Tampinkosken herkuilla EatFinlandin innoittamana

2.3.2023
Vastaa

Kerroin jo Apajasta koskevassa postauksessani, että hommasin loppuvuodesta alennuksesta EatFinlandin Tampere-painoksen. Kirjassa esitellään 12 ravintolaa ja yksi pääruoka tulee ilmaiseksi, kun ruokailijoita on kaksi. Ajatuksena on, että voisi käydä vuoden aikana kerran kuussa ravintolassa ja olemme aikataulussa. Kolme käytynä maaliskuussa! Kirja maksoi loppuvuodesta 35 euroa ja tämänkin viikon illallisella saimme veloituksetta 26 euron pääruoan, eli kyllä se hyvin äkkiä niin sanotusti maksaa itsensä takaisin. Suosittelen kyllä hommaamaan tuollaisen kirjan ja olisi esimerkiksi joululahjana ainakin itselleni hyvin mieluinen!

Tampinkoski Kitchen & Bar

Tällä viikolla kävimme Tampinkoski Kitchen & Barissa syömässä pitkästä aikaa. Olemme käyneet paikassa lastenkin kanssa päiväaikaan ja ravintola on toiminut hyvin niin päivällä kuin illalla. Toistaiseksi lounas on tauolla, mutta perjantaisin ja lauantaisin paikka avaa klo 12, eli päivälläkin ehtii.

Valitsimme menusta alkupalaksi puoliksi jättiravunpyrstöt, jotka tarjoillaan perinteisesti aiolin kera. Olen syönyt annoksen kerran aiemminkin ja täytyy sanoa, että nyt oli paljon parempi kuin viime vuonna! Kiitokset siis kokille. Viime vuonna annos ui öljyssä, nyt ei. Ravut oli täydellisesti kypsennetty, aiolista maistui ihanasti valkosipuli ja mukana oli pieni chilin polte. Todella hyvä aloitus hommalle.

Pääruoaksi valitsin kasvisannoksen, joka oli uuniselleriä, kurpitsakrokettia ja kurpitsakreemiä. Mies valitsi puolestaan ankankoipikonfitin. Odotteluajat olivat arkena hyvin maltilliset ja ruoka tuli pöytään suhteellisen nopeasti. Annokset olivat suuria, tarkkaan mietittyjä ja niissä oli paljon hyvää. Selleriannoksessani oli muun muassa keltajuurta, porkkanaa, broccolia, parmesania ja riisiä sisältänyt kurpitsakroketti. Kaikki oli maukasta. Mies tykkäsi kovasti omasta annoksestaan myös ja kehui erityisesti röstiperunaa, eikä ylipäätään löytänyt moitteita ruoasta.

Tarjoilu jätti toivomisen varaa

Tampinkosken sijainti Ratinan kulmassa on minusta todella kiva, se on helposti saavutettavissa niin julkisilla kuin omalla autolla. Vieressä on kaksi isoa parkkihallia. Isoista ikkunoista on kiva katsella touhotusta kadulla. Sisällä puolestaan on mutkaton meno ja kiva sisustus. Paikka on rento ja sinne on helppo piipahtaa vaikka juuri arkena.

Sen sijaan jäin kovasti kaipaamaan jonkinlaista avausta annoksesta. Ruoat vain tuotiin pöytään. Mielelläni olisin kuullut, mitä kaikkea se sisältää, sillä menussa yleensä kerrotaan vain pari pääraaka-ainetta. Kun maistoin krokettia, huomasin, että siinä on selkeästi mielestäni juustoa. Kysyin, mitä kroketti pitää sisällään. Vastaus oli ”siinä on kurpitsa-asiaa”. Ihmettelin, että kyllä tässä muutakin on ja myöhemmin kysyin asiaa tarjoilijalta uudelleen ja hän lupasi selvittää keittiöstä. Kurpitsan lisäksi kroketissa oli juustoa ja riisiä. Olisi ollut kiva, ettei tarvitse arvailla mitä syö, vaan annoksesta olisi kerrottu enemmän.

Joka tapauksessa maut olivat erittäin kohdillaan, kokemus mukava ja kun tarjoilu saadaan kohdilleen, ei jää kyllä mitään negatiivista sanottavaa Tampinkoskesta.

Onko ravintola sinulle tuttu? Entä oletko testannut jonkin kaupungin EatFinland-kirjaa?

