Matkaideoita kesälle: afternoon tea merellä tai Da Vinci Tallinnassa

mainos TallinkSilja

Toukokuuta bloginkin puolelle! Alkuvuosi on ollut aikamoista haipakkaa ja blogiinkin olisi hirmuisesti asiaa. On ollut lasten synttäreitä ja Rukan reissua, Sabrina Carpenterin keikkareissu Tukholmaan lasten kanssa ja ties mitä. Synttäri-ideoita ajattelin tuoda bloginkin puolelle (IG:n puolellahan näitä on näkynyt), mutta aloitetaan näistä Tallink Silja Linen uutuusjutuista, jotka olen päässyt kevään aikana kokemaan.

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä Turusta laivan kyytiin, kun uudistunut Baltic Princess lähti taas matkaan maaliskuun lopussa. Tuolle risteilylle on tuotu ihastuttavista ihanin uutuus tällaiselle teen suurkuluttajalle, nimittäin afternoon tea aalloilla!

Huhtikuun lopulla aukesi puolestaan interaktiivinen Da Vinci-näyttely Tallinnan Telliskiveen, joka on mielenkiintoinen koko perheelle sopiva tapa tutustua yhteen ihmiskunnan neroista!

Baltic Princessin uutuudet

Turusta lähtevä Baltic Princess oli alkuvuonna telakalla ja koki useita uudistuksia. Uusiksi menivät niin Piano Bar, infotiskin luona oleva aula, tax free-myymälä kuin Grill House-ravintola.

Uudistusten myötä laiva päivittyi nykyaikaan ja valon määrä lisääntyi. Tilat ovat avarat ja tax free-tuotteet ilmavasti aseteltu. Henkilökuntakin kehui, että kuin olisi astunut sisään uuteen työpaikkaan!

Turusta laivaan lähtemisessä on se kiva puoli, että Tampereelta pääsee junalla aivan satamaan asti. Sama palatessa, junaan ehtii hyvin kyytiin laivan palatessa satamaan illalla.

Uudistuksissa ihastutti erityisesti Piano Barin avaruus sekä akustiikka ja harmoninen tunnelma. Tallink Siljan Karoliina Tiiromäki on suunnitellut laivalle oman cocktailin nimeltään Rambling Rose, jonka saa myös mocktailina. Kivan hapan drinkki kauniissa värissä, jonka voi nauttia livemusiikkia kuunnellen.

Laivalla söimme illallisen uudistuneessa Grill House-ravintolassa, joka sekin toimi valtavan hyvin. Ihastuin kasvisruoka-annokseeni, joka sisälsi maa-artisokkaa, tofua, paprikaa sekä romesco-kastiketta. Lämmin suositus! Yleisesti ottaen pöytäseurueemme ylisti myös jälkiruokaa, joka oli limeparfait, karamelisoidulla ananaksella sekä lakritsalla maustettu marengilla. Baltic Princessin kokki Emil Ehrman kävi myös moikkaamassa meitä, kaikki kiitos hänelle upeasta illallisesta. Niin ja suurkiitos myös Grill Housen maittavasta aamiaisesta!

Vaikka Baltic Princessin 23 tunnin risteily käy Tukholman satamassa, niin seuraavana aamuna ei eletä länsinaapurin ajassa. Luulin itse, että automaattisesti elämme tunnin myöhemmässä ajassa ja kännykät sekä älykellothan vaihtoivat toki Ruotsin aikaan. Huomioi tämä, meinasi tulla vähän hoppu aamiaisen kanssa, kun tajusi, että laivalla pysytellään Suomen ajassa koko reissun ajan.

Afternoon tea merellä

Varmasti moni tietää suuren teerakkauteni sekä sen, etten ole kuppiakaan kahvia ikinä juonut. Niinpä ajatus afternoon teasta merellä sai jo ajatuksena sydämeni sykkimään eikä turhaan – tämä oli ihana uutuus!

Afternoon tea tarjoillaan vain Baltic Princessilla ja sen voi nauttia Happy Lobster-ravintolassa. Ennakkoon ostettuna se maksaa 39 euroa ja paikan päällä 42 euroa. Tarjoilut olivat runsaat, emmekä millään jaksaneet kaikkea. Ne tehdään käsityönä laivalla ja vuohenjuustoa sisältänyt tuulihattu oli paras tuulihattu, jota olen ikinä maistanut!

