Grazing table ja kivat synttärijuhlat takana

Synttärijuhlista terveisiä! Voi miten ihana sunnuntai meillä olikaan. Kyllä se vain niin on, että vieraat tekevät juhlat. Tytöt täyttivät viime viikon aikana 7 + 10 vuotta ja oli ihanaa järjestää taas niin sanotut perinteiset sukulaisjuhlat. Pari vuotta juhlat olivat tauolla ja viime keväänä tuli kolmesta eri perheestä sairastuminen, joten porukka kutistui pieneksi. Nyt meillä oli reilut 20 henkeä juhlimassa, eikä viime hetken sairastumisia tullut. Saman katon alla oli ensi kertaa näin monta serkkua sekä minun että miehen puolelta. Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia, vaikka ihan hirveästi siinä hälinässä ei ehdi kaikkien kanssa jutella, mutta vähän kuitenkin. Olen ollut ihmeellisessä onnellisuuskuplassa juhlien jälkeen, ihanaa, kun kaikki jaksoivat tulla! Yksikään vieras ei saapunut Pirkanmaalta, eli arvostin kovasti sitäkin, kun kaikki jaksoivat ajomatkan lasten kanssa.

Grazing table – helppoa juhlatarjottavaa

Tarjoilulinjalla menimme hyvin helpon kautta. Lapsivieraita oli monta ikähaitarilla 1-15 vuotta, joten yritin miettiä herkkuja, jotka uppoavat kaikille. Keksit, karkit, sipsit ja macaronsit ovat yleensä kaikille uppoavia herkkuja. Päädyinkin tekemään hyvin helpon, mutta itselleni uuden idean, eli grazing tablen. Mikäköhän tämä olisi suomeksi, herkkupöytä? Näin pöydälle ladottuna herkut näyttävät hyvin erilaiselta, kuin kulhossa. Oli vaikeaa miettiä, paljonko tarjottavia pöydälle varaa ja itse asiassa näyttävyyden kannalta niitä olisi voinut olla enemmänkin. Mutta määrällisesti oli sopiva setti, korjasin juhlien jälkeen pois vain muutamia sipsejä ja karkkeja, eli lähes kaikki meni!

Leivinpaperin päälle kasasin erilaisia sipsejä, erilaisia karkkeja, macaronseja, ananasta ja vesimelonia ja viinirypäleitä. Siinäpä oikeastaan se. Lisäksi teimme leipiä erilaisilla täytteillä tarjolle. Teimme leivät jääkaappiin valmiiksi noin 14 tuntia ennen juhlia ja välissä oli mm. tuorejuustoa. Mielestäni ne kuivahtivat tuona aikana hieman, eli ehkä joku majoneesi olisi toiminut paremmin? Oppi siis seuraavalle kerralle. Lisäksi paistoin valmispizzoja. Nopeaa, helppoa ja teki kauppansa.

Kakun meille taikoi jälleen Instagramista nimellä litucakes löytyvä leipuri. Tytöt halusivat piirtää itse Toca boca-pelin hahmot kakkuun ja muuten annoin hyvin vapaat kädet kakun suhteen. Se oli jälleen todella herkullinen ja vadelmamousse välissä ihanaa! Koska herkkuja oli aika paljon, jäi tuosta 15 hlön kakusta hyvä siivu jääkaappiin. 10 hengen kakku olisi riittänyt tälle porukalle, mutta esikoinen pyysi innoissaan kaveria maanantaiksi rääppiäisiin.

Syntymäpäivälahjat ja -ohjelma

En järjestänyt varsinaisesti mitään ohjelmaa näille sukulaissynttäreille, kaverisynttäreille on sitten loppuviikosta tiedossa enemmän ohjelmaa. Aikuiset saivat jutella ja lapsilla tuntui ihan hyvin riittävän leikkejä. Puheen halusin kirjoittaa ja pitää, kun kyseessä oli niinkin merkittävä syntymäpäivä kuin ensimmäinen 10 vuotta. En yhtään tiennyt miten lapset siihen suhtautuisivat. Isompi tuntui olevan vähän nolona jutuistani ja pienempi viittasi pari kertaa vastalauseen merkiksi. Oli muuten erilaista pitää puhe lapsille kuin aikuisille! Laitan tulosteen vauvakirjan väliin muistoksi ja uskon, että kyllä heillä siitä jotain tallentui sydämeenkin.

