Avainsana-arkisto: arki

Vuosi sitten maailma oli erilainen

31.8.2020
Vastaa

Voi että miten nopeasti on vuosi vierähtänyt. Veljeni ja kälyni viettävät tänään 1-vuotishääpäiväänsä. Muistatteko postaukseni häistä? Pari viikkoa myöhemmin kävin vielä paremmin kuvia läpi ja fiilistelin. Oli aivan ihanaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa, kun perheen nuorin asteli avioon ja kombo oli sama kuin omissa häissä, sama kirkko ja juhlapaikka. Elokuun vika oli ihana ja siitä alkoi vauhdikas syyskuu, sellainen, joka tuntuu nyt aivan käsittämättömältä.

Häät ja alkava keuhkokuume

Tässä nyt on ensimmäinen juttu, mitä ei voisi tänä päivänä harrastaa. Esikoinen alkoi tulla häissä kipeäksi. Kuume nousi ja laskimme sitä särkylääkkeillä, mutta häneltä meinasi mennä vähän juhlat ohi. Onneksi pääsi ajoissa nukkumaan! Tuostahan alkoikin niin pitkä tauti, että käytimme muutaman kerran lääkärissä ja se, mitä sanottiin ekan viikon ajan vain lenssuksi, kääntyi toisella viikolla alkavaksi keuhkokuumeeksi ja saimme lääkkeet. Miettikää mikä paniikki nyt iskisi, jos joku tulisi kipeäksi isoissa juhlissa!

Häiden jälkeen suuntasin Marskiin Helsinkiin yhdeksi yöksi ja sitten parin päivän pressireissulle Pärnuhun, joka oli yksi parhaista reissuista millä olen ollut. Meitä oli vain muutama tyyppi matkassa, kaikki oli superupeasti järjestetty ja ohjelma aivan mahtavaa. Oli alpakoita, ralliajelua (apua se oli niin pelottavaa!), suppailua merellä, purjehdusta ja mahtava majoitus hierontoineen. Vannoin, että tuon perheeni Pärnuhun seuraavana kesänä, mutta toisin kävi senkin suhteen. Ota vinkkejä ylös jos suuntaat Pärnuhun, vitsi miten kivoja juttuja teimme! Kaiholla muistelen!

Vuotta myöhemmin meillä on uudenlainen maailma

Vuotta myöhemmin en hyppää vapaasti junaan, ratikkaan, laivaan ja muihin kulkuvälineisiin, joita tuolla reissulla tarvittiin. Pressireissuja ei juuri järjestetä, se yksi mihin piti huomenna mennä jääkin väliin, kun on vähän lenssua jäljellä. Tällä hetkellä sitä eniten toivoo, että jonkinlainen suhteellisen normaali arki pyörisi. Että lapsi pääsisi kouluun ja se pysyisi auki, pienempi pääsisi päikkyyn ja saisi leikkiä kavereiden kanssa. Että pääsisimme harrastamaan. Ettei kirjastoja suljettaisi, niitä niin kaipasimme keväällä. Että pääsisimme jotenkin osallistumaan lasten serkun synttäreille, ajatuksena oli pihajuhlat, mutta nekin vaativat että vieraat ja järjestäjät ovat terveenä. Viime syyskuussa olin Helsingissä, Pärnussa, Visit Jyväskylän vieraana (ihan mieletön majoitus Laukaassa oli muuten sielläkin), juoksin puolimaratonia Jyväskylässä ja… Kaikki se oli ihan normaalia ja tavallista. Nyt kaikki nuo jutut tuntuvat todella kaukaisilta!

Tämä ajatus vähän pysäytti. Miten paljon maailma on muuttunut vuodessa ja miten epävarmaksi kaikki on mennyt. Ei sitä voinut arvatakaan viime syksynä viipottaessa. Tänään vietämme kuitenkin ilolla kuopuksen vikaa vapaapäivää, otimme hänelle kokopäiväisen päiväkotisopimuksen alkaen syyskuusta, eli perjantai ja nyt tämä maanantai menee kotosalla.

