Pitkän parisuhteen kipukohdat

mainos/liput saatu Hopealinjat

Ei ollut Ulla-myrskystä havaintoa eilen illalla, kun hyppäsimme Laukontorilla Hopealinjojen laivan kyytiin ja suuntasimme Viikinsaareen. Vain 20 minuutin matkan päässä oleva saari pitää sisällään monia kesäaktiviteetteja sekä ravintolaherkkuja. Meillä oli mieheni kanssa kohteena kesäteatteri, jossa esitetään heinäkuussa kahdeksan esityksen verran näytelmää nimeltään Likapyykkiä. Näytelmä sai ensi-iltansa Riihimäen teatterissa jo alkuvuodesta 2023.

Esitys herätti valtavasti tunteita ja ajatuksia. Illalla kotona sanoin miehelleni, että se oli myös eräänlaista vertaistukea. Miten samanlaisia asioita ihmiset käsittelevätkään pitkissä parisuhteissa. Näytelmästä jäi lämmin olo ja poistuin katsomosta hymy huulillani.

25 vuotta yhdessä

Likapyykkiä-näytelmässä lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää, mutta heidän mieletön karismansa sekä keskinäinen yhteytensä täyttää kyllä lavan. Nina Tapio ja Lari Halme ovat 25 vuotta yhdessä ollut pariskunta Liisa ja Henri, joiden keskinäinen yhteys on kadonnut. Liisa kaipaa elämältä jotain enemmän lasten kasvettua isoiksi ja miettii, onko ylipäätään onnellinen. Henri kokee, että elämä on ihan hyvää ja aikamoinen fantasia olisi sekin, jos lapset nauraisivat isän vitseille joskus. Tai tytär pukeutuisi navan peittävään asuun.

Parituntisen esityksen aikana Liisa ja Henri etsivät parisuhdettaan hienossa hotellissa, jonne ovat saapuneet touhukirjan kanssa. Tarkoituksena on löytää se kipinä, mikä heillä aikoinaan oli, sillä pariskunta tuntuu menevän eri suuntiin.

Michele Rimlin kirjoittama alkuperäisteos Sexy Laundry on saatu hienosti käännettyä suomalaiseen mielenmaisemaan ja mukana on paljon kotimaisia kappaleita. Varsinkin Tapio laulaa upeasti ja suomalaista mielenmaailmaa esiin tuovat kappaleet kuten Polku tai Kaksi vanhaa puuta sopivat esitykseen täydellisesti.

Itkua ja naurua kesäteatterissa

Kuten alussa kirjoitin, näytelmä oli hyvinkin samaistuttava. Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut 24 vuotta ja näytelmässä kuultu dialogi kuulosti paikka paikoin hyvinkin tutulta. Pariskunta pohti näytelmässä vanhenemista, avioeroa, pitkää liittoa sekä yhteisiä unelmia – monia asioita, joita varmasti pitkään yhdessä olleet pariskunnat käyvät läpi. Ilmeisesti kaikki myös matkaavat Thaimaahan ja Kreikkaan? Vaikka Thaimaassa asumisesta on jo 15 vuotta aikaa, tuokin kohta nauratti. Aivan kuin elämä olisi käsikirjoitettu.

Sanoisin, että parhaiten esitys uppoaakin juuri pitkän parisuhteen kokeneille. Minua nauratti ääneen monet kohdat ja mies hymähteli myös. Pariin otteeseen pyyhin kyyneleitä, mies sanoi, että dialogi muistutti välillä vähän liikaa omaa elämää. Osui ja upposi täysillä. Sanoin, että milloin meistä tuli niin vanhoja, että voimme samaistua tällaiseen esitykseen ja dialogiin täysillä? Mies pelasti tilanteen ja sanoi, että olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja pitkään yhdessä, emme vanhoja. Mutta kyllä sitä ihminen kuin ihminen käy samoja asioita läpi ikääntymiseen ja esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyen.

Kesäteatteri oli sitä, mitä se parhaimmillaan on – laivamatka saareen irrottaa ihanasti arjesta, teatteri tarjoaa samaistumispintaa, itkua ja naurua sekä keskustelunaiheita.

Ennen esitystä kävimme muuten Cafe Hellmanissa teellä. En ole ikinä huomannut kyseistä paikkaa, vaikka se on kuulemma ollut parikin kesää auki. Löytyy heti laiturin jälkeen oikealta puolelta, ennen ravintolaa. Ihastuttava tunnelma oli!

Väliajalla kävimme puolestaan kurkkaamassa Nollamökit, jotka löytyvät läheltä uimarantaa. Viikinsaari pitää sisällään monenlaista tekemistä monen ikäisille ihmisille. Seuraavaksi aiomme mennä sinne saunomaan lasten kanssa, viimeksi sellainen reissu on koettu… Ehkä vuonna 2018.

Kävellessämme pois esityksen jälkeen kuulin kahden naisen puhuvan, että esitys oli hauska, mutta myös liikuttava. Yhdyn tähän. Kurkkaa näytösajat täältä ja käy ihmeessä katsomassa!