Teevaihtoehdon saa valita listalla olevista erilaisista teeladuista ja se haudutetaan oikeaoppisesti keittiössä. Ilokseni listalla oli esimerkiksi jyväskyläläisen Teeleidinkin teetä kaksin kappalein. Lisäksi teelaatuja tulee Teepolulta, Nordqvistilta sekä Twiningsilta. Teen kylkeen voi tilata lasin kuplivaa ja luksuselämys merellä on taattu. Iltapäivällä laiva lipuu Turun saaristossa, joten maisematkin ovat kohdillaan eikä laiva  keikuta aivan avomerellä. Tällaisia ruokaelämyksiä saisi olla muillakin laivoilla!

Afternoon tea on saatavilla torstaista maanantaihin kello 15-17, täältä näet ihanan menun. Västerbottenin juusto oli sienien kanssa myös ihanaa.

Uutta Tallinnassa: Da Vinci Genius Telliskivessä

Huhtikuun lopulla aukaistiin uusi interaktiivinen näyttely Tallinnan Telliskiveen. Koko alue on ylipäätään aivan ihastuttava ja siellä kävellessä katseltavaa riittää. Upeat muraalit ja sekä kivat ravintolat täyttävät alueen.

Da Vinci-näyttely löytyy Telliskiven M-rakennuksesta ja on auki aina 31.10.2025 saakka. Viime vuonna samassa tilassa oli Banksy-näyttely, jossa kävi 50 000 ihmistä. Joukossa oli enemmän suomalaisia kuin esimerkiksi virolaisia, eikä jonoilta vältytty. Sekä Banksyn että Da Vincin takana on poptaiteen museo Poco ja museon johtaja Linnar Viik vinkkaakin ostamaan lipun ehdottomasti etukäteen. Muuten, Tallink Siljan Club One-jäsenet saavat lipuista -15 % alennuksen.

Mitä sitten on luvassa, kun astuu näyttelyyn sisälle? 45 minuutin mittainen show, jossa seiniin todellakin saa koskea. Näyttelyssä näkee ja kuulee Da Vincista aivan uudella tavalla. Siellä voi chattailla Mona Lisan kanssa tai tutkia, kuka 12 opetuslapsesta olet horoskooppisi perusteella. Interaktiivisuutensa vuoksi se on varmasti hauska lapsillekin, toki esitys pyörii englanniksi.

Näyttely on yhdessä tilassa ja kestää 45 minuuttia. Tilaan päästetään maksimissaan 100 ihmistä kerrallaan, jotta kaikilla on tilaa ihailla ja päästä koskemaan seiniä. Aiemmin näyttely on ollut niin Berliinissä kuin Amsterdamissa ja nyt on hyvä tilaisuus nähdä se parin tunnin laivamatkan päässä Helsingistä.

Äänimaailman näyttelyyn on luonut brittiläinen Grammy-ehdokas DJ Sasha ja äänimaailma on iso osa näyttelyä. Tilassa kannattaakin pysyä mahdollisimman hiljaa, keskittyä ja antaa värien, äänien ja elävien kuvien viedä mukanaan.

Näyttelytilojen ulkopuolella on myös matkamuistomyymälä, josta löytyi mielettömän hienot Mona Lisa-legot 30 eurolla. Ei ollut minusta paha hinta ja jäi mietityttämään, en kuitenkaan tällä haavaa napannut matkaani. Lisäksi tiloissa on kahvila/baari.

Näyttely on helppo saavuttaa ja 45 minuutin kesto on juuri sopivan napakka, mutta tarpeeksi pitkä viemään aivan eri maailmoihin. Lippuja ennakkoon voi ostaa täältä.

Ja yksi asia on vielä sanottava, kun olen ollut kuukauden sisällä (sekä itse maksetuilla että pressireissuilla) viidellä eri Tallink Siljan laivalla – henkilökunta on tavattoman ystävällistä aina. Oletteko huomanneet saman?

Onko itselläsi suunnitelmissa tehdä keväällä tai kesällä reissua laivoilla? Innostaako Da Vinci-näyttely?

Syntymäpäivä merellä

*matkat saatu kaupallisessa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa,
ruoat omakustanteiset

Palataan ajassa taaksepäin, sillä syksyllä olimme todella kivalla risteilyllä, joka onkin minulla Instagramissa kohokohdissa (@optimismiakatja). Äitini täytti syksyllä 70 vuotta ja jo keväällä 2024 hän alkoi pohtia, mitä haluaisi tehdä syntymäpäivänään. Äidillä ei ole tapana jättää asioita viime tippaan! Vaatimuksena oli, että juhliin saa mukaan perheemme yhteensä 13 henkilöä ja että kaikki viihtyvät – serkuksilla on suhteellisen isot ikäerot.

