Miten nostaa rauta-arvoja? SiderAL ei aiheuta mahavaivoja!

*kaupallinen yhteistyö Sabora Pharma

Rauta, raudanpuute ja anemia. Aiheita, joista olette lukeneet blogistani paljon. Taistelusta anemiaa vastaan, erilaisten valmisteiden käyttämisestä ja lopulta päätymisestä rautainfuusioon. Valitettavasti rautainfuusio ei ole lopullinen ratkaisu, joka kantaisi läpi elämän, vaan minäkin olen jo tarvinnut rautalisää, jotten romahtaisi takaisin anemian puolelle. Rautainfuusion jälkeen rautavalmisteiden syönti on kielletty kahden kuukauden ajan, jonka jälkeen tutkitaan verikokeesta, kuinka infuusio vaikutti. Omassa tapauksessani toimi äärettömän hyvin esimerkiksi ferritiinin noustessa arvosta 10 arvoon 103. Hemoglobiini ponkaisi myös ylöspäin monta kymmentä yksikköä. Koska infuusio ei kuitenkaan ole riskitön toimenpide, yritän pitää nyt huolen siitä, että kerran kun ylös on anemiasta päästy, en valahtaisi noin pieniin arvoihin enää ikinä. Olenkin siis kesästä asti syönyt SiderALia kuureittain, eli en jatkuvasti, vaan esimerkiksi viikon kerrallaan. Ainoa rautavalmiste, jota vuosien jälkeen vatsani kestää, kerron teille vielä myöhemmin miksi. Monelle olen tätä tuotetta Instagrammissa suositellut ja olette siitä kiittäneet!

Mistä anemia johtuu ja mitkä ovat sen oireet?

Olemme kaikki yksilöitä ja syitä raudanpuutteeseen on valtavasti ja oirekirjokin on suuri. Eniten siitä kärsivät nuoret naiset, mutta yhtä lailla miehillä voi olla raudanpuutetta. Puhunkin nyt siis omasta kokemuksistani, omista puutokseen johtavista syistä (joista osa tietenkin vähän arvioita) sekä oireistani, joista olen aiemminkin kertonut.

Minun helmasyntini aneemiseksi päätymisessä (katsokaa, miksi sitä kirjoittaa näin, ihan kuin se olisi vain ja ainoastaan omaa syytä, että keho toimii näin) on muun muassa maitotuotteet, teen rakastaminen, punaisen lihan puuttuminen ruokavaliosta, runsaat kuukautiset sekä kestävyysurheilu. En saa välttämättä ravinnosta tarpeeksi rautaa ja jos saisinkin, sen imetymistä estää teen kofeiini tai maitotuotteet (juusto ja jogurtti ovat ykkösiä!). Kestävyysurheilu, etenkin juokseminen pilkkoo punasoluja mennessään ja rautaa vähenee kehosta. Olen yrittänyt miettiä monesti, etten syö tällä aterilla juustoa, juon teen vasta tunnin päästä tai otan rautavalmisteen vähintään kaksi tuntia ennen tai jälkeen syömisen. Usein ei vain jaksa miettiä ihan kaikkea. Että lenkkeileekö liikaa, söikö nyt väärän yhdistelmän ja ruoasta saatu rauta ei imeydy tai unohtaa ottaa rautavalmisteen illalla, kun yrittää saada väliä ruokailuun sen ottamisen kanssa.

Oireet? Minun pahimmat olivat jatkuva ahdistus ja paino rinnan päällä. Ehkä toisaalta väsymys, mutta ei sellainen väsymys, jonka voisi nukkua pois. Ahdistus johtui varmasti uupumisesta ja uupuminen siitä, että raudanpuute aiheutti valtavan pahan unettomuuden. Hiukset piti vuosi sitten leikata lyhyiksi, niistä jäi vain naru jäljelle. Pinna oli lyhyt (toki tämä on aikamoinen oravanpyörä: unettomuus, ahdistus, väsymys = lyhyt pinna ja kärsimättömyys). Stressinsietokyky oli olematon. Lenkillä maksimisyke laski entisestä noin 185 tasosta maksimissaan 167 tasolle. Sitten alkoi huipata ja tuli tukehtumisen tunne. Itketti usein ja paljon.

