Joulun suuret tunteet

”Joulu on taas riemuitkaa nyt…”, ”Tonttu Torvinen on salainen ja pukin tärkein alainen…” ”Mantelit puuroon mantelit puuroon mantelit puuroon piilottaa…” ”Hipsishopsis pimpelipompeli hiiri se kissalle takkia ompeli…” ”..mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijäänsä, onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha…”.

Kolme viikkoa joulutorilla on ohitse. Mieletön määrä juttutuokioita, kivoja kohtaamisia ja asiakkaita. Mieletön määrä tuttuja moikkaamassa. Tauoton joululaululista päässä. Luulin ennen osaavani sanasta sanaan joulubiisit, mutta nyt ne vasta osaankin! Oli ihanaa vaihtelua olla töissä joulutorilla ja tiimi siellä taustalla on myös mieletön!

Joulun suuret tunteet

Joulu on hyvin tunteita herättävä tapahtuma. Toiset rakastavat, toiset eivät. Toisille se herättää ikäviä muistoja. Toiset ovat yksin, moni töissä. Kuulin ensi kertaa tänä vuonna, millaisia olivat 96-vuotiaan mummoni joulut hänen lapsuudessaan. Hän ei ole halunnut niistä puhua. Itku tuli kuunnellessa.

Minä rakastin lapsena joulua. Sitä, että vanhemmilla ei ollut töitä. Sitä, että sai olla pyjamassa. Kaikki vain olivat. Ei lapsena kiinnostanut, onko koti puunattu tai mitä ruokia on, silloin kiinnosti yhdessäolo. Oli todella tärkeää, että isovanhempani Helsingistä jaksoivat matkustaa Jyväskylään. Se ensimmäinen vuosi, kun eivät enää jaksaneet, tuntui todella pahalta. Joulua ei ehkä tule, kun mummo ja ukki eivät tule! Tuli se. Mutta kaipasin heitä kovin.

Tuli teini-ikä, jolloin kolme päivää kotona veljien ja vanhempien kesken oli vähän liikaa. Onneksi alkoivat laskea lukioiässä tapaninpäivänä kavereille. Tuli Thaimaan vuodet, kun joulu oli ”pakko” olla Thaimaassa. Se tuntui aluksi hirveältä. Siellä ollessa ei, sillä oli hektisin aika töissä, eikä joulu oikein näkynyt. Ei jäänyt mistään paitsi, kun ei joulua siellä hehkutettu tai lunta kaivattu. Paitsi…

Vaikea joulu 2007

Ensimmäinen joulumme Thaimaassa oli vuonna 2007. Ukkini kuoli joulukuun puolivälissä ja minä veljieni kanssa olen ainoa lapsenlapsi. Olimme ajatelleet, että Thaimaassa menee yksi talvi ja siksi perheeni vierailut oli sovittu siihen. Pikkuveljeni olivat tulossa jouluksi Thaimaahan, kun koulusta oli loma. Koko ajatus joulusta kaksin oli vanhemmilleni vaikea, mutta he lupasivat tsempata. Kun ukkini kuolema osui joulun alle, oli se ns. vähän liikaa. Isäni on ainoa lapsi ja kaipuu kolmesta lapsesta ei ollut todellakaan ainoa kaipuu sinä jouluna. Kipuilin itse kovasti sen suhteen, mitä pitäisi tehdä ja missä olla. Katselin kyynelsilmin kuvia Suomesta.

Elämäni paras joulu

Osaisitko nimetä elämäsi parhaan joulun? 40 joulua, joista tämä on jo 22. yhteinen mieheni kanssa. Kolme joulua Thaimaassa, kaikki muut vanhempieni luona. Mieleen on jäänyt muistaakseni joululta 2003 autoilu Petäjävedelle. Mummoni asui silloin Petäjävedellä ja lähdimme myöhään illalla mieheni kanssa viemään häntä Jyväskylästä kotiin. Kotimatkalla mies ajoi tien sivuun ja kysyin, mitä teet? Hän vastasi, että katso miten upea pakkaskeli ja tähtitaivas, istutaan hetki katselemassa.

Mieleeni on jäänyt myös joulu 2000, kun olimme todella kipeitä, kaikki muut paitsi isäni. Hytisimme kovassa kuumeessa, mutta silti tunnelma oli lämmin.

En muuten muista erityisesti lahjoja, jotka olisivat tehneet joulusta erityistä. Kyllä se eniten on se yhdessäolo. Mieleen jäi vuonna 2014 saamani Kööpenhaminan matka, mies oli nähnyt kovasti vaivaa sitä varten. Mieleen on jäänyt myös noin vuonna 1993 saatu Akun Ankan jättikirja, jota luin kahteen asti yöllä.

