Kirjavinkkejä niin aikuisille kuin lapsille

Kuten moni teistä tietää, lukeminen on yksi intohimoni. Sellainen, mille ei muka jää usein aikaa, kun käteen eksyy helpommin kännykkä. Tälläkin hetkellä yöpöydällä on todella monta koukuttavaa teosta, joiden vuoksi illat meinaavat venyä vähän turhan pitkään. Ei vain millään malttaisi laskea teosta käsistään! Minulta on myös kyselty kirjavinkkejä lapsille, joten lisään niitäkin tähän. Meillä luetaan edelleen iltasatu yhdessä ääneen ja usein sitä kuuntelee koko perhe. Onkin välillä haastavaa löytää teoksia, mitkä uppoavat niin 6-vuotiaalle kuin 9-vuotiaalle, mutta tässä postauksessa muutamia suosikkejamme! Aloitetaan kuitenkin viime vuonna luetuista dekkareista, niitä pääsääntöisesti kahlaan läpi.

Ruth Ware: Lukitut ovet

Ruth Ware osaa koukuttamisen taidon. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja, jonne tässäkin kirjassa mennään. Kirja pitää otteessaan ja saa jopa välillä pulssin nousemaan jännityksestä. Loppuratkaisu on pakko saada tietää ja itselleni se oli ainakin yllätys!

Satu Rämö: Hildur

Olin keväällä ihanan lämminhenkisissä Hildurin julkkareissa Helsingissä (kiitos kutsusta Satu!). Sadulla on joku mieletön taito tehdä kaikesta menetystä mitä hän tekee. Hildurista tuli aikamoinen viime vuoden kirjatapaus ja ensi kuussa tarina saa jatkoa. Sanoisin, että tarinassa koukuttaa paljon islantilaisen maiseman ja kulttuurin kuvaus samalla, kun taustalla on mysteeri kahdesta kadonneesta pikkutytöstä. Oli erittäin hyvä tämäkin!

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo, Tuhkimotytöt, Unilaulu, Piirileikki

En muista mistä bongasin tämän kirjasarjan viime vuonna. Hammarby-sarja kertoo ruotsalaisesta poliisimaailmasta ja jokaisessa osassa on eri tapaus. Samalla päähenkilöiden tarina tiivistyy ja saa lisää ulottuvuuksia. Sarja ei ole mitenkään uusi, ensimmäinen osa on kirjoitettu jo 2008, mutta suomennokset ovat alkaneet tulla huomattavasti myöhemmin. Oli oikeasti hankalaa keksiä kirjojen järjestystä, vaati useamman googlettelun. Mutta otsikossa ovat järjestyksessä ykkösestä neloseen, Hyvä haltija on numero viisi, jonka saan vihdoin kohta varauksesta. Hyvin toimiva ja koukuttava dekkarisarja!

Jane Harper: Kadonnut mies

Australiaan sijoittuvat Harperin kirjat saavat hikoilemaan, niin elävästi hän kuvaa Australian kuumuutta ja kuivuutta. Jokaisessa kirjassa on eri mysteeri ja Kadonnut mies oli ehkä lukemistani traagisin perhetarina. Se kuvasi erittäin elävästi perhesuhteita ja tarina vei mennessään. Miksi yksi perheestä löytyy nääntyneenä autiomaasta ilman vettä? En itse ainakaan arvannut yhtään, kuinka tarina kehittyy, lopusta löytyi vielä yllätyksiä!

Emelie Schepp: Yhdeksän elämää, Karhu nukkuu

Olin vähän unohtanut koko Jana Berzelius-sarjan, joten viime vuodelle tulikin kaksi uusinta sarjan osaa luettavaksi. Ehdottomasti kannattaa lukea kyseiset kirjat järjestyksessä. Näistä viimeisin, Karhu nukkuu oli minusta onnistunein hetkeen. Berzelius on asianajaja, joka kantaa suurta salaisuutta menneisyydestään mukana ja osallistuu vähän liialtikin poliisitutkimuksiin. Hyvin koukuttavia!

