Ihastuttava vuoripatikointi Drakiana-tavernaan

Terveisiä bloginkin puolelle! Lokakuu oli aikamoista haipakkaa. Tuli oltua viikko Kreetalla kirjoituskurssin merkeissä, vietettyä synttäreitä ja naputeltua töitä. Kävin lasten kanssa myös elämäni ensi kertaa Nokia Arenalla jääkiekkopelissä. Nuorimmainen oli aivan haltioissaan kyseisestä tapahtumasta. Lokakuun viimeisenä päivänä saimme kauniin lumipeitteen Tampereelle. Kaikki näyttää niin valoisalta lumen myötä!

Ajattelin kuitenkin lumiasioiden sijaan laittaa muistiin ihanan vinkin Kreetalta. Se jäi ehkä eniten mieleeni vierailemmme puutarhan lisäksi tuolta lokakuiselta viikolta. Kreetalta löytää aina jotain uutta, onhan saari suuri. Tämä vinkki löytyy niin sanotusti aivan ytimestä, eli suurimmista turistikeskittymistä Plataniaksesta. Pieni patikointi ja hups – olet aivan toisenlaisessa maailmassa!

Drakiana Taverna – paikka missä appelsiinipuut kukoistavat ja joki solisee

Drakianaan pääsee tasaista asfalttia pitkin autolla, pyörällä tai kävellen suoraan Plataniaksen keskustasta. Terhi on kirjoittanut hyvät ohjeet tästä vaihtoehdosta. Kirjoituskurssimme tukikohta oli Plataniaksen yläkylässä, jonne todella moni näytti pääkadulta lenkkeilevän. Rohkaisen kovasti jatkamaan matkaa vuoren (vai kukkulan?) yli Drakianaan, matkalla maisemat ovat mielettömät ja palkintona herttainen taverna hyvällä ruoalla.

Reitti lähtee Plataniaksen yläkylästä, jossa mäen päällä sijaitsevat kirkko sekä monelle turistille tuttu Astrea-ravintola. Kirkon edestä lähtee hiekkatie mutkittelemaan yli vuoren. Aluksi noustaan vuoren päälle, josta maisemat ovat henkiä salpaavat. Kun kurssin oppaamme näytti, että määränpää on tuolla alhaalla, se näytti todella kaukana olevalta. Mutta äkkiä sinne lopulta patikoi. Kurssimme järjesti siis Kreetan maku ja oppainamme toimivat yrityksen vetäjät Raila sekä Kim, kirjoitusosuudet veti Taija Tuominen.

Mutta takaisin patikointiin. Reitillä on niin nousua kuin laskua, joista jälkimmäisen koin itse haastavammaksi. Tiellä on irtosoraa, joka jyrkemmässä kohdassa meinaa luistaa jalan alta, eli hyvät kengät kannattaa laittaa jalkaan. Sanoisin silti, ettei kyseessä ole mikään vaikea reitti. Meidän porukalla meni matkaan noin tunti, siihen sisältyi aika monta kuvauspysähdystä.

Vuoren päällä ihastelimme kirkkoa ja loppumatkasta appelsiineja, jotka olivat vielä lokakuussa vihreitä. Noustessa katselimme vuohia ja niiden pääkalloja aidassa. Reitti oli hyvin hiljainen, vaikka lähtee turistikeskittymästä. Niin upea pala paratiisia aivan lähellä Plataniasta!

Drakiana taverna tarjoaa hyvää palvelua ja suojaisan ruokapaikan

Perillä Drakianassa ei meinannut malttaa istua alas, niin kaunis paikka on. Teki mieli kuvata niin puut, eläimet kuin vieressä virtaava Keritis-joki. Aika moni meistä riisuikin kengät pois patikoinnin jälkeen ja asteli jokeen viilentelmään. Virtaava vesi todella viilensi! Paikassa on myös ihania tuoleja, riippukeinu ja valtavan ystävällinen palvelu.

Nurkan takaa löntysteli pöytämme viereen myös valtava koira. Valtavan pörheä ja valtavan leppoisa kaveri. Kuva ei ehkä kerro totuutta, mutta suorastaan säpsähdin mikä nurkan takaa ilmestyi. Ihana.

Ruoka oli hyvää, tilasimme porukalla jaettavia annoksia ja istuimme puiden suojassa vihkojen ja kirjoitustehtävän kanssa. Saganaki ja tsatziki toimivat kuten aina, salaatti oli raikasta ja kana mureaa.

