Avainsana-arkisto: uhana design

Kesätöitä ja kesähelmiä

17.6.2023
Vastaa

Huh hellettä! Enpä muista milloin olisin Suomessa näin hikoillut viimeksi. Sinällään rakastan hellettä, mutta kyllä se vähän laiskaksi tekee ja juoksulenkit on tehtävä myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Myös huonommat raudat huomaa heti, kun mennään helteen puolelle, kuumuus ahdistaa enemmän, jos raudat ovat huonot. On aika eri keli, kuin mitä olen Facebookiin päivittänyt yhdeksän vuotta sitten – silloin olimme Särkänniemessä räntäsateessa! Oletko itse viileiden vai kuumien kelien ystävä?

Kesän alun helmiä

Kesä on alkanut vauhdilla (miten minusta tuntuu, että sanon tämä joka postauksessa!). Ylöjärven kesäkumppanuus on ollut todella kiva kesätyö. Lapset olivat puolestaan viikon ajan seurakunnan päiväleirillä, josta saivat uusia ystäviä. Meillä kävi jo uusi kaveri leikkimässäkin. Aivan mahtavia kesämuistoja tällaiset.

Me pääsimme ensimmäiselle kesän livekeikalle viikko sitten, kun matkasimme Onnibussilla Seinäjoelle Offspringin keikalle. Air bnb-majoittajamme oli huikean mukava ja kuskasi meitä keskustaan, saunallinen paritalo mukava ja ilmakin suosi. Itse bändi oli hyvässä vedossa ja mies kehui, että solisti Dexter oli paljon pirteämpi kuin keikalla, jonka mies koki vuonna 2019. Yleisö ei ollut suuren suuri ja se mahdollisti sen, että keikalla pääsi lähes lavan eteen. Yksi teiniaikojeni suosikkibändejä, jonka näin nyt ensi kertaa (ja ehkä viimeistä?) livenä! Oletko itse päässyt jo kesäkeikalle?

Tälläkin viikolla oli niin kivoja töitä itselläni, kuin lapsilla menoja partioleiristä luokkakaverin yökyläsynttäreihin. Kesä on mennyt jotenkin hurjaa vauhtia ja tuntuu hassulta, että ensi viikolla on jo keskikesän juhla.

Kesän bucket list

Aikanani tein eräänlaisia ”nämä asiat on pakko tehdä kesällä”-listoja. Nykyään ne asiat tulee yleensä tehtyä automaattisesti. Tulee grillailtua pihalla, käytyä torilounaalla, uitua, pakastettua mansikat ja niin edelleen. Nyt on ollut sen verran hoppu, että moni asia tekemättä ja toki siihen vaikuttaa hurjan kylmä kesäkuun alku. Ei ole laitettu uima-allasta pihaan vieläkään, ei käyty torilounaalla, enkä ole edes uikkarissa ollut vielä! Toisaalta on ostettu torilta mansikoita, Ylöjärven kesätyön myötä käyty Seitsemisessä retkeilemässä, mikä oli ihanaa. Olen öljynnyt terassin, on tehty keikkareissu, on ollut leirejä ja tytöillä mummilareissu. Kaikkea kivaa on siis ehditty.

Vähän terveyshuoliakin on ollut koko perheessä, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki kääntyy parhain päin ja lääkekuurit toimivat. Itse jännäsin patologin lausuntoa poistetusta luomestani, mutta sekin tuli viikko sitten. Ei ollut huolta siitä tapauksesta.

Sellainen kesän alku meidän perheessä! Nyt on tarkoituksena lomailla ensi viikko. Miehellä ja lapsilla se on täysin loma, itse vähensin töitä suht minimiin, jotta pystyn puuhaamaan heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Nukuin todella sikeästi viime yön, tuntui siltä, että hengähdys tuli paikalleen.


paita ja korvikset UHANA DESIGN/ housut SELECTED FEMME/ tennarit ADIDAS/ takki NOISY MAY/ laukku PALMROTH

Tämä paita lähti matkaani Uhanan aamiaistilaisuudesta, joka oli viikko sitten. Vettä vihmoi taivaalta ja oli todella kylmä, kuka uskoisi nyt? Ihastuin täysillä tuohon valkoiseen pitsipaitaan, jota voi pitää monella tapaa. Minusta sen kuvio muistutti syreeneja! Uhanan liikkeessä Tampereen Verkatehtaankadulla on Archive-osasto, jossa on second hand ja sample-kappaleita. Tämäkin paita karsiutui kesän mallistosta, mutta samplet myynnissä vain liikkeessä!

Miten itselläsi on lähtenyt kesä käyntiin, oletko päässyt lomailemaan? Iloista viikonlopun jatkoa kaikille!

