No, kyllähän niistä väreistä vähän kammo jäi. Mutta vain vähän. En tiedä miten teidän näyttönne toistavat tämän neuletakin värin, sillä Silverjungle-postauksessani sitä kehuttiin nätin punaiseksi. Se ei ole lähelläkään punaista vaan kunnolla oranssi ja sanoisin, että melkeinpä neonoranssi. Se siis huusi nimeäni uudesta mallistosta ja pääsikin ehdottomasti tilaukseen sekä mammamekon kanssa päälle.
Minulla on jemmassa parit vanhemmatkin asukuvat, mutta näiden fiilis oli niin hauska, että halusin käyttää ne ensiksi. Itselleni tuli mieleen joku pohjoisen tunturi näistä kuvista, taivas oli todella nätti illalla ja toi ihan omanlaisensa fiiliksen kuviin. Kun käännyin, muuttuivat fiilis, valo ja tausta totaalisesti! Lumikin tuntuu lähtevän auringon myötä niin rytinällä, että ihanaa saada vielä lumikuviakin otettua. Aina se vaan tulee aikaisemmin, nimittäin kevät, ja talvi on lyhyempi. Kun esikoinen syntyi maaliskuun lopussa, oli vielä ihan valtavat hanget ja työntelin kärryjä sohjossa huhtikuussa.
Enpä muuten edellisen odotuksen perusteella uskonut, että viikolla 38 suostun vielä kameran eteen, mutta helposti. Se vaivaiset viisi tullutta vauvakiloa on mahan sijaan parkkeerannut poskiin, joten siksi olen suosinut tuota sivuprofiilia, mutta mitäpä väliä oikeastaan pyöreämmillä poskilla on.
Olen muuten ominut tyttäreltäni otsikossa olevan sanan yäks, kirjoitin sen sinne ihan ajattelematta. Hän menee ulkona hokien ”yäks koiranpissaa yäks” ”sano äiti että yäks”. Saamme todellakin hokea sitä, sillä hanget ovat aika keltaisena. Selkeästi takaraivossani hakkaa yäks yäks, kun se otsikkoonkin pomppasi!
Hetkinen, pääsin ysäristä ja neonväreistä koiranpissaan! Pysyinpä hyvin asiassa taas. Voinko syyttää asiasta sitä, etten oikein nuku öitäni ja stressaan hieman milloin tästä rynnätään synnärille? Joo hei ja hormoneita voi syyttää kaikesta, ainakin äärimmäisen lyhyestä pinnastani, eikö? ;) Mutta varsinainen asiani oli hehkuttaa tätä herkullisen väristä neuletakkia, joka varmasti jakaa mielipiteitä.
Mitä itse tykkäät näin räikeästä takista? Kuka muuten arvaa missä ”tundralla” kuvat on otettu, tamperelaiset veikkauksia?
Ei vaatetta kauniimpaa
Näin siis polkaistaan käyntiin helmikuun ekat asukuvat ja meneillään oleva 33. raskausviikko. Maaliviiva häämöttää jo, vaikka välillä tuntuu että apua miten pitkä matka vielä! Nyt tarvitaan värienergiaa, sillä olo on muuttunut aika kivuliaaksi. Liitoskivut ovat hurjan kovat ja nukkuminen, käveleminen ja pukeminen hommista karmeimpia. Jalan nostaminen sitä varten että sen saisi puettua housuihin sattuu niin että tekee mieli huutaa. No, kyllä kai sitä pari kuukautta voi huutaen pukea.
Pari viikkoa sairastettuani ja näistä kovista liitoskivuista kärsivänä ajattelin, että nyt on meikäläisen jumpat jumpattu tämän raskauden osalta. Kävin kokeilemassa salilla ja totesinkin, että crossari toimii eikä satu yhtään samalla tavalla niin kuin kävely, puntteja voi heiluttaa, askelkyykyt menivät helposti. Hahaa! Kävely sattuu, joten teen innoissani salilla ja taaperran sitten pukkariin irvistellen ja vaatteiden vaihto kestää pienen iäisyyden. Mutta liikunta on niin elämäntapa ja tuo valtavasti hyvää mieltä, etten halua siitä luopua ennen kuin on ihan pakko. Huomasin hurjan piikin mielialassani käytyäni salilla, kun 2,5 viikkoa meni sairastaessa. Olen parempi ihminen kun saan tehdä askelkyykkyjä, niin se vain on.
Lisäksi tämän viikon myötä turvotus löysi minut, eli ananas ja vesi ovat ystäviä, samoin kuin jalkojen nostaminen ylös. Täytyy oikeasti miettiä mitä syö, sillä se vaikuttaa aika rajusti oloon.
Koska olo on niin kipeä, täytyy panostaa niin väreihin kuin positiiviseen ajatteluun ja Desigualit ovat omiaan siihen hommaan! Tämä paita päätyi matkaani, kun olimme tutkimassa uudistunutta Silja Serenadea ja siellä roikkui niitä alelappuja Desigualin myymälässä…! Mutta tykkään kovasti kuosista sekä vinoon leikatusta helmasta. Olisin kaivannut korkojakin jo jalkaan, mutta tuolla jäätiköllä jäivät haaveeksi.
