Maailman ihanin musikaali Pieni merenneito

28.9.2023
5

*liput saatu Helsingin kaupunginteatterilta

Ariel, siis Pieni merenneito oli ehdottomasti oman lapsuuteni lempielokuvia. Vedenalainen maailma ja värikkyys iskivät täysillä ala-asteikäisenä puhumattakaan lauluista. Harjoittelin ahkerasti piirtämään tokaluokkalaisena Arielia ja eräs hauska muisto kyseiseen hahmoon liittyy. Mummoni tilasi minulle Aku Ankan joululahjayllätyksenä ja ensimmäinen lehti tuli jo ennen joulua. Ihmettelin, miksi laatikossamme on Aku Ankka nimelläni, mutten koskaan unohda sen kantta. Akun sijaan siinä oli maailman kaunein kuva Pienestä merenneidosta! Googletin lehden, se näyttää ilmestyneen 5.12.1990. 33 vuotta on kulunut, enkä unohda tuota kantta!

Edelleen tuo elokuva biiseineen näkyy arjessamme vahvasti, sillä esimerkiksi ovikellomme soittoääni on ”Aalloissa siis” ja lempiteemukini on valtava Ariel muki, jonka kahvana on tuo ”kuuluisa” haarukka Arielin aarrevarastosta.

Pieni merenneito-musikaali on upeinta ikinä

Rakastan Disney-juttuja edelleen aikuisena ja olinkin onnessani päästessäni katsomaan Ariel-musikaali tyttärieni kanssa Helsinkiin. Olimme juuri pari viikkoa aiemmin katsoneet Disney-kanavalta näytellyn version elokuvasta ja tarina on tuttuakin tutumpi meille kaikille kolmelle. Elokuvassa äänenä kuullaan teatterinkin nimiroolissa näyttelevää Yasmine Yamajako, joten se teki teatterista nuorimmallekin jotenkin todella aidon. ”Tuo on äiti se oikea Ariel!”  Mietinkin, etten varmaan ikinä ole mennyt katsomaan teatteriesitystä, missä tarina on niin vahvasti tiedossa. Silti se yllätti niin monella tavalla.

Samuel Harjanne on ohjannut sellaisia jättimenestyksiä, että odotukseni musikaalia kohtaan olivat suuret. Kaikki arviot olivat myös ylistäviä ja pelkäsin, odotanko jopa liikaa niiden perusteella.

En odottanut. Astuimme täyteen saliin ja esityksen alkaessa olin välittömästi yhtä hymyä. Koko työryhmä on upea, mutta puvustus ja lavastus ansaitsevan kyllä suuren kiitoksen myös. Se värikkyys mikä lavalla oli oli suorastaan pökeryttävää! Upea näky. MIten hienosti olikaan luotu merenneitojen pyrstöt ja uintiliike. Miten upeasti oli kuvattu kohtaus, jossa Erik meinaa hukkua. Miten maaginen oli suurikokoinen Ursula ja ykkösenä sydämeeni meni kyllä Pärskyä esittänyt Pauli Halonen. Miten upea ja herttainen nuori näyttelijä!

Täyttä tykitystä 2,5 tuntia

Näyttelijöiden ammattitaito on myös huikeaa ja esitys valloitti täysillä koko 2,5 tuntisen ajan. Tutut laulut, koskettavat kohtaukset, tanssit ja värikkyys – kaikki toimi. Itketti, nauratti ja kädet tulivat kipeäksi taputtamisesta.

Meidän suosikkikohtaukseksemme nousi hetki, kun Sebastian meinaa päätyä lautaselle. Siinä oli jotain todella mahtavaa, kun kaikki näyttelijät tanssivat ja lauloivat niin täydellisen yhtä aikaisesti.