Risteily! Sehän se on ratkaisu. Ohjelmaa monen ikäiselle ja sängyt ns. ravintolan vieressä valmiina, kun porukan pienimpiä alkaisi väsyttää. Sovimme siis, että syksyllä suuntaamme risteilylle ja siitä alkoikin lapsien mielestä iäisyydeltä tuntunut odotus. ”Milloin on se mummin synttäriristeily?” ”Milloin päästään serkkujen kanssa risteilemään?”  – näihin kysymyksiin sai vastata useasti!

Loppuun asti jännitti, ovatko kaikki seurueen 13 jäsentä terveinä matkan alkaessa. Kyllä vain, satamassa treffasimme, serkukset halailivat ja nousimme laivan kyytiin. Vaikka oli syyskuun loppu, lämpö oli todella kesäinen eikä takkeja tarvinnut. Laivan irrotessa satamasta olivat kannen ulkopaikat todella täynnä!

Vanhemmillani oli Deluxe-hytti parisängyllä sekä merinäkymällä ja meillä lapsiperheellisillä Muumi-hytit. Promandelle avautuva Muumi-hytti on ehdoton suosikkimme ja lapset menivätkin heti ikkunaan istumaan sekä kurkkimaan kävelykannen tunnelmia. Muumi-hytissä on myös reilummin tilaa ja esimerkiksi jääkaapin juomat (muumikuohuvaa totta kai!) kuuluvat hytin hintaan.

Suunnistusta, tenoreita, Italia-viikkoja ja syntymäpäiväyllätys

Risteilyllä ilahduttaa aina, että teemat vaihtuvat useasti. Niihin myös panostetaan tosissaan. Emme vielä keväällä tienneet, että risteilyn ajankohtana laivalla vietettiin Italia-viikkoja. Se sopi kuin nakutettu äidilleni, joka on vuosikaudet opiskellut italiaa ja matkannut saapasmaassa lukuisia kertoja.

Italia näkyi käytävien koristeluissa, oli sitruunapuita ja polkupyöriä ja tenorit laulamassa. Kuten ajattelimme, laivalla on todellakin jokaiselle jotakin. Pienimmät serkukset liimaantuivat aika tiiviisti leikkipaikkaan (kyllä siellä aikuisetkin viihtyivät) ja neljä pienintä seurueen jäsentä tanssi todella onnellisena Harri-hylje discossa. Fröbelin palikat toimii sukupolvelta toiselle!

Erikseen oli vielä nuorten ohjelmaa ja tyttöni halusivat suorittaa kaksin kuvasuunnistuksen. Ennätysajassa he olivatkin saaneet kasaan kaikki suunnistuksessa vaaditut kuvat ja saivat palkinnot! Myös Italia-aiheisessa bingossa olimme koko konkkaronkka, mutta sieltä ei voittoa herunut. Olimme liian hitaita!

Italialaisten tenorien esitys oli aivan ensiluokkainen ja he esiintyivät laivan Starlight-yökerhossa ensimmäisenä iltana. Toisena matkapäivänämme, eli matkalla Tukholmasta takaisin Helsinkiin oli äitini oikea 70-vuotispäivä. Tenorit esiintyivät hetken laivan käytävällä ja minä onnistuin hipsimään henkilökunnan jäsenen luo ja kertomaan syntymäpäivästä.

Ei olisi uskonut, että kaikki järjestyi lennosta eikä hetkeä oltu suunniteltu etukäteen. Siinä käytävällä kuiskutteluni jälkeen tenorit kajauttivat englanniksi onnittelulaulun äitini nimellä, antoivat hänelle sitruunahuivin ja isälleni hauskan sitruunarusetin. Laivan edustaja antoi puolestaan suklaata. Äitini ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun  italialaiset miehet lauloivat siinä väkijoukon keskellä upealla äänellään. Hän hymyili kuin Hangon keksi. Kiva pieni yllätys!