SiderAL – sukrosomiaalinen rauta ei rasita vatsaa

Viime vuonna löysin juuri vähän ennen pääsyäni infuusioon rautavalmisteen, SiderALin, joka on toisista valmisteista poiketen sukrosomiaalista rautaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on se, että sukrosomiaalaisen raudan Sucrosome® kestää vatsahappoja ja hajoaa imeydyttyään suolistosta. Se vähentää riskiä, että rauta joutuu suoraan kosketukseen limakalvojen kanssa ja aiheuttaa vatsavaivoja. Tämähän on monesti se suurin syy, ettei rautaa pysty syömään. Tai kuten itselläni, monet valmisteet lentävät ulos saman tien. En siis tiedä paljonko elimistö pystyy käyttämään siitä hyväkseen varsinkaan, jos en mieti tarkkaan syömisiäni samalla.

Mikä parasta, SiderALin kanssa ei tarvitse miettiä syömisiään, sillä se hajoaa vasta suolistossa, eikä näin ollen vatsassa olevat ruoat estä samalla tapaa sen imeytymistä. Se imeytyy tehokkaasti, eli siksi on vain 30mg rautaa sisältävä tuote. Monestihan käsketään syömään 100 mg tuotteita, mutta itse sain arvoni nousuun 20 mg mehulla. Se riippuu niin siitä, miten elimistö pystyy käyttämään rautavalmisteen hyväkseen, eli siksi tuo 30 mg päivässä jo toimii!

SiderAL Forte Ja SiderAL Folic – uudenlaiset rautavalmisteet

Olen aiemmin käyttänyt vain SiderAL Fortea, eli perinteistä kapselia. Lähinnä kuuriluontoisesti kerran kuussa kuukautisten aikaan. Viimeksi rauta-arvoni tarkistettiin elokuussa, eli noin 8 kuukautta infuusion jälkeen, kun kesällä söin jo lisärautaa ajoittain. Ne olivat suht samalla tasolla kuin keväällä, hemoglobiini oli tullut vähän alas, eli ihan heti en liikaa rautaa saa. Nyt kokeilin ensi kertaa SiderAL Folicia ja ihastuin! Valmiste on jauhe, jossa on raudan lisäksi mukana C-vitamiinia, foolihappoa, D-vitamiinia sekä B6- ja B12-vitamiinia. Raudan imeytymistä tehostaa nämä vitamiinit ja B12-vitamiini on tärkeä kasvissyöjille, kuten monesti rautalisäkin. Foolihappohan on perinteisesti aina mukana äitiysvitamiineissa, eli jauhe sopii täydellisesti odottaville äideille.

Ja mikä parasta! Esimerkiksi nestemäiset rautavalmisteet maistuvat suussa vielä pitkään ottamisen jälkeenkin. SiderAL Folic maistuu sitruunalle ja hulahtaa kerralla helposti alas, jos ei halua niellä kapseleita. Ja sen voi ottaa siinä fetasalaatin rinnalla, kun tuotteen imeytymistä eivät maitotuotteet haittaa. En ole huomannut minkäänlaista vaikutusta mahassani, joten ilolla jatkan erityisesti tämän jauhemaisen raudan käyttöä, uusi ihastus!

Myös mieheni söi viikon kuuri SiderAL Fortea lokakuussa. Hän ei kärsi raudanpuutteesta, mutta kävi luovuttamassa verta, joka tietenkin tyhjentää varastoja. Koska mieheni halusi pitää urheilusuorituksensa samalla tasolla, hän söi viikon kuurin rautaa ja teki sitten pyörällä taas testin, viikko luovutuksen jälkeen. Samalle tasolle oli päässyt tehoissaan, eli varmasti rautakuuri palautti voimia verenluovutuksen jälkeen ja mitään ei kuulemma huomannut mahassaan viikon aikana, hänkin on suhteellisen herkkävatsainen.

