Kirjavinkkejä kesälomalle!

Kesäloma ja hetket rannalla ja riippukeinussa kirjan kanssa lähestyvät monella. Minä kuvasin teille yöpöydällä olevia kirjoja jo huhtikuussa, mutta lukiessa ja postaamisessa on kestänyt hetken. Minä edelleen kulutan vain näitä perinteisiä kovakantisia kirjoja, joten lukeminen vaatii ihan oman pysähtymisensä. Kaikkia kuvissa näkyviä kirjoja en ole lukenut, sen sijaan näissä vinkeissä on monia, mitä taas ei ole kuvissa. Eli älä jämähdä liikaa kuviin, vaan kurkkaa tekstit! Tässä kirjoja, joita olen vuonna 2022 lukenut.

Sebastian Fitzek: Potilas sekä Ikkunapaikka 7 A

Jutellessamme jouluna veljeni kanssa Fitzekin kirjoista olimme yhtä mieltä – ne ovat järjettömän koukuttavia. Kirjassa tapahtuu viimeistään toisella sivulla jotain kamalaa ja teosta on pakko alkaa ahmimaan välittömästi. Yksikään Fitzekin kirja ei ole ollut kahta päivää kauempaa kesken ja jokainen niistä on yllättänyt käänteillään. Välillä on tullut mieleen, miten kirjailija voikaan keksiä näin kamalia juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Tarinat ovat yleensä julmia ja väkivaltaa riittää, eli mitään hyvän mielen kirjoja Fitzekit eivät ole. Ne ovat kuitenkin juuri sellaisia, mitä tykkään hirveästi lukea ja uusinta olen jonottanut pitkään kirjastosta! Ikkunapaikka aiheutti kyllä vähän vilunväristyksiä, en ole mikään lentämisen ystävä ja eläydyin kirjaan ehkä liiankin vahvasti.

Alex Schuman: Eloonjääneet

Vähän surumielinen kirja, jossa kolme veljestä lähtee ripottelemaan äitinsä tuhkia lapsuudenmaisemiin. Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja veljien suhteita. Lapsuudesta palajstuu erilaisia asioita vasta aikuisuisena, kun veljekset kertovat mietteitään ja sitä, kuka oli syyllinen mihinkin. Yllättäviäkin käänteitä. Jotenkin apea mieli jäi, ei mikään kevyt kesäkirja, mutta tunteita herättävä kyllä.

Nita Prose: Hotellisiivooja

Luin tämän kirjan ex tempore hiihtolomalla Jyväskylässä parissa päivässä, kun se oli äitini VIP-lainana. Hirveästi kehuttu teos, joka kyllä piti otteessaan ja oli helppo lukea hetkessä. Kirjassa kuvataan erityislaatuisen hotellisiivoojaan mielenmaailmaa ja tsemppausta selviytyä elämässä. Hän on nöyrä, erittäin suorasanainen ja vähän liiankin naiivi, välillä jopa hermostutti se piirre päähenkilössä. Siivooja joutuu keskelle murhamysteeriä ja tämäkin kirja pitää sisällään yllättäviä käänteitä.

Jojo Moyes: Yömusiikkia

En ole saanut varmaan ikinä Moyesin kirjoja loppuun. Ne eivät ole pitäneet otteessaan. Mutta Yömusiikissa oli jotain hyvin kiehtovaa. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja ja Englannin maaseudulla ajatuksissani vaellessa halusin ahmia tämänkin teoksen loppuun. Sinnikäs viulisti jää yllättäen leskeksi ja muuttaa lapsineen maaseudulle. Kirja kuvaa hyvin ihmissuhteiden vaikeutta sekä ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Erittäin osuva teos juurikin kesän rantapäivää varten.