P.S. Katsomo on katettu ja hyvinkin suojaisa, tätä usein kysellään!

Tampereella kehittyy vauhdilla uusi kaupunginosa – tee päiväretki katutaiteen ja tehdashistorian keskelle

Kesäviikonloppu vailla suunnitelmia? Niitä meillä on ollut tänä kesänä useampia! Mietin, että olisi kivaa tehdä jokin retki lähialueella ja käydä jossain, missä ei ehkä olisi vielä käynyt. Haasteensa asettaa myös lasten kasvu – siinä missä pienet ihmiset nappaa mukaansa minne vain, teini-ikään tulevaa ei innosteta niin helposti.

Mietittyäni asiaa ehdotin perheelleni, josko mennään ratikalla Hiedanrantaan. Toki sinne autollakin pääsee, mutta tässä oli taka-ajatuksena kuopusta kiinnostava tekosaari. Vuonna 2022 Lielahden vieressä alkanut tekosaaren rakennus on kiinnostanut häntä, kun paikan ohi on ajettu treeneihin lukuisia kertoja. Sinne on päästävä! Miltä tuntuu mennä tekosaareen?

Varsinaisesti emme nyt kuitenkaan siellä kävelleet, mutta ratikkahan viuhahtaa tekosaaren läpi. Kuopus oli tyytyväinen, nyt siellä on käyty!

Ratikalla Hiedanrantaan

Ratikkaa ei tule arjessa käytettyä, joten sitä tuntee olonsa täysin turistiksi mennessään sen kyytiin. Hyppäsimme keskustasta ratikan nro 1 kyytiin ja lähdimme kohti Länsi-Tamperetta. Matka Hiedarantaan kestää noin 12 minuuttia. Jäimme pois Tehdas-pysäkillä.

Tuossa pysäkin ympäristössä ihastutti valtavasti sinne tehdyt istutukset. Olipa kauniisti laitettu kukat, jopa mansikat kasvoivat radan vieressä. Ihana näky vs. hiekkaa ympärillä. Siinä kun kykin kuvaamassa kukkia, meni parikin ratikkaa ohitsemme. Iloisesti kuskit vastasivat vilkutukseen, kun lapsi päätti heille vilkutella. Kiitos siitä!

Autollakin toki pääsee perille ja ainakin omana retkipäivämme oli hyvin tilaa ilmaisissa parkeissakin. Ja toki pyöräily perille onnistuu hyvin myös!

Katutaidetta ja herkkuja Hiedanrannassa

Mitä periltä sitten löytää? Hienon kokonaisuuden, jonka rakentaminen toki kehittyy vielä vuosien ajan. Alueesta on tarkoitus tehdä oma kaupunginosansa, jonne ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan vuonna 2026.

Tällä hetkellä Hiedanrannasta löytyy mm. katutaidepuisto, joka käsittää tuhansia neliömetrejä ja sinne on yli 200 taiteilijaa tehnyt teoksia. Vanha sellutehdas punatiilineen luo hienon kontrastin modernille katutaiteelle. Itse ainakin pidän tällaisesta ympäristöstä. Zane Praterin luoma Cygnus Cygnus -seinämuraali, joka esittää joutsenta, on valtavan hieno.

Katutaidepuistossa on myös vapaasti maalattavissa olevaa tilaa, jonne voi käydä harjoittelemassa. Kannattaa tarkistaa mihin saa maalata täältä!

Hiedanrannan Pajassa on myynnissä suuri määrä käsityöläisten tuotteita, jotka valmistuvat Hiedanrannassa.

Toki myös ravintoloita löytyy useampia ja alueella on myös jäätelökioski. Meitä kiehtoi eniten Tehtaan Terassi, jossa neljä ravintolaa on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 12-19 (säävaraus!). Terassilta löytyy Muona, Katuravintola Leidi, Ramona ja Ravintola Palkki. Päädyimme näistä viimeiseen (vaikka toki terassille voi ostaa eri paikoista vaikka jokainen oman annoksensa). Lapset kehuivat juusto- ja pekonihampparinsa taivaisiin ja minunkin kasvishampparissa oli loistavasti makua (vaihdoin vegaanisen juuston tavalliseen).

Olimme siis hyvin tyytyväisiä tähän kokonaisuuteen! Terassialue oli esikoisen mielestä samanlainen kuin katukeittiöalue, jolla söimme Kööpenhaminassa. Totta! Viihtyisä alue!

Tekemistä Hiedanrannassa

Alueella on myös sauna, joka on auki tiistaisin ja torstaisin klo 17-21 (maksu 8 euroa aikuisilta). Sekasaunassa saunotaan uikkarit päällä ja suihku löytyy pihalta. Tämän haluaisin ehdottomasti vielä testata tänä kesänä!

Saunan saa vuokrata myös yksityiskäyttöön, eikä hinta ollut minusta kauhean paha – arkena yksityisesti saunoo hintaan 45 euroa/tunti. Yhtä aikaa saunaan mahtuu 10 henkeä. Ehkäpä porukka kasaan, saunomaan ja syömään?