Esitys oli todella sopiva 7- ja 10-vuotiaille, pienempi säikähti kerran pamausta, mutta muuten molemmat nauttivat kovasti. Pelkästään upean käsiohjelman tutkiminen oli ohjelmanumero ja väliajalla nautittiin Pärsky-leivokset. Esikoiseni ehti nähdä esityksen kummitädin kanssa vuonna 2019, ennen kuin pandemia pysäytti näytökset, mutta hän ei kuulemma muista sitä kauhean hyvin. Oli ihanaa katsoa esitys nyt kolmisin, kun kuopuskin oli sopivassa iässä.

Tämä on sen luokan show pukuineen, tehosteineen ja näyttelijöineen, että tämä on pakko nähdä. Menisin milloin vain katsomaan uudelleen, niin valloittava esitys oli. Ja ajatus siitä, että katsomossa voisi olla tylsää näin tutun tarinan kanssa oli turha. Esitys vangitsi meidät täysin!

Yritin kysellä tyttäriltäni mikä oli upeinta, mutta hekin olivat sitä mieltä, että kaikki oli niin hienoa. Oletko sinä päässyt nauttimaan tästä musikaalista?

Kreetan paras beach club?

22.9.2023
Vastaa

Minulla on jäänyt tekemättä monen monta matkajuttua ja kesällä Instagramin puolella kyseltiinkin vinkkejä Ruotsin Korkearannikolle. Se on siis to do-listalla seuraavana, kun puran matkajuttuja. Aloitetaan nyt kuitenkin vielä vanhemmasta vinkistä, joka tulee Kreetalta, missä olin elo-syyskuun vaihteessa vuosi sitten. Ajattelin silloin, että kävelen majoituksestani tsekkaamaan millainen paikka on Cabana Mare Beach Club, kun ei ole lapsia mukana. Aamupäivästä saapuessani tyhjään beach clubiin totesin, että lapset mahtuivat hyvin mukaan ja heitä siellä lähinnä olikin aamupäivällä. Mutta iltapäivää kohden meno muuttui!

Cabana Mare – Kreetan hienoin beach club?

Minä luikin beach clubille vähän ujosti – ajattelin, että siellä samppanja virtaa ja bikinit ovat maailman pienimpiä. Olin väärässä. Paikka oli hyvinkin mutkaton ja yllätyin, että elokuussa myös aivan tyhjä. Perustuolista ei tarvinnut maksaa mitään ja rannan puolella ei ollut ketään. Kävelin ympäri paikkaa katsellen miten kaunis paikka oli ja pulahdin mereen uimaan.

Cabana Maren tuolit ovat suuret ja patjat paksut, paikan ruoka oli hyvää ja sijainti ihanteellinen. Minulla oli kirja kassissa mukana, mutta pääasiassa katselin merelle, katselin ihmisiä ja hämmennyin, kun yhtäkkiä alkoikin kovaääninen tanssishow. Asiakaskunta oli iltapäivästä pääasiassa nuoria aikuisia ja kukaan ei tuntunut olevan yksin, paitsi allekirjoittanut. Paikasta saa vuokrata myös paikan omalla poreammeella ja esimerkiksi polttariporukka näytti sellaisen vuokranneen.

Vaikka tuoli ei erikseen maksa, oletus on, että tilaat ruokaa tai juomaa ravintolasta. Hinnat olivat minusta ihan maltilliset. Paikan miinuksena oli todella kovaa soiva musiikki, jonka toki voi välttää menemällä rannan puolelle sekä töykeä palvelu. Tarjoilijoilla tuntui olevan koko ajan kiire ja hymyjä heiltä ei irronnut. Mutta eipä tuo haitannut loikoilua auringossa!

Red Havana vei voiton

Lähdin iltapäivästä kävelemään takaisin kohti Plataniaksen keskustaa ja huomasin Cabana Maren vieressä kohoavan suuren liukumäen, jonka takana oli beach club. Päätin kurkata millainen paikka on kyseessä ja voi – sehän oli aivan valtavan ihana! Tykkäsin naapurissa olevasta Red Havanasta paljon enemmän kuin Cabana Maresta. Sielläkin oli useampi perhe lapsineen, musiikki ei soinut ollenkaan niin lujaa ja palvelu oli superystävällistä naapuriin verrattuna.

