Kirjavinkkejä niin aikuisille kuin lapsille

Kuten moni teistä tietää, lukeminen on yksi intohimoni. Sellainen, mille ei muka jää usein aikaa, kun käteen eksyy helpommin kännykkä. Tälläkin hetkellä yöpöydällä on todella monta koukuttavaa teosta, joiden vuoksi illat meinaavat venyä vähän turhan pitkään. Ei vain millään malttaisi laskea teosta käsistään! Minulta on myös kyselty kirjavinkkejä lapsille, joten lisään niitäkin tähän. Meillä luetaan edelleen iltasatu yhdessä ääneen ja usein sitä kuuntelee koko perhe. Onkin välillä haastavaa löytää teoksia, mitkä uppoavat niin 6-vuotiaalle kuin 9-vuotiaalle, mutta tässä postauksessa muutamia suosikkejamme! Aloitetaan kuitenkin viime vuonna luetuista dekkareista, niitä pääsääntöisesti kahlaan läpi.

Ruth Ware: Lukitut ovet

Ruth Ware osaa koukuttamisen taidon. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja, jonne tässäkin kirjassa mennään. Kirja pitää otteessaan ja saa jopa välillä pulssin nousemaan jännityksestä. Loppuratkaisu on pakko saada tietää ja itselleni se oli ainakin yllätys!

Satu Rämö: Hildur

Olin keväällä ihanan lämminhenkisissä Hildurin julkkareissa Helsingissä (kiitos kutsusta Satu!). Sadulla on joku mieletön taito tehdä kaikesta menetystä mitä hän tekee. Hildurista tuli aikamoinen viime vuoden kirjatapaus ja ensi kuussa tarina saa jatkoa. Sanoisin, että tarinassa koukuttaa paljon islantilaisen maiseman ja kulttuurin kuvaus samalla, kun taustalla on mysteeri kahdesta kadonneesta pikkutytöstä. Oli erittäin hyvä tämäkin!

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo, Tuhkimotytöt, Unilaulu, Piirileikki

En muista mistä bongasin tämän kirjasarjan viime vuonna. Hammarby-sarja kertoo ruotsalaisesta poliisimaailmasta ja jokaisessa osassa on eri tapaus. Samalla päähenkilöiden tarina tiivistyy ja saa lisää ulottuvuuksia. Sarja ei ole mitenkään uusi, ensimmäinen osa on kirjoitettu jo 2008, mutta suomennokset ovat alkaneet tulla huomattavasti myöhemmin. Oli oikeasti hankalaa keksiä kirjojen järjestystä, vaati useamman googlettelun. Mutta otsikossa ovat järjestyksessä ykkösestä neloseen, Hyvä haltija on numero viisi, jonka saan vihdoin kohta varauksesta. Hyvin toimiva ja koukuttava dekkarisarja!

Jane Harper: Kadonnut mies

Australiaan sijoittuvat Harperin kirjat saavat hikoilemaan, niin elävästi hän kuvaa Australian kuumuutta ja kuivuutta. Jokaisessa kirjassa on eri mysteeri ja Kadonnut mies oli ehkä lukemistani traagisin perhetarina. Se kuvasi erittäin elävästi perhesuhteita ja tarina vei mennessään. Miksi yksi perheestä löytyy nääntyneenä autiomaasta ilman vettä? En itse ainakaan arvannut yhtään, kuinka tarina kehittyy, lopusta löytyi vielä yllätyksiä!

Emelie Schepp: Yhdeksän elämää, Karhu nukkuu

Olin vähän unohtanut koko Jana Berzelius-sarjan, joten viime vuodelle tulikin kaksi uusinta sarjan osaa luettavaksi. Ehdottomasti kannattaa lukea kyseiset kirjat järjestyksessä. Näistä viimeisin, Karhu nukkuu oli minusta onnistunein hetkeen. Berzelius on asianajaja, joka kantaa suurta salaisuutta menneisyydestään mukana ja osallistuu vähän liialtikin poliisitutkimuksiin. Hyvin koukuttavia!

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

Taas mennään Englantiin! Ihanaa! Mies löytyy murhattuna lontoolaisesta asuntolaivasta ja siitä alkavat kirjan tapahtumat. Epäilyt kohdistuvat useampaan naiseen ja motiivi on pitkään epäselvä. Pitää otteessaan ja tarina etenee vauhdikkaasti, mistä aina pidän.

