Itkettävän hyvää teatteria

*liput esityksiin saatu

Viime vuonna sain kokea upeita teatterielämyksiä, joista mieleen jäi erityisesti Anastasia ja sen mieletön puvustus. Toisaalta, kaikki ne esitykset jäivät mieleen ja olivat toinen toistaan upeampia. Syksyn kokemuksista kirjoitin tänne, nuo esitykset pyörivät edelleen. Muutaman viikon kuluttua äitini vie esikoiseni joululahjaksi katsomaan Anastasiaa, saa nähdä mitä hän esityksestä tuumaa.

Katrinan matkassa Ahvenanmaalla

Jos oli viime vuosi hieno Tampereen teatteritarjonnassa, niin Työväen Teatteri räjäytti pankin heti alkuvuodesta näytelmällään Katrina. Sen ensi-ilta oli viime viikolla ja en muista itkeneeni niin paljon teatterissa ikinä. Katrina kosketti syvästi. Ja kaikki meni taas niin nappiin työryhmällä. Ennen esitystä pääsin jo ajatuksissani Ahvenanmaalle, niin hieno lavastus oli. Siellä oikein tunsi meren tuulahduksen katsellessaan askeettista mökkiä.

Katrina oli aikanaan Sally Salmisen käännetyin suomalainen kirja heti Sinuhe egyptiläisen jälkeen. Salminen oli itse lähtöisin Ahvenanmaalta ja hän kuvaa niin yhteisön hyviä kuin nurjiakin puolia.

Katrina muuttaa miehen perässä Ahvenanmaalle, mutta koska mies on merimies, on hän pitkiä aikoja poissa. Lapsia syntyy ja Katrinan on taisteltava paikastaan yhteisössä. Seuraa kyllä löytyisi miehen ollessa merillä. On traagisia kohtaloita, on ystävyyttä ja rakkautta. Jonna Järnefelt tulkitsee Katrinan elämän nuoresta vaimosta aina vanhuuteen asti täydellisen upeasti. Hän on näytelmän ehdoton tähti, jota on ilo seurata. Lapsinäyttelijät ihastuttavat ja saavat kyyneleet silmiin. Ylipäätään koko työtiimi on tehnyt upeaa työtä. Myös laulut koskettavat sisintä!

Bongasin muuten, että keväälle myydään pakettia, jossa pääsee nauttimaan Katrina-esityksestä ja matkaamaan Ahvenanmaalle teatterin maisemiin! Aika ihana ajatus, joka olisi kivaa kokea! Tämä vinkkinä, jos et ole bongannut matkaa vielä.

Pienen hauen pyydystys – mitä tästä tulisi ajatella?

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys oli aikamoinen tapaus kirjana. Siitä tehtiin uusia painoksia ja sitä sai kirjastosta jonottaa. Kaikki tuntuivat lukevan sen. Minä myös muiden joukossa. En tiennyt mitä odottaa ja ehkä odotin liikaakin, sillä luin kirjan aivan huuli pyöreänä. Se meinasi olla vähän liian pitkäveteinen itselleni, enkä tiennyt mitä ajatella peijooneista, näkistä ja lappilaisista loitsuista.

Niinpä meninkin mielenkiinnolla katsomaan kirjasta tehtyä näytelmää. Miten tuo kaikki saadaan teatterilavalle? Miten näytelmä aukeaa? Kellariteatterissa esitettävä näytelmä sopii paikkaan täydellisesti, sillä Kellariteatterin tunnelma on jotenkin mystinen ja näyttelijät tulevat hyvin lähelle siellä. Siinä missä kirja oli varsinkin alussa minusta pitkäveteinen, ei näytelmä ollut. Siinä hypättiin suoraan asiaan ja Lappiin.

Elina Ylijaako palaa kotimaisemiinsa Lappiin aina kerran vuodessa ja hänen on saatava ongittua hauki, jotta kirous ei veisi häneltä henkeä. Toimintaa estää suolla asuva näkki ja peijooni syö nakkisopat tuvassa. Homman keskelle tulee etelästä naispoliisi, jota pohjoisen ihmiset karttavat. Syö varmaan hunajamarinoitua kanaleikkelettä, he toteavat.

Pienen hauen pyydystyksen dramatisointi on valtavan onnistunut. Aivan sujuvasti tuodaan fantasia lavalle, näkki on sinitukkainen nykyaikainen ja omahyväinen otus. Nukketeatteri kulkee rinnalla loistavasti ja näyttelijät tekevät valtavan hyvää työtä. Teos naurattaa, se koskettaa ja samalla se hämmentää. Ville Seivon esittämä seonnut kunnanjohtaja (kunnanjohtajan sisälle meni hattara, siis kyllä, hattara) naurattaa yleisöä ihan tosissaan.