Samaisena päivänä vanhempani viettivät 50-vuotiskihlapäiväänsä. Tenorit sattuivat laulamaan aivan sattumalta laulun, jota tanssivat ensimmäisillä treffeillään 1970-luvulla. Molemmat olivat jo ennen onnittelulaulua aivan liikuttuneessa tilassa, tenorit kyllä osuivat nappiin!

Ruokailut Tavolatassa sekä laivan buffetissa

Ensimmäisen illan ruokailun hoidimme laivan buffetissa, josta saimme niin pitkän pöydän, että kaikki mahtuivat saman pöydän ääreen. Buffasta löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin ja lapsille jälkiruokapöytä karkkeineen sekä suklaasuihkulähteineen oli tietenkin lemppari.

Vanhempani rakastivat eniten kalapöytää, minä kasvisruokia ja Italia-pöytä oli myös hyvä. Paljon Italiassa matkannut äitini sanoi, että munakoisovuoka on samanlaista kuin tutun italialaisen mamman tekemä vuoka. Se oli jo aika hyvä tunnustus! Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä buffetin ruokailuun ja lähdimmekin perinteiseen tapaan aika ähkyssä ulos.

Juhlapäivän illallisen söimme Tavolatassa, jossa pienten järjestelyjen jälkeen pääsimme onneksi samaan pöytään. Pidin lyhyen puheen äidilleni ja maistelimme italialaisia makuja. Tavolatassa pienet voivat valita seisovan pöydän, joka on todella edullinen. Kaksivuotiaat saivat siis heti syötävää, eikä heidän tarvinnut odotella muiden ruokien valmistumista.

Alkupalaksi jaettiin muun muassa antipastolautanen ja pääruoaksi tilasin rapupastaa. Vaikka meitä oli iso porukka, niin saimme kyllä ruokailla hyvin omassa rauhassa. Aamiaiset söimme myös Tavolatassa, jossa on tarjolla erikoisaamiainen. Meno on yleensä paljon rauhallisempi kuin buffetin puolella ja valikoima vielä vähän runsaampi. Hintaan kuuluu myös lasillinen kuohuvaa ja pöytään tarjoillaan kahvi tai haudutettu tee, mistä iiiiiso plussa! Aivan ehdoton suositus Tavolatan aamiaiselle!

Tukholma eri ikäisten lasten kanssa

Sovimme jo etukäteen, että Tukholmassa emme yritä pysyä kaikki 13 yhdessä läjässä, vaan menemme vähän jokaisen ikäluokan mieltymysten mukaan.

Veljieni perheet päätyivät siis Skansenille, joka on mielestäni aina ihana idea! Täällä postaus, kun olimme äitini ja lasten kanssa Skansenilla. Lapset muistavat reissun ikuisesti, sillä riikinkukko varasti kuopuksen hampurilaisen tuolloin. Onneksi siitä jäi vain hauska muisto. Täällä toinen Skansenin reissumme, jolloin kuopus oli vielä pikkuvauva. Veljien perheillä oli ollut ilmeisen kiva päivä!

Tukholmaan siirryimme satamasta Siljan busseilla, joihin saa etukäteen ostettua liput laivan infosta. Kaksi perhettä meni Junibackenin bussiin ja meidän perhe vanhempieni kanssa keskustan bussiin. Vanhempani suuntasivat museoreissulle ja me… kaupoille toki.

Kävimme Uniqlossa, käsityökaupassa ja Edbladista löytyi kuopukselle salaman muotoiset korvikset, jotka ovat olleet syyskuusta asti korvissa. Mieheni halusi urheilukauppaan ja löysikin alennuksesta tennarit. Tietenkin kävimme Sephorassa, mutta poistuimme tyhjin käsin – laivalla oli edullisemmat Sol de Janeirot!

Lisäksi kävimme Maxissa syömässä. Siis kyllä! Minulle sanottiin syyskuun alussa Ruotsin pressireissulla, että Max-hampurilaisketjua ei voi Ruotsissa ohittaa, en ollut ikinä testannut. Minusta oli aika peruskauraa, mutta onpahan testattu! Plussa jalapenoa sisältäneille ranskalaisille.

Kohokohtana kävelimme TAK:in kattoterassille, josta oli aivan huikeat näkymät Tukholman yli. Sain Instagramiini kehuja myös paikan ruoasta ja hintataso paikassa näytti olevan maltillinen sijaintiin ja näkymiin nähden. Suosittelisin!

Vaikka lähdimme laivasta ulos heti, kun ovet aukesivat, äkkiähän tuo päivä Tukholmassa menee. Ja mikä keli oli sielläkin, emme takkeja tarvinneet!