Sebastian Fitzek: Terapia & Sielunmurskaaja

Fitzekit on myös suomennettu päinvastaisessa järjestyksessä, eli uusin suomennos Terapia on ensimmäinen Fitzekin kirjoista jo vuodelta 2006. Kaikissa hänen teoksissaan ollaan psykologisen trillerin pauloissa ja yleensä ratkaisua on aivan mahdoton arvata. Monet kirjat ovat aika raakojakin ja tapahtumia kuvataan yksityiskohtaisesti. Päähenkilön ahdinko on yleensä todella käsinkosketeltava. Nämä ovat päivässä luettavia kirjoja, joita ei vain voi lopettaa. Olemme miehen kanssa lukeneet kaikki ja jutelleet, alkavatko ne kuitenkin vähän jotenkin toistaa samaa kaavaa. Mitä olette mieltä? Joka tapauksessa seuraava kirja, Soittolista on jo varauksessa!

Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin

Olen tykännyt hirveästi Schulmanin kirjasarjasta, jossa pääosassa on toimittaja Magdalena Hansson. Myös sarja, joka kannattaa lukea järjestyksessä, sillä Hanssonin elämää kuljetetaan vahvasti läpi kirjojen. Tässä teoksessa hän osallistuu luokkakokoukseen, jolla on karmea loppu. Tahkosin tätä kirjaa varmaan kuukauden, se oli kerta kaikkiaan liian pitkä. Mutta varaukseen on laitettu kaksi seuraavaakin osaa!

Lina Areklew: Lumimyrsky

Areklew kirjoitti esikoisenteoksensa Juhannusruusut pari vuotta sitten ja tykkäsin kovasti kirjasta. Se sijoittuu pienelle Ulvönin saarelle Ruotsissa. Kuvittelin lukiessani toki mielessäni tuon paikan, jonne matkataan veneellä ja josta löytyy yksi hotelli. Vuotta myöhemmin olin tuolla saarella ja yövyin tuossa hotellissa – mutten enää muistanut sitä!

Kun sain käsiini Lumimyrskyn ja aloin lukea sitä, tajusin, että olen juuri ollut syksyllä Ulvönissa. Oli muuten hyvin erilaista lukea teos, kun tiesi mistä puhutaan paikoissa ja kaiken pystyi kuvittelemaan silmiensä eteen. Jo senkin takia ahmin tämän teoksen, myös toki koukuttavan tarinan vuoksi. Toivottavasti sarjalle saadaan jatkoa!

Carter, Chris: Krusifiksitappaja

Rikospsykologina työskennellyt Carter tuo vahvasti edellisen ammattinsa mukaan kirjaan. Krusifiksitappaja on koukuttava ja vauhdilla etenevä teos, jossa on samalla jotain hyvin epäuskottavaa. Se on kuin lukisi elokuvan käsikirjoitusta taistelukohtauksineen ja naiset on äärimmäisen hyvin unohdettu taustalle sankarimiesten taistellessa. Luin taas päivässä ja mieheni ahmi teoksen myös, mutta jäimme vähän hämmennyksen valtaan. Joku hahmoissa häiritsi!

Louko, Eeva: Onnellisten saari

Lauttasaareen sijoittuva murhamysteeri oli ihan mukaansatempaava, mutta tämäkin hyvin epäuskottava. Pääosissa olevat ihmiset ovat jotenkin liian naiiveja ja pelottavaksi kuvattu Lauttasaari ei vain kääntynyt omissa kuvitelmissa niin hurjaksi. Esikoisteokseksi ihan ok, mutta hahmoihin pitäisi saada mielestäni syvyyttä ja napakkuutta.

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

Jälleen päivässä luettavia, hyvin koukuttavia teoksia! Perheen sisällä tapahtuva murhamysteeri, joka alkaa veristen vaatteiden riisumisesta poliisiasemalla. Ratkaisu on pakko saada tietää, joskin tällä kertaa arvasin syyllisen. Veikkaan, että se johtuu ahkerasta Grebejen lukemisesta, nämäkin ehkä vähän toistavat itseään, vaikka kaikki ovat irrallisia tarinoita.

