Avainsana-arkisto: oma tyyli

Ei vieläkään normiarkea!

24.8.2020
4

Olipa muuten mielenkiintoista kirjoittaa otsikko – mikä on edes normaali arki? Kaikkihan puhuvat siitä, että tämä nykyinen tilanne on niin sanotusti uusi normaali vielä pitkään. Korona elää keskuudessamme ja syksy tulla puksuttaa päälle ja sen mukana tietenkin myös perinteiset nuhat, kurkkukivut ja muut. Siinä missä ennen olisi pienessä nuhassa liikkunut vielä vapaammin (milloin on sellainen aika syksyssä, etteivät lapset niiskuta yhtään?) on nyt erilaiset säännöt. Olen katsellut somesta, että hyvin moni on joutunut jäämään jo kotiin, vaikka kouluakin on takana vasta kaksi viikkoa. Odotettavissahan tämä oli.

Päiväkodin aloitus ja arjen odotus

Olin odottanut tätä viikkoa aika pitkään – kuopuksella on neljä päikkypäivää ja minä teen hommia ensi kertaa yksin sitten maaliskuun! Olin kasannut niin hervottoman listan itselleni hommia, etten ehkä kaikkiin kykene, mutta parhaani yritän. On nimittäin vähän kasautunut tässä viime viikkoina, kun kuopus on vaatinut yksin kotona ollessaan viihdytystä. Hän on jo selkeästi kaivannut päiväkotia ja kavereita. Sinne hän lähti aamulla, uuteen päikkyyn, ensi kertaa. Hyvällä mielin oli kuulemma mennyt, minä jäin kotiin sillä… Esikoisella on nuha. Hyvin pieni, kuumeeton ja testissäkin käyty, mutta silti nuha. Eli kotoilua nyt ainakin hetki. Täysin ei päästy normiarkeen kiinni vieläkään, mutta onpa muuten aika paljon helpompaa olla kotona 7-vuotiaan kuin nelivuotiaan kanssa. Hänet uskallan jopa jättää hetkeksi yksin, täytyy nimittäin käydä hakemassa koululta kirjat ja läksyt vielä tänään.

Viikonlopun iloiset tunnelmat Jyväskylästä

Mutta vaikkei päästy normiarkeen vielä kiinni, niin voi että miten kiva viikonloppu oli! Oltiin miehen kanssa kaksin hotellissa yötä perjantaista lauantaihin hääpäiväjuhlinnan merkeissä ja Jyväskylässä oli ihanan väljää. Ravintolassa syödessä ei ollut lähelläkään muita, tuntui kuin olisimme olleet suunnilleen kaksin. Hotellissa ja aamiaisella oli väljää. Lauantaina päätimme käydä katsomassa miehelle farkkuja ja olimme suunnilleen ainoat ihmiset koko kauppakeskus Forumissa. Yritin miettiä oliko Jyväskylässä ennen näin tyhjää? Ovatko ihmiset kadonneet Kauppakeskus Seppään? Pysyvät kotona pandemian takia? Joka tapauksessa, ei tullut koko reissulla pienintäkään stressiä turvaväleistä, mikä oli todella ihanaa.

Toinen viikonlopun hirveän iloinen juttu oli, kun lapset kävivät lauantaiaamuna isomummon luona. Hän oli vihdoin saanut kuulokoneen ja kuuli huomattavasti paremmin kuin ennen ja kuulemma nauroi kippurassa lasten jutuille, kun vihdoin hyvin kuuli ne ja sai selvää. Ihanaa! Kyllä sai pitkään odottaa tuota ihmettä, jonka saamista pandemia viivytti, kun vanhukset jäivät keväällä kotiin. Äitini mukaan hän aivan kikatti lasten jutuille. Jäipä hyvä mieli!

Harju, Lyseo ja hääkirkko

Me aloitimme perjantain istumalla hetkisen Harjulla, Lyseon takana, jossa tapasimme ensi kertaa. Hääkirkosta näkyi talojen takaa huippu. Oli varmastikin kesän viimeinen lämmin ilta ja ihmettelin ääneen, missä Harjun nuorisoporukat ovat perjantai-iltana? Siellä oli mielestäni aina porukkaa ysärillä! Istuskelimme ja fiilistelimme Jyväskylää siinä hetkisen ennen siirtymistä hotelliin. Mietiskelin 15 vuoden takaista hääpäivää ja elämää Jyväskylässä – yhtäkkiä tuntuikin todella kaukaiselta siellä asuminen, vaikka jatkuvastihan me siellä käymme. Tuntui, että sinne täytyy päästä kristallihääpäivääkin viettämään. Laitoin päälleni 10 vuotta sitten ostamani mekon ja mietin, että se on ollut minulla reissussa ainakin viidessä eri maassa – ja hei, vielä valkoinen!