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

Taas mennään Englantiin! Ihanaa! Mies löytyy murhattuna lontoolaisesta asuntolaivasta ja siitä alkavat kirjan tapahtumat. Epäilyt kohdistuvat useampaan naiseen ja motiivi on pitkään epäselvä. Pitää otteessaan ja tarina etenee vauhdikkaasti, mistä aina pidän.

Sebastian Fitzek: Terapia & Sielunmurskaaja

Fitzekit on myös suomennettu päinvastaisessa järjestyksessä, eli uusin suomennos Terapia on ensimmäinen Fitzekin kirjoista jo vuodelta 2006. Kaikissa hänen teoksissaan ollaan psykologisen trillerin pauloissa ja yleensä ratkaisua on aivan mahdoton arvata. Monet kirjat ovat aika raakojakin ja tapahtumia kuvataan yksityiskohtaisesti. Päähenkilön ahdinko on yleensä todella käsinkosketeltava. Nämä ovat päivässä luettavia kirjoja, joita ei vain voi lopettaa. Olemme miehen kanssa lukeneet kaikki ja jutelleet, alkavatko ne kuitenkin vähän jotenkin toistaa samaa kaavaa. Mitä olette mieltä? Joka tapauksessa seuraava kirja, Soittolista on jo varauksessa!

Ninni Schulman: Tervetuloa kotiin

Olen tykännyt hirveästi Schulmanin kirjasarjasta, jossa pääosassa on toimittaja Magdalena Hansson. Myös sarja, joka kannattaa lukea järjestyksessä, sillä Hanssonin elämää kuljetetaan vahvasti läpi kirjojen. Tässä teoksessa hän osallistuu luokkakokoukseen, jolla on karmea loppu. Tahkosin tätä kirjaa varmaan kuukauden, se oli kerta kaikkiaan liian pitkä. Mutta varaukseen on laitettu kaksi seuraavaakin osaa!

Lina Areklew: Lumimyrsky

Areklew kirjoitti esikoisenteoksensa Juhannusruusut pari vuotta sitten ja tykkäsin kovasti kirjasta. Se sijoittuu pienelle Ulvönin saarelle Ruotsissa. Kuvittelin lukiessani toki mielessäni tuon paikan, jonne matkataan veneellä ja josta löytyy yksi hotelli. Vuotta myöhemmin olin tuolla saarella ja yövyin tuossa hotellissa – mutten enää muistanut sitä!

Kun sain käsiini Lumimyrskyn ja aloin lukea sitä, tajusin, että olen juuri ollut syksyllä Ulvönissa. Oli muuten hyvin erilaista lukea teos, kun tiesi mistä puhutaan paikoissa ja kaiken pystyi kuvittelemaan silmiensä eteen. Jo senkin takia ahmin tämän teoksen, myös toki koukuttavan tarinan vuoksi. Toivottavasti sarjalle saadaan jatkoa!

Carter, Chris: Krusifiksitappaja

Rikospsykologina työskennellyt Carter tuo vahvasti edellisen ammattinsa mukaan kirjaan. Krusifiksitappaja on koukuttava ja vauhdilla etenevä teos, jossa on samalla jotain hyvin epäuskottavaa. Se on kuin lukisi elokuvan käsikirjoitusta taistelukohtauksineen ja naiset on äärimmäisen hyvin unohdettu taustalle sankarimiesten taistellessa. Luin taas päivässä ja mieheni ahmi teoksen myös, mutta jäimme vähän hämmennyksen valtaan. Joku hahmoissa häiritsi!

Louko, Eeva: Onnellisten saari

Lauttasaareen sijoittuva murhamysteeri oli ihan mukaansatempaava, mutta tämäkin hyvin epäuskottava. Pääosissa olevat ihmiset ovat jotenkin liian naiiveja ja pelottavaksi kuvattu Lauttasaari ei vain kääntynyt omissa kuvitelmissa niin hurjaksi. Esikoisteokseksi ihan ok, mutta hahmoihin pitäisi saada mielestäni syvyyttä ja napakkuutta.