Ruth Ware: Valhepeli

Taas mennään Englantiin! Pala sydämestäni on tuossa maassa ja olin ajatuksissani vaihto-oppilasajoissa pienessä kaupungissa, kun tätä luin. Kirjassa ystäväporukka, joka on ollut hyvin tiivis teinivuosina tapaa kouluaikojensa kaupungissa yli 10 vuoden eron jälkeen. Tämä vähän tökki – kaikki jättivät ns. elämänsä kesken ja riensivät paikalle, kun yksi porukasta kutsui yllättäen yli 10 vuoden eron jälkeen. Olisiko tällainen uskottavaa? Jos tuon yli pääsee, niin tarina on koukuttava ja käänteet yllättäviä. Myös ympäristön, luonnon ja Englannin näkymien kuvaaminen on minusta ilahduttavan tarkkaa.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Miten nämä sattuivatkin peräkkäin, siis tämäkin kirja vie sinut Englantiin. He, jotka ovat Jewellin kirjoja lukeneet, tietävät, että kirjat koukuttavat hurjan paljon. Niissä on aina jotain samaa, vaikka tarina on eri, tuntuu, että kaikki Jewellit lukeneena alkaa jo arvaamaan, miten tarina menee. Kirjat ovat psykologisia trillereitä, joka on eniten rakastamani kirjalaji. Teinityttö katoaa, kun saa tietää liikaa psykologinsa yksityiselämästä. Samaan aikaan yksin elävän opettajan elämä alkaa mennä alamäkeä ja ennakkoluulot kaatuvat hänen niskaansa. Miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ja mihin teinityttö katosi? Niinpä, pakko lukea äkkiä!

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton

Nyt täytyy heti alkuun sanoa, että kieliasu tökki minua hieman tässä kirjassa. Muutaman sivun sisään oli käytetty kolmesti muistaakseni ilmaisua ”sehän oli ihan kelpo suoritus”. Meinasin jättää kesken, kun en tykännyt kirjoitustyylistä, mutta Kaijan vaiheet kiinnostivat enemmän kuin kirjan jättäminen kesken.

Kaija avaa elämäänsä hyvinkin avoimesti teoksessa, joka on mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty. Olen itse kuunnellut Kaijan biisejä ysäriltä asti ja oli todella mielenkiintoista lukea tarinoita niiden takaa. Kaija myös kertoi avoimesti, miten tiukkaa taiteiljaelämä on ollut tai miten avioliittonsa päättyi. Lukemisen arvoinen, muillekin kuin tosifaneille.

Lisa Marklund: Napapiiri

Marklund oli jossain vaiheessa elämääni aivan ykköskirjailija. Rakastin hänen teoksiaan, joissa toimittaja Annika Bengtzon joutui mitä tiukimpiin tilanteisiin. Myös muut hänen teoksensa ovat olleet hyviä. Siksi tartuin innolla tähän kirjaan, joka aloittaa uuden sarjan. Täytyy sanoa, että oli pettymys. Viimeiset sata sivua tapahtui tosissaan ruotsalaisessa pikkukaupungissa, josta löytyi ruumis 40 vuoden takaa. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli vähän tylsä, eikä jättänyt mitään langanpätkiä auki, miten tästä voi jatkaa sarjaa? Oletteko lukeneet, tästä olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja?

B.A. Paris: Romahduspiste

Psykologinen trilleri, jossa ei tiedä ketä uskoa ja ketä ei. Jos olet lukenut Parisin edellisen teoksen Suljettujen ovien takana, tämä on hyvin samanlainen juonenkäänteiltään. Aavistelin todella aikaisin osan ratkaisusta, mutta mies, joka ei ole lukenut Suljettujen ovien takana-kirjaa, ei taas arvannut. Hyvin koukuttava teos, jonka ratkaisu on pakko saada tietää muutamassa päivässä!

Lina Areklew: Juhannusruusut

Ruotsalaisen kirjailijan esikoisteos. Vahva sellainen ja odotan innolla seuraavaa. Kirjassa on monta kiinnostavaa näkökulmaa. Siinä käydään läpi Estonian uppoamista ja siitä syntyneitä traumoja, samalla kun luodaan Tukholman edustalle pienelle saarelle murhamysteeri. Päitä putoilee paljon, mutta samalla pääosien henkilöhahmoista kerrotaan hyvinkin paljon. Heidän tunne- ja sielunmaailmaa avataan hienosti ja mielenkiintoisesti. Varasin heti seuraavan kirjan, tämäkin on nimittäin sarja ja uskon, että viihdyn sen parissa mainiosti!