Oli kyllä valtavan inspiroiva paikka ja juuri sellainen, mihin uskoisin palaavani niin keskikesällä kuin syksylläkin, jokaisessa vuodenajassa on omat viehätyksensä. Kreetan kevät onkin kokematta, sekin voisi olla ihastuttava! Ja jos jotain, niin Drakiana olisi kivaa kokea myös illalla pimeyden laskeuduttua. Se muuttaa tunnelmaa varmasti.

Jos siis suunnittelet reissua Kreetalle, pistä tämä korvan taa. Ja jos kaipaat viikoltasi jotain muuta kuin tavallisesti, kurkkaa Kreetan maun matkat. Railalla ja Kimillä on valtava määrä paikallistietämystä niin kulttuurista, majoituksista kuin ravintoloista ja patikointimahdollisuuksistakin.

Myös ensi vuonna on kirjoituskurssi tulossa, tämä vinkkinä!

Mitä tehdä Tallinnassa kuudessa tunnissa?

pressimatka Storytold & Your brand up studio

Voi miten mukava porukka ja mukava piipahdus meillä olikaan Tallinnaan! Kaikkea sitä ehtii kuudessa tunnissa Tallinnassa. Nappaa tästä vinkkejä, Tallinnasta löytyy aina jotain uutta!

Tallink My Star

Merimatkamme Tallinnaan ja takaisin sujui Itämeren uusimman laivan, eli Tallinkin My Starin kyydissä. Business Loungessa on muuten aivan erinomaiset ruoat, kaikki juomat kuuluvat hintaan ja on tilaa työskennellä. Varsinkin tällainen syksyinen arkipäivä oli hyvin hiljainen molempiin suuntiin.

Business Loungen etuna on myös pääsy laivaan ja sieltä ulos ensimmäisenä. Tämä auttaa erityisesti Helsingin päässä, sillä laivan saapuessa satamaan kello 21.30 on aina hieman jännitysnäytelmä, ehtiikö kello 22 lähtevään junaan. Pääsin ryntämään ensimmäisenä ulos ja ehdin junaan.

My Starilla mainitsemisen arvoinen ravintola on ehdottomasti Chef’s Kitchen, missä söimme brunssia. Se maksaa 35 euroa laivalta ostettuna ja ennakkoon 32 euroa. Ravintola on tunnelmallinen, rauhallinen ja siellä saa aika luksusfiiliksen, kun valmiina pöydässä odottavat kokin tervehdykset sekä vastapuristettu mehu. Tee tarjoiltiin pöytään samoin kuin listalta valittava pääruoka. Brunssiin kuuluu myös lasillinen kuohuvaa. Alkupalat sekä jälkiruoat sai puolestaan hakea buffasta, joka sekin on hyvin runsas. Sinappinen perunasalaatti vei kielen mennessään! Tässä on ehdottoman hyvä hinta-laatusuhde mielestäni.

Myöskään My Starin Superstorea ei kannata sivuuttaa, siellä on kyllä vaikka mitä. Kosmetiikkapuolella ihastuttavat kauniisti esiin laitetut erilaiset brändit, esimerkiksi suomalainen luonnonkosmetiikka Luonkos on hyvin esillä!

Olybet sporttibaari Vanhassa kaupungissa

Tallinnassa menimme ensimmäisenä tutustumaan kaksi vuotta sitten avattuun Olybet sporttibaariin. Paikka sijaitsee aivan ytimessä, osoitteessa Harju 6. Listan suosituin annos on kuulemma kasvishampurilainen ja lounas irtoaa hintaan 7,40 euroa, mikä on hyvin edullinen paikalle, joka on aivan turistikeskittymässä.

Sporttibaari on valoisa ja siellä pääsee näkemään monenlaista urheilua. Marraskuussa on tiedossa esimerkiksi naisten pokeriturnaus! Erikoisuutena löytyy paikallisen pienpanimon kolme baarille tehtyä olutta sekä heidän oma gininsä. Oluita voi myös ostaa mukaan hinnalla 3,90 euroa.

Me maistelimme listalta mm. erilaisia kanansiipiä ja jälkiruoka oli aivan mieletön. Siinä oli brownien ja marjojen lisäksi limoncello-jäätelöä, joka tehdään paikan päällä itse. Suositus tälle! Paikassa viihtyisi kyllä pidempäänkin iltaa istumassa, varsinkin urheilun ystävänä.

