Rukan kevät ja Naperoviikot – lue parhaat vinkit!

Voikohan tähän kyllästyä”, mietin noustessani ensi kertaa majoituksestamme kohti Rukan kylää. Ilta juuri tummeni, kaikki oli valkoista ja lapset juoksivat onnessaan jäämäkeen. Täydellinen talvikeli ja kuusi rinnepäivää odottivat meitä. Viime vuoden maaliskuussa oli lämmin ja metsäreitit sulivat samoin kuin jääveistokset ja -mäki. Siksikin oli ihanaa, että nyt meitä vastassa olivat puuteriset metsät, lumiset puut ja jäästä veistetty pöllö. Ostimme kuuden päivän liput samana iltana ja menimme rinnemajoitukseen odottamaan, että rinteet aamulla aukeavat. Ensimmäisenä päivänä sainkin viestiä lukiokaverilta, että taidamme olla Rukalla, hekin. Kiva sattuma oli nähdä yllärinä ystäviäkin matkassa!

Ruka on paras paikka lapsiperheille

Otsikon väite ei ole omani, vaan Rukan mainoslause. Sen sijaan Ruka on paras paikka aroille laskijoille kuten minä, haha! Siellä olen elvyttänyt laskuharrastuksen muutamia vuosia sitten. Sanoisin, että lähes kaikki rinteet ovat aroillekin laskettavia, sen sijaan jos olet kumparelaskija tai todellinen huimapää, valitset ehkä toisen kohteen. Korjatkaa, jos olen väärässä, sillä olen laskenut pohjoisessa vain Iso-Syötteellä ja Rukalla. Lapin laskut ovat vielä kokematta.

Ajomatka on hyvin inhimillinen ja lapset uskaltavat jo jokaiseen rinteeseen. Yhtenäkään päivänä ei tuullut ja muutenkin ilmeisesti Ylläs on tuulisempi? Kun rinteet ovat tuttuja, ei minunkaan tarvitse enää jännittää uskallankohan tulla siihen ja siihen mäkeen, kun tiedän mitä ne ovat. Siksikin tuntuu vaikealta vaihtaa kohdetta. Ja kun paikassa laskee kerran vuodessa, en ole kyllä päässyt kyllästymään.

Ruka on myös suht kompakti, eli lapsetkin pärjäävät siellä hyvin keskenään katoamatta mihinkään todella kauas. Family Park on ihana alue aloittelijoille ja tykkään myös siitä, että kaikkia hissivaihtoehtoja löytyy. Tuolihissi on toki helpoin ja nopein, mutta kyllä minua taas Saaruan hississä kylmäsi… Se menee jotenkin niin korkealle!

Rukalla otetaan myös äärettömän hyvin henkilökunnan puolesta lapset huomioon, mistä suuret kiitokset.

Rukan Naperoviikko

Varatessamme lomaviikkoa emme edes katsoneet, että hiihtolomien jälkeen vuorossa on Naperoviikko. Edellinen oli ennen lomia ja toinen nyt heti lomien jälkeen. Se toi itse asiassa aika paljon pientä kivaa lisää viikkoon. Kaikki ohjelmat olivat ilmaisia, joten ei tarvinnut miettiä, raaskiiko johonkin osallistua. Tiistaina kuopus osallistui pujottelukisaan ja me esikoisen kanssa bingosimme Subwayssa patonkibingossa samaan aikaan. Olen henkeen ja vereen bingofani, joten tähän oli aivan pakko päästä mukaan! Voitimmekin koko aterian, patongin, juoman ja keksin. Toisella puolen tunturia pujottelukisassa voittivat kaikki osallistujat heijastimen.

Koko viikon ajan sai maalata Family Parkissa lumigraffitteja ja lapset innostuivat kovin tuosta ajatuksesta. Värit olivat suihkupulloissa ja niistä sai taiteilla seinään kuvia. Rosa ja Rudolfikin olivat tavattavissa joka päivä, mistä pienempi innostui kovasti, isompi ei enää niinkään.

Yksi huippujuttu Naperoviikolla oli piirustuskisa, sillä sen aiheena oli tyttöjen suosikki Top Model! Torstaiaamuna sai hakea kuvan, johon täytettiin yhteystiedot ja palautettiin kauppaan. Voittajat arvottiin ja meille osui yksi palkinto. Sehän oli aivan huima kasa Top Model-tarroja, vihkoja yms. Riitti siis yhdestäkin hyvin jaettavaksi ja aiheutti suurta riemua!

