Meille on saapunut postitse muistamisia, ilahduin valtavasti mm. Curious-Nooran lähettämästä paketista kuin muistakin korteista ja onnitteluista. Pitkäperjantaina naapuri toi meille vielä lämpöisen leivän, joka sai minut ihan kyyneliin. Leipä syötiin hetkessä ja naapuriin lähetettiin lämpimät kiitokset. Illalla kun kuuntelin ristiäiskutsuihin kirjoittamaani biisiä itkeä vollotin meikit poskille – aika juoksee niin äkkiä, hän täytti jo viikon, esikoiseni tuntuu hurjan isolta tytöltä, voitaisiinko me nyt vaan elää näitä aikoja uudelleen ja uudelleen? Onni on todellakin tässä ja nyt.
Vieraille tehtiin täälläkin tuota someherkku-Mariannejuustokakkua, joka hyppi vastaan sekä facebookissa että Instassa. Helppo ja hyvä ohje, omaani laitoin päälle Oreo-keksejä Mariannen sijaan. Kannattaa testata!
Pääsiäisellä tulee jatkossakin olemaan erityinen merkitys elämässäni. Mietin varmasti vielä vanhana mummonakin suklaamunia syödessäni, kuinka sain pääsiäisenä tutustua molempiin tyttäriini. Yritän tallentaa niin kovalevylleni kuin kameraan näitä ainutlaatuisia, kerran elämässä-hetkiä. Ristiäispäiväkin on painatettu kutsuihin ja tiedättekö milloin niitä vietetään – kyllä, samana viikonloppuna kuin esikoisella. Elämäni murmelina jatkuu. ;)
Täällä siis mennään vieläkin ”hieman” hattarassa, kuten ehkä tekstistä huomaatte. Kuinka oma pääsiäisesi on sujunut, onko siellä syntynyt somehittikakkua?
Synnytys, hotelli, kotiutuminen… Ensifiiliksiä!
En aio toisellakaan kerralla kirjoittaa mitään yksityiskohtaista kuvausta, vaan yleisesti totean, että homma meni nappiin. Kaksi tuntia kalvojen puhkaisusta hän oli maailmassa ja omat epätoivon hetkeni lyhyet. Esikoista väännettiin 20h eli kymmenkertainen aika. Vitsailin miehelle, etteivät edes ripsivärit ehtineet levitä, siinäpä Maybelline-mainos! :D Onnenkyyneleet eivät kyllä ole missään niin aitoja ja poukkoa syvältä sydämestä kuin synnytyssalissa. Siinä hän nyt on!
Esikoisen kohdalla hommasta jäi hieman ikävä maku paljolti henkilökunnan takia. Emme myöskään mahtuneet osastolle synnytyksen jälkeen ja vauvan kanssa pyörin riskiraskauksien osastolla, jossa ei ole edes vessoja ja suihkuja huoneessa. Kiire vaivasi hoitajia ja olisin kaivannut apua kun olin ensikertalaisena liikenteessä. Lisäksi pää oli sekaisin, sillä elämänmuutos oli suuri ja kaikki imetyksestä vaipanvaihtoon hepreaa.
Tämän toisen kohdalla kävelin saliin sovitusti ja mies totesi että tuolla jo pienet vaatteet odottavat. Olo oli ihan absurdi, kohtako niihin puetaan pikkuneitiä? Jännitin niin että unohdin hengittää. Lopulta homman vauhdikkuus taisi yllättää kaikki ja henkilökunta oli tällä kertaa aivan ihanaa ja ymmärtäväistä. Istuimme salissa hetkeä myöhemmin ihmetellen, että kävipä nopeasti ja ihastelimme uusinta perheenjäsentä, joka näytti niin hämmästyttävän identtiseltä siskonsa kanssa, että kutsuin häntä isosiskon nimelläkin päivää myöhemmin.
