Nautinto kaikille aisteille: Pincho Nation

Viime viikonloppuna Turussa käydessämme oli selvää, että käymme jossain syömässä ennen paluumatkaamme kotiin. Kyselin Instagramin puolella suosituksista Turun ravintoloista, sillä kovin monesta ei ole kokemusta. Toiveena oli myös kohtuullinen hintataso, eli ei mitään fine diningia.

Eniten suosituksia sai lopulta Pincho Nation, joka löytyy Turussa Aurakadulta. Luulin oikeasti, että kyseessä on suhteellisen uusi ravintola, mutta ei, ravintola on avattu vuonna 2018. Mietimme hetken, onko tylsää valita kyseinen ravintola, sillä se avataan ennakkotietojen mukaan marraskuussa myös Tampereelle. Ei ollut, onneksi menimme. Pincho Nation oli täyttä tykitystä kaikille aisteille!

Sirkusteemainen sisustus tempaa mukaansa

Tein pöytävarauksen etukäteen alkavaksi suoraan teatteriesityksen jälkeen kello 16. Ajattelin, että se on liian myöhäinen lounasaika ja liian aikainen illallisaika, ehkäpä olemme suht tyhjässä ravintolassa. Vielä mitä – ravintola oli lähes täynnä ja hetken istuttuamme kaikki pöydät tuntuivat täyttyvän. Eikä paikka ole mikään pieni, joten pöytävaraus on selkeästi ainakin viikonloppuna suositeltava.

Lapset ihastelivat kilvan sisustusta heti ovelta asti ja oli se meistä vanhemmistakin hieno. Värikäs sirkusteemainen sisustus oli ihastuttava ja tempaisi kadulta toiseen maailmaan. Jokaiseen pöytään tuodaan poppareita alkuun ja sekin oli lasten mielestä todella kiva lisä.

Olisin itse voinut pyöriä paikassa vaikka kuinka pitkään ihastelemassa erilaisten somisteiden kirjoa. Eläimiä näkyi joka nurkalla, lamput olivat upeat tapeteista puhumattakaan. Vessassa meikkipeilit tuoleineen toivat fiiliksen sirkusvaunusta. Mihin vain päänsä käänsi, bongasi aina jotain uutta. Ihana paikka!

Sovelluksella tilataan pieniä annoksia

Pincho Nationissa tarjoilijat tuovat pöytään ainoastaan juomat. Kaikki tilaukset juomista ruokiin tehdään ravintolan sovelluksen kautta. Sovellus ilmoittaa, kun annokset ovat valmiina ja ne haetaan itse tiskiltä.

Juomalista on todella kattava. Limppareiden ja oluiden lisäksi listalla on valtava määrä sekä cocktaileja että mocktaileja. Ruoka on tapas-tyylistä, eli pieniä annoksia tilataan useampi. Tarjoilija suositteli tilaamaan neljästä kuuteen annosta per syöjä, me tilasimme neljälle yhteensä 16 annosta. Näistäkin esimerkiksi yksi oli tsatsiki, eli ei varsinainen ruoka-annos. Hinnat vaihtelivat tsatsikin 2,5 eurosta 6,90 euron ribseihin.

Tilasimme kahdenlaisia rapuja, paria ei kanaa, edamamepapuja, halloumiranskalaisia, tavallisia ranskalaisia, vodkapastaa, lohta, kevätrullia, friteerattuja kukkakaalta, uunissa paistettua fetaa ja… vaikka mitä. Suosikiksemme nousi ehdottomasti uunifeta, myös pasta oli maukas samoin kuin crispy torpedo shrimpsit. Eipä sillä, että mikään annos olisi ollut huono, mutta nämä nostaisin erityisesti esille.

Huolimatta siitä, että ravintola oli täynnä, tunnelma oli rauhallinen ja reunapöydässä oli kivaa jutella. Astiat meinasivat lähteä liian nopeasti pois pöydästä, sillä täytyyhän esimerkiksi kastikkeet vielä kaapia leipäpalalla, mutta se nyt oli pieni miinus.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme valtavasti sekä miljööstä että makumaailmasta. Pienet annokset ja useat eri maut ovat mielestäni todella kiva konsepti. Ravintolaan voi piipahtaa helposti vaikka nauttimaan hyvän juoman ja ottaa siihen yhden tai kaksi annosta kylkeen. Tai nauttia pidemmän kaavan mukaan.

Veikkaan, että olemme ensimmäisten joukossa jonossa, kun Pincho Nation avaa Manseen!

Oletko käynyt, mitä pidit?

Edullista ja kivaa kesätekemistä Tampereella

Hyvää juhannusta kaikille! Meidän perheemme viettää kotijuhannusta nauttien tyhjentyneestä kaupungista. Ajattelin tässä koneella istuessa vinkata teille yhdestä Tampereen aktiviteetista, jonka testaamista olen miettinyt vuosikausia. Kyllä.