Lahjoista ehkä huikein oli Nintendo Switch-pelikonsoli. Hankimme siihen juhla-aamuna Tori.fista löytyneen Ryhmä Hau-pelin, mutta täytyyhän joku Mario-pelikin hommata! Montakohan tuntia lapsuudestani olen käyttänyt siihen, että pelasin läpi Mariot 1-4? Osaisinkohan enää? Ohjainkin on niin erilainen. Kirjastosta olen myös jonottanut Mario-pelejä, mutta jono on pitkä. Mario Partysta vinkkasi joku seuraaja, ehkä sellainen siis tulevaisuudessa hankintalistalle.

Tytöt saivat myös todella kivoja lahjakortteja, vihon ja esikoinen sai yhden sukulaisen ylimääräiseksi jääneen puhelimen itselleen.n Kuopuskin saa nyt sitten oman puhelimen, kun saa esikoisen vanhan luurin itselleen.

Iltapäivä meni aivan hurjalla vauhdilla ja olisin pitänyt vieraat meillä vaikka aamuun. Onko ihanampaa, kuin talon täyttävät läheiset ja puheensorina joka puolella? Kiitos kaikille vieraille, loppuviikosta kaverisynttäreille ehkä nousee uusi grazing table!

Saa heittää vinkkejä, mitkä suosikkejasi grazing tablessa tai mitkä parhaita Nintendo-pelejä?

Tajunnanvirtaa hiihtolomaviikolta + luottoasu

Torstaita! Kyllä on ihanan aurinkoinen talvikeli ja osalla koululaisistakin hiihtolomat pyörivät. Mahtavaa! Minun on pitänyt taas viikon ajan kirjoittaa tätä postausta, mutta kynnys postata mitään alkaa nousta korkeaksi, kun somemeno on ollut vähän ikävää viime aikoina. Lisäksi elämässä on asioita, jotka valtaavat mielen ja joita ei blogiin voi kirjoittaa. Silloin on hirveän vaikeaa tuottaa niin sanotusti kepeää materiaalia tänne, mutta en halua jättää blogia täysin pölyttymäänkään.

Hiihtolomaviikkoa vietettiin Tampereella viime viikolla ja aloitimme sen suuntaamalla Jyväskylään. Edessä oli muun muassa kahdet syntymäpäiväjuhlat, joten mukaan lähti alkuvuoden luottoasu. Minimumin oversize-bleiseri on palvellut minua niin töissä, teatterireissuilla, ravintolassa kuin syntymäpäivilläkin. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen mielestäni! Kööpenhaminasta äitini lahjaksi ostama takki on muuten varmasti eniten ikinä kommentoitu vaatekappaleeni, siitäkin tullut todella luottovaate!

Syntymäpäiväjuhlia ja perhettä

Sen lisäksi, että viikonloppuun hiihtolomaviikon aloitukseksi mahtui Laajavuoren laskut ja reilu 20 kilometriä hiihtoa, oli meillä tiedossa enoni 60-vuotisjuhlat. Aivan liian harvoin sukua on enemmän paikalla, joten oli todella ihanaa nähdä perhettä ja sukua laajemmaltikin. Aurinko paistoi ikkunoista, Caffitellan lohivoileipäkakku oli huippuhyvää ja sankari vaikutti tyytyväiseltä.

Seuravaana päivänä vuorossa oli jälleen 1-vuotisjuhlat, edelliset vietimme vain muutamaan viikkoa aiemmin. Synttärisankari oli supersuloinen ja hänen lahjaksi saamansa kuorma-auto auralla ehkä mieheni mielestä parasta ikinä. Muistan niin vahvasti, kuinka kuopus täytti juuri vuoden. Puhumattakaan esikoisesta! Kuinka ihanaa olikaan ensimmäiset oman lapsen syntymäpäiväjuhlat, vaikka harmitti silloin järjestää ne väliaikaisasunnossa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt kun asiaan palaa, mitäköhän ihmeen väliä silläkin oli. Ei mitään. Juhlat olivat kivat, suku paikalla ja sankarille ihan yks hailea, missä häntä juhlittiin.