Vuonna 2018 saapuessamme Jyväskylään odotti pihassa palju, jonka äitini oli hommannut yllätyksenä vuokralle. Siitä tulikin muutamaksi vuodeksi perinne, jonka jätimme tänä vuonna väliin.

Toki mieleeni ovat jääneet lasteni ensimmäiset joulut, kuinka esikoinen nukahti mummin syliin, ennen kuin lahjat oli jaettu. Joulu on täynnä hajuja, makuja, tunteita, musiikkia, laulua ja naurua. Piirrettyjä, lautapelejä, juustoja, ulkoilua.

Joulu 2022

Kirjoitan tätä tekstiä matkalla mummilaan. Vettä sataa ja maisema on pikimusta. Oli aika, kun kelillä oli merkitys joulumieleeni. Se aika on kaukana takana. En toki toivoisi vesisadetta, mutta perheeni on ympärilläni. Ensi kertaa ikinä on saman katon alla mummilassa viisi serkusta. Viisi! Joista kaksi viettää ensimmäistä jouluaan! Luvassa on siis varmasti villiä menoa, mutta samalla paljon yhdessäoloa.

Tein juuri 35 päivää putkeen töitä ilman vapaapäivää. Eilen, kun oli 36. päivä, tein vain vähän töitä. Silti olin miettinyt, että jos ei mennäkään mummilaan tänä jouluna. Ettei tarvitsisi pakata tai voisi nukkua omassa sängyssä. Lapset olivat järkyttyneitä koko ehdotuksesta. Vielä ihmettelin sitä ja juuri kirjoitin, ettei joulua meinannut tulla, kun mummo ja ukki puuttuivat. Päätimme siis saapua mummilaan.

Tänä jouluna kiitän teitä, jotka olette jaksaneet Instassa ja blogissa olla mukana ja vielä kommentoida! Se kun on niin harvinaista nykyään! Kiitän perhettäni, niin ”pienessä” kuin ”isossa” mittakaavassa. Kiitän upeita yhteistyökumppaneita.

Ja halaan teitä, joilla joulu on syystä tai toisesta vaikea. Maailmanlaajuisesti tilanne on vaikea monestakin syystä. Toivon kaikille kaikkea hyvää ja lämpöä sekä rauhallista joulua 2022!

Kuvat Saara/Mimi & Nöde Photography

Työ joulutorilla

Ihanaa talvista kolmatta adventtia! Tänään taas olen tonttuna myymässä kello 11-19 Tampereen joulutorilla. Tänä vuonna olen katsonut yhtä lempipaikoistani eri vinkkelistä, sillä olen ollut mökin sisällä kirkkaasta aamupäivästä pimenevään iltaan asti. Ette usko, miten paljon kahdeksan tunnin aikana näkee kaikenlaista. Olen katsellut arkipäivänä iloisia koululais- ja päiväkotiryhmiä. Katsellut viikonlopun ruuhkia ja laskeskellut nähneeni yli 100 samanlaista olkalaukkua. Arvaatteko mallin?

Olen vilkutellut rattaissa oleville taaperoille ja saanut yhden nauramaan ääneen, ilman että vanhempansa huomasivat. Olen tavannut joka päivä joulupukin. Oppinut pitkän soittolistan joululauluja ulkoa ja lauleskellut yksin mökin sisällä. Olen nähnyt karkaavan labradorin metsästyksen ja nähnyt monta erilaista koirien jouluasua. Olen kuullut monenlaisia tarinoita niin minulle kerrottuna, kuin ohikulkijoiden juttelemina. Milloin sitä olisi itseksensä paikallaan kahdeksan tuntia ja katselisi ohikulkijoita? Ei ikinä. Olen ollut iltaisin täynnä tarinoita. Vaikka asiakkaita palvelee ja heille juttelee, päivän aikana tulee myös aika paljon vain ”odoteltua”.

Olen kuullut lauseita ”äiti haluan olla karusellissa loppuelämäni” ja hymyillyt toritontulle, joka kurkkii mökkien takaa. Ihmiset ovat iloisia ja joulutunnelma tarttuu. Mökeistä roikkuvat jääpuikot ihastuttivat kuopustani ja hymyilen jokaisella kerralla, kun lapset hihkuvat komean jääpuikon perään. On niitäkin lähtenyt muistoksi torilta.