Lisa Jewell: Yöhön kadonnut

Rakastan Jewelleja! Rakastan englantilaista maisemaa ja lontoolaisten paikkojen kuvausta ja hiljalleen aukeavia mysteerejä. Kirjassa kaksi nuorta vanhempaa katoaa illan päätteeksi ja epätoivoinen äiti yrittää kaikkensa saada selville missä he ovat, kunnes kohtalo puuttuu peliin. Seuraava Jewell ilmestyy kesällä, mutta rakastan näitä niin, että hain sen kirjastosta englanninkielisenä heti.

Hanna Brotherus: Henkeni edestä

Brotheruksen ajatusmaailma on hyvin likellä omaani. Sellainen levoton suorittajaihminen, joka näkee maailmassa paljon kaunista, mutta tuntuu olevan vähän tyytymätön ja hukassa. Kirja käsittelee keski-ikäisyyden uutta elämänvaihetta – kun keho vanhenee, lapset ovat jo isoja ja aikaa itselleen onkin yhtäkkiä valtavasti. Edellinen teos, Ainoa kotini kolahti minuun vahvasti, mutta tästä en oikein innostunut.

Kirjavinkkejä lapsille

Mauri Kunnas: Suomalaiset tarinat

Aina vaan Kunnas taitaa lasten viihdyttämisen ja itse asiassa vanhempienkin! Suomalaiset tarinat sisältää niin Kalevalan kuin Seitsemän veljestä muodossa, joka upposi lapsille ja viihdyttää aikuisia. Hakkarainenkin painelee sivuilla menemään ja tämä on huikea tapa lukea lapsille suomalaisia klassikoita.

Sanfrau Sofia & Amanda: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tämä joululahjaksi saatu, suht paksu kirja kesti meillä tammikuun iltasatuna ja kaikkien neljän perheestä piti päästä sitä kuuntelemaan! Kirja oli niin erilainen kuin kaikki muut lukemani, että sitä on vaikeaa suorastaan kuvailla. Se on kertomus tytöstä, jonka maailma mullistuu, kun isä löytää rakkauden. Se on kertomus tytöstä, joka etsii äitiään ja samalla se on fantasiamaailma, jossa loksahtaa leuat hämmästyksessä kuunnellessa. Kuvitus on hyvin yksityiskohtaista ja samalla kirjassa on useita hauskoja faktoja kuten tiesitkö, että mustekalalla on kolme sydäntä? Hyvin erilainen kokemus, jossa pääsee matkaamaan Kirahvisaarelle Vegan kanssa! Sen verran vaikea tarina, että en ehkä alle 6-vuotiaille suosittelisi. Kirja nappasi myös Finlandia-palkinnon viime vuonna!

Petronella Grahn: Pomenia-sarja

Osa rakastaa, osalle ei ole pudonnut Pomenia sarjan kolme osaa. Meillä on rakastettu ja tytöt olivat mainiossa iässä ensimmäistä osaa luettaessa (nyt en ole aivan varma, olivat muistaakseni noin 6+3-vuotta). Ihanat piirokset vievät mennessään ja tarina on seikkailu Pomenian maailmassa, jonka hahmot tulevat tutuiksi sarjan edetessä. Voi kuinka meillä odotettiin aina seuraavaa osaa edellisen loppuessa jännään kohtaan!

Brink, Camilla: Musse & Helium-sarja

Tässä meillä on vasta päästy alkuun, mutta vauhdikas tarina pienistä hiiristä kiehtoi kovasti heti molempia tyttöjä. Todella reippaasti etenevä tarina, jota kuunnellaan otsa kurtussa miettien ja välillä nauraa kikattaen. Kauniita kuvia ja kaksi hiirtä, Musse & Helium seikkailemassa.

Hakulinen Anne: Eläinten ennätyskirja

Ei satukirja ollenkaan, mutta kirjoitettu lapsia silmällä pitäen. Aivan älyttömän mielenkiintoinen kirja eläinmaailman ennätyksistä, josta oppii aikuinen varmasti uutta. Eskarilainen oli haltioissaan kirjasta ja sepusti faktoja kovasti isälleen heti ensikosketuksen jälkeen.

Tässäpä joitakin vinkkejä, kuvissa näkyy muitakin kirjoja ja varmasti myös monille tuttuja. Koiramies on kirjasarja, josta esikoisemme on kovin innostunut ja kuopus ei ainakaan vielä yhtään. Yritämme pitää iltasaturutiinia yllä, se on niin tärkeä juttu monessakin mielessä. Kannustan ehdottomasti lukemaan yhdessä, erikseen, ääneen, kaksin, kolmisin, päivällä, iltaisin – lukeminen kannattaa aina! Yöpöydällä tällä hetkellä Nosbon Verikuu, Elina Backmanin kolmas teos ja Chris Carterin uusi teos. Voisipa aina lukea!

