Yksin matkustaminen – pari sanaa Tansaniasta, Thaimaasta ja Kreetalta

Aika juoksee ihan hirveää kyytiä – minun on pitänyt kirjoittaa ylös Kreetan juttuja ja yhtäkkiä tajusin, että siitäkin on jo neljä viikkoa kun sinne lähdin! Tarinahan meni siis niin, että olin lähtemässä kirjoituskurssile Kreetalle apurahan voimin, mistä olin hyvin iloinen. Kurssin piti olla toukokuussa, mistä se siirrettiin elokuun loppuun. Maksoin tuolloin lentojen siirtämisestä. Kun kurssiin oli elokuussa kaksi viikkoa aikaa, se peruttiin kokonaan. Harmitti ihan kamalasti, olin odottanut niin kovasti. Päätinkin sitten vain lähteä matkaan (toki apurahaa ei voinut omaan matkaan käyttää) ja nappasin lennosta jonkun majoituksen. Osoittautui muuten todella kivaksi ja sijainti täyskymppi!

Olen suhteellisen vähän matkaillut yksin, sillä olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pari vuosikymmentä ja onneksemme päässeet yleensä yhdessä matkaan. Mutta tässä muutamia mietteitä yksinään matkustamisesta.

Yksin Tansianiassa, Thaimaassa ja Kreetalla

Matkaan yksin lähteminen ei jännittänyt yhtään, kun kyseessä on vielä tuttu paikka, jossa pärjää mainiosti englannilla. Minusta hyvin turvallinen matkailukohde, jossa ihmiset ovat pääsääntöisesti äärimmäisen ystävällisiä.

Olen matkaillut yksin Tansaniassa, jossa tein töitä graduni eteen sekä Thaimaassa, jonne lähdin matkaoppaaksi kaksi kuukautta ennen kuin mies lensi perässä. Tuo kaksi kuukautta on muuten pisin eromme 21 vuoden aikana. Vähän tulkinnanvaraista toki, onko se yksin matkaamista, kun on matkaoppaana töissä. Siinähän on kollegoja ympärillä koko ajan, vain yöt olet yksin. Mutta noin periaatteessa, lentelin sentään Thaimaahan yksinäni.

Tansaniassa yksin ollessa oli vähän ”orvompi” olo. Ensimmäinen majoitukseni oli maan tasalla oleva talo keskellä ”ei mitään”. Suihku oli jääkylmä noro, vessa ei toiminut ja kämpässä juoksi useampi hiiri. Siirryin hotelliin aika pian ja sain toimivan vessan, suihkun sekä olin vähän ylempänä maan tasosta ja alhaalla respa. Minua nimittäin kiellettiin kulkemasta yksin päiväaikaankaan valkoisena naisena, joten yksin oleminen talossa tuntui vähän pelottavalta. Elettiin vielä aikaa, kun wifejä ei ollut sen enempää kuin Facebookia tai videopuheluita, eli siellä tuli oltua kyllä todellakin yksin. Sairastuin rajuun vatsatautiin ja sillä hetkellä oli ehkä eniten ikävä läheisiä, mutta onneksi oli se toimiva vessa ja suihku!

Thaimaassa olin asunut jo kaksi edellistä talvea lähtiessäni oppaaksi, joten monet maan tavat olivat tuttuja, samoin kuin paikat Phuketissa. Naapureissa asui opaskollegoita ja tunsin oloni siellä hyvin turvalliseksi.

Kreetalla ollessani juttelin paikallisen naisen kanssa, joka haaveili, että lähtisi joskus yksin reissaamaan, muttei millään uskalla. Yritin rohkaista häntä, että hyvin se menee ja hän vannoi, että jonain päivänä hän toteuttaa aikeensa. Olen hyvin harvoin osannut pelätä matkaillessa, hurjin tilanne sattui taksissa Thaimaassa, kun kuski iski ovet lukkoon eikä päästänyt ulos. Silloin olin mieheni kanssa kyydissä, mutta kyllä meitä pelotti hetkellisesti oikeasti.