Camilla Grebe: Ajasta ikuisuuteen

Jälleen päivässä luettavia, hyvin koukuttavia teoksia! Perheen sisällä tapahtuva murhamysteeri, joka alkaa veristen vaatteiden riisumisesta poliisiasemalla. Ratkaisu on pakko saada tietää, joskin tällä kertaa arvasin syyllisen. Veikkaan, että se johtuu ahkerasta Grebejen lukemisesta, nämäkin ehkä vähän toistavat itseään, vaikka kaikki ovat irrallisia tarinoita.

Lisa Jewell: Yöhön kadonnut

Rakastan Jewelleja! Rakastan englantilaista maisemaa ja lontoolaisten paikkojen kuvausta ja hiljalleen aukeavia mysteerejä. Kirjassa kaksi nuorta vanhempaa katoaa illan päätteeksi ja epätoivoinen äiti yrittää kaikkensa saada selville missä he ovat, kunnes kohtalo puuttuu peliin. Seuraava Jewell ilmestyy kesällä, mutta rakastan näitä niin, että hain sen kirjastosta englanninkielisenä heti.

Hanna Brotherus: Henkeni edestä

Brotheruksen ajatusmaailma on hyvin likellä omaani. Sellainen levoton suorittajaihminen, joka näkee maailmassa paljon kaunista, mutta tuntuu olevan vähän tyytymätön ja hukassa. Kirja käsittelee keski-ikäisyyden uutta elämänvaihetta – kun keho vanhenee, lapset ovat jo isoja ja aikaa itselleen onkin yhtäkkiä valtavasti. Edellinen teos, Ainoa kotini kolahti minuun vahvasti, mutta tästä en oikein innostunut.

Kirjavinkkejä lapsille

Mauri Kunnas: Suomalaiset tarinat

Aina vaan Kunnas taitaa lasten viihdyttämisen ja itse asiassa vanhempienkin! Suomalaiset tarinat sisältää niin Kalevalan kuin Seitsemän veljestä muodossa, joka upposi lapsille ja viihdyttää aikuisia. Hakkarainenkin painelee sivuilla menemään ja tämä on huikea tapa lukea lapsille suomalaisia klassikoita.

Sanfrau Sofia & Amanda: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tämä joululahjaksi saatu, suht paksu kirja kesti meillä tammikuun iltasatuna ja kaikkien neljän perheestä piti päästä sitä kuuntelemaan! Kirja oli niin erilainen kuin kaikki muut lukemani, että sitä on vaikeaa suorastaan kuvailla. Se on kertomus tytöstä, jonka maailma mullistuu, kun isä löytää rakkauden. Se on kertomus tytöstä, joka etsii äitiään ja samalla se on fantasiamaailma, jossa loksahtaa leuat hämmästyksessä kuunnellessa. Kuvitus on hyvin yksityiskohtaista ja samalla kirjassa on useita hauskoja faktoja kuten tiesitkö, että mustekalalla on kolme sydäntä? Hyvin erilainen kokemus, jossa pääsee matkaamaan Kirahvisaarelle Vegan kanssa! Sen verran vaikea tarina, että en ehkä alle 6-vuotiaille suosittelisi. Kirja nappasi myös Finlandia-palkinnon viime vuonna!

Petronella Grahn: Pomenia-sarja

Osa rakastaa, osalle ei ole pudonnut Pomenia sarjan kolme osaa. Meillä on rakastettu ja tytöt olivat mainiossa iässä ensimmäistä osaa luettaessa (nyt en ole aivan varma, olivat muistaakseni noin 6+3-vuotta). Ihanat piirokset vievät mennessään ja tarina on seikkailu Pomenian maailmassa, jonka hahmot tulevat tutuiksi sarjan edetessä. Voi kuinka meillä odotettiin aina seuraavaa osaa edellisen loppuessa jännään kohtaan!

Brink, Camilla: Musse & Helium-sarja

Tässä meillä on vasta päästy alkuun, mutta vauhdikas tarina pienistä hiiristä kiehtoi kovasti heti molempia tyttöjä. Todella reippaasti etenevä tarina, jota kuunnellaan otsa kurtussa miettien ja välillä nauraa kikattaen. Kauniita kuvia ja kaksi hiirtä, Musse & Helium seikkailemassa.