Tästä tuotteesta olen itse ja varmasti on moni muukin hyvin kiitollinen, joka on yrittänyt erilaisin valmistein nostaa hemoglobiinia ja/tai ferritiinejä. SiderAL on saatavilla apteekeista ja askelterapia.fi verkkokaupasta, jossa parhailla kolmen paketin tarjous. Verkkokaupassa on nyt tarjous, jos ostat kolme pakettia SiderALia (ei väliä onko kapseli vai jauhe), on yhteishinta 59,90 euroa (norm. 73,50).

Toivon niin, että kaikki saisivat apuja raudanpuutteeseen! Onko tämä tuote jo sinulle tuttu?

Mitali ja uusi ennätys Finlandia Marathonilla

Sykkeeni nousi, kädet tärisivät ja hiki alkoi valua, kun mieheni kyyditsi minua lauantaina kohti Lutakkoa. Rauhoitu yritin käskeä kehoani, mutta jännitys pyrki väkisin pintaan. Sanoin miehellekin, että minkä ihmeen takia jännitän, voin tuosta vain juosta kympin lenkin, miksi jännitän edessä olevaa varttimaratonia? Jokin näissä kisoissa aina on, että kun lappu on teipattu rintaan, sitä haluaa yrittää parhaansa ja toki ennätyksetkin on usein mielessä. Edessä olisi ensimmäinen kisani ilman anemiaa, josta olen kärsinyt yli 20 vuotta, vaikuttaisiko se asiaan?

Elämäni ensimmäinen varttimaratoni Finlandia Marathonilla

Edessä oli lauantaina siis elämäni ensimmäinen varttimaraton, eli 10,5 km Jyväskylän Finlandia Marathonissa. Naureskelin, että virallinen ennätyshän siitä tulee jos maaliin pääsen, sillä en ole ikinä juossut tällaista matkaa kisassa. Olin ilmoittautunut kympille, jonka piti olla Valon kymppi perjantai-iltana, jo pimeän koittaessa. Kiehtoi ajatus myöhäisestä juoksuajasta näin iltaihmisenä ja valaistu Jyväsjärvi siltoineen on todella kaunis. Mutta perjantailta peruttiin kaikki juoksumatkat ja tiivistettiin tapahtuma lauantaille koska… Tiedätte. Näin päädyin juoksemaan lauantaina kympin sijaan 10,5 kilometriä, sillä virallista kympin kisaa ei järjestetty ollenkaan.

Kesän treenit menivät reisille

Juoksin kesällä todella vähän. Minulla oli motivaatio ihmeen hukassa. Oli kipuja ekasta rokotteesta viikkotolkulla, oli kiire työrintamalla ja sitten oli liian kuuma (oikeasti olin vain ehkä laiska, kunhan selittelen). En ole koskaan noudattanut mitään juoksuohjelmaa ja tiesin, että kympin matkalle kannattaa tehdä vähän vetoja ja palautuksia, jos haluaa kiristää maksimit vauhtikestävyydestä. Näitä lisäsin elo-syyskuussa lenkeille, mutta aika viime tipassa. Olikohan niistä mitään hyötyä, siitä en osaa sanoa.

Finlandia marathonin kaikki matkat alkavat Finlandia-hymnillä ja oli todella vaikeaa pidätellä kyyneliä. Jokin siinä tilanteessa, jännityksessä, kotikaupungissa (kutsun Jyväskylää varmasti aina kotikaupungiksi) ja sävelessä on ihan liikaa. Startti pamahti ja lähdin juoksuun itku kurkussa, ekalla kilometrillä oli vaikeaa saada hyvin hengitettyä liikutukseltani.