Kuuntelin muita salista poistujia ja ainakin kuulin sanat ”hervottoman hauska” ja että ”aukesi vaikkei ole lukenut kirjaa”.

En tiedä mitä muut ajattelivat, mutta itselleni noitahattu päässä esiintyvät pohjoisen ihmiset vs. nahkatakkiset eteläsuomalaiset pisti hieman silmään. Se ei hypännyt kirjasta niin esille kuin näytelmästä, että stereotypiat kulttuureista on nostettu näin äärimmilleen esiin. Mutta tästä varmasti voi olla montaa mieltä ja olisi kivaa kuulla muiden mielipiteitä!

Jos kirja oli myös sinun mielestäsi vähän hämmentävä, niin on esityskin. Mutta siihen on täydellisesti napattu parhaat palat kirjasta ja luotu niin hyvin tunnelmaa, että suolla vaeltavat sielut suorastaan ahdistavat, niin todellisia ne ovat.

Aikamoinen aloitus teatterivuodelle 2023! Onko suunnitelmissa mennä katsomaan jompi kumpi näistä näytelmistä tai näitkö jo?

Murhamysteeri vei mennessään

Kylläpä oli eilen hauska ilta! Jo pari kuukautta sitten ostin liput Murhamysteerin, josta en kyllä ottanut millään tavalla etukäteen selvää. Murhamysteeri ja se, että esitys on K16 kuulosti jännittävältä. Varasin ajoissa lapsenvahdin illalle kysyttyäni, kiinnostaako miestä lähteä ja eilen suuntasimme kohti Tuulensuun Palatsia vailla mitään tietämystä, mikä on Murhamysteeri.

Aivohoksottimet käyttöön

Tuulensuun Palatsihan on aivan ihana paikkana ja miljöönä. Siellä pöytä on varattuna nimellä ja tarjoilija saattaa pöytään. Tällaisesta tulee niin ihanan arvokas olo! Meillä oli ihan mahtipöytä hyvin lähellä lavaa ja takana oleva seinä toi jotenkin sellaisen intiimin tunteen, saimme jutella hyvin rauhassa. Esitys täytyy ostaa ruoan kanssa ja juomat tarjoilija tulee kysymään pöydästä.

Kaikista pöydistä löytyivät vihot, joissa oli vihjeitä ja epäiltyjen murhaajien profiilit. Kun esitys alkoi, tuli aluksi olo, että apua, tietoa tulee aivan liikaa! Vihjeitä ja tarinoita oli hurjan paljon ja mietimme molemmat, miten tämän tietomäärän ehtii käydä läpi. Mies ihmetteli, kun aloin kynä sauhuten kirjoittaa vinkkejä ylös alusta asti. Toimittajaluonne sekä dekkareiden rakastaja. Innostuin välittömästi. Jännitti, pärjääkö hommassa kaksin, kun puhe oli neljän hengen joukkueista. Koko ajan sai olla aistit herkkinä ja imeä tietoa, eli esitys on hyvin erilainen verrattuna perinteiseen teatteriin. Ei pääse muuten tylsistymään!

Ruoka Tuulensuun Palatsissa

Esityksessä oli neljä kohtausta ja aina kun tuli tauko, oli aika jutella, lukea vihjeitä ja… syödä. Touhusimme niin tosissamme murhaajan perässä, että hyvä kun muistimme syödä! Ruoka jätti kyllä jälleen toivomisen varaa, valitettavasti. Siitä ei kerrottu kuin ”kasvis” tai ”liha” ja pääruokani oli uunikasviksia, fetaa ja rucolaa. Jäi nälkä. Mies sanoi lihan olleen niin kuivaa, että oli vaikeuksia. Todella harmi, sillä viimeksikin vähän harmittelimme Tuulensuussa ruokaa. Palvelu oli kyllä ystävällistä, mutta olisin mielelläni kuullut ruoasta enemmänkin.

Mutta! Takaisin mysteeriin! Loimme vaikka mitä teorioita ja olimme välillä aivan varmoja vastauksestamme. Lopussa tulleen vihjeen myötä käänsimme kelkkamme ja 6 minuuttia ennen loppua saimme kirjoitettua teorian ylös ja olimme valinneet syyllisen. Ja oikein meni! Jes! Minusta tätä oli itse asiassa todella kivaa ratkoa kaksin, olimme jo nytkin pariin otteeseen eri mieltä. Olisiko isommalla porukalla hankalaa päästä yhteen lopputulokseen?

Mene ja tiedä, mutta sen tiedän, että meillä oli todella kiva ilta. Tykkäsin paljon enemmän kuin perinteisestä teatteriesityksestä ja olimme aivan tosissamme koko ajan. Murhamysteeri järjestetään vielä ensi viikolla (ja sen voi tilata erikseen porukoille, kurkkaa lisää täältä). Suosittelemme!