Toinen asia, minkä haluaisin kokea on elokuun alussa pidettävät ulkoilmaleffat. Näytöksiä on kolme ja ne järjestetään 7., 8. ja 9.8. Kurkkaa leffat täältä.

Lisäksi ohjelmassa on kesäjoogaa, konsertteja ja alueellahan viihtyy vain ulkoillen ja ihastellenkin. Tai voi loikkia omia parkour-ratojaan, kuten lapset innostuivat tekemään. 16.8. luvassa on Hiedanrannan Puutarhajuhlat.

Meillä oli todella kiva lähialueen retki Hiedanrantaan, edellisestä käynnistämme oli ehtinyt vierähtää muutama vuosi. Tuolloin perille ei vielä päässyt ratikalla ja kaikkialla oli aika tyhjää. Miltäköhän alue näyttääkään muutamien vuosien kuluttua, kun asukkaita sekä palveluita alkaa tulla enemmän ja enemmän?

Oletko käynyt Hiedanrannassa viime aikoina? Mitä pidät vanhan ja modernin yhdistelmästä? Ehdottomasti matalan kynnyksen suht edullista kesätekemistä Tampereella!

Edullista ja kivaa kesätekemistä Tampereella

Hyvää juhannusta kaikille! Meidän perheemme viettää kotijuhannusta nauttien tyhjentyneestä kaupungista. Ajattelin tässä koneella istuessa vinkata teille yhdestä Tampereen aktiviteetista, jonka testaamista olen miettinyt vuosikausia. Kyllä.

Olen aiemminkin sanonut, että kotikaupungissa ei tule tehtyä niin helposti asioita – esimerkiksi Turussa sitä menee heti maauimalaan, Jyväskylässä kahvilaan ja Tampereella… Ei saa aikaiseksi. 24 vuotta Tampereella ja nyt saimme aikaiseksi.

Kävimme siis eilen testaamassa vihdoin kolmisin lasten kanssa Koulukadun minigolfin. Niin kivaa, niin helppo mennä ja edullista. Eilisilta oli loistava aika, löytyi parkkipaikka suoraan kohdalta ja ruuhkia ei ollut. Ainoa miinus oli aika puuskittainen tuuli, joka sai pallot välillä vierimään omiaan. Mutta kivaa oli silti!

Koulukadun minigolf – jo vuodesta 1997

Minigolf on mielestäni siitä kiva laji, että sitä ns. osaavat kaikki. Ei tule samanlaisia suorituspaineita kuin monissa lajeissa, mieluummin lähden minigolfaamaan kuin esimerkiksi padelia kokeilemaan.

Olemme minigolfanneet muun muassa Ahvenanmaalla, mutta sen verran aikaa oli edelliskerrasta, ettei kuopus muistanut hommaa tehneensä. Hänellä on kuitenkin suuri tarmo lajiin kuin lajiin, nyt mennään eikä meinata!

Meillä meni ilman ruuhkia kolmistaan suoritettuihin 18 rataan noin 1,5 tuntia. Ehkä hieman vähemmän, en niin tarkkaan seurannut. Lisäaikaa toi kadonnut pallo, jota etsimme aikamme ympyrää pyörien. Kumma homma, että pallot ovat punaisia, keltaisia ja niin edelleen!

Kolme vaikeustasoa ja hinnoittelu

Koulukadun minigolfissa on mielestäni huikean laajat aukioloajat – se on auki joka päivä kellon ympäri nyt kesäaikaan, eli kello 10-22. Varmasti ehtii päivän aikana paikalle! Radat maksavat aikuisilta 9-11 euroa ja lapsilta (alle 15 vuotta) 5-6 euroa riippuen radasta.

Vaikeustasoja on kolme. Betonirata luvattiin helpoimmaksi, huoparata vaikeimmaksi ja eterniittirata oli jotain siltä väliltä. Meille riitti aivan tarpeeksi haastetta betoniradassakin. Vaikeusaste ei noussut lineaarisesti, vaan esimerkiksi seitsemäs lyöntipaikka oli aika haastava aloittelijoille – pallo piti saada lentämään nurmikon yli suht kauas.

Kävimme tutkimassa muitakin ratoja ja huoparadalla pallo täytyy saada nousemaan ylämäkeen yhdellä suorituspaikalla yms. Eli ainakin näin lasten kanssa tuo betonirata oli ehdottoman toimiva. Pienimmälle sai muuten myös lyhyemmän mailan.

Paikasta löytyy myös terassi ja kioski jätskeineen ja limuineen, eli oikein toimiva konsepti. Pyynikin kauniissa maisemissa on kivaa golfata ja vieressä on myös leikkipuisto pienemmille, jotka eivät välttämättä jaksa rataa kiertää. Toimii siis monen ikäisten kanssa.

Meidän tyttötrio suosittelee lämpimästi minigolfia Koulukadulla, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä reissu. Nyt kun vihdoin saatiin se ensimmäinen kerta käytyä!

Ja ryhmille saa alennuksen, jos kaipaat tekemistä porukalle kesällä.

Oletko käynyt täällä minigolfaamassa, mitä tykkäsit? Ja suurkiitos hyvästä palvelusta henkilökunnalle!