Tampereen joulutori ja Luonkos

Minä olen siis myymässä luonnonkosmetiikkaa Luonkoksella ja useampi seuraaja onkin tullut jo moikkaamaan. Luonkoksen tuotteet ovat ihania ja vastuullisia ja niitä onkin ilo myydä. Meitä on kolme myyjää, joista aina yksi kerrallaan paikalla torilla. Sekin tekee sen, ettei mökissä tule juteltua kaverimyyjälle, vaan katseltua asiakkaita.

Tori on muuttunut viime päivinä satumaiseksi lumisateen myötä. Hassua kyllä, kun olen siellä mökissä avaamisesta sulkemiseen, en ole ehtinyt kiertää torilla juuri ollenkaan. Siksi siellä piti käydä vapaapäivänäkin!

Ulkona seisominen on yllättävän rankkaa, sillä kylmyys meinaa väkisin pyrkiä kehoon ja seisominen paikallaan verottaa siihen tottumattoman selkää. Ja vielä ei ole edes kylmä! Sainkin vinkin kokeneemmilta torimyyjiltä miehen kengistä ja testasin eilen. Toimi, sillä ilmatilaa jää enemmän ja saan useammat sukat kenkiin.

Olen hyvin kiitollinen tästä työstä, sillä epävarmat ajat ovat taas saaneet yrittäjän vähän pulaan ja meilläkin sähkölaskut kipuavat pilviin kiitos pörssisähkön ja omakotitalon. Tämä jouluinen työ tuo taas uusia kontakteja, jouluiloa ja pelasti yrittäjän loppuvuoden!

Tampereen joulutorin yhteishenki

Torilla on monia myyjiä, jotka ovat olleet siellä sen 15 vuotisen historian aikana joka kerta. He tuntevat toisensa, auttavat ja vinkkailevat, moikkaavat ja hymyilevät. Minähän olin aivan uusi kasvo joukossa, jonka takia halusin osallistua myyjien tutustumisiltaan tällä viikolla. Kannatti. Sain nimiä ja kasvoja eri mökkien myyjille. Oli ihana fiilis olla eilen torilla, kun useampi myyjä jäi juttelemaan ohi kulkiessaan. Olen osa jotain porukkaa! Se tuntuu hyvältä, kun sitä yksinyrittäjänä puuhailee niin paljon yksikseen.

Tampereen joulutorin takana puuhailee sydämellinen Rami Lehtinen tiimeineen. He ovat kehittäneet joulutoria innolla ja se on vuosi vuodelta parantunut ja kasvanut. Mitä vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Tampereen joulutorista on tullut yksi Suomen suosituimmista, jos ei suosituin, eikä ihme. Sen yhteishenki, kompakti koko ja mieletön saavutettavuus ovat vertaansa vailla. Yrittäjät tekevät täysillä töitä ja jaksavat hymyillä päivästä toiseen.

Ylpeänä olen osa porukkaa ja suuntaan kohti toria. Yleensä avaamishetkellä soi Britney Spersia tai Haloo Helsinkiä joululistalla, katsotaan näinkö tänäänkin.

Sydämellisesti tervetuloa torille ja tietenkin Luonkokselle!

T: pinkki tonttunne

Joulun this or that

En yleensä enää osallistu blogihaasteisiin tai niitä ei enää vain ole kuten ennen, mutta nyt tein poikkeuksen. On kyse lempiaiheestani joulusta, joten tähän haasteeseen, jonka Jasu minulle heitti oli pakko tarttua. Valinnat olivat suorastaan mahdottomia, mutta nyt on jotain vastattu. Olisiko sinun vaikeaa vastata näihin?

Joulun perinteet

Missä vietät joulua?
Mummilassa. Toivottavasti! Siis lasteni mummilassa.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?
Istun paljussa, ehkä käyn rinteessä, pulkkamäessä, keleistä riippuen. Syön ja monesti pelattu lautapelejä.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?
Lapsena kuumalinja, noin 12-vuotiaasta ehdottomasti Samu Sirkka.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?
Päivällä, illalla, vähän joka välissä!

Jouluruoat

Joulukinkku vai graavilohi?