Olin toivonut, että yleisten vessojen ja 1960-luvun osaston sijaan pääsisimme tällä kertaa potilashotelliin ja toiveemme toteutui. Rullasimme kätilön kanssa tunneleita pitkin synnäriltä hotelliin työnnellen kärryissä 5 tuntia vanhaa vauvaa. Ja se hotelli, se oli mahtava! Potilashotellissa on 13 huonetta synnyttäneille ja huoneet ovat todellakin ihan hotellihuoneita ja vielä uudehkoja sellaisia. Oma vessa hoitopöytineen, parisänky, televisio ja huippuhyvää ruokaa. Oli hieman eri fiilis alkaa tutustua uuteen perheenjäseneen hotellissa kuin sairaalan osastolla viimeksi. Hoitajat ovat paikalla aina, mutta eivät tule huoneeseen vaan heidän luona käydään. Hotellissa oli ihanaa isovanhempien ja isosiskonkin vierailla ja tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen. Jotenkin henkilökunnastakin huokui parempi fiilis ja yhteishenki vai kuvittelinko? Lausun siis suuret kiitokset potilashotellille ja kiitän hyvästä ruoasta ja fiiliksestä!
Oma oloni oli muutenkin aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut ja onnellinen. Niin pitkään pelkäsin tuleeko hän ennakkoon, kuinka kaikessa käy ja olin lopussa jatkuvien supisteluiden vuoksi todella kipeä. Siinä hän oli täydellisenä maailmassa, saimme tutustua toisiimme rauhassa hotellissa ja isosisko pääsi tutustumaan vihdoin odotettuun prinsessaan. Onni ja helpotus oli niin suurta, että se ihan kupli ulos rinnasta. Itkeskelin itsekseni onnenkyyneleitä hotellissa joka välissä. Imetys ja muut vauvajutut tuntuivat luonnollisemmilta toisella kerralla eikä elämänmuutos niin hurjalta. Kotiin tullessa meinasi pukata paniikkia kuinka tämä lähtee sujumaan, mutta tutustutaan rauhassa päivä kerrallaan toisiimme ja opetellaan elämää neljän hengen poppoona. Hetken saan hengähtää kun mies on isyysvapailla, mutta saas nähdä miten me tytöt sitten pärjätään keskenämme!
Se koko raskauden vaivannut pelko, ongelmat ja lopun kipuilu vaihtui aurinkoisena iltapäivänä suureen onneen, kauniiseen prinsessaan, kahden tyttären äitiyteen, onnitteluihin ja kukkakimppuihin. Se pelko sairaalaa ja kaikkea kohtaan vaihtui erittäin positiiviseksi kokemukseksi niin sairaalasta kuin hotellista. Ihanaan ja ystävälliseen kätilöopiskelijaan. Tänään kaupassa vieraat ihmiset onnittelivat nyytistä ja minä hymyilin tyhmän onnellisena. Me tehtiin se! <3 Katsokaa me ollaan nelihenkinen perhe hei! Mitä minä tein ansaitakseni tämän onnen?
Kiitän tuhannesti kaikista onnitteluista Instagrammin puolella, joka on pysynyt enemmän ajan tasalla kuin blogi. Kiitän myötäelämisestä odotuksessa. Nyt haluaisin tallentaa tästä vauva-arjesta joka ikisen sekuntin, joka ikisen tuoksun, joka ikisen hetken kun siskokset tutustuvat. Kiitollisena otan vastaan myös kiukut ja mustasukkaisuudet, sillä onni on nyt tässä. Perheessäni. <3
Tässäpä teille hieman hattaraa hormonihuuruiselta äidiltä, joka totuttelee taas yövalvomisiin. Ihanaa tiistain jatkoa jokaiselle!
Waiting for you (+arvontamuistutus!)
Ensimmäistä lasta odottaessa oli kyllä aivan pyörällä päästään sen kanssa, mitä hankintoja lasta varten tulisi tehdä. Olin ajoissa liikenteessä ja etsin käytettynä kaikki vaunuista haluamaani Stokken Sleepi-pinnasänkyyn ja väitän säästäneeni pitkän siivun tällä työllä. Toista varten tallessa ovat kaukalot (sekin löytyi käytettynä), pinnikset, hoitotasot, ammeet ja vaunut, joten tarvitseeko sitä ylipäätään mitään uutta?
