Avainsana-arkisto: arki

Ihanat kesämuistot sekä pieniä uusia tuulia

16.8.2023
Vastaa

Kesä alkaa vedellä viimeisiään ja voi että, elokuu on tuntunut todella kesältä. Mitkä kelit! Meillä on ollut esimerkiksi pihan uima-allas kovemmassa käytössä kuin heinäkuussa. Ajattelin, että olisi kivaa summata mitä kesällä tapahtui ja kertoa syksyn uusista tuulista. Kesällähän tapahtui vaikka mitä, mutta yritän pitää postauksen järkevän mittaisena. Sanoisin, ettei kesä ole ikinä mennyt näin nopeasti. Se oli yksi hujaus, ehkä siksi, että oli paljon menoja koko ajan.

Ylöjärven kesäkumppanuus oli ihanaa

Toimin kesän ajan Ylöjärven kesäkumppanina, joka oli aivan todella kiva kesätyö. Siinä tuli tutkittua Pirkanmaata ja Ylöjärveä taas aivan eri tavalla ja ihastuin moneen juttuun. Kävimme kesän aikana Seitsemisessä päiväretkellä, tutustuimme Räikän rantaan, nautimme useamman hyvän lounaan Ylöjärvellä ja seikkailimme Näsijärvellä veneillen. Oli pyöräilyä ja oli Kurun kesämarkkinat, joiden tunnelmaan ihastuin täysin. Jotenkin ihmeellisesti aina paistoi aurinko, kun teimme Ylöjärven retkiä, Kurussa alkoi sataa, kun kävelin jo kohti autoa. No Seitsemisessä oli aika viileä, muttei satanut! Vaikka kesä tuntui kylmältä, niin todistettavasti hyviä kelejä piisasi! Olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta toimia kaupungin kesäkumppanina.

Lisäksi tein kesän aikana erilaisia viestintähommia, sosiaalisen median yhteistöitä sekä lehtijuttuja ja kaikki muutkin työt olivat hurjan kivoja!

Monenlaisia kesämenoja

Kesällä oli paljon erilaisia juttuja, jotka painuivat mieleen. Rodoksen viikko kesäkuussa oli hyvin onnistunut. Kesäkuussa lapset olivat viikon seurakunnan leirillä ja esikoinen osallistui myös Kymppileirille. Siellä oli satoja tänä vuonna 10 vuotta täyttäviä neljän päivän ajan leireilemässä. Jäi todella vahvasti hänelle mieleen! Esikoinen oli myös partioleirillä, josta hain hänet ns. kesken pois, sillä halusi ehdottomasti osallistua luokkakaverin yökyläsynttäreille.

Koin, että ensi kertaa oli paljon tällaista ohjelmaa, mihin esikoinen lähti yksin ja välillä tuntuivat aikataulut haasteelliselta, mutta kaikki saatiin toteutettua. Mikä rikkaus, että lapset olivat terveenä kesän!

Täytyy päästä-kesäjuttuihin kuuluivat myös festarit ja osallistuimme kolmena päivänä Suomipop-festareille heinäkuussa. Ehdimme käydä myös Jyväskylän wibit-radalla ja tsekkaamassa uuden Teeleidin keskustassa. Livemusan puolesta kesä oli erittäin onnistunut, sillä kesäkuussa näin ensi kertaa nuoruuden suosikin eli Offspringin Seinäjoella livenä ja elokuussa Samuli Edelmannin. Suomipopeillakin olimme kaikki kolme iltaa, eli kesän musakattaus oli mahtava!

Linnanmäen reissu oli myös hyvin onnistunut, lapset saivat sinne rannekkeet joululahjaksi ja sielläkin keli oli täydellinen. Meillä on käynyt hurja tuuri kelien kanssa, emme menneet yhtään kesämenoa sadetakeissa. Yö Laplandissa oli täydellinen tuon Lintsi-päivän päätteeksi ja samalla reissulla veimme myös 97-vuotiaalle mummolleni onnittelukortit.

Vahvasti mieleen jäi myös äiti-lapsi-leiri heinäkuun lopussa, jossa jotenkin kierrokset laskivat vauhdikkaan kesän jälkeen!