Näin siis lähti viikko täällä käyntiin, ekaluokkalainen on katsonut jo kaksi leffaa äidin puuhatessa töitään. Josko seuraavaksi sitten haen ne läksyt ja toivotaan, että nuha hellittää pian. Pieni niiskustushan kestää parhaimmillaan pari viikkoa, mutta Tampereen kaupunki löyhensi ohjeitaan juuri viime viikolla siitä, milloin voi palata kouluun.


mekko SEPPÄLÄ/ kengät Kreetalta/ takki VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN/ panta PIECES

Kuinka moni on jo joutunut ottamaan lapsen pois hoidosta tai koulusta? Oletko itse säilynyt terveenä? Tsemppiä uuteen viikkoon kaikille!

Se oli sitten siinä!

26.7.2020
2

Nimittäin miehen loma. Somesta voi päätellä, että monella muullakin on huomenna paluu arkeen edessä. Toisia ahdistaa, toiset ovat selkeästi saaneet akut ladattua ja ovat jo vähän innoissaankin palaamassa. Oma olotilani on lähinnä hämmentynyt. Mies on lähtenyt aamuisin toimistolle viimeksi maaliskuun alussa, pimeään aikaan. Lomautusten ja etätöiden vuoksi olemme saaneet pitää hänet hyvin lähellä ja syöneet esimerkiksi aamupalat yhdessä kuukausia. Nyt emme edes näe häntä aamuisin, sillä hän lähtee usein seiskaksi töihin kun me muut vielä nukumme. Miten sopeudun tähän, apua! Seuraavat neljä viikkoa hoidan omat työt ja kuopuksen viihdytyksen, saas nähdä miten tässä käy.

Unelmien Suomi-kesä 2020

Jotenkin meillä oli muka todella paljon aikaa tehdä ja puuhata Suomessa, neljä viikkoa tuntui loputtomalta. Ehdittiin käydä Särkässä, Ähtärissä, Rukalla ja nyt viimeisimpänä Hangossa. Lorvittiin muutamat päivät mummilassa Jyväskylässä. On pesty ikkunat, pakastettu mansikkaa ja vattua, olen lukenut kirjan siltä istumalta kannesta kanteen. On suppailtu ja käyty kaksi kertaa rannalla. On väistelty todella hyvin ihmisruuhkat, oltu aina jollain kummilla keleillä menossa. Missään ei ole ahdistanut ihmismäärät. Paljon on siis ehditty tehdä ja nähdä, mutta esimerkiksi suunniteltu Helsingin reissu jäi odottamaan aikaa parempaa. Ehkä elokuussa? Ihanaa on myös se, että on saatu yövieraita meille ja ensi viikonloppuna tulee vielä veljeni perheineen kylään. Onneksi, en ole koko vuonna nähnyt heidän pienokaistaan, kun Helsingin reissut jäivät väliin. Kauhealta on tuntunut, pienet kasvavat niin paljon puolessa vuodessa!

Koulu alkaa ja päiväkoti vaihtuu

Vaikka kesää on vielä jäljellä ja kuopus on seuraavat neljä viikkoa vielä kotona, on täällä aika jännittyneet tunnelmat. Koulureppu ja uudet tossut on hommattu ja täällä hyppelee ekaluokkalainen into piukeana. Vaikka rakennus on sama missä eskari käytiin ja luokassa odottaa parhaat kaverit, on esimerkiksi opettaja vielä arvoitus. Ja se, miten kouluun mennään, kun sinne ei viedä suoraan sisälle. Ai niin, kellojen soitosta! Kyllä se on taas ihan uusi juttu ja ilmassa on syksyn tunnelmaa, kun ollaan jo niin kouluajatuksissa kiinni.