Hakulinen Anne: Eläinten ennätyskirja

Ei satukirja ollenkaan, mutta kirjoitettu lapsia silmällä pitäen. Aivan älyttömän mielenkiintoinen kirja eläinmaailman ennätyksistä, josta oppii aikuinen varmasti uutta. Eskarilainen oli haltioissaan kirjasta ja sepusti faktoja kovasti isälleen heti ensikosketuksen jälkeen.

Tässäpä joitakin vinkkejä, kuvissa näkyy muitakin kirjoja ja varmasti myös monille tuttuja. Koiramies on kirjasarja, josta esikoisemme on kovin innostunut ja kuopus ei ainakaan vielä yhtään. Yritämme pitää iltasaturutiinia yllä, se on niin tärkeä juttu monessakin mielessä. Kannustan ehdottomasti lukemaan yhdessä, erikseen, ääneen, kaksin, kolmisin, päivällä, iltaisin – lukeminen kannattaa aina! Yöpöydällä tällä hetkellä Nosbon Verikuu, Elina Backmanin kolmas teos ja Chris Carterin uusi teos. Voisipa aina lukea!

Tuliko itsellesi mitään uusia suosituksia? Mielelläni otan myös vastaan dekkarisuosituksia ja toki myös kivoja vinkkejä lapsille!

Kumma on makujen iloa ja olohuonemaista mukavuutta

Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä teitä edellisen postauksen kommenteista! Ette arvaakaan, miten paljon ne ilahduttivat ja motivoivat pitämään tätä hommaa yllä! Kiitos! Arvonta on suoritettu ja palkinto postitettu, päivitin voittajan tuohon edelliseen postaukseen.

Nyt haluaisin kuitenkin palata viikonloppuun, joka oli ihan huikea! En tiedä miten kiittää kaikkia asianomaisia, oli vain niin kivaa. Perjantaina olimme kuuntelemassa Aikakonetta ja Movetronia mieheni kanssa, lauantaina suuntasimme Helsinkiin 1-vuotisjuhliin. Sieltä palatessamme menimme ex tempore syömään Huurteeseen ja sunnuntaina saimme brunssivieraita kotiin. Iltapäivästä tein jotain jännää – menimme naapurien naisten kanssa pakohuoneeseen, joka on yhden naapurin itsensä kehittämä. Ei siis ole mitenkään myynnissä yleisesti, vaikka kyllä pitäisi olla! Halusin kuitenkin suositella teille Kummaa, jossa kävimme vielä syömässä pakohuoneen jälkeen.

Kumma Bar & Street Kitchen

Suuntasimme siis Hallituskadulle ja sieltä löytyvään Kumma Bar & Street Kitcheniin. Sunnuntain alkuilta oli ihana aika kävellä ravintolaan, tilaa ja rauhaa löytyi! Heti ensimmäisenä pisti silmään, miten ystävällisesti meidät otettiin vastaan ja ohjattiin pöytään. Sillä on iso merkitys fiilikseen.

Kumma on täynnä hauskoja yksityiskohtia ja niitä tutkiessa sekä kuvaillessa menee tovi aikaa. Potkukelkkoja katossa, levyistä tehtyjä torneja, suksetkin seinällä ovat. Kannattaa kiinnittää huomiota sisustukseen! Meidän pöydässämme ollut maalaus sai aikaiseksi myös paljon keskustelua. Värien käyttö oli myös huikean ihanaa! Myös drinkit ovat hyvin kehuttuja somessa, ne jäivät nyt meiltä testaamatta. Sen sijaan ruokapuoli sai kehuja ihan jokaiselta!

Streetfoodia Tampereen ytimessä

Kumma on maailman katukeittiöitä, cocktailbaareja, sekä pienpanimoita sujuvasti yhdistelevä gastroclub keskellä kaupungin sykettä. Ravintolassa on ainutlaatuinen urbaani tunnelma ja lämmin olohuonemainen tunnelma hullun sisustuksen ja taiteellisen tunnelman kera. Ruoka on viritettyä katuruokaa eri puolilta maailmaa yhdistettynä rentoon musiikkiin ja hyvään palveluun. 

