Kumma on makujen iloa ja olohuonemaista mukavuutta

Ihan ensimmäisenä haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä teitä edellisen postauksen kommenteista! Ette arvaakaan, miten paljon ne ilahduttivat ja motivoivat pitämään tätä hommaa yllä! Kiitos! Arvonta on suoritettu ja palkinto postitettu, päivitin voittajan tuohon edelliseen postaukseen.

Nyt haluaisin kuitenkin palata viikonloppuun, joka oli ihan huikea! En tiedä miten kiittää kaikkia asianomaisia, oli vain niin kivaa. Perjantaina olimme kuuntelemassa Aikakonetta ja Movetronia mieheni kanssa, lauantaina suuntasimme Helsinkiin 1-vuotisjuhliin. Sieltä palatessamme menimme ex tempore syömään Huurteeseen ja sunnuntaina saimme brunssivieraita kotiin. Iltapäivästä tein jotain jännää – menimme naapurien naisten kanssa pakohuoneeseen, joka on yhden naapurin itsensä kehittämä. Ei siis ole mitenkään myynnissä yleisesti, vaikka kyllä pitäisi olla! Halusin kuitenkin suositella teille Kummaa, jossa kävimme vielä syömässä pakohuoneen jälkeen.

Kumma Bar & Street Kitchen

Suuntasimme siis Hallituskadulle ja sieltä löytyvään Kumma Bar & Street Kitcheniin. Sunnuntain alkuilta oli ihana aika kävellä ravintolaan, tilaa ja rauhaa löytyi! Heti ensimmäisenä pisti silmään, miten ystävällisesti meidät otettiin vastaan ja ohjattiin pöytään. Sillä on iso merkitys fiilikseen.

Kumma on täynnä hauskoja yksityiskohtia ja niitä tutkiessa sekä kuvaillessa menee tovi aikaa. Potkukelkkoja katossa, levyistä tehtyjä torneja, suksetkin seinällä ovat. Kannattaa kiinnittää huomiota sisustukseen! Meidän pöydässämme ollut maalaus sai aikaiseksi myös paljon keskustelua. Värien käyttö oli myös huikean ihanaa! Myös drinkit ovat hyvin kehuttuja somessa, ne jäivät nyt meiltä testaamatta. Sen sijaan ruokapuoli sai kehuja ihan jokaiselta!

Streetfoodia Tampereen ytimessä

Kumma on maailman katukeittiöitä, cocktailbaareja, sekä pienpanimoita sujuvasti yhdistelevä gastroclub keskellä kaupungin sykettä. Ravintolassa on ainutlaatuinen urbaani tunnelma ja lämmin olohuonemainen tunnelma hullun sisustuksen ja taiteellisen tunnelman kera. Ruoka on viritettyä katuruokaa eri puolilta maailmaa yhdistettynä rentoon musiikkiin ja hyvään palveluun. 

Sanoisin, että tuo teksti, joka on Kumman nettisivuilla pitää hyvinkin paikkansa. Olohuonemainen tunnelma ja hullu sisustus – kyllä. Katuruokaa ja rentoa musaa – kyllä. Ruokalista on ihanan erilainen ja sitä lukiessa kuluu tovi jos toinenkin. On hampparia, bao bunseja, lihaa ja ihan todella monta kasvisvaihtoehtoa tarjolla.

Seurueemme päätyi yhteen hamppariin (kommentti oli erittäin hyvää!), yhteen Katsu Pikachuun (sieniä, kvinoaa, munakoisoa), yhteen Meat festiin ja itse otin pari eri alkupalaa. Brunssi alla vaikutti valintaan ja olin lukenut kehuja Kumman Pimientos de padroneista. Ja paljon niitä olikin! Maissien kanssa syömäni yrttimajoneesi sekä paprikoiden kanssa ollut Muhammardippi oli täydellistä!

Kummassa viihtyy iltaa istumassa pieniä herkkuja syöden tai voi käydä nopeammalla illallisella. Se on ehdottomasti paikka, johon voisi unohtua pitkäksi aikaa ja nurkan takana olevissa pöydissä on vähän omassa maailmassaan, täysin irti kaupungin hulinasta.

Lämmin suositus siis Kummalle, varmasti tykkäät!

Tavara-asemalla tavataan!