Hämmentävintä reissussa oli ekana iltana tullut sähkökatkos, joka jatkui seuraavaan aamupäivään asti. Pilkkopimeys oli täydellinen, asunto vieras ja kännykästä akku loppu. Se pimensi koko Plataniaksen!

Tehokasta yksinmatkailua – ei kun…

Ajattelin, että nyt kun suuntaan Kreetalle yksin, teen kaikkea, mitä lasten kanssa on haasteellista tehdä. Patikoin Vagabondablogin Terhin neuvomaa reittiä ja menen beach clubille, jonne en kuvittelisi meneväni lasten kanssa. Mikään rotkovaeltaja en ole, eli se oli poissa laskuista. Olin ensi kertaa yksin reissussa aikataulutta. Tansaniassa työt ohjasivat aikataulua, samoin Thaimaassa. Otin tavoitteeksi yhden jutun joka päivälle. Maisemaravintolan Haniassa jne. Ajattelin olla hirrrrmuisen tehokas.

Toisin kävi. Itse asiassa minulle sattui kesän jälkeen ehkä kiireisin työviikko, joten istuskelin kaskaiden sirittäessä tekemässä puhelinhaastattelua. Kirjoitin juttuja. Se oli jotenkin niin ihanaa siinä lämmössä istuskellessa, ettei tuntunut edes töiltä. Kellon ollessa 14 yhtenäkin päivänä suljin läppärin ja totesin, etten enää mihinkään retkelle lähde, vaan nautin merestä, rannasta yms. loppupäivän.

Lisäksi meinasin hullaantua ihan täysin vain siitä, ettei kukaan tarvitse minua. Ei tarvitse vahtia uimareita, pitää kiinni ruoka-ajoista tai mistään muustakaan. Oli ihan uskomattoman kivaa vain tuijottaa ihmisiä tai merta, lukea kirjaa ja kuunnella kivoja biisejä. Olin usein ainoa läheisellä altaalla. Se rauha vei aivan mennessään.

Yksin kreetalaisissa ravintoloissa

Näin Terhin sekä miehensä useampana päivänä ja kävin niin kivoja keskusteluja paikallisten sekä muiden turistien kanssa. Se on asia, mikä usein omassa porukassa jää. Kävin kahdesti Haniassa, kerran Vamoksessa, ajelin paikallisbussilla ja kävin Terhillä kylässä. Kävin siellä beach clubilla! Elokuun lopulla oltiin vielä 35 asteen lämmöissä, joka sekin kyllä vaikuttaa siihen, mitä huvittaa tehdä.

Tylsintä oli syöminen. Annokset ovat usein valtavia, enkä jaksa edes yhtä annosta kokonaan yksin. Usein tilasin pari alkupalaa. Parasta olikin syödä Terhin ja miehensä kanssa, kun pystyi maistamaan useampaa asiaa. Kävin myös lounaalla kahden suomalaisrouvan kanssa, sillä tapasin heitä juttukeikan puitteissa. Se lounas rannalla oli kyllä reissun parhaita!

Yksin matkaamisesta olisi ihan loputtomasti sanottavaa, mutta tässä nyt joitain mietteitäni. Mekkokuvat ovat otettu syyskuussa Suomessa, täällä on ollut huikean lämpimät kelit! Mekko oli ainoa ostokseni matkalta itselleni ja Dressvoicella oli vaikka mitä ihastuttavaa myynnissä!

Nyt muuten tuntui muuten ensi kertaa, että ikävä ei ollut niin kova, kun lapset ovat 6,5- ja 9,5-vuotiaita. Heilläkin on jo niin tutut arkikuviot ja paljon kavereita, että oli helpompi olla kotoa pois kuin vuosi sitten.