Voi vehvilä miten vähän sitä on esimerkiksi nähnyt ihmisiä viimeisen puolen vuoden aikana! Ihan hurjan vähän. Miten paljon sitä arvosti, että koululainen pääsi aamulla matkaan ja tänään on koulukuvaus, korona vei keväällä eskarikuvauksen. Mutta se on linjattu, ettei luokkakuvaa oteta, vaan lapset photoshopataan yksilökuvista ryhmäkuvaan. Olisitteko uskonut, että tällainenkin kielto tulee? Pysäyttäviä juttuja, kun miettii viime syksyä ja vertaa tähän.

Joka tapauksessa, nautitaan siitä mahdollisimman normaalista arjesta jota meillä nyt on ja elokuun vikasta! Onko syyskuulle suunnitelmia? Oikein kivaa alkanutta viikkoa ja ihanaa hääpäivää veli ja käly!

Uutta normaalia kohti – kouluun vai ei?

5.5.2020
9

Siis sanokaa kenelle tämä kysymys on ollut helppo? Muotoilin otsikon noin yleisesti, vaikka ei meilläkään varsinaisesti koululaista ole talossa. Silti, kun esikoulu on alakoulun yhteydessä ja samassa tilassa, koen, että jos lapsi menee eskariin, voi sanoa hänen menevän kouluun. Entä sitten palatako päiväkotiin? Joo vai ei? Näitä puheenaiheita on vähän hurjaa ottaa puheeksi, sillä kaikilla on joku mielipide, toisilla vahva ja toisilla epäilevä kuten itselläni. Mutta minusta on mielenkiintoista puhua aiheesta, saada kuulla miten teillä on homma järkeilty tai oliko sinulle ihan itsestäänselvää, että lapsi palaa ensi viikolla kouluun tai hoitoon? Oppivelvollisuus toki painaa varsinkin koululaisia, mutta ymmärtääkseni tässä tilanteessa on saanut kohtalaisen helposti luvan olla vikat kaksi viikkoa kotona, erityisesti jos perheessä on riskiryhmäläisiä.

Yritän kertoa tiivistetysti omia ajatuksiani. Aluksi ajattelin heti, että joo totta kai lapsi eskariin. Hän saa hyvästellä sen eskariryhmän missä talven oli, hakea sadevarusteet ja todistuksen ja koulutarkastuskin on toukokuussa. Hän on kaivannut kavereitaan ja on itse tietenkin into piukeana menossa. Koulutauosta ei tule niin pitkä, eli puolen vuoden mittainen, eikä koulusta niin ”pelottava” paikka pitkän tauon myötä. Minä saan painaa ihan eri tavalla duunia, eikä lasten tarvitse keskenään leikkiä päivisin, kun itse jäänkin jumiin johonkin työhön ja mies on pitkissä palavereissa. Lapset eivät todennäköisesti tartuta tautia niin paljon tai ainakaan tartuta sitä rajuinta muotoa tai samalla eivät itse sairasta sitä rajuinta muotoa, näin on uutisoitu. Meidän perheessä ei ole esimerkiksi riskiryhmäläisiä. Olen ollut aika moneen otteeseen todella riittämätön tilanteissa, joissa lapset kaipaavat apua ihan erilaisissa tilanteissa ja itseni pitäisi hoitaa joku töihin liittyvä asiakaspalvelutilanne mahdollisimman pian. Olen tehnyt duunia paljon lasten mentyä nukkumaan, silmät kirvellen. Niin kuin varmasti moni muukin. On väsyttänyt ajoittain ihan hirveästi, kun poikkeusolot ja epävarmuus on vielä tuonut unettomuutta. Ja. Tämä tilanne ei tule poistumaan elokuuhun mennessä, kun koulut taas alkavat. Riskit on vain pakko jossain vaiheessa kohdata. Nyt toukokuussa vai elokuussa?