Kadonneen maun metsästys ja upea Tuulensuun Palatsi

*liput saatu

Keskiviikkoilta oli Tampereella sateisen harmaa, kun kävelin kohti Hämeenkadulla sijaitsevaa Tuulensuun Palatsia. Vuonna 1929 valmistunut talo on jo ulospäin loistelias ja arvokas, mutta ihan henkäisin ihastutuksesta, kun astuin sisälle. 21 vuotta Tampereella ja ensimmäinen kerta koko paikassa! Paikassa on toiminut elokuvateatteri aina vuoteen 1991 asti ja nykyään siellä on erilaisia tapahtumia tai paikan voi vuokrata omaan käyttöönsä. Piti ottaa vessaselfiekin, kun vessakin oli niin hieno! Kuvattavaa riittäisi loputtomiin. Täältä näet, mitä kaikkea ohjelmassa on luvassa, laitoin itselleni kalenteriin tuon 11.12. olevan leffabrunssin, minkä haluaisin kokea.

Show & Dinner – Kadonneen maun metsästys

Minulle oli myös aivan uusi kokemus tämä show & dinner-setti, jonka saimme keskiviikkona kokea. Ensi-iltansa sai Kadonneen maun metsästys-näytelmä, jossa loistavat Satu Silvo, Anna Hanski sekä Veeti Kallio. Luulin, että ruokailu tapahtuu esityksen aikana, mutta esitys taukosikin aina syömisen ajaksi ja valoja laitettiin enemmän päälle. Todella kiva näin, pystyi keskittymään molempiin, sekä syömiseen että esitykseen. Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti siitä, mitä tapahtuu, kun kokki menettää makunsa. Entä miten jatkaa eteenpäin, jos on mennyt maku ihan kaikesta elämässä? Laulujen siivin käydään niin Italiassa kuin lapsuuden muistoissa ja laulut kertovat ruokamuistoista. Myös ateriassa on huomioitu laulujen sanat. Oma suosikkini oli parsaövereistä kertova kappale.

Vedetään parsaöverit, varsia maan alta.
Parsaöverit, keväältä maistuvalta.

Esitys soljui kivasti eteenpäin ja ruokailuille oli jätetty mielestäni juuri sopvasti aikaa. Kun laulu taukosi, aukesivat ovet ja tarjoilijat astuivat lautasien kanssa sisään. Erittäin täydellisesti ajoitettu näytelmän sekä keittiön toiminta. Paikan hovimestari Tapio ansaitsee myös erityiskiitoksen, hän oli aivan fantastisen ihana ihminen ja pitää kyllä asiakkaista huolta! Ylipäätään Palatsin henkilökunta oli kyllä äärettömän ystävällistä sekä palvelualtista.

Illallinen Tuulensuun Palatsissa

Illallinen sisälsi kaksi kokin tervehdystä (pidän salaisuutena mitä olivat, mutta oikeasti kyllä yllätti!) sekä kolmen ruokalajin menun. Söin itse kasvismenun, jossa alkuruokana oli blini, pääruokana baba ganoush eli munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja salaattijuustoa. Jälkiruoka oli se isoin juttu, joka vei minut lapsuusmuistoisin. Tarjolla oli Charlotte-leivos ja maku oli hyvin samanlainen, kuin äitini tekemässä. Hän teki joskus 1990-luvulla tuon leivoksen (tai kakku se enemminkin oli) joulupöydän jälkkäriksi. Muistan hyvin vahvasti, miten hyvää se oli ja miten taitava äitini mielestäni oli, kun tuollaisen teki. Kuvakin kakusta isäni sen taustalla on piirtynyt vahvasti mieleeni. Maistelin siis jälkiruokaa äitiä ajatellen!

Blini oli minusta vähän liian rasvainen, mutta pääruoka erinomaisen maukas. Annoskoot olivat myös kohdillaan! Valittavana on kasvisvaihtoehdon lisäksi ahventa tai häränrintaa.

Konsepti oli valtavan kiva ja mielelläni menisin kyllä uudelleenkin tällaiseen dinner & show-esitykseen. Tarjolla olisi lokakuussa Murhamysteeri tällä samalla kaavalla, se täytyy myös laittaa kalenteriin.

Oletko itse käynyt Tuulensuun Palatsissa? Paikka oikein tihkuu vanhan ajan glamouria! Muuten, tämä esitys pyörii tänään ja huomenna ja seuraavan kerran marraskuussa, eli jos sinulla viikonloppuna vapaata, kannattaa lähteä kohti Palatsia!

Ja kiitos seurasta jälleen Marina!