Tykkäätkö tai uskallatko sinä matkailla yksin? Missä kaikkialla olet käynyt? Onko toiveita, mitä kirjoittaisin Kreetalta? Yleistä, ravintoloista, majoituksesta…?

P.S. Soimasin itseäni hirveästi, kun reissusta kertyi vain 400 kuvaa, mutta mitä sitä samaa uima-allasta monta kertaa kuvaamaan. Viikon reissusta 400 kuvaa, neljän päivän pressireissusta tyhjensin juuri 1400 kuvaa. No, muistot säilyvät kyllä!

Tampere-talon Lasten Lauantai ylitti odotukset

Kaupallinen yhteistyö Tampere-talo

Ihana syyskuinen lauantai alkoi meillä kivalla ohjelmalla, kun suuntasimme kohti Tampere-taloa. Sinne sisään astuessaan jotenkin fiilis muuttuu aina. Puitteet ovat niin upeat ja silti talo lähellä kotia ja niin tuttu. Lapset ovat muistelleet monesti hiihtoloman animaatiopajaa Muumimuseossa, se oli heistä hurjan kivaa. Tällä kertaa ohjelmassa oli Lasten Lauantai, joka järjestettiin nyt ensi kertaa. Mitä se pitää sisällään? Minäpä kerron!

Lasten Lauantai – nukketeatteria, työpajaa ja herkkuja

Lasten Lauantai on kerran kuussa järjestettävä tapahtuma, johon kuuluu useampi komponentti. Kaikkiin tarvitsee oman lipun, eli voi osallistua johonkin ohjelmista tai vaihtoehtoisesti kaikkiin, mikä omalle seurueelleen on parasta. Päivän aikana on kahteen kertaa nukketeatteriesitys samasta aiheesta. Viime lauantaina ohjelmassa oli Viiru ja Pesonen, lokakuussa puolestaan Kummituskekkerit ja marraskuussa Mimmi-lehmä ja varis. Olemme joskus nähneet laivalla tuon näytelmän Mimmi-lehmästä ja se oli aivan mainio! Mimmi-lehmässä sekä Viirussa ja Pesosessakin näytellyt Krista Putkonen-Örn on valittu muutamia vuosia sitten vuoden äänikirjan lukijaksi ja hänen ammattitaitonsa ja artikulaationsa on huikeaa. Suosittelen. Ja uskon Kummituskekkereidenkin kiinnostavan lapsia!

Kävimme siis katsomassa Viiru ja Pesonen-nukketeatterin, joka kesti noin 45 minuuttia. Esityksiä suositellaan yli 3-vuotiaille, mutta ei isommillakaan tullut yhtään tylsää. Me vanhemmatkin kehuimme ammattitaitoista esitystä ja 6-vuotiaan mielestä se oli aivan paras. Seuraava nukketeatteri ja Lasten Lauantai järjestetään 22.10.22, eli tuolloin, kun kouluissa vietetään syyslomaa. Laita lomavinkki ylös kalenteriin!

Muumimuseo ja työpaja

Lasten Lauantain aikana Muumimuseo on normaalisti auki ja siellä järjestetään työpaja kello 10-17, joka kuuluu museon pääsylipun hintaan. Työpaja on teatteriaiheinen ja tällä kertaa vuorossa oli varjoteatteria. Työntekijöiden opastuksella sai askarrella oman varjoteatterihahmon ja esittää teatteria valaistujen kankaiden läpi. Siinä missä me väkersimme yksinkertaisia muumihahmoja kuopuksen kanssa, alkoivat mies ja esikoinen tietenkin vääntää jotain nivelellä toimivaa käärmettä. Uppouduimme täysin askarteluhommiin ja hahmot sai kotiin.

Hahmojen valmistuttua lapset innostuivat aika äänekkäästikin esittämään teatteria, jossa tuo hurja käärme söi Pikku Myyn ja muuta villiä. Hauskaa siis oli! Käytettävissä oli myös valmiiksi tehtyjä hahmoja omaa esitystä varten.