Pienempi on kaivannut ikätovereita hirveästi. Mennyt esikoisen ja hänen kaveriensa perässä, mutta vähän yksinäisenä. Tuntuu, että jos toisen vie varhaiskasvatuksen pariin, miksi jättäisi toisen kotiin. Hän olisi entistä yksinäisempi. Koen myös, että päiväkodissa kuopuksella on pieni ryhmä, he syövät siellä keskenään huoneessa ja ovat kohtalaisen eristettynä ryhmänä, eli se näyttäytyy turvallisempana kuin eskarit isossa kouluruokalassa koululaisten kanssa.

Sitten ne miinuspuolet. Miksi en osaa perustella itselleni aukotonta ”joo on todella hyvä idea avata koulut ja totta kai vien”. Jos minun olisi ollut pakko, esikouluhan on itse asiassa (samoin kuin päiväkodit) olleet auki koko ajan. Jos olemme pärjänneet tähän asti, emmekö pärjäisi jatkossakin ihan hyvin. Miksi kahdeksi viikoksi nyt veisin ketään mihinkään? Lapset eivät ole olleet vain kaksin, vaan ovat saaneet leikkiä naapureiden kanssa ulkona. Pihalla on mennyt jopa 8 tuntia päivästä kelistä riippuen. Tutkimuksia on senkin puolesta, että lapset tartuttavat tautia, eli tarkoittaako koulujen pariviikkoinen sitten keskikesällä uutta rajua sulkua? Entä sitten ihan peruslenssutkin, tuntuu, että lapset niiskuttavat vähän väliä normaalissa hoitoarjessa. Pienestäkin nuhasta tulee jäädä kotiin, mutta pitääkö iskeä itsensä ihan karanteeniin? Koko perheen siis? Ja olen lukenut artikkeleita myös siitä, että kaikkien ei pitäisi tulla, jotta turvallinen lähiopetus saadaan järjestettyä. Tai kaikkien ei pitäisi mennä päiväkoteihin. Pitäiskö tässä tajuta olla se, joka jää pois, jos ei ole ihan ihan pakko? Apua! Ja jos olisin uskaltanut mennä kesäkuun alussa mummilaan, en varmasti uskalla, jos laitan lapset hoitoon. Sitten taas odotellaan keskenämme kotona pari viikkoa ja seuraillaan lasten kuntoa.

Niin ja sitten ne ihan hassut jutut. Luin jostain kommenttikentästä, että on itsekästä nyt viedä lasta mihinkään jos ei ole ihan pakko, kommentoija oli neljän pieni äiti ja tietää kyllä mitä se on, eikä vie lapsiaan mihinkään. Tuli välittömästi ahdistunut olo, niin varmaan onkin. Samalla mietin, että yhdeksän viikkoa nelistään on aivan uskomattoman erilainen aika mihinkään aiempaan verrattuna ja minullahan tulee ihan hirveä ikävä! No, kaksi viikkoa menisi kyllä siiivillä. Ja olen kaivannut ihan hirveästi työntekoa ja sitä, että siihen on aikaa.

Mitään ohjeistusta suoraan koululta ei ole tullut, mietin tuleeko vai sinne sitten kävellään vain ensi viikolla jos päättää mennä? Ja huomenna on viimeinen päivä ilmoittaa tarvitseeko lapsi kesällä hoitoa. No tarvitseeko? Voinko pyytää äitiäni kesällä apuun, mikä on omien töiden tilanne, pystynkö jo esimerkiksi tarvittaessa vaihtamaan kaupunkia ja niin edespäin. Olimme ilmoittaneet lapsen viikon kesäleirille, joka tietenkin vaikuttaa kesän hoitotarpeeseen, mutta mistä sen tietää toteutuuko leiri?


mekko ZEZE NORDIC/ kengät DR.MARTENS/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAJO DESIGN/ takki ONLY/ arskat H&M

Minä alkujani pähkäsin miten on järkevää järjestää kesä, kun pienellä koululaisella pitkä loma, mutta entä nyt? Kun ei voi edes välttämättä pyytää isovanhempia apuun? Miten ihmeessä osaatte ratkoa nämä? Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, pari viikkoa koulussa vai se, että pysyy kotona ehkä paremmin turvassa ja turvaa näin kesän? 