Kaiken kaikkiaan nautimme kaikki matkasta ja uskon äitini olleen iloinen, kun sain kaikki lapset perheineen matkaansa. Huomasin juuri hänen käydessään meillä, että on teettänyt pienikokoisena kuvan seurueestamme puhelimensa suojakuorien sisään. Kuva otettiin laivan käytävällä sitruunapuun katveessa, harvoin olemme kaikki 13 samassa kuvassa.

Odotettu reissu onnistui, ruoka oli hyvää ja tax freesta löytyi kattava valikoima Sol de Janeiron tuotteita (kaikkien teini-ikään tulevien vanhemmat tietävät ilmiön). Keli oli huippu ja kaikki pysyivät terveinä.

Erittäin onnistunut konsepti siis viettää syntymäpäivää isommalla porukalla, jossa on eri ikäisiä osallistujia. Seuraavaa 70-päivää vietetäänkin tänä keväänä, saa nähdä mitä siihen keksittäisiin!

Milloin puolestaan mennään taas uudelleen laivalle? Itse asiassa vanhempani tekivät jo uuden päivä Tukholmassa-risteilyn tammikuussa ja huhtikuun alussa minä ja lapset hyppäämme taas suosikkilaivallemme Serenadelle (he eivät tiedä tätä, älkää kertoko!). Tähän konseptiin ei kyllästy!

Seuraavaksi pyörähtävät käyntiin koululaisten hiihtolomat, silloinhan on vaikka mitä kivaa laivoilla tiedossa. Risteilyjen suuri plussa onkin, että ne pyörivät ympäri vuoden ja aina on jotain uutta luvassa.

Oletko viettänyt syntymäpäiväjuhlia laivalla? Olisi kivaa kuulla kokemuksia!

Uusia kulmia Lontooseen niin ylhäältä kuin maan alta

*pressimatka made tourism

London baby! Tämä huudahdus tuli kuultua useasti kiertäessä Lontoon The Friends Experiencessa viime viikolla. Siellä oli otettu kaikki irti Lontoossa kuvatuista Frendien jaksoista!

Tämä oli yksi täysin uusista kokemuksista, joita Lontoossa näin. Oli suorastaan erikoista olla kaupungissa näkemättä Big Beniä tai London Eyeta, mutta te kaikki tiedätte niiden olevan siellä. Tässä postauksessa siis toivottavasti uusia näkökulmia maailman ihanimpaan suurkaupunkiin (my humble opinion).

Olen tallustanut tammikuisessa Lontoossa kaatosateessa kengät märkinä ja ostin jopa pipon tuolla tammikuisella matkalla. Nyt ei tarvinnut sen enempää sateenvarjoa kuin kovin paksua takkia – Lontoon keli on kolmen päivän ajan hämmästyttävän upea! Luvassa on piiitkä postaus, mutta poimi kiinnostavimmat vinkit itsellesi!

James Bondin maisemissa – IFS Cloud Cable Car sekä O2

Kävellessäni metroasemalta kohti Good Hotel-majoitustamme, joka sijaitsee Royal Victoria Dockilla, näin kauempana siintävän IFS Cloud Cable Carin, jonka alla näkyy omaleimainen O2-areena.

Pelkästään tuo maisema jotenkin sai hengähtämään ihastuksesta ja pian jo opin isältäni, että James Bond kruisaili Thames-jokea pitkin hotellimme maisemissa ja putosi laskuvarjosta O2-keskuksen katolle. Leffa on The World is not Enough, enpä ollut Bondejani katsonut! Katsoin kyseisen kohdan ja koska elokuva on vuodelta 1999, ei Cable Caria vielä näy. Se on rakennettu vuonna 2012 ja O2-areena oli nimetty Millenium Domeksi vielä 1990-luvulla.

O2-areenan yhteydessä toimii ICON-outletmyymälä sekä pubeja ja esimerkiksi tuulitunneli iFly. Siellä voi kokeilla, miltä laskuvarjohyppy tuntuu ja moni porukasta tekikin tämän, minä jätin jalkaongelman takia väliin.

Esille nostaisin puolestaan iki-ihanan Hotel Chocolaten-myymälän (olen jopa tilannut postitse Suomeen heidän suklaataan) sekä All Bar Onen, missä söin varmasti elämäni parhaat nachot! Todella hyviä!