Keskiviikkoilta puolestaan huipentui valolaskuun, johon saivat osallistua kaikki halukkaat. Siinä ehkä tylsintä oli ylhäällä odottelu, että saivat 200 laskijaa kasaan. Sitten letka laski kylän puolelle valot käsissään ja sen jälkeen vuorossa oli ilotulitus. Oli sekin nyt aika tavallisesta maaliskuun illasta poikkeava ohjelma, kivaa kun oli järjestetty niin paljon kaikkea!

Rinnemajoitus Karhunvartijassa

Meillä oli nyt kolmatta kertaa rinnemajoitus, joka on laskemisesta innostuneille aivan paras vaihtoehto. Majoituksia on mielestäni aika hyvällä skaalalla saatavissa rinteen läheisyydessä. On luksusta ja enemmän perhemajoitusta ja hotellia sekä monia hintavaihtoehtoja. Olemme nyt pariin otteeseen katsoneet majoituksen Tori.fin kautta ja on toiminut hyvin. Katselin samaa hotellia, missä olimme viime vuonna, mutta koko maaliskuu oli täynnä, joten päädyimme hieman alemmas rinnemajoitukseen, joka ei ole hotelli. Sijainti oli täydellinen, sillä rinteeseen pääsi kävelemällä pienen matkan Talvijärven rinteeseen tai nousemalla yhdet portaat Rukan kylään. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava, vaikkei kylässäkään koskaan paha meteli ole ollut.

Meillä oli Karhunvartijan majoituksessa yksi makuuhuone, yksi kahden sängyn parvi, hyvin varusteltu keittiö, parveke, vessa, kylppäri ja sauna. Pesukone ja kuivauskaappi löytyi myös. Erittäin hyvän kokoinen neljälle hengelle, saunassa tosin teki tiukkaa nelistään ja suihku sekä wc olivat pieniä. Mutta ei se nyt viikon reissulla haitannut.

Ainoa mistä vähän purnasin on siivous – majoitus siivotaan itse ja sehän on sitten vähän jokaisen oma asia, millä tasolla puunaa. Toki astiat, roskikset yms. varmasti jokainen hoitaa, mutta pölyjen pyyhintä ja vessan pesu ei ollut ihan samalla tasolla, kuin hotelleissa. Ja omat liinavaatteet sekä pyyhkeet tulee ottaa mukaan tai maksaa lisää. Tässä muuten tuli joku ajatuskatkos itselläni – otin neljä kylpypyyhettä, mutten tajunnut ottaa pieniä pyyhkeitä vessaan ja keittiöön. Vinkiksi, jos sattuisit unohtamaan!

Parhaat rinteet ja ravintolat

Paras rinne on varmasti mahdoton kysymys. Lapsilta kysyin asiaa ja he vastasivat ”kaikki”. Toisaalta, he laskivat varmasti enemmän metsässä kuin rinteessä, joten… Puuteria oli loputtomiin tarjolla! Viime maaliskuussa metsässä karahti jo vähän kiville, eli ero oli huima. Sanoisin, että Mastonrinteissä on rauhallisinta, uusi Junior Park oli huikean kiva temppuilupaikka ja Saaruan rinteistä tykkään erityisesti, mutta jännitän vähän niitä tuoleja. Oma suosikki on ehkä suoraan tuolihissiltä Vuosselin puolelle laskeva rinne nro 25 ja lapset innostuivat kylän puolen eturinteistä, jotka taas meinasivat saada aina omat punttini tutisemaan. Pisimmän laskun saat Village Express-tuolihissiltä laskiessa kohti kylän siirtymää nro 7, siitä kylään ja jatko aina alas Talvijärven rinteen loppuun asti!

Parhaat ravintolat? En puhu kuin niistä, joissa kävimme tällä kertaa, sillä Rukan pizzat jäivät tällä kertaa testaamatta ja nehän ovat ihanat. Tämä kysymys jakanee muutenkin mielipiteitä, mutta minun on kerran lomalla saatava Vuosselin puolella olevan RukanCampin bowl. Se on ihana. RUOK hampparit ovat myös aivan parhaat ikinä ja tällä kertaa testasin halloumihampparin. Toimi! Uutena tuttavuutena kävimme maistamassa kahta lounaspizzaa Gufo-ravintolassa, joka löytyy Vuosselin vuokraamon vierestä. Oli hyvää ja voi elämä, miten hyvä palvelu! Aivan viikon paras!