Tuliko itsellesi mitään uusia suosituksia? Mielelläni otan myös vastaan dekkarisuosituksia ja toki myös kivoja vinkkejä lapsille!

Hahmot yössä – uskotko kummituksiin?

Minä lähtökohtaisesti en usko, vaikka en kyllä ole mikään yksinolemisen ja pimeyden fani. Joku siinä pelottaa vielä aikuisenakin, joten hyvin ymmärrän välillä kuopuksen pelkoa jäädä yksin pimeään ja valoa pitää iltaisin kajastaa monesta paikasta. Pimeydessä alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Minä ahmaisin vuoden alussa kirjan, jossa puhuttiin aika paljon kummituksista ja luin sitä pääsääntöisesti iltaisin hämärässä, miehen jo monesti alkaessa nukkumaan. Sanoin parina iltana, ettei tätä pitäisi lukea ennen nukahtamista ja mies hymähti, että olen tässä ihan vieressä. Siis kyllä, näin ihon alle pelottelemaan tämä kirja meni. Ja oli samalla niin koukuttava, että pakko kertoa siitä teillekin!

Tess Gerritsen – Hahmot yössä

Tess Gerritsenin kirjoista olen kahlannut läpi useita, mutta erityisesti mieleen on jäänyt Rizzoli & Isles-sarja, josta tehtiin myös televisiosarja. Mukaansatempaavia teoksia, raakojakin, mutta juuri sellaisia dekkareita, joita itse rakastan ja ahmin kerta istumalta. Gerritsen on kirjoittanut jo yli 30 vuotta ja hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle.

Hahmot yössä on Gerritsenin uusin teos ja kertoo Avasta, joka muuttaa vuokralle suureen taloon ja jättää kotikaupungin taakseen koettuaan tragedian. Talossa kerrotaan kummittelevan, mutta Ava ei pelkää sitä, vaan asettuu vuokrataloon kissansa kanssa. Öisin alkaakin sitten tapahtua erilaisia asioita ja läheisestä järvestä löytyy naisen ruumis. Ava käyttää paljon alkoholia tukahduttaakseen tuskansa tragediastaan ja epäilee, ovatko tapahtumat kenties viinin aiheuttamia. Sitä epäilee ensimmäisenä kyllä lukijakin.

Kirja on heti ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen niin otteessaan pitelevä, että sitä oli vaikeaa laskea käsistään. Oli pakko päästä illalla taas ahmimaan Avan ja kummituksen juttuja – vaikka eihän se voi olla mikään kummitus! Eihän! Hoin miehelle koko ajan, että tähän on joku selitys, kirja ei voi oikeasti kertoa kummituksista ja päättyä niin, että se tosiaan oli joku haamu, joka sai kaiken aikaan.

Kummitustarinat heräävät henkiin

Vähän huvitti omakin suhtautuminen kirjaan, kun luin sitä pariin otteeseen suorastaan kylmä hiki otsalla ja mietin, että tämä on ihan parasta – lukea yksin pimeässä yövalon loisteessa samalla kun muut nukkuvat. Silloin kirjan kummitustarinat tuntuivat heräävän henkiin ja oikeasti välillä pelotti ja jännitti. Omakin mielikuvitus on suhteellisen vilkas ja kyllä, tietenkin näin sitten uniakin tästä kirjasta.

Mikään mestariteos ei sinällään ole kyseessä, että välillä juoni ontui ja mutkat vedettiin suoriksi, mutta rakastan niin sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, etten antanut haitata. Nyt kun pakkanen ratisee ihanasti pihalla, on niin oikea hetki käpertyä peiton alle kirjan kanssa vai mitä? Tänään luin lehdestä ilouutisen siitä, että kirjastot avautuvat muutenkin kuin varauksille. Ihanaa! Meillä nimittäin on jatkettu automaattisesti Tampereella kirjojen lainausaikaa ja näin ollen esimerkiksi varausjonot eivät liiku. 10 kirjaa odottaa varauksessa, innolla tarttuisin jo seuraavaan!

Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Mitä pidit siitä? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

*sisältää mainoslinkin

Milloin viimeksi nauroit ääneen lukiessasi?