Pakolliset kesän jutut

Itselläni kesään kuuluu aina täkkien ja tyynyjen pesu, ikkunoiden pesu ja mielellään myös mattojen pesu. Samoin kuuluu marjojen säilöminen ja poimiminen, tosin mikään metsässä möyryäjä en ole. Mansikoita meni pakkaseen useampi laatikko, vadelmat kävimme poimimassa elokuun alussa ja eilen keitimme soseeksi neljä ämpärillistä omenaa. Saimme puolet niistä naapurista ja oli hauskaa, miten eri väristä sosetta tuli heidän omenoistaan. Useampi kysyi, mikä lajike on kyseessä, kun sose niin valtavan punaista, mutta en kyllä tiedä.

Ikkunoiden pesu on vähän puolitiessään edelleen ja emme ole muuten oikein yhtään iltaa istuneet omalla terassilla grillaamassa, mutta eipä tuo niin justiinsa. Sen sijaan testasimme lähialueelta esimerkiksi Munkkiksen ja ajelimme katujunalla.

Kesän harrastukset

Kesällä tuntuu, että moni ajoittaa menojaan esimerkiksi jalkapallon treenitauolle. Monet kesäharrastukset tuntuvat olevan todella sitovia nekin! Meillä pyöri kesän ajan kerran viikossa lapsille triathlontreenit, minä pääasiassa lenkkeilin, salikin jäi vähemmälle ja mies tähtäsi kohti päätavoitettaan, eli Turku Challengea. Siitähän jäi vähän nälkä, sillä se meni yli odotusten, joten viime lauantaina suuntasimme kohti Vierumäen perusmatkaa. Jälleen keli oli aivan huikea, kisassa oli useampi tuttu ja mies meni tavoitteenseensa myös tuon matkan. Turusta jäi lapsille todella rakas muisto, jota on kerrottu jopa vieraille ihmisille. Vierumäen kisa-alueella oli puolestaan leikkipuisto, jossa kuopus viihtyi koko kisan ajan ja vaihtoi numerotkin uuden kaverin kanssa.

Olen muuten pitkään halunnut käydä Apulandiassa ja kävimme kotimatkalla myös siellä. Oli huomattavasti pienempi kuin olin luullut, mutta tulipahan käytyä ja kirjoitettua nimensä seinälle.

Syksyn uusia tuulia

Viime viikolla aloitin Ahlmanilla Tampereen alueen matkailuopaskoulutuksen ja hieman jännitän, kuinka jaksan kaiken. Eilen saimme tenttikirjalistan ja kyllä siinä noin 1500 sivua on luettavaksi. On retkiä, tenttejä, luentoja ja toki täytyy kerätä materiaalia itsekin. Halusin vähän uusia tuulia yrittäjyyteen, sillä jos jotain siitä olen oppinut, se on se, ettei kannata panna kaikkia munia samaan koriin. Aina voi kehittää itseään, oppia uutta ja saada uusia asiakkuuksia. Ensi kesänä toivon mukaan olen sitten valmistunut, jos vaan kaikki menee talven aikana putkeen. Aika mahtava porukka meillä on opiskelemassa, iloisen ja innostuneen ja puheliaan oloista väkeä!

Lisäksi aloitan ensi viikolla yrittäjyyden oheen palkkatyön, jota teen osa-aikaisena. Tämän myötä pääsen yhteistyötilaan työskentelemään ja on jotain jatkumoa yrittäjyyyden rinnalle. Olen hyvin innoissani siitä, että saan irrota kotitoimistolta!

Kaikkea kivaa on siis tiedossa, kunhan pitää langat ja aikataulut käsissään. Lasten harratusmäärä hieman laski ja kaksi harrastusta on heillä samana iltana, eli tämäkin sitten helpottaa sitä, mihin tarvitsee suhailla.

Mutta vaikka kesä oli välillä vähän uuvuttava, oli se kuitenkin älyttömän onnistunut ja täynnä huippuja tapahtumia. Syksykin näyttää kivalta ja tiedossa on niin puolimaratonia kuin hääpäivän juhlintaa arjen ohella. Myös kirjoituskurssille olisi tarkoitus lähteä viikoksi. Myös koulu on lähtenyt kivasti sujumaan ja ekaluokkalainen ainakin vielä hurjan innoissaan.