Olin ajatellut, että realistinen kympin vauhtini olisi noin 55 minuuttia, eli pingottava olisi 5 min 30 sekuntia kilometrivauhtia. Tähän tähtäsin heti alusta alkaen, ettei loppuun jäisi kirittävää liikaa. Kilsat menivät kuta kuinkin alussa siihen, tuli 5,36 min kilometri, meni 5,20 kilometri. Kolmen-neljän kilometrin kohdalla kelloni sekosi ja kuulin muidenkin puhuvan tästä jälkikäteen. Mitkä voimat siellä Kuokkalan nurkilla saavat kellon heittämään noin? Satelliitit puuttuvat? Oma kelloni näytti vauhtia 4,40 min/kilometri ja heti perään 6,20min/kilometri. Edessä juossut mies tuntui pitävän todella hyvin 5,30 vauhtia, joten tässä vaiheessa päätin vain pitää etäisyyden häneen kohtuu samana ja kellokin alkoi taas näyttää järkevämpiä matkan edistyessä.

Oma ennätys ja täydellinen keli

En muista koskaan juosseeni näin täydellisessä kelissä Jyväsjärveä ympäri. Vaajakosken moottoritien nurkka on aina ollut suht tuulinen, nyt siellä ei yksikään korsi heilunut. Aivan tyyni keli. Täydellinen lämpö (takki meinasi olla kyllä liikaa), hyvin tilaa juosta. Olosuhteet olivat aivan täydelliset. Siellä Vaajakosken motarin nurkilla aloin innostua – enää pari kilometriä maaliin! JEE! Tämähän menee valtavan nopeasti verrattuna siihen, että yleensä juokse puolikasta. Tahti oli tuntunut hyvältä ja pystyin ohittamaan useamman selän parilla vikalla kilometrillä.

Adrenaliini tai endorfiini tai joku, joka aina iskee juostessa päälle sai minut villiintymään ja lauloin sitten ihan täysiä ääneen luureista tullutta Shakiran Try Everything-biisiä. Laitoin vielä uudestaankin tulemaan, sopi niin fiiliksiin.

I won’t give up
No, I won’t give in till I reach the end
And then I’ll start again
No, I won’t leave
I want to try everything
I want to try even though I could fail

Ylipäätään ääneen laulaminen saa minut juoksemaan kovemmin. 9 kilometrin kohdalla kuuntelin ehkä yhtä maailmankaikkeuden nolointa biisiä, E-roticia ja lauloin ääneen kovaa ”Fred come to bed” ohittaessani miespuolista juoksijaa. Vasta maalissa mietin pahimman sekopäisyyden (kokevatko muut tätä?) helpotettua, että hän kyllä varmasti kuuli, näytti juoksevan ilman musaa. Hetkellisesti melkein nolotti.

Kurvasin kympin väliaikapisteelle ajassa 54,10, mikä on selkeästi kovin kympin aika ja lähes minuutin tavoitetta parempi. Vitsi oli hyvä fiilis, vaikka viimeinen 500 metriä oli loputon. Olin vetänyt omalle tasolle aika maksimeissa. Maaliin kurvasin ajalla 57,06 ja loppumetreillä mies, joka tietää hyvin tasoni ja sen miten tiukassa minuutit ovat, huusi ”älyttömän kovaa”. Onnellisena tulin maaliin. Mielettömän ihana juoksu.

Sijoitus oli 46/149 maaliin tulleista naisista, joten kyllä siihen täytyy olla tyytyväinen näillä treeneillä. Happi riitti aivan eri tavalla nyt ei-aneemisena. Hetkellisesti mietin, että olin aika loppu yhden kiekan jälkeen ja tuttuni Pia painoi neljä samalla vauhdilla, että kehtaako tästä tuloksesta iloita. Mutta päätin iloita, Pian treenimäärät ja tavat ovat niin ammattimaiset, ettei voi vertailla. Hän veti muuten hurjan upeasti, lue täältä lisää!