Beach clubin vieressä oli suuri vesiliukumäki, joka oli tosin vain lapsille, pyh. Kukaan sieltä ei laskenut, eikä lapsista lähtenyt meteliä. Tälle paikalle suuri suositus!

Tosin luin Terhin blogista, että omistaja on vaihtunut ja nettisivuilla ei näkynyt mainintaa vesiliukumäestä enää…? En muuten maksanut mitään altaan vieressä olevasta tuolista, mutta ilmeisesti nyt sekin maksaa omistajan muutoksen myötä. Täältä voi kurkkia Red Havanasta lisää, kyllä nämä beach clubit ovat ihania päivän möllöttelyä varten, suosittelen!

Oletko testannut jompaa kumpaa Kreetan lomallasi? Vinkkaa, jos löytyy vielä ihanampi beach club Kreetalta!

Hyvän fiiliksen puolimaraton

18.9.2023
2

Lauantaina juoksukansa oli vauhdissa Jyväskylässä, kun Finlandia Marathon juostiin perjantain ja lauantain aikana. Minä mietin mielessäni, miksi sitä pitää aina työntää itsensä epämukavuusalueelle ja ilmoittautumaan juoksukisaan. Kai se on se itsensä voittaminen ja fiilis. Se, kun pääsee maaliin ja saa ripustaa uuden mitalin mitalinaulakkoon. Kyllä niissä kisoissa joku motivoi. Juoksin ensimmäisen puolimaraton-kisani 35-vuotiaana ja nyt nelikymppisenä olin starttiviivalla 11. kerran. Sanoin, että nyt riittää kisaaminen, mutta mies muistutti, että olemme jo ilmoittautuneet toukokuulle kisaan. No josko se vielä mennään? Koskaan ei ole ollut niin hyvä fiilis kuin lauantain juoksussa, joten sen puolesta jäi älyttömän hyvä mieli!

Finlandia Marathon

Finlandia marathon juostaan Jyväskylän tuttuakin tutuimmissa maisemissa Jyväsjärven ympärillä. Täysmatkan menijät juoksevat neljä kertaa järven ympäri, puolikkaan menijät kahdesti. Ilmahan oli täydellinen lauantai-iltapäivänä, vettä satoi kaatamalla päivän ja vielä lähdön lähestyessä satoivat viimeiset pisarat. Sade loppui lähdön hetkellä ja ilma oli ihanan hapekasta ja sateen raikastamaa. Isto Hiltunen perinteisesti lauloi ja juonsi tapahtumaa ja porukka kerääntyy kohti lähtöä. Viimeisenä vielä Finlandia-hymni ennen lähtöä ja sitten mennään!

Minä lähdin ihan nollaodotuksilla juoksuun. Kisapäivälle osui kuun pahin päivä (naiset ymmärtävät ainakin, mitä kuukautiskrampit + pitkä juoksu ovat yhdessä), joka pakotti ottamaan lääkkeitä ennen starttia. Ajattelin, että jos maaliin selviän niin hyvä. Aika sitten fiiliksen mukaan.

Ensimmäisten kahden kilometrin jälkeen sain heittää läpyjä niin veljeni taaperolle kuin omille tytöilleni. Fiilis oli todella hyvä. Kolmen kilometrin kohdalla Finlandissa alkaa olla todella hyvin tilaa juosta, eikä tarvitse koko ajan etsiä juoksureittiä uusiksi. Mennä painelin fiiliksen mukaan, lauleskelin mennessäni ja ohitin ensimmäiset juomapaikat. Ajattelin, että jos haluan ennätykseni, on painettava noin 5,40 min/km vauhtia, mutta katselin kelloa hyvin vähän.

Puolivälissä ohitin maalipaikan ja olo oli edelleen kevyt, mutta tiesin, että taistelu on vasta edessä. 12 km:n kohdalla näin taas veljeni perheen ja oman perheeni. Mietin, että edelleen hymyilyttää ja askel kevyt, ihanaa.