Tampere on ollut viime vuosina valtavasti kasvava ja kehittyvä kaupunki. Rantatunneli, ratikka, Nokia Areena… Mitä kaikkea onkaan muuttunut! Tammikuussa ovensa aukaisi yksi erittäin mielenkiintoinen uutuus, jonka kohtalo oli pitkään tapetilla, nimittäin Tavara-asema. Siellä järjestetään muun muassa upeita konsertteja sekä teemabileitä. Pääsin tutustumaan paikkaan kutsuvierasavajaisissa, joissa lavan otti ensimmäisenä haltuun Pauli Hanhiniemi. Ensi viikolla tämä ysärifani suuntaa kuuntelemaan Aikakonetta ja Movetronea paikalle ja helmikuussa olisi tarjolla myös K40-disco, joka kutkuttelisi!

Tavara-aseman historia

Tavara-asema rakennettiin Tammelaan jo vuonna 1907. Sen käyttö lakkasi, kun uusi tavara-asema avattiin Viinikkaan ja vanha jäi tyhjilleen. Pitkään on saatu lehdestä lukea taistelua siitä, puretaanko tavara-asema vai ei. Se sumputti liikennettä, joten moni oli purkamisen kannalla ja moni myös suojelemisen kannalla. Lopulta rakennusta siirrettin n. 28 metriä muutama vuosi sitten. Se oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa siirretty tiilirakennus. Talo pitää sisällään muun muassa sotahistoriaa ja väri on palautettu vihreästä alkuperäiseksi maitokahvin väriseksi. Sisään astuessaan ei voi kyllä kokea niin sanotusti historian havinaa, paikka on laitettu täysin uusiksi ja moderniksi.


Janicakin löytyi avajaisista.

Tavara-aseman uusi ilme

Tykkäsin uudesta keikkapaikasta todella paljon. Vaikeaa toki sanoa, miten se toimii todellisessa keikkatungoksessa, sillä avajaisissa oli vielä väljää. Mutta verrattuna esimerkiksi perinteiseen Pakkahuoneeseen, tilat olivat väljät, ilmavat ja parvi ihan huippujuttu minusta. Sekä ylhäältä että alhaalta löytyy vessat sekä baari ja yläkerrasta näkee mainiosti keikan (ainakin, jos tarpeeksi ajoissa saapuu varaamaan paikan). Kaiteeseen on tehty myös juomateline, kiva idea sekin! Narikassa olleet tuolit ja yläkerrasta löytyvät sohvat tekivät sellaisen viimeisen silauksen paikkaan.

Tavara-asema on raikas, ilmava ja sijainniltaan hyvässä kohdassa. Se henki kutsuvaa ja kodikasta fiilistä. Unisex-vessoista löytynyt kylttikin teki vielä osansa fiilikseen – kaikki ovat tervetulleita ja täällä ei syrjitä.

Mielenkiinnolla odotan ensi viikon keikkaa ja sitä, miten paikka toimii täydempänä. Ovatko portaat yläkertaan esimerkiksi tukossa vai vetävätkö hyvin?

Upeaa, että kiistelty rakennus on säilytetty ja saatu uuteen käyttöön! Oletko jo vieraillut paikassa tai keikkareissu suunnitteilla?

Täydellinen makumaailma ja tunnelma – Bistro Apaja

”Olette tulleet ravintolaan”, meitä tervehti matalaääninen herrasmies, kun avasimme oven Huhtimäenkadun sisäpihalla eräänä iltana. ”Niin oli tarkoituskin”, vastasimme. Samalla ovesta pihalle luikahti Rauha-koira ja häselsimme eteisessä ”hui saiko se päästä ulos?”. Sai se. Edessämme seisoi elämäni leppoisin ja rauhallisin tarjoilija ja kaikki arkihuolet jäivät tuon oven sulkeutuessa takanamme.

Olin pitkään halunnut nähdä, millainen on vuosi sitten perustettu Apaja-ravintola. Sinne ei ihan vahingossa eksy, sillä se sijaitsee todellakin kerrostalon sisäpihalla Juhannuskylässä, eli ei aivan ydinkeskustassa, eikä näkyvillä. Mutta sana on kiirinyt puskaradiossa ja somessa, lehtijuttujakin Apajasta on tehty. Väkeä on riittänyt ja pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä!