Haikeana halin tyttöjen pientä serkkua, jonka pieni kalju pää muistuttaa niin omiani vuoden iässä. Pieni nautti serkkujen seurasta, hymyili ja yritti napata kynttilästä noussutta savua kiinni. Ikimuistoisia hetkiä! Jätimme Jyväskylän haikeana taaksemme.

Kahdenkeskinen arki

Palasimme sunnuntaina kaksin Tampereelle ja se jos mikä oli outoa. Harvemmin, suomeksi sanottuna ei koskaan tulee vietettyä arkea kahden kesken. Yleensä lapsille kysellään hoitopaikkaa aina, kun on jotain menoa. Teimme siis töitä Tampereella lasten jäädessä mummilaan. Illalla töiden jälkeen saimme siis tehdä vapaasti mitä halusimme ja menimme kaksin Sappeeseen laskemaan, saunoimme ns. aivan liian myöhään (pörssisähkön hinta oli todella alhaalla!), kävimme katsomassa Koputus-leffan, syömässä ja luimme hiljaisuudessa molemmat kirjaa. Jo oli hauskan erilaista.

Lapset saapuivat puolivälissä viikkoa kotiin ja heillä oli ollut niin paljon puuhaa, ettei tosi. Esikoinen pääsi synttärilahjaksi luokkakavereiden kanssa viettämään hotelliyötä, oli Peurungan reissu, hiihtoa ja esimerkiksi WinterLight-tapahtuma, jota kehuivat kovasti. Olin iloinen, että saivat viettää aikaa isovanhempien ja muun suvun kanssa. Miten arvokasta se onkaan, kun on paljon turvallisia aikuisia elämässä. Korvaamatonta. Suurkiitos siis vanhemmilleni, jotka jaksavat. Ja niille muille aikuisille toki myös!

Kotiseutuhaikeus

Jyväskylä jätettiin haikeana taakse ja kuten aiemminkin, nytkin mietin, miten ihanaa olisi asua lähempänä sukulaisia. Piipahtaa useammin katsomassa nopeasti kasvavaa taaperoa tai käydä kälyn kanssa hiihtämässä kuten nyt. Juuri eilen puhuin asiasta ystävän kanssa lounaalla – hänelläkin on perhe ja työt Pirkanmaalla ja suku muualla. Toisaalta, kävisikö sitä kylässä usein, vaikka asuisikin lähellä? Olisiko samalla tavalla yökylässä?

Toki ihan käytännön asiat sanelevat asuinpaikkakuntaa. Lasteni juuret ja ystävät ja koulut ovat Tampereella. Töitä on paljon vaikeampi saada Jyväskylästä. Helsingissä tulee käytyä suht usein ja Jyväskylään palaaminen tuplaisi matkan. Varmasti moni pyörittelee tällaisia asioita ja toiset ovat niin superrohkeita, että toteuttavat muuton. Oletko itse tehnyt suurta muutosta? Minusta tuntuu, että kun olimme vielä kaksin, ei ollut mikään temppu muuttaa Jyväskylästä Tampereelle tai Tampereelta Thaimaahan. Mutta lasten myötä sitä haluaa enemmän pysyvyyttä. Sitä sanotaan, että lapset sopeutuvat, mutta perheeni muutto Helsingistä Jyväskylään ollessani itse eskari-ikäinen oli mielestäni jotain niin kamalaa, etten ole osannut ajatella suurta muutosta omilleni.

Mutta kertokaa, jos olette tehneet onnistuneita muutoksia kaupungista tai jopa maasta toiseen lastenkin myötä. Näitä tarinoita olisi kivaa kuulla! Bongasin unelmatyöpaikan Rukalta – 1,5 vuoden sijaisuuden ja aloin heti haaveilla tuollaisesta pätkästä perheeni kanssa pohjoisessa. Mutta. Puolison työt, koti ja… Monta mutkaa olisi matkassa.


jakku MINIMUM/ housut KATRI NISKANEN/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät DR. MARTENS

Tällaista tajunnanvirtaa siis hiihtolomaviikon innoittamatta! Onko teillä lomailtu?

