehdi perhe-elämää, töitä, urheiluja ja tätä blogiharrastusta. Mutta ei tämä majoitusvinkki onneksi vanhene, kuten ei pari muutakaan Turun vinkkiä! Turun reissua ja Turku Challengea oli jännitetty kesän ajan, sillä mies on halunnut kisata triathlonin puolimatkassa jo pitkään. Viime vuonna hän oli menossa Käringsundin kisaan Ahvenanmaalle, joka peruttiin aivan viime hetkillä. Puolimatkoja on loppujen lopuksi aika vähän tarjolla, mutta Turusta sellainen löytyi. Voitte kuvitella, jos treenaa tavoitteellisesti pari vuotta, millainen onnistumisen tahto siinä on. Minulla varmaan lahoaisi pää jännittäessä, mies ei onneksi stressaa samalla tavalla. Tai ainakaan näytä sitä!

Turku Challenge 2023 juniorit

Saavuimme Turkuun perjantai-iltana ja kävelimme ilmoittautumiseen, joka löytyi Varvintorin vierestä. Sinne sai kävellä aivan vapaasti perjantaina ja kaikki hoitui tehokkaasti, eli järjestelyt vaikuttivat hyviltä. Edessä olivat lauantaiaamuna starttaavat lasten kisat ja lapsia jännitti erityisesti Aurajoessa uiminen.

Lauantai alkoi nätissä kelissä, mutta muuttui aika pian sateiseksi. +15 kelissä ja kovassa sateessa juniorit painoivat upeasti kisaa läpi. Kuopus starttasi lapsi-aikuinen-sarjassa, mikä oli todella hyvä juuri uinnin kannalta. Aaltoa oli jonkin verran ja hän tarvitsi tuekseen vielä aikuisen Aurajokeen. Tästä oli hyvä aloittaa ja neiti painoi maaliin hymyssä suin ja hymy vielä leveni, kun mitalin lisäksi (kaikki lapset saavat mitalin) maalissa odotti karkkipussi! Aivan parasta, että tästä jäi iloinen mieli ja into seuraaviin kisoihin lapselle.

Seuraavana lähtövuorossa oli esikoisen ryhmä, jossa hän oli seurakaverinsa kanssa ymmärtääkseni nuorin osallistuja. Siinä vaiheessa vettä tuli jo tosissaan, mutta älyttömän reippaasti kaikki kisaajat painuivat Aurajokeen. Pyöräilyosuudella esikoinen ei kuulemma tuntenut käsiään, ne olivat niin jäässä, mutta maaliin asti tultiin. Häntä jännitti kovasti ja he päättivät suorittaa matkan yhdessä seurakaverin kanssa. Tämä oli hyvä päätös, tytöt tukivat upeasti toisiaan ja painelivat pitkän matkan käsi kädessä maaliin. Hyvä henki ja kaverin tukeminen noteerattiin myös Nokian Uutisissa viime viikolla. Kisaaminen oli niin kivaa, että esikoinen pyysi päästä pian johonkin uudelleen. Aivan paras palaute!

Turku Challenge 2023 puolimatka

Sunnuntaiaamu valkeni kuudelta, kun mies tankkasi viimeiset ruoat ennen kisaa. Huokaisin helpotuksesta – hän on terve, pyörä on kasassa (purki sen talvella ja kasasi vielä perjantaina viimeisiä osia) ja keli näyttää aika täydelliseltä. Minä jännitin millainen pettymys tulee olemaan, jos ei esimerkiksi pääse starttaamaan ollenkaan. Hän lähti edeltä valmistautumaan ja itse menin perässä katsomaan uinnin lähtöä.

Satoja keltalakkisia uimareita kauhoi täydellisessä kesäkelissä menemään ja tunnelma oli korkealla. Yritimme isäni kanssa seurata, milloin mies nousee vedestä. Hän oli arvioinut uivansa noin 40 minuuttia. Kuikuilimme veteen edelleen, kun lapsen seurakaverin isä sanoi, että mies on juossut jo vaihtoalueelle ja ui 32 minuuttia. Se oli järjettömän kova aika, enkä tiedä missä välissä ehti juosta ohitsemme. Jälkikäteen mies kertoi, että vesi oli niin sameaa, ettei hän nähnyt minkälaisia aikoja kellossa pyörii ja antoi vain mennä. Oli itsekin häkeltynyt siitä, missä ajassa uinti oli ohitse.

Käännyimme siis ympäri katsomaan pyörän lähtöä ja ehdimme kannustaa hänet reitille. Pyöräosuus menee moottoritiellä, eli sinne on hyvin vaikeaa päästä seuraamaan. Ei auttanut kuin päivitellä liveseurantaa ja odottaa, että saapuu vaihtamaan juoksuun. Jännitin hirveästi, pysyykö pyörä kasassa. Onneksi vaihtoon saapui hyvävointisen näköinen mies. Juoksua on aika kiva seurata, sillä lenkki on viiden kilometrin mittainen ja juoksijat menevät usein ohitse.

Ylpeänä katselin, kun maaliin saapui erittäin hyvävointisen näköinen mies lennokkaalla juoksuaskeleella. Naamansa loisti iloa ja onnea, loppuaika 4.56 oli aivan yli odotusten. Harvoin olen nähnyt niin iloista ihmistä, mikä onnistumisen riemu, hieno kisa ja hieno keli! Menimme joen rantaan istumaan ja puimaan kisaa miehen nuoruuden ystävän kanssa, joka puolestaan vei sarjassaan SM-kullan! Upea kisa, upeat järjestelyt, kaikki osallistujamme iloisia! Todella tasainen reitti, kisaajat suosittelivat lämmöllä!