Turvallista samppanjaa

Apajan omistajat, eli  Juuso Ahvenainen sekä Tuomas Norri ovat tehneet ravintolan kerrostalon piharakennukseen. Yli 100-vuotiaassa rakennuksessa on toiminut muun muassa pyykkitupa aiemmin. Ahvenainen toteutti remontin pitkälti omin käsin. Apajan sisustus ja tunnelma ovat hyvin kodikkaita ja valaistus suhteellisen hämärä. Vilkuilin jopa muiden asiakkaiden jalkoihin – kuuluuko täällä ottaa kengät pois? Kyllä muillakin näyttivät olevan jalassa. Istuimme alas tarjoilijan kysyessä ”haluatteko samppanjaa, tämä on… ja turvallista”. Unohdin jo muut adjektiivit, mutta turvallinen kuulosti niin täydelliseltä tunnelmaan, että maistoimme Louis Nicaise-samppanjaa. Oli muuten turvallisen lisäksi ihan mielettömän hyvää.

Apaja on ollut käyntikohteena mielessä pitkään pääasiassa oman somekuplani ansiosta, moni on siellä käynyt, mutta viimeisen sysäyksen antoi EATFinland Tampere-kirja. Se oli loppuvuodesta alessa ja hommasin meille kirjan. Sillä saa siis alen tietyistä ravintoloista vähintään kahden syödessä. Kannattaa kurkata lisää täältä.

Elämäni parhaita sieniä

Turvallisen samppanjan jälkeen suuntasimme ikkunapöytään istumaan ja aloittamaan pitkää makumatkaa. Ruoka on ehdottomasti fine dining-tasoa ja menu tarkasti mietitty. Ahvenaisella on kokemusta mm. Michelin-tason ravintoloista.

Apajan yksi erikoisuuksista on se, ettei pöytään tuoda listaa tai luetella hintoja. Netissä on nähtävissä menu, joka vaihtuu taas parin viikon kuluttua, mutta nähtävillä on vain pääruoka-aineet, ei se, miten ne tulevat ja mitä kaikkea muuta lautaselta löytyy. Koska itse en syönyt menussa olevaa hirveä tai villisikaa, olikin täysi arvoitus, mitä saisin tilalle.

Menun aloittaa sipulikeitto, jonka jälkeen saamme eteemme kuhaa ja maa-artisokkaa. Molemmat annokset erinomaisia. Kuha oli suoraan Pyhäjärvestä pyydettyä ammattikalastaja Pekka Rintaman toimesta, eli lähiruokaa parhaimmillaan.

Seuraavaksi vuorossa oli hirvi, jonka tilalla minulla oli sieniä. Punakaaliin käärityt portobellot quornin kanssa olivat aivan ihastuttava makukombo! Lisänä lautasella oli paahdettua porkkanaa, lehtikaalta, aroniamarjageeliä ja toistakin sientä. Tämä oli yksi suosikeistani!

Väliin tuli yllätyksenä välijäätelö, eli mustajuurijäätelö paahdetulla mustajuurella.

Jatkoimme villisialla sekä minä ehkä elämäni parhaalla sieniannoksella. Mietin, kuinka tarkkaan kerron ja kuvaan annokset, sillä yksi parhaista asioistahan tällaisissa ravintoloissa on se yllätysmomentti. Toisaalta menu vaihtuu jo helmikuun alussa, eli… Elämäni parhaat sienet kuvaavat ehkä aika hyvin pääruokaa.

Välijuomana oli lämmintä juomaa, joka sisälsi veriappelsiinia, ruusuvettä sekä korealaista puerhteetä. Sanoisinko, että vähintäänkin jännittävää!

Ainoa, mikä ei itselleni uponnut menusta, oli jälkiruoka. Se oli aika suuri ja hurjan makea pistaasi-appelsiinirouhekakku. Toisaalta en ylipäätään ole jälkiruokien ystävä, eli ehkä olen väärä ihminen sitä arvioimaan.

Viinit olivat myös erinomaisia ja tunnelmaa ei pysty kuvailemaan, se täytyy kokea. Vaikka paikka on suht pieni, siellä uppoutui jotenkin täysin omaan seuralaiseensa ja akustiikka antoi siihen myös mahdollisuuden. Äänet eivät kaikuneet ja rakastin hämyistä tunnelmaa. Myös esimerkiksi lautasten rouheus oli piste i:in päälle!

Varaa myös aikaa, kolme tuntia vierähti vauhdilla täällä!

Ihan täydellinen ilta ja voin suurella lämmöllä suositella kaikille! Onko EATFinlandin kirjat olleet itselläsi testissä? Tai oletko käynyt jo Apajassa?