Legendaarinen Monomesta on myös aivan must see-paikka. Siellä on alppimeininkin musankin puolesta, mutta paikka on auki vain klo 18 asti, eli juuri sellainen ihana päivätunnelma. Olemme syöneet paikassa kaikkea munkista lohisoppaan ja halloumiranuihin, suosittelen niin ruokaa, tunnelmaa kuin hyvin ystävällistä palvelua! Monomestaan pääsee myös kävellen, jos ei halua laskea! Hanki Baarin tunnelma on myös omaa luokkaansa ja sinne on aina pakko päästä pelaamaan lautapelejä. Pieni ravintola on huomioinut myös koirat, heille voi ostaa herkkuja. On talon oma lonkero, paljon pelejä ja jotenkin persoonallinen meno. Edullinen ranskalaisannos, jota söimme pelatessa ilahdutti myös koollaan!

Pisteen ja Zonen esiintyjätkin olivat aika kohdillaan (omasta mielestäni). Yksi niistä oli pakko nähdä – ysärillä erittäin paljon kuuntelemani Ressu Redford! Ai että miten kova!

Tauko- ja eväspaikat

Taukopaikkojahan Rukalla riittää myös ja niihin laitetaan tuli valmiiksi aamuavarhain. Meidän suosikkipaikkojamme on Rosa ja Rudolf-rinteen laavu, sillä siinä voi samalla katsella poroja. Jos kaipaa lämpimään, niin silloin suosikki on Mastorinteiden alapuolella oleva taukotupa, jossa pääsee sisälle. Myös esimerkiksi Saaruasta ja Family Parkista löytyy tuvat. Meillä oli repussa termarissa kaakaota ja partiolaismukit, tulee aika paljon edullisemmaksi kuin käydä lounailla.

Ja eväisiin liittyen – laittakaa roskat roskiin. Varsinkin tölkkejä löytää uskomattoman paljon rinteestä, mikä harmittaa!

Maailman yksi ihanimmista paikoista. Me viihdyimme, vaikka vähän häntäluuta saa parannella. Toivottavasti pääsemme takaisin vielä!

Muita Rukan postauksiani löydät täältä: Ruka talvella, Ruka pääsiäisenä, Ruka kesällä, Rukan syysloma. Hakusanalla löytyy lisääkin! Kerro omat Rukan suosikkisi?

Tajunnanvirtaa hiihtolomaviikolta + luottoasu

Torstaita! Kyllä on ihanan aurinkoinen talvikeli ja osalla koululaisistakin hiihtolomat pyörivät. Mahtavaa! Minun on pitänyt taas viikon ajan kirjoittaa tätä postausta, mutta kynnys postata mitään alkaa nousta korkeaksi, kun somemeno on ollut vähän ikävää viime aikoina. Lisäksi elämässä on asioita, jotka valtaavat mielen ja joita ei blogiin voi kirjoittaa. Silloin on hirveän vaikeaa tuottaa niin sanotusti kepeää materiaalia tänne, mutta en halua jättää blogia täysin pölyttymäänkään.

Hiihtolomaviikkoa vietettiin Tampereella viime viikolla ja aloitimme sen suuntaamalla Jyväskylään. Edessä oli muun muassa kahdet syntymäpäiväjuhlat, joten mukaan lähti alkuvuoden luottoasu. Minimumin oversize-bleiseri on palvellut minua niin töissä, teatterireissuilla, ravintolassa kuin syntymäpäivilläkin. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen mielestäni! Kööpenhaminasta äitini lahjaksi ostama takki on muuten varmasti eniten ikinä kommentoitu vaatekappaleeni, siitäkin tullut todella luottovaate!

Syntymäpäiväjuhlia ja perhettä

Sen lisäksi, että viikonloppuun hiihtolomaviikon aloitukseksi mahtui Laajavuoren laskut ja reilu 20 kilometriä hiihtoa, oli meillä tiedossa enoni 60-vuotisjuhlat. Aivan liian harvoin sukua on enemmän paikalla, joten oli todella ihanaa nähdä perhettä ja sukua laajemmaltikin. Aurinko paistoi ikkunoista, Caffitellan lohivoileipäkakku oli huippuhyvää ja sankari vaikutti tyytyväiseltä.