Heather Morris: Kolme sisarta

Tätä kirjaa ei pysty kuivin silmin lukemaan. Kun Morris kirjoitti teoksen Auschwitzin tatuoija, vei eräs mies sen äidilleen lahjaksi. Äitikin oli ollut aikoinaan keskitysleirillä. Yllättäen hän tunsi juurikin kyseisen tatuoijan ja tätä kautta Morris päätyi kertomaan kolmen sisaruksen tarinan. He kaikki päätyivät keskitysleirille ja ne kauhut, mitä he kertovat ovat sanoinkuvaamattoman kamalia. Tämä kosketti vielä enemmän kuin Auschwitzin tatuoija, ehkä siksikin, että kirjassa taistelee elämästään kolme sisarta, jotka ovat aina yhdessä toisiaan tukien. Kosketti sisarten äitinä jotenkin vielä syvemmin. Ajatuksia herättävä teos, jota lukiessa ei voi olla ajattelematta, miten lähihistoriaa tämä kaikki on. Lopussa on vielä kuvia, jotka oli pakko katsoa läpi useaan otteeseen.

Satu Rämö: Vuosi Islannin maaseudulla

Sadun kirjoitustyyli on ihanan hersyvä ja hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Teos kertoo Sadun perheen muutosta Reykjavikista Islannin maaseudulle, jota ystävät kauhistelivat. Siellä he kuitenkin ovat edelleen kolmen vuoden jälkeen. Aiheuttaa pahaa Islanti-kuumetta. Todella mukavaa luettavaa. Minulla on seuraavaksi lukulistalla Sadun Hildur-dekkari, jonka julkkareissa Helsingissä olin pari viikkoa sitten. Se on saanut hurjan määrän suitsutusta somessa ja oikeudet on myyty jo Saksaan. Kyllä Sadulla pysyy kynä kädessä!

Oliko tuttuja kirjoja mukana vai uusia sinulle? Mitä itselläsi tällä hetkellä yöpöydällä, kirjavinkit ovat aina tervetulleita!

Tunteikkaita ja vauhdikkaita kesähetkiä takana.

Täällä ollaan! Siis kun ei ole lähes viikkoon postannut mitään, tulee olo, että täytyy huudella olevansa vielä täällä. Siis somessa. No toki sen tiesitte, jotka seuraatte minua Instagrammissa, siellä tulee oltua suht aktiivinen vaikka blogin päivitys jäisi välillä vähemmälle.

Missä sitä ollaan luuhattu! Oikealla Jyväskylän lomalla. Mummi ja ukki kyllä passasivat niin, että koin asiasta vähän huonoa omatuntoa. Tekivät ruokaa ja hoitivat tyttöjä, kun me olimme pari päivää Suomipopeilla. Illat venyivät grillatessa, saunoessa ja Unoa pelatessa. Kun maanantaina sain päähäni lähteä lapsuusmaisemiin pyöräretkelle miehen kanssa, niin mummi jo usutti, että menkää menkää, hän hoitaa lapset nukkumaan. Siis iso iso kiitos vanhemmilleni! Niin ja pikkuveljelle, joka suppaili kuopuksen kanssa kun me olimme Gr8wake-vesipuistossa wibit radalla esikoisen kanssa. Aika hauskaa hommaa oli!

Tunteikas Hartolan retki

Poppien lisäksi näimme Jyväskylässä sukulaisia ja niitä oli tarkoitus ”nähdä” myös kotimatkalla. Puhuin paljon Hartolasta miehelle lukiessani Elina Backmanin kirjaa Kun kuningas kuolee. Hymyilytti, kun tietyistä paikoista tuli täysin mieleen appiukkoni mieheni kertomusten perusteella. Olemme käyneet appiukon haudalla Hartolassa viimeksi pari vuotta sitten, mutta emme koskaan lasten kanssa. Tuo kirja innoitti siihen, että päätimme ajella Jyväskylästä kotiin Hartolan kautta ja näyttää lapsille isän lapsuudenkodin, toisen ukin haudan, lapsuuden koulut ja muut.

Ajelimme siis Hartolaan ja pääsimme vierailemaan miehen lapsuudenkodissa. Kiersimme paikkoja ja tytöt näkivät isänsä monta kertaa mainitseman Tarzan-puun. Minä olen jopa yöpynyt tuossa lapsuudenkodissa 10 vuotta sitten, kun se oli majoituskäytössä, eli katselin vähän heidän perässään touhuja.

Hautausmaalla esikoiseni kosketti hautakiveä ja mietti, ettei koskaan sitten päässyt lähemmäs toista ukkiaan. Minäkään en ole koskaan appiukkoani tavannut. Tarinoita kuulemme hänestä vieläkin paljon. Piti nieleskellä liikutusta, oli hyvä retki käydä noissa maisemissa.

