Hulinaa ja juhlameikkiä

Täällä ollaan taas! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan valtavan täysiä ja vaatineet aivan täydellistä keskittymistä. Vapaa-ajalla on ollut tietenkin pakko päästä lautailemaan ja ensi viikolla jatketaan taas synttärijuttuja. Tällä kertaa tiedossa sekä kuuskymppiset että 1-vuotisbileet.

Uusia töitä helmikuulle

Tammikuussa ahdisti hirveästi työmäärän vähyys ja päätin hakea myös jotain osa-aikaista palkkatyötä yrittäjyyden rinnalle. Samalla, kun sain osa-aikaisen palkkatyön, sain myös uusia asiakkaita yrityspuolella. Lisäksi kirjoitin juuri ensimmäisen artikkelin lehteen, mihin en ole ennen kirjoittanut. Tämähän on vain positiivinen ongelma, mutta sanotaanko, etten ole pariin viikkoon kärsinyt tekemisen puutteesta.

Palkkatyössä täytyy tietenkin oppia hirveästi uutta. Ihmiset nimet, tavat, työntekosysteemit, työajat… Uuden tiedon määrä on suuri. Uusien yrityspuolen asiakkaiden kohdalla tarvitsee myös varata enemmän tunteja, sillä aiheet ovat entuudestaan vieraita ja materiaaliin tutustumiseenkin tulee varata aikaa. Toki myös haastatteluaikojen sopiminen on erilaista, kun tälläkin viikolla neljä päivää olen muissa töissä. Mutta uskon, että saan kombon pyörimään! Lisäksi jokaisessa paikassa on omat laskutussysteeminsä, jos en voi suoraan omasta laskutusjärjestelmästäni laittaa laskua. Kaikki vie aikaa ja kalenteri on täynnä ties mitä ihme merkintöjä, ettei pääsisi mikään unohtumaan.

Nopeasti tulleen juttupyynnön sain onneksi toteutettua viikonloppuna. Minusta ei usein ole väliä, minä päivänä sitä yrittäjänä tekee töitä, jos se vain sopii ns. perheen rytmiin. Ainoa ongelma oli, että minulla ei ollut autoa viikonloppuna ja haastattelupaikkaan oli pitkä matka. Katsoin reittioppaasta, että bussi menee kerran tunnissa perille asti ja olin mielestäni ajoissa pysäkillä. No, pysäkki jo näkyi, kun bussi huristi ohi kuutisen minuuttia etuajassa täysin tyhjänä. Hetken hepuloinnin jälkeen soitto naapureille, joilta sain auton lainaan ja pääsin perille. Palasin nöyrien kiitosten, tulppaanien ja suklaiden kera kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta on tässä aika monta lankaa mitkä pitää käsissä.

Juhlameikki Stockmannilla

Tämä oli siis vain tällainen pikainen ”täällä ollaan” tervehdys niille, jotka eivät seuraa Instagrammin puolella. Kun aikaa vapautuu, rustailen taas lisää blogijuttuja, en varmasti katoa blogimaailmasta, en!

Kuvina on muutamat ottamani selfiet illasta, kun kävin Stockamannilla juhlameikissä. Sain lahjakortin meikkiin viime vuonna ja voimassaolopäivä lähestyi. Mitään juhlia ei ollut tiedossa, joten päätin varata ajan ennen Aikakoneen keikkaa ennen. Kivaahan se on nähdä, mitä ammattilainen loihtii. Koska olin menossa suht hämärään tilaan, pyysin tummaa meikkiä.

Meikin teki Stockmannilla Veera. Hän kyseli hyvinkin tarkkaan mistä pidän. Kerroin, että väriä saa olla, mitään tummaa huulipunaa ei ja… Siinäpä se. En koskaan ole tehnyt mitään kulmilleni (no nyppinyt toki), joten niiden meikkaaminen tuntuu vähän oudolta. Silmämeikistä tykkäsin, mutta kommentit olivat monenlaisia. Moni Instassa kehui, bussissa minusta tuntui, että moni muu töistä palaava tuijotti ja kuopus sanoi äidin olevan pelottavan näköinen. Myös Instassa sain kommentin, että olen nätimpi normaalisti.

Älyttömän hauskaa kokeilla kaikenlaista näyttää erilaiselta kuin normaalisti, minä kyllä tykkäsin! Ja Stockmannilla otettiin tosi hyvin huomioon se, meikkaatko normaalisti, haluatko väriä ja Veera kyseli meikin edetessä, että eihän ole liikaa. Eli voin kyllä kokemuksena suositella.

Juuri kun olimme valmiita, joku nainen pysähtyi ihastelemaan lopputulosta ja haki hyllyjen välistä tyttärensä ihastelemaan. ”Katso minkälaisen meikin teki, minäkin varaa, ei voi olla omat ripset kyllä nuo!”. Hymyilytti. Oli ne, lisäripset saa muuten 12 euron lisämaksusta.

Tämä oli 40 vuodessa muistaakseni kolmas kerta ammattilaisen meikissä. Ensimmäinen oli häissä, toinen ollessani mallina muotinäytöksessä ja nyt… Ihanaa olla kyllä laitettavana!