Sanoisin, että tuo teksti, joka on Kumman nettisivuilla pitää hyvinkin paikkansa. Olohuonemainen tunnelma ja hullu sisustus – kyllä. Katuruokaa ja rentoa musaa – kyllä. Ruokalista on ihanan erilainen ja sitä lukiessa kuluu tovi jos toinenkin. On hampparia, bao bunseja, lihaa ja ihan todella monta kasvisvaihtoehtoa tarjolla.

Seurueemme päätyi yhteen hamppariin (kommentti oli erittäin hyvää!), yhteen Katsu Pikachuun (sieniä, kvinoaa, munakoisoa), yhteen Meat festiin ja itse otin pari eri alkupalaa. Brunssi alla vaikutti valintaan ja olin lukenut kehuja Kumman Pimientos de padroneista. Ja paljon niitä olikin! Maissien kanssa syömäni yrttimajoneesi sekä paprikoiden kanssa ollut Muhammardippi oli täydellistä!

Kummassa viihtyy iltaa istumassa pieniä herkkuja syöden tai voi käydä nopeammalla illallisella. Se on ehdottomasti paikka, johon voisi unohtua pitkäksi aikaa ja nurkan takana olevissa pöydissä on vähän omassa maailmassaan, täysin irti kaupungin hulinasta.

Lämmin suositus siis Kummalle, varmasti tykkäät!

Synttäriarvontaa – 11 vuotta takana blogihommia!

Ihan käsittämätön aika tuo 11 vuotta bloggaamista, eikö olekin? Se on enemmän kuin olen esimerkiksi ollut äiti ja nyt tuntuu jo todella kaukaiselta ajatella elämää lapsettomana. Tammikuussa 11 vuotta sitten laitoin pystyyn blogin. Eilen oli se virallinen synttäripäivä. Olin saanut pari päivää aiemmin kommentin työkaverilta, että asuni ovat kivoja ja pidänkö niistä jotain blogia. Kaksi päivää myöhemmin naputtelin ensimmäisen postaukseni. Päättömällä kuvalla ja nimimerkillä tietenkin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Bloggasin Amandana (ensimmäisen marsuni nimi) varmaankin vain vuoden tai puolitoista, mutta niin pitkään, että minua kutsuttiin jossain tapaamisessa Amandaksi.


Tammikuu 2012


Tammikuu 2015.

Optimismia ja energiaa-nimi hetken päähänpistosta

Blogini nimeksi tuli siinä puolen tunnin harkinnan jälkeen ”Optimismia ja energiaa vaatteilla”. Voi jos olisin tiennyt, että blogi on pystyssä vielä 11 vuotta myöhemmin – olisin varmasti harkinnut nimeä pidempään! Käytin ihan todella paljon Desigualin vaatteita ja rakastin niitä tuolloin ja nimi irtosi Desigualin perustajan lauseesta ”haluan luoda optimismia ja energiaa vaatteilla”. En muista milloin pudotin nimestä pois tuon vaatteilla. Tämähän aiheuttaa usein ihmetystä, sillä nimen luullaan viittavaan siihen, että olen hirveän optimistinen ihminen. Heh, minähän olen monesti hieman synkkyyteen taipuva ”pessimisti ei pety”-persoona. Nimi tosiaan vain viittasi rakastamaani vaatemerkkiin. Varsinkin Instagramin puolella tätä ihmetellään usein, miksi nimeni on siellä optimismia_katja! Nimi on kuitenkin ollut jo niin kauan, ettei sitä oikein osaa vaihtaakaan.


Tammikuu 2016, 2017 ja 2018.

Blogi on tuonut ja antanut valtavan paljon

Jossain vaiheessa blogistani tuli oikein henkireikä, väyläni aikuisten maailmaan. Olin hyvin pitkään kotiäitinä ja arki pyöri lapsiharrastuksissa, perhekerhoissa ja ruokahommissa. Olikin siis ihanaa päivittää blogia ja keskustella kommenteissa, silloin niitä tuli vielä niin paljon! Päivitin blogini lähes päivittäin monien vuosien ajan. Jos lähdimme reissuun, ajastin postauksia pyörimään viikon ajalle. Olin hyvin omistautunut hommalle ja halu kehittyä ja kasvaa oli valtava.