O2-areenalla ovat soittaneet esimeriksi Spice Girlsit ja keväällä on tiedossa niin Sabrina Carpenterin kuin esimerkiksi Usherin keikat. Olisipa ollut ihana jäädä jollekin keikalle tuonne!

Entä se Cable Car eli köysirata tai gondolihissi, kuten hiihtokeskuksissa sanotaan? Se kulkee O2-areenan päässä olevan Greenwich Peninsulan aseman sekä Royal Docksin väliä. Gondolit ovat suurempia, kuin mihin rinnetouhuissa olen tottunut ja kyyti hyvin tasaista. Noin kilometrin matkalla näkee erilaisia nähtävyyksiä ja matka kestää kymmenisen minuuttia. Kyyti maksaa kuusi puntaa/suunta ja 12 puntaa edes takaisin. Sen voi maksaa myös Lontoon matkakortilla eli Oyster Cardilla tai lähimaksulla. Hop in!

The Postal Museum sekä jännittävä Mail Rail-ajelu

Salainen, unohdettu ja aiemmin hylätty, lukee Postimuseon verkkosivuilla kuvaus postijunasta. Ainakin minulle oli aivan uutta tietoa kyseinen postijuna eli Mail Rail! Se on kulkenut Lontoon alla vuosina 1927-2003 ja yleisölle avoin kohde siitä tehtiin vuonna 2017. 14 vuoden ajan paikka oli siis tyhjä ja unohdettu.

Verkostoja on maan alla reilut 10 kilometriä. Postijuna kulkee niissä pienen pätkän edestakaisin ja matka kestää suunnilleen 15 minuuttia. Juna pysähtelee välillä, jotta kyytiläiset voivat katsoa audiovisuaalisia esityksiä postimaailmasta. Niitä heijastetaan kuvin ja videoin tunnelin seinille selostuksen tullessa kaiuttimista. Minua suoraan sanottuna jännitti istahtaa pienen junan kyytiin ja sukeltaa hyvin kapeisiin tunneleihin!

Postikäytössä ollessaan juna oli toiminnassa päivittäin 22 tuntia ja sieltä kulki neljä miljoonaa kirjelähetystä vuorokaudessa. Se on hirveä määrä. Junassa demonstroidaan jopa lyhyt sähkökatkos ja kyyti on todellinen sukellus entisaikaan. Rankkaa työtä!

Koska juna on suunniteltu postille eikä ihmisille, se on hyvin pieni. Pitkät ihmiset eivät mahdu kyytiin ja jos junaan meno ei onnistu, voi pyytää alennettua hintaa pääsylipusta. Veikkaan, että kyseinen Mail Rail on monen lapsen unelmakohde, olihan se nyt ainutlaatuista sukeltaa postitunneliin!

Vastapäätä junarakennusta on varsinainen museo, josta en voi kirjoittaa laulamatta postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo…! Nähtävillä on postin historiaa, erilaisia asuja, tapoja jakaa sitä, postimerkkejä ja voipa paikassa suunnitella oman postimerkkinsäkin!

Museosta löytyy myös kahvila sekä myymälä, joka oli erityisen ihana. Vinkkaan postittamaan sieltä jotain kotiin, sillä lähetykseen saa erikoisleiman. Ensimmäinen posti, mikä laitoin menemään Charlesin kuvalla varustetulla merkeillä ja vielä erikoisleimalla! Kortit tiputettiin itse asiassa pihalla olevan puhelinkoppiin, jonka seinässä oli laatikko.

Miten päästä tänne ja paljonko elämys maksaa? Itä-Lontoossa sijaitseva museo on kävelymatkan päässä esimerkiksi King’s Cross St Pancras-asemalta. Liput ovat noin 17,60 puntaa aikuiselta sisältäen juna-ajelun ja halvemmat ostaa ennakkoon verkosta. Ja pysähdy ihailemaan King’s Crossin aseman kattoa, jos tulet sieltä!

Huom! Kuten monet museot, tämäkin on maanantaisin suljettu!

Special tip: Oppaamme kertoi tuntevansa Katie Wignallin, jonka kirjaa Look up London myytiin museossa. Kehui sen olevan aivan mainio ja avaavan uusia näkökulmia Lontooseen. Ajattelin jakaa vinkin!