Kyllä kesäkuvia katsella tuli iloinen mieli! Miten oma kesäsi sujui? Tuliko arkeen uusia tuulia nyt syksyn kolistellessa?

Vuosi sitten maailma oli erilainen

31.8.2020
Vastaa

Voi että miten nopeasti on vuosi vierähtänyt. Veljeni ja kälyni viettävät tänään 1-vuotishääpäiväänsä. Muistatteko postaukseni häistä? Pari viikkoa myöhemmin kävin vielä paremmin kuvia läpi ja fiilistelin. Oli aivan ihanaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa, kun perheen nuorin asteli avioon ja kombo oli sama kuin omissa häissä, sama kirkko ja juhlapaikka. Elokuun vika oli ihana ja siitä alkoi vauhdikas syyskuu, sellainen, joka tuntuu nyt aivan käsittämättömältä.

Häät ja alkava keuhkokuume

Tässä nyt on ensimmäinen juttu, mitä ei voisi tänä päivänä harrastaa. Esikoinen alkoi tulla häissä kipeäksi. Kuume nousi ja laskimme sitä särkylääkkeillä, mutta häneltä meinasi mennä vähän juhlat ohi. Onneksi pääsi ajoissa nukkumaan! Tuostahan alkoikin niin pitkä tauti, että käytimme muutaman kerran lääkärissä ja se, mitä sanottiin ekan viikon ajan vain lenssuksi, kääntyi toisella viikolla alkavaksi keuhkokuumeeksi ja saimme lääkkeet. Miettikää mikä paniikki nyt iskisi, jos joku tulisi kipeäksi isoissa juhlissa!

Häiden jälkeen suuntasin Marskiin Helsinkiin yhdeksi yöksi ja sitten parin päivän pressireissulle Pärnuhun, joka oli yksi parhaista reissuista millä olen ollut. Meitä oli vain muutama tyyppi matkassa, kaikki oli superupeasti järjestetty ja ohjelma aivan mahtavaa. Oli alpakoita, ralliajelua (apua se oli niin pelottavaa!), suppailua merellä, purjehdusta ja mahtava majoitus hierontoineen. Vannoin, että tuon perheeni Pärnuhun seuraavana kesänä, mutta toisin kävi senkin suhteen. Ota vinkkejä ylös jos suuntaat Pärnuhun, vitsi miten kivoja juttuja teimme! Kaiholla muistelen!

Vuotta myöhemmin meillä on uudenlainen maailma

Vuotta myöhemmin en hyppää vapaasti junaan, ratikkaan, laivaan ja muihin kulkuvälineisiin, joita tuolla reissulla tarvittiin. Pressireissuja ei juuri järjestetä, se yksi mihin piti huomenna mennä jääkin väliin, kun on vähän lenssua jäljellä. Tällä hetkellä sitä eniten toivoo, että jonkinlainen suhteellisen normaali arki pyörisi. Että lapsi pääsisi kouluun ja se pysyisi auki, pienempi pääsisi päikkyyn ja saisi leikkiä kavereiden kanssa. Että pääsisimme harrastamaan. Ettei kirjastoja suljettaisi, niitä niin kaipasimme keväällä. Että pääsisimme jotenkin osallistumaan lasten serkun synttäreille, ajatuksena oli pihajuhlat, mutta nekin vaativat että vieraat ja järjestäjät ovat terveenä. Viime syyskuussa olin Helsingissä, Pärnussa, Visit Jyväskylän vieraana (ihan mieletön majoitus Laukaassa oli muuten sielläkin), juoksin puolimaratonia Jyväskylässä ja… Kaikki se oli ihan normaalia ja tavallista. Nyt kaikki nuo jutut tuntuvat todella kaukaisilta!

Tämä ajatus vähän pysäytti. Miten paljon maailma on muuttunut vuodessa ja miten epävarmaksi kaikki on mennyt. Ei sitä voinut arvatakaan viime syksynä viipottaessa. Tänään vietämme kuitenkin ilolla kuopuksen vikaa vapaapäivää, otimme hänelle kokopäiväisen päiväkotisopimuksen alkaen syyskuusta, eli perjantai ja nyt tämä maanantai menee kotosalla.