Mitä teille kuuluu ruudun toisella puolen? Oletko itse usein käynyt meikattavana?

*lahjakortti juhlameikkiin saatu

Joululoma takana ja arki startattu

Vähän on saanut täällä hakea arkirytmiä loman jälkeen, onko muilla sama ongelma? Kahdeksaksi koululle tarpominen tuntui ihan hurjalta maanantaiaamuna, kun oli pari viikkoa viettänyt maailman hitaimpia aamuja. Lasten harrastuksetkin alkoivat vauhdilla ja tajusin, että eväsvarastomme ovat vähän huonot. Esikoinen tarvitsee siis eväät aamuisin matkaansa neljänä arkipäivänä viidestä. Kahdeksalta koululla etsin jotain ihmistä avaamaan lapsen luokan ovea, sillä kirjat jäivät sinne joululoman alkaessa ja kevätlukukausi alkoi eri rakennuksessa kieliopiskelulla. Kirja saatiin tunnille, eväslaatikko täytetty ja niin edespäin, eli tästä se lähtee taas!

Joululoma 2022-23

Lomalle ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia. Tavoitteena oli levätä, urheilla, tyhjentää kuopuksen kaapista liian pienet vaatteet ja siivota oma vaatekaappi. Kaikki muut hommat toteutuivat, paitsi tuo viimeinen. Huomenna vien vaatteita myyntiin Relovelle, joten viimeistään tänään on käytävä sen kaapin kimppuun! Mitään niin kamalaa ette varmasti ole nähnytkään, kuin minun vaatekaappini, joten hommaa piisaa.

Hitaita aamuja tuli vietettyä ja lähes joka yö nukuin 9-10 tuntia. Sen osalta meni nappiin. Hektisen loppuvuoden jälkeen ei ollut mitään parempaa kuin nukkua ja miettiä aamulla, että minkä yhden jutun tänään tekisi. Katselin dokkareita, lapset leikkivät, kävin salilla, hiihtämässä ja juoksemassa, kävimme lautailemassa ja luistelemassa. Lasten kaveri yökyläili, lapset yökyläilivät. Teimme vuorokauden Helsingin reissun. Mies oli normaalisti töissä, eli senkään takia en ihan hirveästi ympännyt ohjelmaa. Toinen menoa jarruttava oli lasten nuha, pari päivää meni tuijotellessa Disney-leffoja, jossa olen kyllä erittäin hyvä! Zootropolis on vaan ihan ykkösleffa, sanoisin!

Huomasin kyllä, miten uupunut olin. Niin kauan, kun painaa tukka putkella en jotenkaan huomaa väsymystä, mutta pysähtyessä se kolahti. Vaikka nukuin pitkään ja sikeästi, aamuisin oli silti vähän vaikeuksia nousta. Tuli hyvään saumaan kyllä saada lepoa!

Parasta oli tehdä asioita aina eri kokoonpanoilla. Olimme viikonloppuna kolmisin lautailemassa kuopuksen yökyläillessä. Olin kuopuksen kanssa kaksin hotellissa, esikoisen kanssa kaksin katsomassa Lumikuningatarta jne. Se aina vähän muuttaa dynamiikkaa, kun ollaan eri kokoonpanoilla ja lapset arvostavat sitä kovasti.

Vuosi 2023

Vuosi on startannut aikamoisella lumipyryllä ja tuiskuista on tässä omassa yrittäjyydessäkin. Nyt pari ensimmäistä päivää on mennyt töitä etsiessä. Tiedän, että aiemminkin on ollut tällaisia suvantovaiheita ja sitten töitä on kuitenkin riittänyt. Silti, kun tietoa tulevasta ei ole ja kalenteri huutaa tyhjyttään, se kyllä ahdistaa. Kovasti kävin eilen Työkkärinkin sivuja läpi, täytyy vain olla aktiivinen ja toivoa, että kyllä se vielä tärppää.

Ja usein saa vinkkauksia työpaikoista myös mm. IG:n yksityisviesteissä, kiitos niistä! Kaikkea saa kyllä vinkata ja ehdottaa, otan ilolla vinkit vastaan. Kirjoitushommia, sisällöntuotantoa, oikolukuja, asiakaspalveluhommia, tiedotteen tekemisiä, somehommia… Täällä ollaan intoa täynnä valmiina hommiin!

Aloitetaan vuosi Matkamessuarvonnalla, eli laitan huomenissa pari lippua arvontaan Facebookin sekä Instagramin (@optimismiakatja) puolella. Olkaa siis kuulolla, jos ensi viikon Matkamessut ovat suunnitelmissa!

Millä fiiliksin teillä on lähdetty uuteen vuoteen tai vietetty joululomaa?

Marrasuutisia

Ihanaa pakkaspäivää jokaiselle! Otsikon pitäisi olla oikeastaan marraskuulumisia, mutta kuulumiset niin käytetty otsikko, että vetäisin uutisten puolelle. Otimme ensi kertaa varmaan kuukausiin muutaman asukuvan, sillä tämä kuvissa näkyvä asu on suorastaan liimautunut päälleni. Se on lämmin, mukava ja siinä on sopivasti väriä harmaaseen keliin.