Ihanat 40v kemut!

Täytyy kirjoittaa jotain ylös lauantaina pidetyistä 40-vuotisjuhlistani, sillä oli niistä aivan superhyperonnellinen! Mietin monta kertaa peruvani homman, sillä ihmisillä oli pikkujouluja, lastenhoitohaasteita, marraskuu on tautista aikaa ja monella oli töitäkin viikonloppuna. Sitten viikkoa ennen, kun piti vahvistaa kakkutilaus ajattelin, että samapa tuo, lapsilla on yökyläpaikat ja meillä musavehkeet, kyllä tästä jotain syntyy. Ja voi niin syntyikin!

Leffavisaa, lahjoja ja juustoja

Meitä oli lopulta tasan 20 paikalla illan aikana, tosin osa vieraista ei edes nähnyt toisiaan, eli osa lähti ennen kuin osa saapui. Mutta todella hyvä porukka. Jännitin vähän etukäteen, tuleeko tunnelmasta vaivaannuttava, kun on niin paljon toisilleen vieraita ihmisiä. Mutta vielä mitä, kyllä illan aikana tutustuttiin hyvin. Pidimme ihan perinteisen tutustumiskierroksen ja siinä huomasin, että hurjan moni vieras on naapurustosta, niitä kotiäitiaikana saatuja tuttuja. Todella ihana juttu.

Pidimme myös leffamusavisan, johon perinteisesti jaoin joukkueet koulussa käytetyllä ”jako viiteen”-systeemillä. Pätkä biisin alusta ja piti tietää leffa sekä ilmestymisvuosi. Kaikki olivat ysäriltä, aloitimme helpolla Titanicilla ja esimerkiksi Isä sisäkkönä oli jo huomattavasti haasteellisempi.

Tarjoilujen kanssa menin helpon kautta, eli en hikoillut leipomassa. Kakun teki litucakes, jota voin lämmöllä suositella. Mies hioi minulle lankun, jonka päälle kasasin juustoja, hedelmiä, erilaisia juustokeksejä ja suklaita. Siitä tuli yllättävän kiva ja näyttävä. Lisäksi paistoimme pakastepizzoja, tein pasta- ja vihersalaatin ja kupissa oli perinteiset sipsit sekä dipit. Juustoasetelmaa ainakin kehuttiin!

Sanoin kaikille, että eniten toivon lahjaksi sitä, että saan höpötellä ihmisille ja kotonani on vieraita. Tiedän, että onhan se haaste tulla ”tyhjin käsin”, haluan itsekin aina viedä jotain, mutta miten ihania juttuja sainkaan! Lahjakortin XXL:n liikkeeseen (talvijuoksukamat here I come!), sekä tee- että kynsilakkakalenterin, Disney-kasvonaamioita, lahjakortin Pella’s cafehen, kukkia ja samppanjaa. Lisäksi minusta oli piirretty Disney-prinsessa korttiin, olin tästä hyvin otettu. Mikä vaivannäkö ja ihmiset selkeästi tuntevat minut!

Illan tähti – Ilkka Lahti

Jos joku oli mahtavaa kaiken muun lisäksi, niin se oli kyllä livemusa. Olin kysynyt Lahden Ilkalta, josko voisi soittaa 2-3 biisiä. Hän veti tunnin setin, sanoi, että on hauskaa, saako jatkaa. Emme laittaneet todellakaan vastaan. Kaikki biisit olivat suosikkejani ja kuulimme muun muassa Apulantaa, Tehosekoitinta, Kaija Koota, Oasista… Aivan huikea fiilis oli ja pakkohan siinä oli hypätä ylös penkistä tanssimaan. Todella kiitollinen Ilkalle!

Juhlat olivat siis hyvin näköiseni ja ainakin itse viihdyin todella hyvin, toivottavasti vieraatkin.

Kiitos ihan älyttömästi teille, jotka pääsitte paikalle, jos tänne osutte lukemaan!