Vaikuttava VR-kokemus Harjukadulla

Eniten päivässä minua vaikutti virtuaalilasikokemus. Paikka löytyy kivenheiton päästä sporttibaarista, maan alta olevasta tunnelista. Lasit eivät kestä auringonvaloa, eli siksi paikka on upotettu tunneliin. VR History-yritys on suhteellisen uusi ja kaikkeen sai hyvän opastuksen. Tunnin kierros maksaa 15 euroa, kahdelta 27 euroa.

Lasit laitetaan otsalle tai kasvoille ulkona, niistä näkyy maailma vähän blurrina silloin, kun opastus ei ole käynnissä. Mutta ihan hyvin pystyin ne päässä kävelemään esim. portaitakin. Opastuksessa kerrottiin siitä, millainen Harjukatu, Tallinnan ylpeys oli vuonna 1939. Oli kahviloita, loistokas hotelli Golden Lion ja paljon erilaisia liikkeitä sekä elokuvateatteri. Virtuaalisesti pääsee jopa astumaan hotellin kylpyhuoneeseen ja avaamaan hanoja! Kaikkea sitä voidaankin tehdä.

Seuraavaksi palataan lähtöaukiolle ja siirrytään vuoteen 1944. Saksalaisupseerit pitävät juhlia Harjukadulla ja joka puolella näkyy hakaristejä. Tunnelma on ahdistava. Opastuksen edetessä päästään Neuvostoliiton pommituksiin ja lopulta seisot Harjukadulla, joka on pommitettu ja palanut säpäleiksi 650 pommikoneen myötä. Tunnelma on hyvin todellinen ja kyyneleet nousivat silmiin. Opastus on toteutettu hyvällä maulla, mitään ruumiita ei ole nähtävissä. Pommikoneiden saapuminen on hyvin todellista ja puhuupa nauhalla yksi pommituksista selvinnyt nainenkin.

Vaikka tapahtumat tietää ja sota-ajasta on lukenut ja nähnyt kuvia, kyllä virtuaalitodellisuus teki kaikesta jotenkin todellisempaa. Se oli todella hyvin toteutettu ja suosittelen lämpimästi testaamaan.

Nunne-hotelli

Aivan uuden uutukainen Nunne Boutique-hotel on aivan ainutlaatuinen, sillä vanhan kaupungin muuri menee hotellin sisällä. Vaikuttava näky ja näkymät ulos ovat myös upeat.

Hotellissa on 74 huonetta, joista kaksi on samanlaisia. Se kertoo paljon – hotellin käytävät ovat suhteellisen mutkaiset ja ikinä ei tiedä, millainen huone oven takana odottaa. Sviitit olivat suuria ja alakertaan on piakkoin valmistumassa spa, jossa on useampi sauna. Sen voi vuokrata täysin itselleen, eli mennä esimerkiksi perheen kanssa uimaan ja saunomaan ilman, että tilassa on muita.

Hotellin ravintola tarjosi meille muutaman maistiaisen ranskalaistyylisestä keittiöstään. Olenkohan koskaan maistanut niin hyvää tuulihattua tryffeleillä? Se lupasi kyllä hyvää keittiöstäkin!

Shishi sisustusliike

Voiko olla Tallinnan reissua ilman Noblessnerissa sijaitsevaa Shishiä varsinkaan näin syksyllä, kun joulukin jo tulla jollottaa? Voi apua mikä määrä kimallusta ja koristeita paikassa on tänäkin vuonna. Shishin perällä on myös outlet, josta saa ostaa esimerkiksi edelliskauden koristeita.

Olen käynyt paikassa niin monesti, että selvisin kerrankin ulos ilman ostoksia. Pieneen kuuseemme ei mahdu enää lisää koristeita! Käteni kyllä kurottelivat kohti vaaleanpunaisia jätskikoristeita ja kakkukoristeita ja… Aikamoinen paikka!

Kuten sanoin, aina löytyy jotain uuttakin! Onko tässä sinulle tuttuja juttuja Tallinnasta vai oliko uusia paikkoja? Ei mene kauaakaan, kun ihastuttava joulutorikin avaa ja siellä käymiseen voi yhdistää kaikkea kivaa!

Ja iso kiitos matkaseuralle!