Rukan reissu keskeytyi, kun karanteeninakki napsahti

23.3.2021
2

Te monet olettekin asian huomanneet jo Instagrammissa, kuinka kävi meidän todella hartaasti odotetun talviloman. Kun varasimme lomaa vuodenvaihteessa, näytti jo siltä, että tilanne helpottaisi kevään mittaan ja rokotuksetkin pyörivät. En olisi arvannut, kuinka homma taas maaliskuussa eskaloituu. Koimme silti, että turvallisesti on mahdollista matkustaa, omin eväin ja puskapissoin, kohteessa omalla porukalla ja omassa majoituksessa. Nämä väliviikot hiihtolomien ja pääsiäisen välissä ovat vielä huomattavasti hiljaisempia väkimäärältään. Viime viikolla aina kun avasin Instagrammin tuntui joku uusi perhe olevan karanteenissa. Niin Porissa, Tampereella kuin Helsingissä nökötettiin karanteenissa ja mietin kuinkakohan meidän käy. Otin esikoisen pois ip-kerhosta, koska siellä pyörii useammalta luokalta oppilaita yhdessä ja lopulta otin myös kuopuksen kotiin päikystä. Stressasi päästää lasta kouluun mutta eihän sille mitään voinut.

Matka Rukalle alkoi ja keskeytyi

Perjantaina starttasimme auton kohti Jyväskylää ja oikeasti mietin, että on sekin mahdollista, että pääsemme perille ja tulee karanteeniviesti. Ei siis ollut tiedossa mitään altistumisia, mutta jännitin silti. Menimme perjantaina yöksi tyhjään mummilaan Jyväskylässä ja heräsimme kaikki ilman kelloa jo kuuden jälkeen lauantaiaamuna into piukeana odottavasta talvilomasta. Lapset söivät rahkoja aamuhämärässä ja minä meikkailin, kun huomasin että kello 6.30 tuli sähköposti. Lauantaiaamuna. Avasin sen ja näin, että se on ilmoitus rehtorin lähettämästä Wilma-viestistä. Tuohon aikaan lauantaiaamuna. Siinäkö se nyt on, mitä jännitin ja pelkäsin.

Avasimme viestin ja siinähän se seisoi ”olet määrätty karanteeniin, tämä on viranomaispäätös”. Haukoimme hetken happea, molemmat lapset alkoivat itkeä ja vanhempiakin harmitti. Kiire kohti rinteitä loppui siihen, keitimme teetä ja kahvia, istuimme tyhjässä mummilassa ja olo oli suhteellisen epätodellinen. Ensimmäinen karanteenimme ja alkoi samana päivänä kuin loma? Tilanteesta, kun et hetkellisesti itsekään tiedä miten toimia ja lapset alkavat itkeä tuli etäisesti mieleen se hetki, kun mieheni katkaisi kätensä Kreetalla. Näin lasten itkevän ja samalla olin aivan kauhuissani mikä miehelle tuli ja miten nyt toimin.

Ei siinä auttanut kuin ottaa luuri käteen ja soitella Rukalle, että ei olla tulossa. Aloimme pyöritellä voisiko mies siirtää talvilomaansa ja olla sitten lomaviikon etätöissä normaalisti. Esimiehensä vastasi kello 9 aamulla, että sopii, saa siirtää lomansa ja palata töihin. Valtava kiitollisuus meni kyllä kehon läpi siinä vaiheessa. Painoimme mummilan oven kiinni ja starttasimme auton pohjoisen sijaan takaisin kohti etelää.

Kyllähän sitä kiitteli, että viesti tavoitti Jyväskylässä meidät eikä Kuusamossa. Mikä matka olisi ollut ajettavana tyhjän takia. Ja kiittelimme myös sitä, ettemme olleet nähneet ketään, eli ei tarvinnut stressata sitäkään. Mies ei olisi viestiä huomannut, sillä lukee Wilmaa vain koneelta ja kone oli kiinni jo loman vuoksi. Minulle tulevat Wilmasta ilmoitukset puhelimeen, joten huomasin viestin sitten heti. Kai joku ns.virallinenkin puhelu on joskus tulossa? Eipä tuolla väliä, mutta yllätyin että karanteenimääräys voi tulla näin Wilman kautta.

480 karanteenilasta Tampereella

Aamulehti tiesi kertoa, että karanteenissa on Tampereen kouluista tällä hetkellä 480 lasta. Se on todella iso määrä. Kohtalotovereita siis piisaa. Toivottavasti määrä on nyt tässä, eivätkä tartuntaketjut kasva. Meillä ei startannutkaan virallinen etäkoulu Teamsilla, vaan Wilmaan tulee tehtäviä. Meillähän sattui olemaan kaikki kirjat matkassa ja tämän viikon tehtävätkin jo kerrottuna, kun olimme anoneet lomaa. Aika paljon niitä tehtäviä muuten on, olisi siinä ollut lomallakin tekemistä!