Voi vehvilä miten vähän sitä on esimerkiksi nähnyt ihmisiä viimeisen puolen vuoden aikana! Ihan hurjan vähän. Miten paljon sitä arvosti, että koululainen pääsi aamulla matkaan ja tänään on koulukuvaus, korona vei keväällä eskarikuvauksen. Mutta se on linjattu, ettei luokkakuvaa oteta, vaan lapset photoshopataan yksilökuvista ryhmäkuvaan. Olisitteko uskonut, että tällainenkin kielto tulee? Pysäyttäviä juttuja, kun miettii viime syksyä ja vertaa tähän.

Joka tapauksessa, nautitaan siitä mahdollisimman normaalista arjesta jota meillä nyt on ja elokuun vikasta! Onko syyskuulle suunnitelmia? Oikein kivaa alkanutta viikkoa ja ihanaa hääpäivää veli ja käly!

Uutta normaalia kohti – kouluun vai ei?

5.5.2020
9

Siis sanokaa kenelle tämä kysymys on ollut helppo? Muotoilin otsikon noin yleisesti, vaikka ei meilläkään varsinaisesti koululaista ole talossa. Silti, kun esikoulu on alakoulun yhteydessä ja samassa tilassa, koen, että jos lapsi menee eskariin, voi sanoa hänen menevän kouluun. Entä sitten palatako päiväkotiin? Joo vai ei? Näitä puheenaiheita on vähän hurjaa ottaa puheeksi, sillä kaikilla on joku mielipide, toisilla vahva ja toisilla epäilevä kuten itselläni. Mutta minusta on mielenkiintoista puhua aiheesta, saada kuulla miten teillä on homma järkeilty tai oliko sinulle ihan itsestäänselvää, että lapsi palaa ensi viikolla kouluun tai hoitoon? Oppivelvollisuus toki painaa varsinkin koululaisia, mutta ymmärtääkseni tässä tilanteessa on saanut kohtalaisen helposti luvan olla vikat kaksi viikkoa kotona, erityisesti jos perheessä on riskiryhmäläisiä.

Yritän kertoa tiivistetysti omia ajatuksiani. Aluksi ajattelin heti, että joo totta kai lapsi eskariin. Hän saa hyvästellä sen eskariryhmän missä talven oli, hakea sadevarusteet ja todistuksen ja koulutarkastuskin on toukokuussa. Hän on kaivannut kavereitaan ja on itse tietenkin into piukeana menossa. Koulutauosta ei tule niin pitkä, eli puolen vuoden mittainen, eikä koulusta niin ”pelottava” paikka pitkän tauon myötä. Minä saan painaa ihan eri tavalla duunia, eikä lasten tarvitse keskenään leikkiä päivisin, kun itse jäänkin jumiin johonkin työhön ja mies on pitkissä palavereissa. Lapset eivät todennäköisesti tartuta tautia niin paljon tai ainakaan tartuta sitä rajuinta muotoa tai samalla eivät itse sairasta sitä rajuinta muotoa, näin on uutisoitu. Meidän perheessä ei ole esimerkiksi riskiryhmäläisiä. Olen ollut aika moneen otteeseen todella riittämätön tilanteissa, joissa lapset kaipaavat apua ihan erilaisissa tilanteissa ja itseni pitäisi hoitaa joku töihin liittyvä asiakaspalvelutilanne mahdollisimman pian. Olen tehnyt duunia paljon lasten mentyä nukkumaan, silmät kirvellen. Niin kuin varmasti moni muukin. On väsyttänyt ajoittain ihan hirveästi, kun poikkeusolot ja epävarmuus on vielä tuonut unettomuutta. Ja. Tämä tilanne ei tule poistumaan elokuuhun mennessä, kun koulut taas alkavat. Riskit on vain pakko jossain vaiheessa kohdata. Nyt toukokuussa vai elokuussa?

Pienempi on kaivannut ikätovereita hirveästi. Mennyt esikoisen ja hänen kaveriensa perässä, mutta vähän yksinäisenä. Tuntuu, että jos toisen vie varhaiskasvatuksen pariin, miksi jättäisi toisen kotiin. Hän olisi entistä yksinäisempi. Koen myös, että päiväkodissa kuopuksella on pieni ryhmä, he syövät siellä keskenään huoneessa ja ovat kohtalaisen eristettynä ryhmänä, eli se näyttäytyy turvallisempana kuin eskarit isossa kouluruokalassa koululaisten kanssa.