Lightroom London Coal Drops Yardissa

King’s Crossilta pääsee kävellen myös Coal Drops Yardiin, joka oli ihastuttava alue täynnä ravintoloita sekä kauppoja. Kävin vauhdilla Beyond Retro-liikkeessä ja siellä olisin viihtynyt pidempäänkin! Nappasin miehelle paidan ja kipitin muun ryhmän kiinni. Suositus kyseiselle kaupalle!

Varsinainen kohteemme paikassa oli Lightroom – jälleen paikka, josta en ollut aiemmin kuullut. Sieltä löytyi valtava taidetila, jossa pystyi katsomaan muotinäytöksen historiaa seinälle heijastetun videon muodossa (video IG:ssa @optimismikatja ehkä selventää tätä paremmin). Näytös on tehty yhdessä Voguen kanssa ja puhujaäänenä on Cate Blanchett.

Yksi esitys kestää noin 45 minuuttia ja liput tänne maksavat 25 puntaa aikuiselta. Jokaisen muotifanaatikon unelmakohde ja aika erityinen tapa nähdä muotiesityksiä. Screen on valtava! Voguen show pyörii aina 25.4.2025 asti.

Arvatkaa mistä minä innostuin, sillä en ole niin muoti-ihmisiä. Oma all time-ykkösnäyttelijä Tom Hanks vie sinut alkuvuoden ajan (27.4.25 asti) kuukävelylle Lightroomissa! Se olisi mahtavaa kokea!

Paras musikaali Lontoossa jo 25 vuotta – The Lion King

Lontoo ja musikaalit kuuluvat yhteen. Valittavana on vaikka minkälaisia musikaaleja, joista The Lion King sai ensi-iltansa vuonna 1999. Leijonakuningas pääsee sijalle kuusi pisimpään West Endilla esitetyistä musikaaleista ja Scaria esittävä George Asprey sekä Mufasan roolissa nähtävä Shaun Escoffery ovat olleet mukana kunnioitettavat 16 vuotta.

Lyceum-teatteri löytyy Lontoon Covent Gardenista, joka on muutenkin aivan ihanaa aluetta. Itse teatteri on saanut alkunsa jo vuonna 1765, koko rakennus on upea!

Näin musikaalin edellisen kerran vuonna 2006 ja se oli vielä upeampi kuin muistinkaan ja osittain erilainenkin. Olen toki hyvin puolueellinen puhumaan Leijonakuninkaasta, kuten moni ehkä tietää. Sitä laulettiin häissämme, Simba on tatuoitu jalkaani ja ykkösreissuni edelleen on Tansanian safari juuri siinä maisemassa, jossa Disneyn piirtäjätkin saivat leffaan innoituksensa.

Musikaalin näyttelijät ovat tähtiä isolla t-kirjaimella. Muistelin vuodelta 2006 lapsinäyttelijöiden jääneen eniten mieleeni ja upeita he olivat nytkin. Kukaan ei voi olla myöskään rakastamatta Pumbaa ja Timonia. Tällä kertaa suorituksellaan nousi ehkä eniten esiin Rafikia esittänyt eteläafrikkalaisen taustan omaava Thenjiwe Nofemele. Olen ajatellut roolin miehen rooliksi, mutta tämä nainen oli kerta kaikkisen upea ja rooli sopi kuin nakutettu hänelle.

Biiseistä toki Can You Feel The Love Tonight yhdessä Circle Of Lifen kanssa ovat aivan ihania, mutta He Lives In You putosi tällä kertaa lopussa aivan täysillä. Siinä yhdistyvät jotenkin afrikkalaiset sanat rytmeineen ja kaikki kaipaus. Se upposi syvälle tunteisiin ison porukan esittämänä. Olen kuunnellut kyseistä musikaaliversiota viikon Spotifysta, enkä vieläkään selviä itkutta. Kokeile!

Pääsimme myös tutustumaan teatterin kulisseihin, missä konkretisoituu se, kuinka paljon esityksen eteen on tehty töitä. Asujen suunnittelu on upeaa ja esimerkiksi gasellien täytyy juosta kovaa ja asujen olla kevyitä. Muutama fakta taustalta: yksi esitys työllistää 150 ihmistä, joista 100 kulisseissa ja 50 lavalla esiintymässä. Lavalla nähdään 232 erilaista nukkea, joiden rakentamiseen meni 37 000 tuntia.