Rakastin kaikkia tilaisuuksia joihin pääsin, se oli mahtavaa vastapainoa kotiäitiydelle. Tosin aika monta tilaisuutta olen käynyt vauva kainalossakin, mutta silti erilaista. Olen tutustunut blogihommien kautta valtavaan määrän ihmisiä. Olen nähnyt paikkoja, joihin en varmasti olisi päässyt muuten (esimerkkinä mm. pari suurlähetystöä). Olen päässyt ihan huippuille reissuille mukaan. Blogi on osaltaan siivittänyt minut yrittäjyyteen. Olen tehnyt monia asioita mönkijällä ajamisesta metsässä asti pakohuoneeseen ja melontareissuihin ihan vain blogin vuoksi. Moni asia olisi jäänyt kokeilematta ilman tätä.

Sanotaan, että blogien aika on ohi. Nyt kaiken pitää olla nopeaa, Instassa, Snapchatissa ja tubeenkin pitäisi tehdä videoita. Minä sanoisin, että eri kanaville on eri tilaajansa. Google tuo edelleen paljon ihmisiä tänne lukemaan esimerkiksi rautainfuusio ja anemia-asioita tai matkavinkkejä. Lounaat Tampereellakin tuntuu olevan hyvin googletettu aihe! Itse en halua yhtään enempää nopeita somekanavia kuluttaa kuin jo nyt teen ja kirjatkin luen aina printtinä. Tykkään kyllä blogimaailmasta vielä, mutta onhan omakin blogi päivittynyt todella paljon harvemmin, jos tarjolla on palkkatöitä. Suurimman osan sisällöstä tänne teen vapaa-ajallani, ilmaiseksi ja maksan vielä domainista, missä blogi on. Paljonkohan olen syytänyt blogiin rahaa erilaisten juttujen kautta? Sitä ei uskaltaisi edes ajatella. Tuottanut sisältöjä lasteni nukkuessa sen sijaan, että olisin välillä itsekin levännyt? Mutta sitten se on samalla antanutkin niin valtavasti!


Tammikuu 2019, 2020 ja 2021.

11v arvonta

Minun piti tehdä tämä postaus jo eilen, mutta jäi tähän maanantaihin. Onnea siis blogini 11 vuotta. Se on nähnyt minun kasvuni lapsettomasta ihmisestä, jonka ikä alkoi kakkosella nelikymppiseksi äidiksi. Tänne on tallentunut valtava määrä tunteita äitiydestä. Monet, hyvin monet reissut. Iloja ja suruja. Paljon asiaa, mutta paljon on jäänyt kertomattakin. On tämä aikamoinen arkisto kerta kaikkiaan! Yli neljäsosa elämästäni. En olisi uskonut.

Ja koska blogia ei voi olla olemassa ilman lukijoita, kuuluu suuri kiitos myös teille, jotka tänne klikkailette. Synttäreiden kunniaksi kokosin pienen paketin, joka näyttää minulta ja toivottavasti ilahduttaa saajaansa. Rakastan pinkkiä, rakastan lukemista ja Disneyta ja… Tiedätte. Alla oleva paketti siis lähtee yhdelle teistä! Siinä on lukemista, suklaata, herkun tuoksuinen suihkusaippua sekä kasvonaamio.

Arvonnassa olet mukana, kun jätät tähän postaukseen kommentin viikon loppuun eli 5.2.23 klo 18 mennessä. Huikkaa kommentissa jotain vuosien varrelle liittyvää. Mikä postaus on jäänyt mieleen? Oletko ollut kauan lukijana? Onko jotain mistä toivoisit postausta? Tai jotain muuta, mitä haluisit huikata, sana on vapaa!

Arvonta suoritettu, onnea suvikh! Ja suurkiitos kaikille osallistumisesta!