Vaikka muu perhe saa elää normaalisti, päätimme nyt minimoida ihan kaikki kontaktit ja otimme myös päikkyläisen pois päiväkodista. Vaikka vasta kolme päivää on takana, kyllä molemmilla lapsilla tuli eilen itku ja ikävä kavereita. Onni, että todella monella ekaluokkalaisella on jo puhelin ja videopuhelut on keksitty!

Meillä on eletty uusintana viime maaliskuuta. Haettu ruokakassi, katsottu leffoja, leivottu kakkuja ja minä olen vähän lamaantunut. Kotona on kamala sotku, mutten ole jaksanut tarttua imuriin, kun mieli oli jo vähän lomalla. Ehkä se tästä! On laitettu pääsiäiskoristeet esiin ja kylvetty ohraa. Katsottu Yksin kotona 1 ja 2. Mitäs sitten keksisi?


paita ONLY/ housut UHANA DESIGN/ takki PBO/ kengät Prahasta

Tämän asun ehdin pukea lauantaiaamuna päälleni, ajattelin sen olevan mukava matkustusasu ja otamme sitten asukuvia jossain matkan varrella. Kuvat otettiin vesisateessa Tampereella sitten lopulta. Uhanan uuden kuosin nimi on osuvasti Better Days Are Coming ja siihen täytyy uskoa!

Kaikenmaailman puuhia saa ehdottaa tai jotain ulkoilujuttuja! Viime keväänä etsittiin mm. kartan kanssa kevään merkkejä ja bongailtiin nalleja Pispalassa, nallet ovat nyt ikkunoista jo kadonneet!

Syntymäpäivän mietteitä – meneekö elämä 7 vuoden sykleissä?

26.10.2020
4

Ihanaa uutta viikkoa ihmiset! Valoisampi aamu talviaikaan siirtymisen myötä, mutta hitsi miten pimeät illat, nyt alkaa olla se aika, kun on jo pimeää töiden jälkeen. Vitamiinit kehiin ja ”tulta päin” eli pimeyttä päin. Tänään on synttäripäiväni ja bileiden sijaan ollaan oltu synttäriviikonloppu perheen kesken, herkuteltu brunssilla, käyty kuopuksen kanssa kaksin leffassa ja avattu talviuintikausi. Hieman oli ihanaa!

Lauantaina lenkillä aloin miettiä tulevaa syntymäpäivää ja sitä mietettä, kun puhutaan, että elämä kulkee noin seitsemän vuoden sykleissä. Pitääkö se paikkansa? Miten oma elämäni on kulkenut noita syklejä ajatellen ja miltä näyttää nyt menossa oleva kuudes seitsemän vuoden syklini?

Muutto Helsingistä Jyväskylään ja kamala yläasteikä

0-7 vuotta: Ensimmäinen seitsemän vuoden jakso lapsuudessa oli hyvin onnellinen ja muistan ajan todella ihanana. Asuimme rivarissa Helsingissä ja lähes joka asunnossa oli lapsia. Oli pihajuhlia ja kavereita ja oli hyvin huoletonta lapsuutta. Isovanhemmat asuivat kaikki samassa kaupungissa, mikä oli sekin aivan ihanaa, heitä näki usein. Oli kivoja harrastuksia ja… No, kaikki oli enemmän kuin hyvin lapsuudessani.

7-14 vuotta: Olin juuri täyttänyt kuusi vuotta, kun muutimme Jyväskylään lokakuun lopulla vuonna 1988. Se oli yksinkertaisesti hirveää. Taakse jäi kaikki tuttu, Helsinkiin jäi mummo ja ukki, minun ja veljen kummit, ystävät, ihan kaikki. Muistan edelleen kun itku tuli lähdön hetkellä ja en osannut lapsena pukea sanoiksi sitä kamalaa möhkälettä mahassani. Jyväskylään muutti toinen mummo mukanamme, muuten emme tunteneet kaupungista ketään, kaikki tutut ympyrät jäivät ja elämä piti ns. aloittaa alusta ja alkaa etsiä ystäviä.

Yläasteikä oli pahinta aikaa ikinä, minua huoriteltiin päivittäin, vihasin käydä koulua Säynätsalossa, se tuntui jotenkin sisäänpäinkääntyneeltä paikalta, kun me tulimme kouluun muualta. Lintsailin, arvosanat laskivat, en halunnut millään mennä kouluun. Nukuin muka vahingossa pommiin useamman kerran ja toivoin olevani kipeä, jotta saisin jäädä kotiin. Minulla oli aamukampa ja päätin, etten enää ikinä mene kyseiseen paikkaan kun sieltä kerran pois pääsen.