Koska isot jutut ovat valmiiksi olleet koossa, olen tässä odotuksessa hurahtanut pikkuvaatteisiin. En kolme vuotta sitten ollut ikinä käynyt esimerkiksi Lindexin lastenvaateosastoilla, enkä kuullut merkeistä Newbie, Pomp de Lux, Next jne. En ollut ikinä ostanut mitään fb-kirpparilta. Kolmessa vuodessa lastenvaateosastot ja fb-kirpparit ovat tulleet tutuiksi ja olen hurahtanut pikkuvaatteisiin. Jos hän yllättää loppumetreillä olemalla poika, niin on hyvin pinkkiin puettu poika sitten. ;) Voiko tyttövauvan pukea kuin hempsukoihin väreihin? Itselleni ei sininen, vihreä ja ruskea uppoa, joten pinkki, lila, keltainen ja muut hempeät värit vaan valikoituvat matkaan. Olin laittanut reilulla kädellä esikoisen vaatteitakin eteenpäin ja säästelin vain ehdottomia lemppareitani, joten tämä hurahdus on ihan perusteltua, eikö? Sen sijaan myssyjä, villasukkia ja tumppuja meillä on hurja määrä, sillä mummoni ahkeroi niitä esikoiselle läjän ja kun esikoinen oli 2kk vanha, lämpötila ulkona oli +27. Eli emme ehtineet todellakaan kaikkia käyttää ja koska ne ovat mummoni tekemiä, en niitä halua laittaa eteenpäinkään. Ihan varma en ole mitä teen puolikkaalla tyllihameella joka on matkalla meille kirpparilta, se on siis tarkoitettu pötköttävän vauvan kuvaukseen. Mutta kun tässä makoillessa on liikaa aikaa jajaja…
Yhden hankinnan halusin tehdä, mitä moni on kehunut ja esikoinenkin viihtyi tässä esim. kylässä testattaessa. Tämä hankinta on Baby Balance-sitteri, jonka eteen tein tosissani töitä. Halusin tämänkin käytettynä hommata ja näitä on todella paljon huuto.netissä sekä tori.fissa, mutta suurin osa on väriltään ruskeita. Halusin itse ehdottomasti mustan järkevään hintaan ja yhtään edullisemmat tuntuivat menevän heti, sain todella monta ”myyty” vastausta. Lopulta työni palkittiin ja sain täydellisen siistissä kunnossa olevan sitterin 50 eurolla (hintalappu paketissa on 130 euroa uudelle, en tiedä mikä on tämän hetkinen uuden hinta). Tyytyväinen olin hankintaani!
Esikoisella ihan paras pullo oli tämä Ainu MAM anti-colic tuttipullo, joka oli lopulta ainoa pullo mitä käytettiin. Esikoisen versio oli loppuunkulutettu ja pois heitetty, joten hommasin tuplapakkauksen uusia. Vaikka ensimmäinenkin oli täysimetyksessä, hän joi pumpattua maitoa poissaollessani ja myöhemmin korviketta sekä tavallista maitoa. Tästä pullosta maito tuli esim. iltaisin todella hitaasti ja se toimi iltaisin rauhottajana unille, kun hän oli jo päälle vuoden. NUKin tutit toimivat parhaiten ekan suuhun (tämäkin oli todella tarkkaa, erehdypä antamaan vääränmallinen tutti!) ja nyt hommasin myös pari Aventin pimeässä loistavaa tuttia. Katsotaan onko tulokas edes tutin syöjä!
Kysymysmerkiksi jää, tarvitsemmeko jonkin sortin sisaruskärryjä vai pärjäämmekö esim. seisomalaudalla, mutta ajattelin katsoa tätä vasta jälkikäteen tilanteen mukaan.
Tällä viikolla räpsäsimme myös odotusajan kuvat, mutta ehkä aidoin odotuskuva on tässä.
Luulin miehen kuvaavan minua kun katselin sairaalan ikkunasta ulos, mutta hän oli kuvannut vain mahan, jota hermostuneena koko ajan kokeilin ja silittelin tuossa keinutuolissa. Sairaalaan vaatteet, pysähtynyt aika, laidasta laitaan seilaavat tunteet ja luminen maisema ovat kaikki tiivistettynä tähän kuvaan. Odotuksesta tuli todellakin odotusta. Kun kurkkasin kotona kuvia kamerasta, pääsi yllättäen itku tämän kohdalla. Me odotamme sinua pieni. <3
Mitä hankintoja itse olet tehnyt tokalle tai sitä seuraavalle vauvalle?
Hei, vielä huomiseen asti on aikaa osallistua hiuksiin liittyvään arvontaan, kipinkapin sinne jos et ole mukana!
*Swaddle up-kapalopussi saatu blogin kautta