Seuravaana päivänä vuorossa oli jälleen 1-vuotisjuhlat, edelliset vietimme vain muutamaan viikkoa aiemmin. Synttärisankari oli supersuloinen ja hänen lahjaksi saamansa kuorma-auto auralla ehkä mieheni mielestä parasta ikinä. Muistan niin vahvasti, kuinka kuopus täytti juuri vuoden. Puhumattakaan esikoisesta! Kuinka ihanaa olikaan ensimmäiset oman lapsen syntymäpäiväjuhlat, vaikka harmitti silloin järjestää ne väliaikaisasunnossa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt kun asiaan palaa, mitäköhän ihmeen väliä silläkin oli. Ei mitään. Juhlat olivat kivat, suku paikalla ja sankarille ihan yks hailea, missä häntä juhlittiin.

Haikeana halin tyttöjen pientä serkkua, jonka pieni kalju pää muistuttaa niin omiani vuoden iässä. Pieni nautti serkkujen seurasta, hymyili ja yritti napata kynttilästä noussutta savua kiinni. Ikimuistoisia hetkiä! Jätimme Jyväskylän haikeana taaksemme.

Kahdenkeskinen arki

Palasimme sunnuntaina kaksin Tampereelle ja se jos mikä oli outoa. Harvemmin, suomeksi sanottuna ei koskaan tulee vietettyä arkea kahden kesken. Yleensä lapsille kysellään hoitopaikkaa aina, kun on jotain menoa. Teimme siis töitä Tampereella lasten jäädessä mummilaan. Illalla töiden jälkeen saimme siis tehdä vapaasti mitä halusimme ja menimme kaksin Sappeeseen laskemaan, saunoimme ns. aivan liian myöhään (pörssisähkön hinta oli todella alhaalla!), kävimme katsomassa Koputus-leffan, syömässä ja luimme hiljaisuudessa molemmat kirjaa. Jo oli hauskan erilaista.

Lapset saapuivat puolivälissä viikkoa kotiin ja heillä oli ollut niin paljon puuhaa, ettei tosi. Esikoinen pääsi synttärilahjaksi luokkakavereiden kanssa viettämään hotelliyötä, oli Peurungan reissu, hiihtoa ja esimerkiksi WinterLight-tapahtuma, jota kehuivat kovasti. Olin iloinen, että saivat viettää aikaa isovanhempien ja muun suvun kanssa. Miten arvokasta se onkaan, kun on paljon turvallisia aikuisia elämässä. Korvaamatonta. Suurkiitos siis vanhemmilleni, jotka jaksavat. Ja niille muille aikuisille toki myös!

Kotiseutuhaikeus

Jyväskylä jätettiin haikeana taakse ja kuten aiemminkin, nytkin mietin, miten ihanaa olisi asua lähempänä sukulaisia. Piipahtaa useammin katsomassa nopeasti kasvavaa taaperoa tai käydä kälyn kanssa hiihtämässä kuten nyt. Juuri eilen puhuin asiasta ystävän kanssa lounaalla – hänelläkin on perhe ja työt Pirkanmaalla ja suku muualla. Toisaalta, kävisikö sitä kylässä usein, vaikka asuisikin lähellä? Olisiko samalla tavalla yökylässä?

Toki ihan käytännön asiat sanelevat asuinpaikkakuntaa. Lasteni juuret ja ystävät ja koulut ovat Tampereella. Töitä on paljon vaikeampi saada Jyväskylästä. Helsingissä tulee käytyä suht usein ja Jyväskylään palaaminen tuplaisi matkan. Varmasti moni pyörittelee tällaisia asioita ja toiset ovat niin superrohkeita, että toteuttavat muuton. Oletko itse tehnyt suurta muutosta? Minusta tuntuu, että kun olimme vielä kaksin, ei ollut mikään temppu muuttaa Jyväskylästä Tampereelle tai Tampereelta Thaimaahan. Mutta lasten myötä sitä haluaa enemmän pysyvyyttä. Sitä sanotaan, että lapset sopeutuvat, mutta perheeni muutto Helsingistä Jyväskylään ollessani itse eskari-ikäinen oli mielestäni jotain niin kamalaa, etten ole osannut ajatella suurta muutosta omilleni.

Mutta kertokaa, jos olette tehneet onnistuneita muutoksia kaupungista tai jopa maasta toiseen lastenkin myötä. Näitä tarinoita olisi kivaa kuulla! Bongasin unelmatyöpaikan Rukalta – 1,5 vuoden sijaisuuden ja aloin heti haaveilla tuollaisesta pätkästä perheeni kanssa pohjoisessa. Mutta. Puolison työt, koti ja… Monta mutkaa olisi matkassa.


jakku MINIMUM/ housut KATRI NISKANEN/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät DR. MARTENS

Tällaista tajunnanvirtaa siis hiihtolomaviikon innoittamatta! Onko teillä lomailtu?