P.S. Kuvat otimme vappuaattona, kun hain brunssikassit. Keskustorilla ei ollut kuin kaksi lokkia tekemässä lisää lokkeja ja tuntui todella eksoottiselta tulla pois ns. kuplastaan suoraan keskustaan. Ihan huikean normaalilta hetkellisesti (vaikkei siellä kyllä ihan normaalia ollut, kun en nähnyt ketään torilla ja oli vappu).

Pääsin numeroon 40+5 positiivisissa puolissa

25.4.2020
Vastaa

Minun oli tarkoitus kirjoittaa myös positiivisten puolien lista tästä poikkeusajasta ja tässä se tulee! En näköjään päässyt ihan samaan lukemaan kuin asioissa, joita ikävöin, mutta täältä tulisi asioita, jotka olen itse kokenut positiiviseksi poikkeusarjen keskellä. Samaistutko? Mitä sinä nostaisit vielä positiivisiin?

1. Ulkoilutuntien määrä. Lapset ovat olleet noin 7 tuntia päivässä pihalla, itsellään melko samat lukemat.
2. Kaikki ovat kotona. Niinpä naapurin lapset saavat leikkiä pihalla ja aina on seuraa.
3. Takapihamme ovat kuin yksi iso takapiha, lapset menevät pihasta toiseen hyvin sujuvasti.
4. Kaikki tämä on tuonut sellaista yhtenäisyyden tunnetta, kuin pieni kylä. Kukaa ei ryysää vauhdilla kotiin ja paina harrastukseen, kaikilla on aikaa (ja halua) jutella naapurin kanssa hetki.
5. Lapsen kanssa kävelyllä ei tarvitse katsoa kelloa. Voi tutkia loputtomiin kukkaa, voi pysähtyä ihmettelemään. Eilen kävelyllä poikkesimme hautausmaalle, kun ihmettelin miksi haudalla on lelurekka.
6. Kuopuksen pyöräily on kehittynyt ihan valtavasti, emme olisi ehtineet pyöräillä näin paljoin normiarjessa.
7. Olen puuhannut lasten kanssa todella paljon enemmän, kelloon katsomatta. Lukenut satuja putkeen ja viskonut keinupalloa loputtomiin.
8. Olen saanut seurata vierestä kuinka esikoinen on tänä aikana oppinut lukemaan koko ajan enemmän. Saan todistaa sen lähietäisyydeltä.
9. Joka maanantai olen kirjoittanut eskariopelle sähköpostin, johon liitän kuvia ja videoita ja linkkejä blogiini puuhistamme sekä eskaritehtävistä. Hän on vastannut kaikkiin ja soittanutkin. Toisista on kuulemma ahdistavaa, kun pyydetään laittamaan viestiä, minusta se on ihanaa – he välittävät, meitä ei ole unohdettu!
10. Eskaritehtävät ovat pääsääntöisesti todella kivoja ja olen innostunut niistä itsekin. Tällä viikolla on tehty mm. sanomalehteä! Yksi tehtävä on skipattu, käsinukkea en askarrellut.