Vohvelibuffet Ravintola Tuhtossa

Teatterin jälkeen koitti erittäin odotettu osio! Ravintola Tuhtossa Tampere-talon paraatipaikalla järjestetään nimittäin vohvelibuffet jokaisena Lasten Lauantaina! Eikö kuulosta ihanalta? Ja sitä se olikin. Vohveleita paistuu jatkuvasti ja niihin on valittavissa suolaisia sekä makeita täytteitä. Suolaissa oli muun muassa avokadoa, pulled porkia, sieniä ja kaalisalaattia, makeissa marjoja, kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja vegaanisia jäätelöitä. Erityisesti jäätelöt ihastuttivat, mangojäätelö oli todella raikas. Ja vohvelitkin ovat saatavilla sekä vegaanisena että gluteenittomana.

Suosio varmasti yllätti ja väkeä riitti, mutta ei meillä ollut kiire minnekään. Lapset rakastivat konseptia ja nautimme kaikessa rauhassa vohveleita erilaisilla täytteillä. Meillä oli hirveä nälkä, kun menimme buffettiin ja täytteitä tuli vohveliin niin, ettei itse vohvelia erota kuvasta. Täytyy sanoa, että hetken sai sulatella ennen juoksulenkkiä. Kaikki oli hurjan hyvää ja aterian kruunasi muumimukista nautittu tee. Sen sai juoda kaikessa rauhassa, kun vieressä oleva laiva piirustusvälineineen tarjosi puuhaa lapsille.

Buffaan voi tulla myös erikseen, eli saapua vain syömään Tampere-taloon. Minusta kivaa, että päivä on näin palasteltu osiin! Vohvelikestit ovat katettu Lasten Lauantaina kello 12-15.

Syysloman aikana Tampere-talossa on muutakin ohjelmaa lapsille kuin Lasten Lauantai, kurkkaa lisää täältä! Ihana tapa viettää lomapäivä kulttuurin parissa.

Meillä oli aivan mahtava lauantain aloitus ja teatterihahmot matkasivat kanssamme kohti kotia. Miltä kuulosti tällainen konsepti, menetkö testaamaan? Ihanasti lapset huomioitu!

Tampereen teattereiden mieletön musikaalisyksy

*liput esityksiin saatu

Tänä syksynä on tullut nähtyä niin mielettömiä musikaaleja Tampereella, että niitä on täytynyt jälkikäteen sulatella. Jokainen musikaali kantaa upeaa tarinaa ja syyskuussa ensi-iltoja on ollut todella monia. Hienoa, että kaikki siirretyt musikaalit saadaan nyt esitettyä! Tampereen tarjonta on upeaa ja vinkkaan, että meilläkin on jo mummi ostanut joululahjaksi lapselle teatteriliput. Kiva aineeton lahja, mutta täyttä oli, eli kannattaa varata liput ajoissa!

Momentum 1900 Tampereen Työväen Teatterissa

Tämä musikaali lähti käyntiin sellaisella mahtipontisuudella, että leuka loksahti auki. Työryhmä on työstänyt Momentumia viiden vuoden ajan ja sen kantaesitys nähtiin muutama viikko sitten Tampereella. Musikaali on myös TTT:n 120 juhlavuoden pääteos.

Tarina sijoittuu Pariisin maailmannäyttelyyn edellisen vuosituhanteen vaihteeseen. Aikaan, missä Suomi haluttiin itsenäiseksi ja Venäjällä oli mahtipontinen valtias. Kuulostaako tutulta? Historia ehkä toistaa itseään.

Näytelmän on käsikirjoittanut Sirkku Peltola, musiikit on kirjoittanut Heikki Salo ja säveltänyt Eeva Kontu. Laulut ovat mielettömiä ja niiden sanoitukset todella mielenkiintoisia, joita oli ilo kuunnella. Esityksessä meni kaikki nappiin – musiikki, puvustus ja koreografiat. Hyvin vaikuttavia.