Pyörähdys kotona

Eilen ajattelin postata heti aamusta jotain, mutta vielä mitä! Purin reissukamoja ja pesin pyykkiä, poimin vattuja (muutamasta hassusta puskasta tulee valtavasti) ja pelästyin puolikuoliaaksi harakkaa. Se kirjaimellisesti putosi viereeni vattupuskan eteen ja pomppi vieressäni. Sitä sitten ihmettelimme, näytti olevan ehjät siivet, mutta lentoon se ei kunnolla päässyt. Pomppi aidanraosta pois pihaltamme ja kurkimme perään, olisiko pitänyt tehdä jotain? Oliko sillä hätä vai poikanen? Ei kai enää voi olla lentokyvyttömiä harakanpoikasia, voiko?

Vaikka eilen paleli hirveästi, niin pari viileämpää päivää tuli tarpeeseen. Siivosin vihdoin tyttöjen vaatekaapit ja sain myytyä yli 60 lastenvaatetta eilen, se on aina helpottavaa kun homma on tehty. Imuroiminen tuntuu fiksummalta viileässä kuin +30 kelissä ja nyt on koti taas siivottu, puolestani voi keli lämmetä taas. Hah! Ja nukkuminen on muuten helpompaa kun ei ole niin kuuma, vaikka meilläkin ilmalämpöpumput apuna.


mekko, hiuspanta ja aurinkolasit H&M/ kengät Converse/ korvikset MAANANTAIMALLI

Näin se viikko on vain heilahtanut ilman blogipäivitystä. Mutta ehkä tuota ei kukaan näin kesäloma-aikaan edes huomaa!

Mitä siellä on puuhailtu, nautitko viileämmästä kelistä? Onko moni lähtenyt testaamaan kotimaan matkailuvinkkejä, mitä keräsin kesän ajan Pirkanmaalla?

Edullista kesätekemistä Tampereella vol.2!

Kesä eikä mitään tekemistä? Muistatteko postaukseni kolmen vuoden takaa, jossa vinkkasin edullisista kesäpuuhista Tampereella? Tuo lista pitää edelleen paikkansa vinkkeineen, kaikki ovat erittäin toimivia juttuja. Mutta! Haluan vinkata teille yhden todella edullisen kesätekemisen, joka muutti tavallisen arki-illan lomaillaksi. Meillä ei ole mökkiä tai venettä ja veneily on jäänyt todella nollakertoihin kesäisin. Viime kesänä taidettiin kerran lainata naapurin venettä ja käydä soutelemassa, mutta hänkin on jo myynyt kyseisen paatin.

Riihiniemen uimaranta Kaukajärvellä ja venevuokra

Kaukajärvellä sijaitseva uimaranta Riihiniemi on kokenut tänä kesänä oikean kasvojen kohotuksen. Ennenkin löytyi liukumäki veteen, leikkipaikka ja jätskikiska, mutta nyt paikan päältä saa ihan ruokaakin! Ruokakoju on avattu rannalle ja jos eväät jäivät matkasta ei huolta – kiska palvelee.

Olemme vuokranneet SUP-lautoja rannalla aiemminkin, hinta on hyvin edullinen 8 euroa/tunti, mutta venettä emme ole koskaan vuokranneet. Kun ekaluokkalaisille jaettiin mato-onkia ilmaiseksi Motonetissä, kävimme sellaisen heti noutamassa. Näitä voi muuten noutaa vielä ensi sunnuntaihin asti! Huomaa, että jaossa on vain vapa, siima ja koho pitää hommata lisäksi.

Kun onki oli saatu, pitihän sitä päästä testaamaan. Niinpä menimme Riihiniemen rantaan ja vuokrasimme veneen, vuokra on 4 euroa/tunti ja koko viikonlopuksi, siis yön yli lainaankin veneen saa 30 eurolla. Mielettömän edullinen vuokra, pelastusliivit saa matkaan myös ja palvelu oli erittäin ystävällistä!

Ja mikä onni, kun tunnin kuluessa loppuun alkoi vapa nykiä ja sieltä tuli ensimmäinen oma kala, ahven. Oli kuulkaa iso juttu viedä se kotiin ja paistaa pannulla. Pää vietiin vielä kissojen ruoaksi. Maistui erityisen hyvältä tämä ahven!

Suosittelen siis lämpimästi käyttämään hyväksi tätä venevuokraa, niin edullinen se on! Ja käykää ekaluokan lopettaneet hakemassa onki, vielä ehtii! Aurinkoista perjantaita!