Uusia töitä joulukuulle

Kuulumispostauksia tulee kirjoiteltua nykyään todella harvoin, se on vähän sitä mennyttä blogiaikaa. Tiedän, että siellä ruudun takana on kuitenkin monia, jotka eivät seuraa päivittäistä hönöilyäni Instagrammissa, joten silloin tällöin ehkä tällainenkin postaus paikallaan.

Yrittäjän elämä on töiden kannalta aikamoista ylä- ja alamäkeä ja edelleen olen tilanteessa, jossa hetkessä saattavat muuttua seuraavan viikon suunnitelmat täysin. Lokakuussa töitä riitti hyvin ja iloitsin siitä, että ne olivat niin vaihtelevia. Oli todella erilaisia lehtijuttuja, olin päivittämässä ison yrityksen somea messuilla ja tein joitakin someyhteistöitä. Kaikki haastoivat eri tavalla ja mieli pysyi virkeänä. Marraskuu tulikin sitten vastaan pelottavan hiljaisena työrintamaa ajatellen. Olen keskittynyt tekemään niitä töitä, mitkä olivat tiedossa ja samalla tehnyt myyntiä. Jo syyskuussa hain jouluun liittyvä myyjän paikkaa, josta oli haastattelu viime viikolla ja alkuviikosta sain tietää, että paikka on minun. Todella kivaa!

Koska pesti liittyy jouluun, se on ymmärrettävästi lyhytaikainen. Uskon silti, että jos jokaisen kohdalleen osuvan työtehtävän tekee hyvin, se saattaa poikia jatkossa jotain. Tuttavuudet, kontaktit ja verkostoituminen ovat ehdottoman tärkeä asia yksinyrittäjälle!

Työ on tärkeä myös sen takia, että energiakriisi ja säästöt osuvat myös freelancereihin. Ihmiset säästävät kaikesta, mikä ei ole pakollista ja lehtitilaukset ovat yksi sellainen asia. Yritykset säästävät markkinoinnista. Tuntuu toivottomalta, että koronasta on sitkuteltu eteenpäin ja taas käy näin. Toisaalta, kun katsoo miten käy tutuille hieronta- yms. yrittäjille, oma tilanne on vielä hyvä. Tuntuu todella pahalta monen puolesta, tilanne on monella tapaa vaikea tällä hetkellä.

Marraskuu – paras liikuntakuukausi

Ajattelin, että jos on hiljaisempaa pari viikkoa, käytetään se sitten järkevästi. Sain aikaiseksi käydä verikokeessa ja hyvä etten tuolilta pudonnut – vaikka mahani ei kestä rautaa, olivat sekä hemoglobiini että ferritiinit nousseet kesästä! Ihan mahtava juttu!

Marraskuu on myös yksi parhaita liikuntakuukausia mielestäni. Vesisade ja liukkaus innostavat menemään enemmän jumppiin ja lauhat marraskuiset päivät saivat minut juoksemaan pitkästä aikaa yli 40 kilometriä viikossa. Pimeät yöt saavat minut nukkumaan paremmin kuin kesällä ja herääminen on helpompaa. Hämyiset aamut joulukuusen valojen äärellä ovat ihania!

Tiedän, että moni inhoaa tätä kuuta, minusta tämä on yksi parhaita. Kesällä on jotenkin hirveä hätä nauttia niistä vähistä hyvistä keleistä, ehtiä tekemään se ja tämä ja tuo kesään liittyvä asia. Marraskuussa voi nautiskella hämystä, lukea kirjoja ja nauttia vielä lumettomista juoksukeleistä. Eilen olivat jo sillat aika jäässä juostessa, sieltä se talvikin tulee.

Vielä muuten tuosta takista, jonka Kööpenhaminasta kotiutin. Se on äärettömän pehmeä. Jos haen se päällä kuopuksen eskarista, ovat kaverit tulleet silittelemään minua. Kävellessäni esikoisen kanssa partiosta kotiin, hän hieroi naamaansa hihaani. Ihmettelin, mitä teet, hän vastasi, että takki on niin valtavan pehmeä. Ja lämmin lisäksi, mahtava löytö!


mekko NOSHWOMEN/ kengät VAMSKO/ neuletakki VILA/ takki PALM & THILLER/ korvikset MR PHOTO (tulossa myyntiin ensi viikolla)

Miltä marraskuu sinusta tuntuu? Ihanaa vai ihan hirveää? Vai jotain siitä väliltä? Hyvää loppuviikkoa kaikille!

P.S. Päivän ilahduttavin kommentti tuli esikoiseltani tänä aamuna. Maa oli hennosti valkoinen ja pakkasta pari astetta, kun hän lähti kouluun. ”Näyttääpä tosi kivalta, varmaan teemme tänäänkin kavereiden kanssa koulussa lumienkeleitä”. Ihana asenne, olin samaa mieltä.