Martti Suosalon puolivälissä esittämä kappale päiden putoamisesta naurattaa ja samalla usea kohta on traaginenkin tarinassa. Loppu on kuin Disney-sadusta. Taustalla näkyvä ilmakuva Pariisista lennättää mielikuvissakin tuohon ikoniseen kaupunkiin, jossa Eiffelin tornin ei ollut tarkoitus olla kuin muutama kymmenen vuotta. Ehdottoman suositeltava musikaali, mieletöntä työtä työryhmältä!

Niin ja kannattaa myös maistaa musikaalin nimileivos, ihastuttava!

Anastasia Tampereen Teatterissa

Anastasia on vanha satu, josta Disneykin on tehnyt leffan. Sanoisin sen sopivan todella hyvin juuri noin 10-vuotiaille lapsillekin, tänne on odotettavissa joululahjalippu. Lavalla nähtävä näytelmä on jotain niin upeaa, että alusta asti sitä vain huokailee ja ihastelee. Puvustus, musiikki, näyttelijöiden suoritukset. Pia Peltz on upea Anastasia ja Sinikka Sokka loistaa roolissaan.

Tarinan alussa Romanovien perhe teloitetaan, mutta huhujen mukaan yksi perheestä, Anastasia, selviää tuosta tapahtumasta muistamatta kuitenkaan, kuka oikeasti on. Tämäkin näytelmä menee Pietarista Pariisin, kuten Momentum 1900.

Samuel Harjanteen ohjaama näytelmä on ihastuttava kokemus, jossa myös käytetään digitaalisia efektejä. Näin saadaan lavalle luotua hyvin aidon oloinen junakohtaus.

Tämä kannattaa mennä katsomaan koko perheen voimin, joskaan ei ihan pienimpien.

Come From Away Tampereen Työväen Teatterissa

Tällä viikolla ensi-iltansa saanut Come From Away on sekin Harjanteen ohjaustyö. Tarina oli itselleni aivan vieras, mutta onneksi tutustuin siihen. Kun 11/9 terroristi-iskut tapahtuivat, lentokentät suljettiin ja koneet pakotettiin alas. Näin 7000 ihmistä päätyi pieneen Gandenin kaupunkiin, jossa asui vain 11 000 ihmistä. Hetkessä kaupungin väkiluku lähes tuplaantui. Lisäksi ihmiset olivat hädissään, he eivät tienneet mitä tapahtuu eivätkä saaneet ottaa edes matkatavaroita koneesta mukaansa.

Tarina kertoo kylän hyvyydestä ja siitä, miten ihmiset otettiin vastaan katastrofin keskellä. Se on toiveikas ja iloinen, mutta samalla se itkettää. Petra Karjalainen soittelee hädissään poikansa perään, joka on ollut pelastusjoukoissa, muttei koskaan enää löydä häntä. Myös se ahdistus, mikä ihmisillä on koneessa, kun he eivät tiedä miksi se laskeutuu Kanadaan saatiin näyteltyä todella aidosti. Ihan ahdistuin, kun en muutenkaan lentämisestä välitä.

Nina Tapio tulkitsee Amerikan ensimmäistä naispilottia upeasti. Tarina tulee ehkä enemmän iholle, kun tietää sen olevan totta. Edelleen on yhdessä pariskunta, joka tutustui toisiinsa tuon viiden päivän aikana Kanadassa.

Tässä näytelmässä on kaikki kohdallaan, musiikki toimii ja bändi on mieletön. Ihanaa, kun orkesterin jäsenet tulivat lopussa lavalle tanssimaan! Tämä kosketti ja oli silti niin iloinen ja toiveikas.

Mieletöntä teatteria meillä Mansessa tehdään, upeaa on ollut nähdä nämä kolme esitystä. Oletko itse nähnyt tai menossa katsomaan näitä musikaaleja?

P.S. Kiitos teatteriseurasta Dioriina!