Voisin puhua tästä loputtomiin, mutta postaus on jo muutenkin pitkä. En voi kuin suositella! Näyttelijöiden liikkuminen ja laulu on maailmanluokan esitys! Vielä aplodit sen lisäksi Elton Johnille ja Tim Ricelle, jotka ovat neroja. Heidän sävellyksensä elävät ja koskettavat vuosikymmenestä toiseen.

Jos olet menossa, niin ole tarkkana lippujen kanssa. Luotettava verkkosivusto ostaa lippunsa on ainakin tämä sivusto!

I’ll be there for you – The Friends Experience

Kuten alussa mainitsin, Lontoossa sijaitsevassa The Friends Experience-näyttelyssä on otettu kaikki irti Lontooseen sijoittuvista Frendien jaksoista. Toki sieltä löytyvät myös kaikki muut legendaariset lavasteet sohvasta suihkulähteiseen, Central Perkista Joeyn ja Chandlerin asuntoon. Yksi seurueemme irlantilaisista istui Central Perkissä Phoeben penkille, otti kitaran ja laulaa lurautti Smelley Catin. Pyysi minua videoimaan tapahtuman ja sain tsempata, etten hihittänyt videota pilalle. Ihana heittäytyminen, aivan ihana esitys!

Paikan tarkoitus on siis fiilistellä Frendejä ja ottaa kuvia lavasteissa. Aivan unelmapaikka varmasti tosifanille. Seinillä on myös avattu esimerkiksi puvustajien työtä ja löytyypä sieltä hahmojen ”suhdejanakin”. Kuka oli ja kenen kanssa ja milloin?

Näyttelystä löytyy myös Rachelin 18-sivuinen kirje, josta moni oli innoissaan. Itse olen katsonut sarjaa sen verran harvoin, etten tiennyt mistä puhutaan. Sen sijaan kuunneltuani Matthew Perryn elämäkerran viime vuonna katselin eri kauden kuvia hänestä hyvin eri silmin. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa, varsinkin hänen itsensä lukemana englanniksi!

Paikoissa otetaan hienoja kuvia henkilökunnan puolesta ja ne voi lunastaa lopussa, mutta olivat mielestäni suht tyyriitä. Onneksi sai kuvata omallakin kameralla! Ihanan fiiliksen antaa taustalla soiva ysärimusa ja kaikki lavasteista löytyvät 1990-luvun tavarat. Ysäriteini lauleli menemään!

Näyttely löytyi kävelymatkan päässä hotellistamme, täältä löytyvät tarkemmat tiedot. Hinnat ja aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi viikonloppuisin liput ovat kalliimpia kuin arkena.

The Good Hotel – haluatko uimaan Thamesiin?

Hotellimme Good Hotel kävelymatkan päässä Elizabeth Linen metropysäkiltä oli hauska kokemus. Se oli vähän kuin kelluva hotelli, jonne mentiin siltaa pitkin. Ikkuna rajoittui suoraan Thamesiin ja katselin siitä aamuin illoin näkymää Cable Carille.

Huoneet ovat nimetty jokainen omalla nimellään ja henkilökunta on superystävällistä. Aamiaiselta löytyi kaikki, mitä englantilaiselta aamiaiselta voi odottaakin munakokkelista makkaroihin ja hedelmiin. Hotelli on rauhallinen ja ilmeisen suosittu kokouksille, siellä oli aina aamuisin palaveri menossa.

The Good Hotelin tarina on hämmentävä – kelluva hotelli on nimittäin siirretty Amsterdamista Lontooseen ja siinä majoittuminen kyllä kieltämättä tuo mieleensä Amsterdamin kanavat. Tarinasta lisää täällä.

Yllättävä näky oli Thamesissa kauhonut uimari märkäpuvussaan ja tämän jälkeen huomasinkin, että hotelli tarjoaa avovesiuintia Thamesissa kahdeksan punnan hinnalla. Jännittävää, en osaisi heti sinne lähteä polskimaan, mutta näin voi hotellin takapihalta tehdä.

Kesäaikaan katolla on myös kattoterassi. Hotellilta on kävelymatka sekä Cable Cariin että The Friends Experienceen ja lähellä on metroasema, joka vie tunnissa suoraan Heatrow’n kentälle.

Tulipa pitkä tarina ja paljon jäi vielä kertomattakin. Lontoo on loputon kokemusten mekka! Linkkaan tähän vielä edellisen reissuni Lontooseen, jolloin koin mm. elämäni parhaan afternoon tean.

Mitä sinä suosittelisit Lontoosta?