Kuva minusta laivalla by Alexander Trivedi

Maailman ihanin musikaali Pieni merenneito

*liput saatu Helsingin kaupunginteatterilta

Ariel, siis Pieni merenneito oli ehdottomasti oman lapsuuteni lempielokuvia. Vedenalainen maailma ja värikkyys iskivät täysillä ala-asteikäisenä puhumattakaan lauluista. Harjoittelin ahkerasti piirtämään tokaluokkalaisena Arielia ja eräs hauska muisto kyseiseen hahmoon liittyy. Mummoni tilasi minulle Aku Ankan joululahjayllätyksenä ja ensimmäinen lehti tuli jo ennen joulua. Ihmettelin, miksi laatikossamme on Aku Ankka nimelläni, mutten koskaan unohda sen kantta. Akun sijaan siinä oli maailman kaunein kuva Pienestä merenneidosta! Googletin lehden, se näyttää ilmestyneen 5.12.1990. 33 vuotta on kulunut, enkä unohda tuota kantta!

Edelleen tuo elokuva biiseineen näkyy arjessamme vahvasti, sillä esimerkiksi ovikellomme soittoääni on ”Aalloissa siis” ja lempiteemukini on valtava Ariel muki, jonka kahvana on tuo ”kuuluisa” haarukka Arielin aarrevarastosta.

Pieni merenneito-musikaali on upeinta ikinä

Rakastan Disney-juttuja edelleen aikuisena ja olinkin onnessani päästessäni katsomaan Ariel-musikaali tyttärieni kanssa Helsinkiin. Olimme juuri pari viikkoa aiemmin katsoneet Disney-kanavalta näytellyn version elokuvasta ja tarina on tuttuakin tutumpi meille kaikille kolmelle. Elokuvassa äänenä kuullaan teatterinkin nimiroolissa näyttelevää Yasmine Yamajako, joten se teki teatterista nuorimmallekin jotenkin todella aidon. ”Tuo on äiti se oikea Ariel!”  Mietinkin, etten varmaan ikinä ole mennyt katsomaan teatteriesitystä, missä tarina on niin vahvasti tiedossa. Silti se yllätti niin monella tavalla.

Samuel Harjanne on ohjannut sellaisia jättimenestyksiä, että odotukseni musikaalia kohtaan olivat suuret. Kaikki arviot olivat myös ylistäviä ja pelkäsin, odotanko jopa liikaa niiden perusteella.

En odottanut. Astuimme täyteen saliin ja esityksen alkaessa olin välittömästi yhtä hymyä. Koko työryhmä on upea, mutta puvustus ja lavastus ansaitsevan kyllä suuren kiitoksen myös. Se värikkyys mikä lavalla oli oli suorastaan pökeryttävää! Upea näky. MIten hienosti olikaan luotu merenneitojen pyrstöt ja uintiliike. Miten upeasti oli kuvattu kohtaus, jossa Erik meinaa hukkua. Miten maaginen oli suurikokoinen Ursula ja ykkösenä sydämeeni meni kyllä Pärskyä esittänyt Pauli Halonen. Miten upea ja herttainen nuori näyttelijä!

Täyttä tykitystä 2,5 tuntia

Näyttelijöiden ammattitaito on myös huikeaa ja esitys valloitti täysillä koko 2,5 tuntisen ajan. Tutut laulut, koskettavat kohtaukset, tanssit ja värikkyys – kaikki toimi. Itketti, nauratti ja kädet tulivat kipeäksi taputtamisesta.

Meidän suosikkikohtaukseksemme nousi hetki, kun Sebastian meinaa päätyä lautaselle. Siinä oli jotain todella mahtavaa, kun kaikki näyttelijät tanssivat ja lauloivat niin täydellisen yhtä aikaisesti.

Esitys oli todella sopiva 7- ja 10-vuotiaille, pienempi säikähti kerran pamausta, mutta muuten molemmat nauttivat kovasti. Pelkästään upean käsiohjelman tutkiminen oli ohjelmanumero ja väliajalla nautittiin Pärsky-leivokset. Esikoiseni ehti nähdä esityksen kummitädin kanssa vuonna 2019, ennen kuin pandemia pysäytti näytökset, mutta hän ei kuulemma muista sitä kauhean hyvin. Oli ihanaa katsoa esitys nyt kolmisin, kun kuopuskin oli sopivassa iässä.

Tämä on sen luokan show pukuineen, tehosteineen ja näyttelijöineen, että tämä on pakko nähdä. Menisin milloin vain katsomaan uudelleen, niin valloittava esitys oli. Ja ajatus siitä, että katsomossa voisi olla tylsää näin tutun tarinan kanssa oli turha. Esitys vangitsi meidät täysin!

Yritin kysellä tyttäriltäni mikä oli upeinta, mutta hekin olivat sitä mieltä, että kaikki oli niin hienoa. Oletko sinä päässyt nauttimaan tästä musikaalista?