Pirkanmaan Alpeilla

Nyt on kirjoitettava pieni oodi Pälkäneellä sijaitsevalle Sappeelle, niin montaa ihanaa päivää siellä on tänäkin talvena vietetty. Paikassa riittää mielestäni kivasti laskettavaa, on esiintyjiä ja monenlaista ravintolaa sekä majoitusta. Silti ei tarvitse ajaa Tampereeltakaan tuntikausia, vaan alle tunnissa pääsee perille. Viikonloppu helli meitä aivan mielettömällä lumisateella. Meidän piti olla laskemassa vain perjantai-ilta, mutta palasimme lauantaiaamuna, kun lunta tuprutti niin upeasti. Maisema oli muuttunut yön aikana ja puuteria piisasi!

Sappeen kausikortit ja plussat

Aikanaanhan Sappee taisi ottaa ensimmäisenä käyttöön systeemin, jossa piti myydä tietty määrä keväällä kausikortteja. Jos tavoitemäärä saatiin täyteen, kausikorttikampanja toteutui. Muistaakseni alussa hinta oli 99 euroa (voin muistaa väärin), nyt kauden 2023-24 ennakkomyynnissä oleva kausikortti on 139 euroa. On se silti hurjan paljon vähemmän kuin normihinta, joka on 540 euroa.

Kun kausikortti on taskussa, ei tarvitse jonotella lippua tai miettiä, raaskisiko tänään ostaa kolmen tunnin vai koko päivän lipun. Aina ei esimerkiksi lasten jaksaminen ole samanlaista. Me olemme olleet Sappeessa joka viikko sen avaamisesta alkaen, tällä viikolla kolmesti, eli kausikortit ovat todellakin kannattaneet.

Tykkään siitä, että Sappeessa on useampi tulisija/kota, missä syödä omia eväitä. Myös keskeltä rinnettä löytyy sellainen. Tykkäsin kovasti Family Parkin alueesta pienten kanssa, se on erittäin hyvä paikka aloittelijalle ja mattohissit palvelevat pieniä lapsia upeasti. Alueelta löytyy pressiä ja hyppyriä, eli siellä pääsee jo pitkälle. Yleisesti ottaen Sappeessa on mielestäni monenlaista laskettavaa, on metsäreittejä (jos lunta piisaa), on temppupaikkoja ja loivempia rinteitä. On ankkurihissiä, sompahissiä ja mattohissiä. On erittäin hyvät hissihenkilöt, joilla on taito ojentaa kapula eri tasoisille laskijoille. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että joka hissillä autetaan tasosta viis!

Myös hiihtokouluun on aina riittänyt paikkoja ja tilaa, kun olemme muutamia tunteja ottaneet.

Vinkkejä Sappeen päivään

Suosittelen ehdottomasti laskemaan maanantai-iltaisin, silloin saa yleensä kelistä riippumatta laskea jonoitta. Jos viikonloppuna saapuu paikalle, niin kannattaa yrittää heti aamusta. Yleensä noin kello 13 alkaen jonot alkavat hisseihin venyä. Mies juuri eilen hehkutti, miten mahtavaa on, kun rinteet aukeavat jo kello 9 lauantaina!

Omia eväitä on helppo ottaa mukaan, mutta ravintolavaihtoehtojakin piisaa. A la cafen pizzat ovat maittavat, Huippu-ravintolassa on hyvä buffa ja erittäin hyvät hamppariannokset (joskin suht hintavat). Vohvelikahvilan tunnelma on mielestäni aivan ykkönen! Siellä on iltaisin karaokea (päivästä riippuen, kannattaa tarkistaa etukäteen), lautapelejä, biljardia ja jotenkin kotoisa tunnelma. Ihan lempipaikkani Sappeessa! Vohvelit ovat valtavia ja niistä riittää jaettavaksi. Suosikkini on lohivohveli!

Suosittelen muuten myös suuntaamaan reunaan kohti Kamminrinnettä ja Mini-Streetiä, jos ruuhkaa alkaa olla. Siellä yleensä huomattavasti rauhallisempaa!

Kiitos Sappee, olet ollut meille hyvä tänäkin talvena ja rinteet hyvin hoidettuja!

Mikä on oma ns. lähirinteesi sai suosikkirinteesi?