Jyväskylän talven helmiä

27.2.2023
Vastaa

Mukavaa uutta viikkoa ja talvilomaa, jos sellainen siellä pyörii! Me palasimme eilen kaksin Jyväskylästä ja onhan se aina vain todella erikoista. Sitä illalla kuuntelee, nukkuvathan lapset ja hiippailee tajuamatta, ettei lastenhuoneissa nuku kukaan. He ovat muutaman päivän mummilassa ja me töissä Mansessa. Vaikka lomaa ei meillä vanhemmilla ole, viikonloppu tuntui kyllä totaaliselta lomalta!

Laajis eli Laajavuori kehittyy ja voi hyvin

En koskaan ysärillä osannut arvostaa sitä, että Jyväskylän keskustan vierestä löytyy laskettelukeskus. Sinne pääsee bussillakin ja ylhäältä näkyy kauniisti kaupungin valot. Nyt se näyttäytyy aivan eri valossa ja olisi ihanaa, jos Tampereellakin voisi käydä iltamäessä lähellä! Laajvuori on vuosien varrella kasvanut ja kehittynyt ja vuonna 2019 se valittiin myös vuoden lähikeskukseksi. Luonnonlumen määrässä oli Jyväskylässä huikea ero verrattuna tähän pieneen määrään Pirkanmaalla. Koko talvi on odoteltu, että Sappeessa pääsisi metsäreiteille, mutta ei lumi riitä.

Olinkin aivan haltioissani, kun Laajiksessa pääsi uppoamaan puuteriin ja laskemaan pehmeässä lumessa tykkilumen sijaan. Olimme kaksin mäessä pari tuntia, perjantaisin hissiliput saa happy hour-hintaan, joka todella edullinen verrattuna perushintoihin. Maanantaisin on voimassa puolestaan asiakasomistajahinnat. Lämmin suositus! Ja lämmin suositus takarinteille, kannattaa ehdottomasti laskea mm. luonnonlumirinne. Jyväskylän helmi!

Ladun majalla riittää iloa koko perheelle

Toinen joka talven ilahduttaja on Ladun maja. Taas – mikä määrä lunta, ihanaa! Majalta lähtee hiihtobaanoja moneen suuntaan. On 1,2 km pitkä Pikku Kakkonen lapsiperheille, on kaikille sopiva Soidinlammen lenkki, on ihastuttavan hiljainen Hanhiperän lenkki. Keltinmäkeen voivat painaa he, joita eivät hurjista hurjimmat alamäet pelota. Majalla on mehua ja makkaraa, järven jäällä menevät tasaiset ladut. On pulkkamäkeä ja napakelkkaa. On talvipolku patikointiin.

Ladun maja on kyllä ehdottoman kiva paikka, jossa viihtyvät niin aivan pienet kuin huippu-urhelijatkin. Kaikille riittää haastetta. Me suihkimme lauantai-iltana 15 kilometriä miehen kanssa ja sunnuntaina mentiin koko perheen voimin.

Jos yhtään nautit ulkoilusta ja lumesta, älä jätä näitä paikkoja väliin Jyväskylässä! Kiitos taas ihana kaupunki ja viikonloppu, nautimme täysillä!

Pääsitkö nauttimaan viikonloppuna keleistä? Tänään herätessäni kurkkasin puhelinta ja huomasin, että revontulia oli nähty ympäri Suomen. Vitsi kun en kurkannut illalla enää ulos. Kuulutko sinä onnellisiin, jotka ehtivät ne nähdä?

Hulinaa ja juhlameikkiä

15.2.2023
3

Täällä ollaan taas! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan valtavan täysiä ja vaatineet aivan täydellistä keskittymistä. Vapaa-ajalla on ollut tietenkin pakko päästä lautailemaan ja ensi viikolla jatketaan taas synttärijuttuja. Tällä kertaa tiedossa sekä kuuskymppiset että 1-vuotisbileet.

Uusia töitä helmikuulle

Tammikuussa ahdisti hirveästi työmäärän vähyys ja päätin hakea myös jotain osa-aikaista palkkatyötä yrittäjyyden rinnalle. Samalla, kun sain osa-aikaisen palkkatyön, sain myös uusia asiakkaita yrityspuolella. Lisäksi kirjoitin juuri ensimmäisen artikkelin lehteen, mihin en ole ennen kirjoittanut. Tämähän on vain positiivinen ongelma, mutta sanotaanko, etten ole pariin viikkoon kärsinyt tekemisen puutteesta.