Frances tuijotti silmät selällään. Mitä ihmettä? Tonyn kumpaankin kankkuun oli tatuoitu kirkkaankeltainen hymynaama. Se oli eriskummallista. Aivan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt, että miehellä oli tavallisten vaatteiden alla pellenpuku. Tony, hymynaamapyllyinen sarjamurhaaja niinkö?

Nappasin kirjastoreissulla VIP-hyllystä ihan summamutikassa kirjan Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, osaksi sen kauniin kannen takia ja osaksi siksi, että kannessa luki ”Olen kateellinen niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä kirjaa”. Mitäh, no pakko ottaa tämä! Alle viikossa se oli luettu, oikeastaan ahmittu. Vaikka kirja on täynnä yksityiskohtia ja sen 455 sivua menevät minusta hitaammin eteenpäin kuin monissa muissa kirjoissa, oli se pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Yleensä luen aina vaan erilaisia dekkareita, joten tämä mustalla huumorilla höystetty kirja ihmisistä hyvinvointikeskuksessa oli tyylilajiltaan jotain ihan muuta kuin mitä yleensä luen. Mutta voi että, nauroin monta kertaa ääneen illalla lukiessani ja muiden nukkuessa. En muista milloin sellaista olisi tapahtunut, joten oli pakko tulla suosittelemaan teosta teillekin!

Liane Moriarty – Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista

Viime vuonna ilmestynyt kirja on australialaisen Liane Moriartyn käsialaa ja nolona tunnustan, ettei kyseinen nimi soittanut minulla mitään kelloja. Siinä yhdeksän ihmistä saapuu hyvinvointihotelliin retriittin, josta jokainen etsii erilaista parannuskeinoa elämäänsä. Porukassa on edustettuna hyvin aikamoinen kirjo ihmistyyppejä: himourheilijoita, pariskunta, perhe, hyvinvointihommia harrastava asianajaja, yksinäinen hieman romantiikannälkäinen nainen, äitiydelleen omistautunut nainen ja yksinäinen, jo isoisäksi ehtinyt mies. Heistä olisi hirveä hinku kertoa enemmän, mutta kirjasta voi loppujen lopuksi paljastaa yllättävän vähän, ettei pilaa kenenkään lukukokemusta.

Australian perukoilla saapuvaan hyvinvointihotelliin saapuvat asiakkaat 10 päivän retriittiin ja kirja kertoo pala kerrallaan eri vieraiden äänellä, miten he ottavat edessä olevan paaston kirjoista, somesta, tekniikasta, alkoholista, sokerista ja muista päivittäin käyttämistään jutuista. Siinä syvennetään pala palalta vieraiden persoonaa, heidän taustaansa ja samalla retriitti muuttuu päivä päivältä jännemmäksi. Kirja on selkeästi nykypäivän tuotos, jossa myös irvaillaan ihmisten Instagram-keskeisyydelle sekä ulkonäöstä ja materiasta välittämisen tarpeille. Kohtalot ovat hersyviä ja yllättäviä ja retriitti lähtee suuntaan, jota ei todellakaan osaa alussa arvata.

Liane Moriarty – Big Little Lies

No niin, tässä oli se nolous. En tiennyt, että Big Little Lies (suom. Mustat valkeat valheet) on alkujaan kirja, josta HBO:n sarja on tehty. Minusta tuo sarja on ollut yksi parhaimpia, joka on sekin ahmittu hetkessä. Että kirjana? Voi ei, en tiennyt. Mietiskelin kyllä tätä Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kirjaa lukiessani, että siinä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leffaksi, varmasti myös sarjaksi. Moriartylla on selkeästi lahjoja nivoa yhteen erilaisia persoonallisuuksia, heittää sekaan mustaa huumoria ja samalla kohtaloista tulee uskottavia, joskin ehkä… Hieman väritetyssä todellisuudessa. Kuka on katsonut kyseisen sarjan? Tykkäsitkö?

Viikonlopuksi on luvattu huikeaa keliä, joten jos heittäydyt viltille äänikirjan kanssa tai tämä kyseinen opus osuu vaikka pokkarina käteesi, suosittelen lämpimästi. Mieskin ihmetteli, kun höhötin ääneen kirjan kanssa – sitä ei kyllä usein käy! Milloin olet viimeksi nauranut ääneen lukiessasi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Lukemisesta innostuneet, käykää osallistumassa arvontaan, josta voi voittaa lukemista. Vielä viikonlopun ajan ehtii!