Sitten ne miinuspuolet. Miksi en osaa perustella itselleni aukotonta ”joo on todella hyvä idea avata koulut ja totta kai vien”. Jos minun olisi ollut pakko, esikouluhan on itse asiassa (samoin kuin päiväkodit) olleet auki koko ajan. Jos olemme pärjänneet tähän asti, emmekö pärjäisi jatkossakin ihan hyvin. Miksi kahdeksi viikoksi nyt veisin ketään mihinkään? Lapset eivät ole olleet vain kaksin, vaan ovat saaneet leikkiä naapureiden kanssa ulkona. Pihalla on mennyt jopa 8 tuntia päivästä kelistä riippuen. Tutkimuksia on senkin puolesta, että lapset tartuttavat tautia, eli tarkoittaako koulujen pariviikkoinen sitten keskikesällä uutta rajua sulkua? Entä sitten ihan peruslenssutkin, tuntuu, että lapset niiskuttavat vähän väliä normaalissa hoitoarjessa. Pienestäkin nuhasta tulee jäädä kotiin, mutta pitääkö iskeä itsensä ihan karanteeniin? Koko perheen siis? Ja olen lukenut artikkeleita myös siitä, että kaikkien ei pitäisi tulla, jotta turvallinen lähiopetus saadaan järjestettyä. Tai kaikkien ei pitäisi mennä päiväkoteihin. Pitäiskö tässä tajuta olla se, joka jää pois, jos ei ole ihan ihan pakko? Apua! Ja jos olisin uskaltanut mennä kesäkuun alussa mummilaan, en varmasti uskalla, jos laitan lapset hoitoon. Sitten taas odotellaan keskenämme kotona pari viikkoa ja seuraillaan lasten kuntoa.

Niin ja sitten ne ihan hassut jutut. Luin jostain kommenttikentästä, että on itsekästä nyt viedä lasta mihinkään jos ei ole ihan pakko, kommentoija oli neljän pieni äiti ja tietää kyllä mitä se on, eikä vie lapsiaan mihinkään. Tuli välittömästi ahdistunut olo, niin varmaan onkin. Samalla mietin, että yhdeksän viikkoa nelistään on aivan uskomattoman erilainen aika mihinkään aiempaan verrattuna ja minullahan tulee ihan hirveä ikävä! No, kaksi viikkoa menisi kyllä siiivillä. Ja olen kaivannut ihan hirveästi työntekoa ja sitä, että siihen on aikaa.

Mitään ohjeistusta suoraan koululta ei ole tullut, mietin tuleeko vai sinne sitten kävellään vain ensi viikolla jos päättää mennä? Ja huomenna on viimeinen päivä ilmoittaa tarvitseeko lapsi kesällä hoitoa. No tarvitseeko? Voinko pyytää äitiäni kesällä apuun, mikä on omien töiden tilanne, pystynkö jo esimerkiksi tarvittaessa vaihtamaan kaupunkia ja niin edespäin. Olimme ilmoittaneet lapsen viikon kesäleirille, joka tietenkin vaikuttaa kesän hoitotarpeeseen, mutta mistä sen tietää toteutuuko leiri?


mekko ZEZE NORDIC/ kengät DR.MARTENS/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAJO DESIGN/ takki ONLY/ arskat H&M

Minä alkujani pähkäsin miten on järkevää järjestää kesä, kun pienellä koululaisella pitkä loma, mutta entä nyt? Kun ei voi edes välttämättä pyytää isovanhempia apuun? Miten ihmeessä osaatte ratkoa nämä? Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, pari viikkoa koulussa vai se, että pysyy kotona ehkä paremmin turvassa ja turvaa näin kesän? 

P.S. Kuvat otimme vappuaattona, kun hain brunssikassit. Keskustorilla ei ollut kuin kaksi lokkia tekemässä lisää lokkeja ja tuntui todella eksoottiselta tulla pois ns. kuplastaan suoraan keskustaan. Ihan huikean normaalilta hetkellisesti (vaikkei siellä kyllä ihan normaalia ollut, kun en nähnyt ketään torilla ja oli vappu).