Olen aiemminkin sanonut, että kotikaupungissa ei tule tehtyä niin helposti asioita – esimerkiksi Turussa sitä menee heti maauimalaan, Jyväskylässä kahvilaan ja Tampereella… Ei saa aikaiseksi. 24 vuotta Tampereella ja nyt saimme aikaiseksi.

Kävimme siis eilen testaamassa vihdoin kolmisin lasten kanssa Koulukadun minigolfin. Niin kivaa, niin helppo mennä ja edullista. Eilisilta oli loistava aika, löytyi parkkipaikka suoraan kohdalta ja ruuhkia ei ollut. Ainoa miinus oli aika puuskittainen tuuli, joka sai pallot välillä vierimään omiaan. Mutta kivaa oli silti!

Koulukadun minigolf – jo vuodesta 1997

Minigolf on mielestäni siitä kiva laji, että sitä ns. osaavat kaikki. Ei tule samanlaisia suorituspaineita kuin monissa lajeissa, mieluummin lähden minigolfaamaan kuin esimerkiksi padelia kokeilemaan.

Olemme minigolfanneet muun muassa Ahvenanmaalla, mutta sen verran aikaa oli edelliskerrasta, ettei kuopus muistanut hommaa tehneensä. Hänellä on kuitenkin suuri tarmo lajiin kuin lajiin, nyt mennään eikä meinata!

Meillä meni ilman ruuhkia kolmistaan suoritettuihin 18 rataan noin 1,5 tuntia. Ehkä hieman vähemmän, en niin tarkkaan seurannut. Lisäaikaa toi kadonnut pallo, jota etsimme aikamme ympyrää pyörien. Kumma homma, että pallot ovat punaisia, keltaisia ja niin edelleen!

Kolme vaikeustasoa ja hinnoittelu

Koulukadun minigolfissa on mielestäni huikean laajat aukioloajat – se on auki joka päivä kellon ympäri nyt kesäaikaan, eli kello 10-22. Varmasti ehtii päivän aikana paikalle! Radat maksavat aikuisilta 9-11 euroa ja lapsilta (alle 15 vuotta) 5-6 euroa riippuen radasta.

Vaikeustasoja on kolme. Betonirata luvattiin helpoimmaksi, huoparata vaikeimmaksi ja eterniittirata oli jotain siltä väliltä. Meille riitti aivan tarpeeksi haastetta betoniradassakin. Vaikeusaste ei noussut lineaarisesti, vaan esimerkiksi seitsemäs lyöntipaikka oli aika haastava aloittelijoille – pallo piti saada lentämään nurmikon yli suht kauas.

Kävimme tutkimassa muitakin ratoja ja huoparadalla pallo täytyy saada nousemaan ylämäkeen yhdellä suorituspaikalla yms. Eli ainakin näin lasten kanssa tuo betonirata oli ehdottoman toimiva. Pienimmälle sai muuten myös lyhyemmän mailan.

Paikasta löytyy myös terassi ja kioski jätskeineen ja limuineen, eli oikein toimiva konsepti. Pyynikin kauniissa maisemissa on kivaa golfata ja vieressä on myös leikkipuisto pienemmille, jotka eivät välttämättä jaksa rataa kiertää. Toimii siis monen ikäisten kanssa.

Meidän tyttötrio suosittelee lämpimästi minigolfia Koulukadulla, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi tämä reissu. Nyt kun vihdoin saatiin se ensimmäinen kerta käytyä!

Ja ryhmille saa alennuksen, jos kaipaat tekemistä porukalle kesällä.

Oletko käynyt täällä minigolfaamassa, mitä tykkäsit? Ja suurkiitos hyvästä palvelusta henkilökunnalle!

Täydellinen makumaailma ja tunnelma – Bistro Apaja

”Olette tulleet ravintolaan”, meitä tervehti matalaääninen herrasmies, kun avasimme oven Huhtimäenkadun sisäpihalla eräänä iltana. ”Niin oli tarkoituskin”, vastasimme. Samalla ovesta pihalle luikahti Rauha-koira ja häselsimme eteisessä ”hui saiko se päästä ulos?”. Sai se. Edessämme seisoi elämäni leppoisin ja rauhallisin tarjoilija ja kaikki arkihuolet jäivät tuon oven sulkeutuessa takanamme.

Olin pitkään halunnut nähdä, millainen on vuosi sitten perustettu Apaja-ravintola. Sinne ei ihan vahingossa eksy, sillä se sijaitsee todellakin kerrostalon sisäpihalla Juhannuskylässä, eli ei aivan ydinkeskustassa, eikä näkyvillä. Mutta sana on kiirinyt puskaradiossa ja somessa, lehtijuttujakin Apajasta on tehty. Väkeä on riittänyt ja pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä!