11. Tarhastakin on laitettu viestiä ja kyselty kuulumisia sekä soitettu ja sanottu, että kova ikävä on lapsia. Uskon, että tulee sydämestä. Minusta on aivan ihanaa, että lapseni on tuollaisten varhaiskasvattajien käsissä!
12. Omakotitalossa projekteja riittää aina. Mies uudistaa pihateitämme, minä otin työkseni ulko-oven maalaamisen. Siítä lisää myöhemmin, olipa yllättävän haastavaa! Mutta kaikki etenee, eikä tarvitse hikoilla että on tultava valmista viikonlopussa.
13. Viikonloppuun ei tarvitse mahduttaa lakanoiden vaihtoa, imurointia, pitkää lenkkiä, reissuja ja muuta ja stressata tuntien vähyyttä, vaan asioita voi tehdä pala kerrallaan pitkin viikkoa.
14. Sain otettua jouluvalot pois. WUHUU jo huhtikuussa!
15. On ollut runsaasti aikaa tehdä asioita, joita ei monesti ehdi – kuten koristella pajunkissoja, maalata munia ja tehdä erilaisia tehtäviä.
16. Kotikokkaus on pääsääntöisesti todella kivaa ja olen ylpeä siitä, miten hyvin osaan soveltaa keittiössä ja aina on maistunut. On tullut kokeiltua uusia reseptejä, kun ehtii miettiä mitä tekisi, eikä vain paista kiireessä esimerkiksi kalapuikkoja.
17. Jo maaliskuun puolella ehdin haravoida pihan ja siistiä kukkapenkit. Jonkin sortin ennätys.
18. On ihanaa, että vaikka eristäytyminen kyllästyttää, kotona on hyvä ja turvallinen olla.
19. Olen oppinut lapseltani vaikka mitä uutta. On aikaa jutella. Eilen hän aloitti aamun kertomalla, ettei Pluto ole enää planeetta vaan kääpiöplaneetta ja luetteli planeetat. Kaikkea eskarissa oppiikin! En minä tiennyt kääpiöplaneetoista!
20. Luonnon kiitoksesta meidän paikallaan pysymiseen on ihanaa nähdä merkkejä. Thaimaa oli jo aivan hätää kärsimässä turismista 10 vuotta sitten kun siellä asuimme. Nyt Phuketissakin on kilpikonnia rannalla. Mahtavaa!
21. Olen onnellinen, että juoksu on tärkein harrastukseni. Se ei ole muuttunut mihinkään koronan myötä ja sitä saa vapaasti tehdä edelleen.
22. On tullut tilattua kotiin noin kerran viikossa ruokaa. Kivoja erilaisia elämyksiä, eikä sitä samaa lounassalaattia välttämättä!
23. Kotiovelle on saapunut muutakin jännää, eilen tuli simantekovälineet, osallistun vaikuttajien virtuaalivappuetkoille sunnuntaina ja teemme simaa!
24. On sulatettu pakastin, jota ihmeteltiin pitkään, miksi se pitää niin outoa ääntä. Oli jäässä. Itsestäänsulattava taitaa olla vaan mainos. Onpa hyvä nyt!
25. On soiteltu enemmän sukulaisille. Olen varmasti soittanut enemmän mummoille kuin aiemmin ja jutellut vähintään puoli tuntia kerralla. Kaikki on käyty läpi.
26. Vaikka lomautukset eivät ole taloudellisesti hyvä juttu, niin kuinka ihanaa on, että viikonloppu on kolmipäiväinen! Eilen oli ihan lauantaiolo, mutta se onkin vasta tänään!
27. Lapsista huokuu onni, kun isiä näkee niin paljon enemmän kuin normaaliarjessa.
28. Rahaa ei kulu juuri muuhun kuin ruokaan ja asumiskuluihin. Bensaa ei mene juuri mitään, ei mene päivähoitomaksuja, ei tule osteltua vaatteita, ei käytyä uimahallissa tai leffassa… Menot ovat suhteellisen minimissä.
29. Meillä on ihana uusi traditio ollut nyt kolme viikkoa: torstaisin tulee pubivisa Aamulehden sivuilla livenä. Se on ollut kiva pikku haaste tehdä kaksin. Muuten, siitä on paljon kyselty ja vinkkaan, että eurolla saa sähköisen Aamulehden kokeiluun ja voi tehdä visat, vanhatkin on nähtävissä!
30. On tehty isovanhempien kanssa metsäretki ja sovittu toinen. Miksei niitä tullut ennen tätä tehtyä?
31. Palju oli niin hitti, että vuokrasin sen pariksi päiväksi vapullekin. On mitä odottaa!
32. Naapureilta on tullut ihania apuja – toinen lainasi pitkäaikaislainaan käsipainot, toinen toi Ikea-kassillisen kirjoja. Ovat vielä lähes kaikki ihan uusia meille ja tosi kivoja. Ihanaa! Uusia satuja!
33. Moni yritys sinnittelee, mutta samalla on perustettu uusiakin. Esimerkiksi karkkien kotiinkuljetusta jopa dronella lentäen tarjoava Carccia on ihan uusi yritys!
34. Eräänä päivänä viikolla naapurissa tehtiin pannukakkua. Lapset miettivät, että voitaisiinpa meilläkin tehdä, ei ole koskaan tehty. Totesin, että voin minä tehdä. Oikeasti he kysyivät? No kyllä, mihinkä tässä olisi kiire. He rakastivat sitä ja on ihanaa nähdä onni heissä!