Kirstinpuiston majoitussuositus Turkuun

Vanhempani olivat mukanamme Turussa, eli meidän täytyi löytää majoitus kuudelle. Mielellään sellainen, johon mahtuu myös neljä mukana ollutta pyörää. Äitini löysi lopulta Kirstinpuiston uusista taloista Sleep Well-yrityksen majoituksen. Majoituksessa oli kaksi makuuhuonetta ja yksi vuode olohuoneessa. Oli keittiö, kaksi vessaa, suihku ja kaikki mahdollinen leivänpaahtimesta pesukoneeseen. Kävelymatkaa Varvintorin kisapaikalle tuli noin 15-20 minuuttia, mikä oli ihan kohtuullinen. Talo tuntui olevan täynnä opiskelijoita, mutta oli kyllä öisinkin hyvin hiljainen. Parveke oli tilava ja pyörät mahtuivat sinne hyvin.

Lisäbonuksena, että lapsen seurakaveri perheineen majoittui samassa talossa ja oli seuraa pihalla olevaan pieneen leikkipuistoon! Lähellä oli isompikin leikkipuisto, jossa lapset kävivät ja lähin kauppa oli alle kilometrin päässä. Pihassa oli hyvin parkkitilaa. Majoituksesta ei jäänyt kyllä huonoa sanottavaa ja hinta oli hyvin edullinen.

Kauppahalli ja Kakola

Viikonloppu kului paljon kisojen ympärillä, mutta ehdimme nähdä lauantaina pikkuserkkuni perhettä ja katsoa Kaj Stenvallin näyttelyn Sodan kasvot, jota ei valitettavasti enää ole. Se oli kyllä äärettömän vaikuttava ja hämmensi, kuinka paljon Stenvall oli maalannut lyhyessä ajassa. Jos tulee nähtäville vielä, suosittelen ehdottomasti käymään.

Lähtöpäivänä kävimme Turun Kauppahallissa, jossa en ollut koskaan käynyt. Astuin sisälle Nostalgia Shopiin, jossa oli vaikka minkälaisia Disney-koristeita. Virhe. Astuin ulos neljän joulupallon kanssa, tarjolla oli kaikkea mahdollista Disney-kuosissa hääkakunkoristeesta lähtien. Ole varovainen, jos teema on heikkoutesi, esimerkiksi näitä palloja ei ole heidän nettikaupassaan! Mahtavia löytöjä kauppa täynnä. Kauppahallista lähti myös Aamu Airistolla-tee matkaan, joka on todella hyvä!

Kävimme vielä nelistään tutkimassa Kakolaa, taas paikka, jossa en ollut koskaan käynyt. Muut tutkivat kauppoja, pihaa ja muuta lapsille sopivaa, minä osallistuin opastetulle kierrokselle. Sen sisällöt vankien elämästä, huumeiden käytöstä murhattuun pappiin olivat sellaisia, ettei kierrosta suositeltu lapsille. Oli uskomatonta, että vuoteen 2007 asti Kakolassa vessoina toimi ämpäri, joka haisi sitten suurimman osan päivästä pienessä huoneessa. Oli hurjaa istua huoneessa, jossa oli murhattu pappi. Tai kuvitella huumepäissään ollut vanki istumaan katon rajaan. Tarinat olivat todella hyvin kerrottu ja oppaana toimi 16 vuotta paikassa oppaana ollut Anu. Kun kehuin häntä eilen alkaneessa matkailuopaskoulutuksessani, moni yhtyi mielipiteeseeni siitä, että kyseessä on paras opas ikinä. Käy siis Kakolassa, jos voit ja etsi Anu käsiisi!

Sergio’s ja Blankon mahtavat maut

Lähtöpäivänä kysyin seuraajiltani suosituksia lounaspaikaksi Turussa ja niitä tuli paljon. Eniten suosituksia sai Blanko ja suuntasimmekin sinne. Päivän menussa oli wasabilohipasta, pulled chicken uuniperuna, falafelsalaatti sekä grillipihvi. Seurueemme maistoi kaikkia ja annosten laatu vakuutti, kuten myös paikan palvelu. Annosten koko oli aika valtava, mutta onneksi seurueessa oli edellisen päivän täysillä urheillut mies, joka viimeisteli ruokia. Tilasin lapselle pienemmän annoksen, jonka sai puoleen hintaan, muttei sitä erottanut aikuisten annoksista. Todella kiva paikka, kiitos suosituksista!

Kisailtana söimme puolestaan Sergio’s-ravintolassa, jossa myös palvelu ja sijainti olivat todella kivat. Sen sijaan en niin innostunut ruoastani, oli suhteellisen mauton pizza. Ehkä valitsin väärin, sillä muut kehuivat kovasti ruokiaan, ehkä pasta olisi ollut parempi valinta, minkä kaikki muut ottivat.

Joka tapauksessa Turun reissusta jäi lämmin muisto ja olin hyvin ylpeä kisaajistani. Ensi vuonna ehkä uudelleen? En tiedä, vaikken kisaa tässä lajissa, minulla eivät meinanneet hermot pitää jännittäessä, pysyvätkö terveinä ja sujuuko kaikki. Edelleen iloinen mies kotona, ihanaa miten onnistui!

Mikä on Turun ravintolasuosikkisi? Oliko kukaan seuraamassa kisaa tai kisaamassa?