Vähän minua suoraan sanottuna jännittää, miten selviän kaikista edessä olevista reissuista (kovista liitoskivuista kärsineet tietävät, että autoilu on myös aika kiva laji), edessä olevista 3 vee synttäreistä ja ylipäätään tästä arjen jumppailusta lapsen kanssa. Mutta onneksi liitoskivut ovat vain kipuja, eivätkä vaarallisia ja mies on suurena apuna.
Mutta lippu korkealla mennään etiäpäin! Pitkälle on päästy ja kaikkea kivaa on tiedossa!
Miten kanssaodottajat voivat tällä hetkellä? Entä iskeekö Desigualin paita kukkineen, sydämineen ja perhosineen sinuun vai onko jo liikaa?
Iloista torstaita joka iikalle! Muistattehan että vielä tämä päivä on aikaa osallistua äänestykseen ja arvontaan!
Tammikuun kollaasi ja arvonta!
Tammikuulta jää mieleen ennätysmäärä klikkauksia (vuoden vaihteessa meni 300 000 käyntiä rikki, nyt on menossa 22 000 kpl enemmän), vaikka postauksia oli vähemmän kuin aikoihin kiitos jatkuvan sairastelun ja väsymyksen. Olen kaikista kävijöistä todella iloinen, kiitos teille! Pää on täynnä postausideoita, mutta energiaa kuvaamiseen ei vaan ole ollut. Sen sijaan asukuvia kertyi 11 kappaletta, mikä on postausten määrään nähden ennätyksellistä. Tämä taas johtui siitä, että käytössä oli joululomakuvia ja asupostaukset ovat kaikkien helpoimpia ja nopeimpia toteuttaa.
Olen viime aikoina ollut aikamoinen itkupilli, ei tullut mitään siitäkään kun yritin katsoa lapsen kanssa Aladdinin musavideon ”Whole new world”. Aloin jopa itkeä Jessica Simpsonin ja Nick Lacheyn eroa siinä videon pyöriessä (juu tiedän, erosivat 10 vuotta sitten) ja heidän laulaessaan. Mies katsoi huuli pyöreänä ja lapsi tuli lohduttamaan pehmonsa kanssa. No, näitä tammikuun asukuvia kerätessä alkoi taas itkettää, koska mukana oli mm. jouluaaton kuvia, tuli ikävä joulua ja Jyväskylää ja samalla tuli ihan haikea olo tästä mahapallon kasvamisesta. Siinä se on 7 kuukautta kasvanut ja ollut mukana menossa. Puhuimme miehen kanssa viikonloppuna, että vaikka aika on sinänsä mennyt nopeasti ja odotan jo maalia, kyllä kesästä on aikaa. Siitä kun olimme Ähtärissä ja menimme nukkumaan jutellen, olemmeko nyt periaatteessa nelihenkinen perhe kun mahassa on matkustaja. On se aikamoinen matka, lapsen odotus.
Samalla viikonloppuna harmittelin, ettei kakkosesta saa niitä ihania ihania baby showereita ja sen mahamaalauksenkin haluaisin, mutten vaan ole löytänyt tekijää! VINKATKAA SIIS NYT jos tiedätte jonkun, joka voisi taiteilla mahastani vaikka maapallon! Minulle tulee ihan paniikki ottaa tästä loppuajasta ja viimeisestä odotuksesta ”kaikki irti”, mahakuvaukset on sentään ensi viikolle sovittu. Miten tämä olo voi olla koko ajan näin ristiriitainen, odotan into piukeana että saan tyttäreni mahan tälle puolen ja samalla panikoin että joko tämä on ohi? Ensimmäisen kohdalla sitä taisi pitää vielä oven auki toiselle, nyt tulee itku silmään niin hyvässä kuin huonossa, kun ajattelee että tämä oli minun osaltani kohta tässä. Niin ainutlaatuinen, niin erityinen aika. Niin rakas ja raskas. Kuinka etuoikeutettu olen, että olen saanut tämän kaksi kertaa kokea.
Että itku silmässä teille tein höpsöä asukollaasia. :D Huikatkaa siis perinteiseen tyyliin suosikkinne, palkintona yhdelle lähtee pieni hemmottelusetti, jossa on kaksi käsipyyhettä, kuivashampoo sekä Yotuelin hammastahna.
Arvonnan säännöt ovat samat tutut:
1. Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro, mikä oli suosikkiasusi tammikuulta! YKSI arpa on sinun.
2. Lisäarpoja tuo jokainen seurantakanava, eli kommentista 1 ääni + seurantakanavat (facebook, bloglovin, blogger, Instagram, blogit.fi) päälle. Yhteensä voit siis saada KUUSI arpaa.
3. Huikkaa kommentissasi myös monellako arvalla olet matkassa ja anonyymi, jätä jokin yhteystieto tai laita se minulle spostiin optimismia(at)gmail.com, jos et halua kertoa julkisesti.
Arvonta starttaa nyt ja on avoinna torstaihin 4.2.2016 klo 18 asti. Onnea matkaan kaikille!
Joe Blasco arvonta on puolestaan vielä pari tuntia auki täällä!
Oikein hyvää helmikuuta kaikille! Jäikö itsellesi tammikuusta joku kohokohta mieleen?
*hammastahna sekä kuivashampoo saatu blogin kautta