paita ja arskat H&M/ farkut LIDL/ takki ONLY/ kengät CONVERSE/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/

35. Ihanaa, kun kotona on sauna. Voi että kaipaisin sitä esimerkiksi uimahallista!
36. On ollut ihanaa saada erilaisia posteja – lapset saivat pitkään pieniä synttäriylläreitä postissa ja itsekin olen saanut mm. teelähetyksen. Vitsi että ne piristävät!
37. Ihmiset ovat ihania. Höpöttämistarpeeni on suuri, joten eilen miehen työkaverin ollessa pitkään pihallamme juttelemassa tungin mukaan. Vaikka ajattelin samalla, että haluavat olla kaksinkin, halusin tunkea edes hetkeksi puhumaan. Ihmiset ovat ihania. Oho, kirjoitin sen jo.
38. Sen lisäksi, että ihmiset ovat ihania, moni puhuu aika avoimesti tällä hetkellä. Rahasta, työstä, lomautuksista, peruuntuneista suunnitelmistaan, tunteistaan. Se on ihanaa. Tulee olo, että tässä ollaan yhdessä.
39. Kaikesta arkisesta ja normaalista tulee ihan ihmeellisen hyvä olo. Kuten siitä, että kävi tällä viikolla lapsen neuvolalääkärissä. Kuinka normaalia ja tavallista ja ihanaa!
40. Kukat ovat alkaneet puhjeta monin paikoin ja niitä on aikaa katsoa ja ihailla. Ja tunnistaa ja tutkia!
41. Perheen ruokahuolto on järkevöitynyt. Emme ravaa kaupassa yhtä usein kuin ennen, vaan oikeasti suunnittelemme paremmin.
42. Ruokahuoltoa helpottaa myös tällä viikolla alkanut kouluruoan jako. Kunnon ohjelmanumero välillä tylsiinkin päiviin käydä ne lasten kanssa hakemassa ja siellä pihalla on tullut huikkailtua myös tutuille molemmilla kerroilla. Yhteenkuuluvuuden tunne suorastaan, kouluruoan haku!
43. Olen saanut aikaiseksi ainakin yhden, laiskan naisen kuvakirjan. Pastbook-sovellus ehdotti, että tekee fb-kuvistani kirjan. Ja niin teki, napin painalluksella. Paksuun kirjaan meni paljon arkikuvia, niissä oli päivämäärät ja FB:n tekstit valmiina. Kiva muisto arjesta!
44. On myös tullut teetettyä kuvia, lähetettyä sukulaisille, tehtyä postikortteja ja lähelteltyä niitä.
45. Aamut. Myöhään ei tule nukuttua, koska lapset ovat seiskalta herääjiä, mutta aamuissa on pääsääntöisesti aikaa, aikaa syödä aamupala, aikaa ottaa lapset kainaloon ja katsoa Pikku Kakkosta, aikaa leikkiä.

Tällainen lista tuli kasaan, kun kirjoittelin ekana mieleen tulleita asioita. Mitä lisäisit listalle?

Oikein aurinkoista, joskin aika viileää lauantaita kaikille! Minä kaappaan tänään Helsinki City Running Day Instatilin, eli sieltäkin voi käydä kurkkimassa päivän juoksuaiheisia juttuja.