Turvallista samppanjaa

Apajan omistajat, eli  Juuso Ahvenainen sekä Tuomas Norri ovat tehneet ravintolan kerrostalon piharakennukseen. Yli 100-vuotiaassa rakennuksessa on toiminut muun muassa pyykkitupa aiemmin. Ahvenainen toteutti remontin pitkälti omin käsin. Apajan sisustus ja tunnelma ovat hyvin kodikkaita ja valaistus suhteellisen hämärä. Vilkuilin jopa muiden asiakkaiden jalkoihin – kuuluuko täällä ottaa kengät pois? Kyllä muillakin näyttivät olevan jalassa. Istuimme alas tarjoilijan kysyessä ”haluatteko samppanjaa, tämä on… ja turvallista”. Unohdin jo muut adjektiivit, mutta turvallinen kuulosti niin täydelliseltä tunnelmaan, että maistoimme Louis Nicaise-samppanjaa. Oli muuten turvallisen lisäksi ihan mielettömän hyvää.

Apaja on ollut käyntikohteena mielessä pitkään pääasiassa oman somekuplani ansiosta, moni on siellä käynyt, mutta viimeisen sysäyksen antoi EATFinland Tampere-kirja. Se oli loppuvuodesta alessa ja hommasin meille kirjan. Sillä saa siis alen tietyistä ravintoloista vähintään kahden syödessä. Kannattaa kurkata lisää täältä.

Elämäni parhaita sieniä

Turvallisen samppanjan jälkeen suuntasimme ikkunapöytään istumaan ja aloittamaan pitkää makumatkaa. Ruoka on ehdottomasti fine dining-tasoa ja menu tarkasti mietitty. Ahvenaisella on kokemusta mm. Michelin-tason ravintoloista.

Apajan yksi erikoisuuksista on se, ettei pöytään tuoda listaa tai luetella hintoja. Netissä on nähtävissä menu, joka vaihtuu taas parin viikon kuluttua, mutta nähtävillä on vain pääruoka-aineet, ei se, miten ne tulevat ja mitä kaikkea muuta lautaselta löytyy. Koska itse en syönyt menussa olevaa hirveä tai villisikaa, olikin täysi arvoitus, mitä saisin tilalle.

Menun aloittaa sipulikeitto, jonka jälkeen saamme eteemme kuhaa ja maa-artisokkaa. Molemmat annokset erinomaisia. Kuha oli suoraan Pyhäjärvestä pyydettyä ammattikalastaja Pekka Rintaman toimesta, eli lähiruokaa parhaimmillaan.

Seuraavaksi vuorossa oli hirvi, jonka tilalla minulla oli sieniä. Punakaaliin käärityt portobellot quornin kanssa olivat aivan ihastuttava makukombo! Lisänä lautasella oli paahdettua porkkanaa, lehtikaalta, aroniamarjageeliä ja toistakin sientä. Tämä oli yksi suosikeistani!

Väliin tuli yllätyksenä välijäätelö, eli mustajuurijäätelö paahdetulla mustajuurella.

Jatkoimme villisialla sekä minä ehkä elämäni parhaalla sieniannoksella. Mietin, kuinka tarkkaan kerron ja kuvaan annokset, sillä yksi parhaista asioistahan tällaisissa ravintoloissa on se yllätysmomentti. Toisaalta menu vaihtuu jo helmikuun alussa, eli… Elämäni parhaat sienet kuvaavat ehkä aika hyvin pääruokaa.

Välijuomana oli lämmintä juomaa, joka sisälsi veriappelsiinia, ruusuvettä sekä korealaista puerhteetä. Sanoisinko, että vähintäänkin jännittävää!

Ainoa, mikä ei itselleni uponnut menusta, oli jälkiruoka. Se oli aika suuri ja hurjan makea pistaasi-appelsiinirouhekakku. Toisaalta en ylipäätään ole jälkiruokien ystävä, eli ehkä olen väärä ihminen sitä arvioimaan.

Viinit olivat myös erinomaisia ja tunnelmaa ei pysty kuvailemaan, se täytyy kokea. Vaikka paikka on suht pieni, siellä uppoutui jotenkin täysin omaan seuralaiseensa ja akustiikka antoi siihen myös mahdollisuuden. Äänet eivät kaikuneet ja rakastin hämyistä tunnelmaa. Myös esimerkiksi lautasten rouheus oli piste i:in päälle!

Varaa myös aikaa, kolme tuntia vierähti vauhdilla täällä!

Ihan täydellinen ilta ja voin suurella lämmöllä suositella kaikille! Onko EATFinlandin kirjat olleet itselläsi testissä? Tai oletko käynyt jo Apajassa?