Tämä tiedätte varmasti, lohi.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?
Perinteiset, monesti otettu joku yksi uusi juttu mukaan. Viime vuonna tein hyvää salaattia, johon tuli mm. granaattiomenaa, mutta miksei niitä ohjeita laita ikinä ylös.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?
Kalaa, kalkkunaa, laatikot (lanttu-, porkkana-, peruna ja bataatti). Lanttukuutiot (mummoni niitä aina teki ja rakastan hunajaisia kuutiota kovasti! Rosolli, sitä väännetään kädet punaisena. Kinkkukin on, vaikken siihen koske. Sienisalaatti ja herneet aivan ehdottomia, sekä kunnon jytkyt sinapit. Waldorfin salaatti! Mätejä aina on, mutten itse syö niitä. Lisäksi joku raikas salaatti olisi kivaa keksiä. Saaristolaisleipää.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?
Vähintään kolme päivää. :D

Vaalea vai tumma glögi?
Kumpikin käy!

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Tässä taas toisinpäin, yksi konvehti ja yksi kuula, siinä se. Voin syödä loputtomiin sinappia, saaristolaisleipää ja sienisalaattia, mutten kaipaa makeaa.

Piparit vai joulutortut?
No ei oikein kumpikaan tässäkään. Juustojen kanssa saatan syödä pari piparia.

Joulun tunnelma

Parasta joulussa?
Se hetkellinen ei ole kiire mihinkään. Kuusen tuoksu, lasten ilo, maut ja perinteet.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?
Antaminen. Olen vähän kranttu saaja, turha tavara ei ole kivaa ja monesti on sovittu esimerkiksi vanhempien osallistumisesta johonkin tarpeelliseen. Viime vuonna se oli astianpesukone ja tänä vuonna uudet renkaat autoon. Kyllä aattonakin olisi ihanaa yllätyksiä saada, mutta lasten ilo on parasta! <3

Pehmeät vai kovat paketit?
Sanoisin aineettomat mieluiten! Elämykset ja sellaiset!

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä
Aattona tietenkin! Silloin pukki tekee vierailunsa.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?
Molemmat. Siis joko valitsen molemmat tai en kumpaakaan näköjään. Kotona ollut marraskuun alusta tekokuusi, mummilaan tulee aatonaattona aito. Sitten alkaa perusmutinat onko se kiero, tarpeeksi suuri, kuka taistelee kynttilät paikalleen, putoaa pari lasipalloa lapsilta koristellessa ja imuroidaan siruja. Ja muuta sellaista perinteistä.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?
Kyllä suomalaisista tulee enemmän joulu, sillä niitä lapsuudessa kuunnellut. Suosikkilista nykyisin on ollut Raskasta joulua. Oikeastaan kaikki joululaulut käy, onhan All I want for Christmas myös ehdoton klassikko!

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?
Joulupöytään mekko, paljuun bikinit ja aamulla pitkään yöppärissä. Siis kaikki taas!

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?
Hyasintti.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?
Kyllä mieluummin lautapelit. Enemmän yhdessäoloa ja leffoihin ei monesti pysty keskittymään lasten vuoksi tai ne ovat jotain sataan kertaan nähtyjä piirrettyjä.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi
Aamulla riisipuuron keitto ja syönti vie pari tuntia. Isomummo haetaan mummilaan. Pyritään ulkoilemaan lasten kanssa aamupäivällä. Lämmitetään paljua, katsellaan jouluohjelmia. Saunotaan ja paljuillaan, tehdään aattona rosollit, sienisalaatit yms. Jossain vaiheessa pukki tulee ja aiheuttaa kaaoksen. Lapset hepuloivat ja isomummo hihittää taustalla sanoen viidesti ”voi hyvänen aika”.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?
Joulupäivänä paljuilua ja jonkinlainen ulkoilu lasten kanssa, kelistä riippuen mikä. Voi kamala sitä joulua, kun ei ollut tippaakaan lunta ja seisoimme kaatosateessa leikkipuistossa….

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?
Mieluiten vasta Nuutin päivänä, eli 13.päivä. En luovu kuusesta ikinä!


mekko NANSO/ takki BY PIA’S/kengät DR.MARTENS (second hand)/korvikset GLITTER

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun – Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta – Luopuisit juustoista

Joulutee – Joulukahvi

Tekstiviesti – Joulukortti

Paljon lahjoja – Lahjaton joulu

Joulu ilman musiikkia – Joulu ilman leffoja

Joulu kotona – Joulu muualla (esim. mummolla, Ruka, yms)

Voisit syödä vain jälkkäreitä – Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken – Et voisi käyttää kameraa ollenkaan

Nauratti vähän viimeinen kysymys. Tekisi varmaan kyllä hyvää haudata joskus kuvausvälineetkin ja olla todellakin olla vain. Reilu viikko enää jouluun, kovasti toivo elää, että suunnitelmat toteutuvat näin.

Entä siellä, kuulat vai suklaat? Sienisalaatti vai rosolli?