Palkkatyössä täytyy tietenkin oppia hirveästi uutta. Ihmiset nimet, tavat, työntekosysteemit, työajat… Uuden tiedon määrä on suuri. Uusien yrityspuolen asiakkaiden kohdalla tarvitsee myös varata enemmän tunteja, sillä aiheet ovat entuudestaan vieraita ja materiaaliin tutustumiseenkin tulee varata aikaa. Toki myös haastatteluaikojen sopiminen on erilaista, kun tälläkin viikolla neljä päivää olen muissa töissä. Mutta uskon, että saan kombon pyörimään! Lisäksi jokaisessa paikassa on omat laskutussysteeminsä, jos en voi suoraan omasta laskutusjärjestelmästäni laittaa laskua. Kaikki vie aikaa ja kalenteri on täynnä ties mitä ihme merkintöjä, ettei pääsisi mikään unohtumaan.

Nopeasti tulleen juttupyynnön sain onneksi toteutettua viikonloppuna. Minusta ei usein ole väliä, minä päivänä sitä yrittäjänä tekee töitä, jos se vain sopii ns. perheen rytmiin. Ainoa ongelma oli, että minulla ei ollut autoa viikonloppuna ja haastattelupaikkaan oli pitkä matka. Katsoin reittioppaasta, että bussi menee kerran tunnissa perille asti ja olin mielestäni ajoissa pysäkillä. No, pysäkki jo näkyi, kun bussi huristi ohi kuutisen minuuttia etuajassa täysin tyhjänä. Hetken hepuloinnin jälkeen soitto naapureille, joilta sain auton lainaan ja pääsin perille. Palasin nöyrien kiitosten, tulppaanien ja suklaiden kera kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta on tässä aika monta lankaa mitkä pitää käsissä.

Juhlameikki Stockmannilla

Tämä oli siis vain tällainen pikainen ”täällä ollaan” tervehdys niille, jotka eivät seuraa Instagrammin puolella. Kun aikaa vapautuu, rustailen taas lisää blogijuttuja, en varmasti katoa blogimaailmasta, en!

Kuvina on muutamat ottamani selfiet illasta, kun kävin Stockamannilla juhlameikissä. Sain lahjakortin meikkiin viime vuonna ja voimassaolopäivä lähestyi. Mitään juhlia ei ollut tiedossa, joten päätin varata ajan ennen Aikakoneen keikkaa ennen. Kivaahan se on nähdä, mitä ammattilainen loihtii. Koska olin menossa suht hämärään tilaan, pyysin tummaa meikkiä.

Meikin teki Stockmannilla Veera. Hän kyseli hyvinkin tarkkaan mistä pidän. Kerroin, että väriä saa olla, mitään tummaa huulipunaa ei ja… Siinäpä se. En koskaan ole tehnyt mitään kulmilleni (no nyppinyt toki), joten niiden meikkaaminen tuntuu vähän oudolta. Silmämeikistä tykkäsin, mutta kommentit olivat monenlaisia. Moni Instassa kehui, bussissa minusta tuntui, että moni muu töistä palaava tuijotti ja kuopus sanoi äidin olevan pelottavan näköinen. Myös Instassa sain kommentin, että olen nätimpi normaalisti.

Älyttömän hauskaa kokeilla kaikenlaista näyttää erilaiselta kuin normaalisti, minä kyllä tykkäsin! Ja Stockmannilla otettiin tosi hyvin huomioon se, meikkaatko normaalisti, haluatko väriä ja Veera kyseli meikin edetessä, että eihän ole liikaa. Eli voin kyllä kokemuksena suositella.

Juuri kun olimme valmiita, joku nainen pysähtyi ihastelemaan lopputulosta ja haki hyllyjen välistä tyttärensä ihastelemaan. ”Katso minkälaisen meikin teki, minäkin varaa, ei voi olla omat ripset kyllä nuo!”. Hymyilytti. Oli ne, lisäripset saa muuten 12 euron lisämaksusta.

Tämä oli 40 vuodessa muistaakseni kolmas kerta ammattilaisen meikissä. Ensimmäinen oli häissä, toinen ollessani mallina muotinäytöksessä ja nyt… Ihanaa olla kyllä laitettavana!

Mitä teille kuuluu ruudun toisella puolen? Oletko itse usein käynyt meikattavana?

*lahjakortti juhlameikkiin saatu