Suurin ”en jaksa enää”-hetki tuli 17 km:n kohdalla. Yhtäkkiä jalat alkavat painaa ja neljä kilometriä tuntui todella pitkältä matkalta. Minulla oli vauhtikarkkeja mukana ja otin siinä kohdassa ensimmäisen ja viimeisen karkin – en huomannut mitään vaikutusta kyllä, mutta ehkä sokeri jotain buustaa. Toisaalta siinä kohdassa maali jo suorastaan näkyy järven yli. Tein pääni sisällä taistelua – jaksat kyllä, se on nyt mielestä kiinni. En katsellut kelloa, juoksin vain sitä vauhtia mitä kykenin. Ohittuani 20 km:n kyltin katselin, että pieni kiristys ja ennätys on siinä. Mutta kun ei kiihtynyt, ei kiihtynyt. Maalin tulin tasan kahdessa tunnissa, 56 sekuntia ennätyksestäni jääden. Oman Garminini mukaan vauhtini oli 5,41min/km, virallisen mittauksen mukaan 5,45min/km. Aika ero, mutta eipä tämä nyt haitannut.

Se oli nimittäin täysin yli odotusten suoritus. Vielä aamulla olin ajatellut, etten kykene juoksemaan ollenkaan. Mutta koska olen suht periksiantamaton, päätin, että yritän. Ja sitten kurvasin lähes ennätysajassa maaliin. Oli todella todella hyvä fiilis. Ja ensi kertaa ikinä lähes koko matkankin aivan todella iloinen mieli ja hoilottelin ääneen monet biisit.

Puolimaratonille valmistautuminen

Aina minulle sanotaan, että jos vaihtelisin treenejäni enemmän, saisin paremman tuloksen. Jos tekisin vetoja ja ja ja… Viikonloppuna mietin, etten ole yhtään ohjelmien noudattaja, en yhtään rutiini-ihminen vaan täysin fiilisliikkuja. Jos sillä pääsee pariin tuntiin puolikkaan niin hyvä. Ei minulla ole motivaatiota noudattaa ohjelmia tai yrittää kiristää paria minuuttia pois. Siihen vaikuttavat niin monet asiat. Elämän kuormittavuus, miten lepo ja tankkaus onnistuu, onko terveenä ja niin edespäin.

Minä juoksin syyskuun alussa 73 km reilun viikon sisään ja erityisesti panostin viimeiset viikot raudan syömiseen. Join paljon, join urheilujuomaa, otin rautaa vatsakivusta huolimatta. Olin aika väsynyt kaikesta muusta, mutta sain viimeiset yöt nukuttua suht hyvin ennen kisaa.

Minulle jäi todella voittajafiilis, yllätin itsenikin. Maaliin tulin hymyssä suin hyvissä fiiliksissä. Jyväskylässä juokseminen on kyllä parasta! Olen sitä mieltä, että teki sitä mitä tahansa, on pääasia, että tekee asiaa itselleen, ei vertaile ja saa siitä hyvän fiiliksen. Pääasia, että liikkuu, liikkui sitten juosten, uiden, pyörällä, kävellen, miten vain. Hyvän fiiliksen mukaan!

Kyllä itsensä voittaminen ja se, ettei anna periksi on ihanaa. Nyt olisi jo hinku juoksulenkille, mutta vähän ankkamainen askel vielä. Ehkä verryttelen tänään kävelylenkin muodossa!

Jyväskylään olisi ollut niin kivaa jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi ehdimme nähdä mummoa ja anoppia ja minun lapsuudenperhettäni kisan lomassa.

Onko muita Finlandissa olleita ruudun takana? Ja olihan viikonloppuna monia muitakin juoksukisoja! Iloista alkanutta viikkoa! Ja kiitos palautteista somessa, minulle merkitsee todella paljon aina kun joku kertoo, että olen innostanut hänet liikkumaan. Jee!