Vaikka siellä omilla rajoilla mentäessä tuntuu monesti pahalta ja vaikka ehkä mutisin, etten juokse enää ikinä, taidan lähteä tästä lenkille. Muita lauantaina kisanneita? Miten itselläsi sujui? Mitali laitettu talteen samoin kuin hyvät muistot! Kiitos Finlandia Marathon jälleen kerran!

Hyvää synttäriä rakas harrastukseni!

Kyllähän se oli aamulla ensimmäisenä mielessä. Hymyilin, kun ajattelin mikä päivä tänään on ja minkä syntymäpäivä. Aatonaatto. Minun juoksuharrastukseni täyttää tänään tasan 4 vuotta!

Ensimmäisen virallisen juoksulenkkini, 8 kilometriä, juoksin mieheni kanssa kuopuksen vauvavuonna aatonaattona. Olin katsellut hänen harrastustaan ja jupissut, että kun tilaisuus tulee, että pääsemme kaksin juoksemaan, minäkin lähden. Ja aatonaattonahan se tuli, kun lapset jäivät mummilaan odottamaan lenkin ajaksi. Koska olen aina liikkunut, uskoin jaksavani juosta kunhan juoksen tarpeeksi hitaasti. Minkä verran, sitä en tiennyt. Miksi edes halusin juoksemaan, vihasin sitä! Tappavan tylsää ja aina menin liian kovaa mikä kostautui jos yritin ja… No, aatonaattona lähdettiin lenkille Jyväskylässä kuitenkin.


Aatonaatto 2016. Kiskaisin päälle jonkun iänvanhan koiranulkoilutustakin.

7 puolimaratonia, tuhansia kilometrejä

Seuraavan lenkin juoksin tammikuussa. Kolmannen kohdalla sanoin, että lähden kanssasi puolimaratonille ja ilmoittauduimme miehen kanssa Helsinki City Runille toukokuulle 2017. Siitä kirjoitin näin.

Neljässä vuodessa olen juossut monessa paikassa, eri maissa ja samalla satoja kertoja niitä samoja kotireittejä. Olen toista vuotta juoksulähettiläänä Helsinki City Running Dayssa (joka juostaan toukokuussa taas!) ja olen tarponut 7 puolimaratonia läpi. Valitettavasti kärsinyt myös anemiasta jatkuvasti ja tammikuussa edessä on rautainfuusio. Saa nähdä vaikuttaako se juoksuihin, toivottavasti!

Neljä aatonaattoa putkeen olen juoksennellut Jyväsjärvellä miettien, miten kivaa homma on. Tänä vuonna juoksin aamulla kotimaisemissa, mutta sain juosta valkoisessa maisemissa Mansessakin!


Aatonaattona 2017 oli ihan hirveä myrsky!

Aatonaattona 2018 oli upean kirkas ja suhteellisen kylmä keli!

Miehen polvivaivan takia juoksin yksin aatonaatona 2019 ja hämmästelin sorsien määrä. Oli suhteellisen jäinen keli.

Tänään juostiin silmät täynnä räntää ja tossut märkinä. Ei haitannut!

Kiitos juoksuharrastus ja onnea 4-vuotiaalle! Kiitos kun olen saanut kehittyä kanssasi! Olen nauttinut valtavasti, juossut kaatosateessa, loskassa, 32 asteen helteessä, Kyproksella ja Prahassa, juoksumatolla ja metsässä. Hyvällä fiiliksellä, pökkelöjaloilla, hampaat irvessä, lentäen. Kaikenlaisia lenkkejä on tullut koettua. Toissavuonna kilsoja kertyi 1300 km, nyt olen lakannut tarkistelemasta. Kunhan lennetään!

Kuinka moni jakaa fiiliksiä?

P.S. Kuvien perusteella en kauheasti päivitä lenkkikuteitani, mutta tossuja on kulunut aika monta paria!