Muutto Tampereelle, häät ja asuminen Thaimaassa

14-21 vuotta: Seuraavan syklin päätteeksi olin asunut pari vuotta Tampereella, jonne lähdin miehen perässä. Opiskelin yliopistossa, paistelin ahkerasti hamppareita ja asuimme lähes Tampereen keskustassa, voi että rakastin sitä asuntoa. Elämä siis oli todellakin muuttunut edellisestä seitsemästä vuodesta! Ihan näihin raameihin ei osu häät, olin 22-vuotias kun menimme naimisiin ja sukunimi vaihtui, mutta melkein mennään 7 vuoden syklissä!

21-28 vuotta: Seuraavan 7 vuoden jälkeen oli taas muutoksen paikka. Oli vuosi 2010 ja palasimme kolmen Thaimaa-vuoden jälkeen Suomeen. Muutimme pois Tampereen keskustasta ja otimme koiran. Siis todellakin elämä muuttui tuona syklinä paljon, paluu Suomeen, uusi koti ja koira!

Suomesta oli todella vaikeaa löytää paikkaansa. Ystäväpiirit olivat muuttuneet jonkin verran, kun oli elänyt useamman vuoden ihan eri ympyröissä. Oli hirveän yksinäinen olo, töitä ei tahtonut löytyä ja lämpöön oli järjetön ikävä, kun talvi alkoi. Lokakuussa (kaikki kiva tapahtuu aina lokakuussa!) aloitin työmarkkinatuella harjoittelun ja tuosta työpaikasta sain ystäviä, joiden kanssa ollaan edelleenkin yhteyksissä. Oli illanviettoja ja huikean kivoja työpäiviä, lähdettiin sillä porukalla mm. Skotlantiin minilomalle! Ihan mahtava poppoo, joka ”pelasti” sen ankeuden, mikä oli Suomeen palatesa.

Lapset ja perhe, talokriisi

28-35 vuotta: Ei osunut suoraan 7 vuoden kohdalle, mutta viides seitsemän vuoden sykli muutti elämäni lopullisesti, kun minusta tuli kahden tyttölapsen äiti. Olin elänyt pitkään luulossa, ettemme voi saada lapsia eikä minusta tule äitiä, joten piti aika paljon muuttaa ajattelutapaansa ja kasvaa henkisesti. Olin torjunut lapsiperhe-elämän ajattelemalla, että se on ihan kamalaa ja hirveää, sillä tavalla kai suojelin itseäni pettymykseltä, ettei minusta tulisi äitiä.

No, minusta tulikin äiti ja vielä kahdesti ja kun ensishokista oli selvitty, eihän sitä tarvinnut itselleen uskotella, että perhe-elämä olisi kivaa. Se oli parasta! Esikoisen vauvavuosi meni vähän ohi, kun jouduimme muuttelemaan edes takaisin, palkkaamaan asianajajan ja repimään kotimme auki, olin niin järjettömän väsynyt henkisesti ja fyysisesti ettei mitään tolkkua. Mutta niin siitä noustiin ja päästiin takaisin kotiin kesällä 2014. Joskus katkeruus nostaa päätään, muttei niin usein kuin ennen.


paita UHANA DESIGN/ hame TFNC/ takki PBO/ kengät DR.MARTENS/ korvikset MAANANTAIMALLI

Kuudes seitsenvuotinen

Nyt mennään siis elämän kuudetta seitsenvuotista jaksoa. Mietin juuri eräänä päivänä, että hirveän ihanaa kun se perhe jo on. Ettei tarvitse miettiä haluammeko lapsia, saammeko niitä tai mitään sellaista. Perhe on kasassa. Kamalimmat valvomisjaksot ovat takana, meillä kyllä valvottiin niin monta vuotta etten pysy enää laskuissa. Lapset ovat superihanassa iässä, tykkäävät vielä touhuta vanhempiensa kanssa, mutta enää ei tarvitse kipittää konttaavan lapsen perässä ja kytätä mitä hän panee seuraavaksi suuhunsa. Hirvittävän ihana vaihe lasten elämässä ja seuraan heidän kasvuaan suurella ilolla!

Tämä kuudes seitsenvuotinen jakso on tuonut tullessaan yrittäjyyden ja kaikkia meitä riivaavan pandemian, joka on taas aikamoinen mullistus ihan koko maapallolle. Silti olen kauhean utelias näkemään, mitä elämällä on tarjota, toivottavasti tällainen vaihe jatkuisi pitkään! Epävarmuutta lukuun ottamatta kaikki on nyt todella hyvin.

Sellaisia mietteitä synttäripäivään täti pinkiltä! Oletko itse miettinyt, tuleeko aina 7 vuoden välein joku elämänmullistus?