Samaan aikaan pikkusisko ratkeaa aika ajoin itkemään, kun edessä on uuteen päiväkotiin meno. Se jännittää ja vanhoja kavereita on ikävä. Äsken hän pyysi, että jos uusi päiväkoti ei lähde sujumaan, saako palata vanhaan. Lohduttelin, että ei mene varmasti kuin hetki ja hän on osa ryhmää. Mutta vähän vanhempiakin jännittää edessä oleva elokuu, sillä meillä lapset reagoivat uuteen ja jännään aina sillä, ettei uni tule tai yöllä heräillään. Voi siis olla raskaat viikot edessä, ennen kuin uudesta tulee normaalia. Ja toivottavasti paikkoja ei enää suljeta koronan takia! Vähän sellaiset epävarmat fiilikset tällä hetkellä.


mekko VOGLIA FINLAND/ kengät ELSE JACOBSEN/ aurinkolasit RAYBAN/ villatakki VILA/ laukku VERO MODA

Mutta nyt nauttimaan miehen vikasta lomapäivästä, ajattelimme etsiä josko löytäisimme mustikkaa pakkaseen ja uida ainakin pitää vielä! Miten siellä on sujunut kesä? Onko huomenna paluu arkeen? Etätöiden loppu?

Umpisurkea kesä?

17.7.2020
2

Täytyy sanoa, että keväällä ahdisti ja paljon. Tai olenhan sen jo useasti sanonut. En ole ns. kotoilijatyyppiä ja tykkään olla menossa ja kevät tuntui kokonaisuudessaan ihan hirveältä, vaikka siinä oli hyviäkin hetkiä. Edessä häämöttävä kesä mietitytti, sillä kesäämme on kuulunut pitkään reissu ulkomaille – viisi vuotta sitten se ainoa kesän reissu oli Tukholman risteily, mutta jotain kuitenkin. Kaipasin hirveästi turkoosia vettä ja hiekkaa varpaissa sekä takuulämpöä. Eniten pelotti, että kesä menee samoissa merkeissä kuin kevät, ettei pääse lähtemään kotoa edes mummilaan. Keväällä oli niin epävarmaa, pääseekö kesällä yhtään mihinkään.

Koronakevät pisti arvoja uusiksi

Keväässä ehkä pahinta oli se, ettei nähnyt rakkaita. Se, ettei päässyt mummilaan tai nähnyt veljiä perheineen oli töiden menetyksen lisäksi pahinta. Kun aurinko alkoi lämmittää kesäkuussa, työrintama piristyä ja pääsimme ensi kertaa mummilaan, itkin ilosta. Jyväsjärveä ympäri juostessa kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Oli niin ihanaa päästä taas sinne ja nähdä äitiä ja isää. Tytöt olivat ikävöineet isovanhempia hirveästi ja kun juhannuksena annettiin heille lupa taas halata, riemu repesi. Pääsi mummin syliin sadulle. En kaivannut hetkeäkään tuolloin Kyproksen rantoja tai turkoosia merta. Olin maailman onnellisin Jyväskylässä. Olimme juhannuksen vanhempieni kanssa, olimme Rukan reissun jälkeen muutaman päivän mummilassa ja alkuviikosta olimme Ähtärissä lomalla vanhempieni kanssa. Ensi viikolla näemme taas. Se kertoo siitä, paljonko monesti olemme yhteyksissä ja kuukausien ero keväällä tuntui. Se, että on vanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja ikävä oli molemminpuolinen tuntuu vielä arvokkaammalta asialta kuin aiemmin. Se, että he jaksavat vielä puuhata meidän kanssamme ja ovat pysyneet terveinä. Siinä hetkessä, kun pienet kädet halasivat mummia, tuntui todella mitättömältä se, ettei tänä kesänä pääse ulkomaille.

Suomi-matkailun helmiä

Olen aina haaveillut kesäisestä Hangosta. Miksi? En tiedä. Ehkä se on brändätty jotenkin eksoottiseksi rantakohteeksi ja sitä on niin kehuttu, että on ollut mielessä mennä. Olen myös haaveillut kesäisestä Rukasta ja Karhunkierroksesta, mutta koskaan ei ole ehditty. Olemme olleet suurimman osan miehen kesälomasta ulkomailla monet kesät ja ne Suomessa vietetyt ajat ovat kuluneet mummilassa, kotihommia tehdessä tai mansikoita pakastaessa. Nyt on ensi kertaa aikaa tutkia Suomen helmiä ja voi vitsi mitä niitä onkaan! Ihastuimme jopa Ähtäriin aivan totaalisesti, kun saimme saunoa rantasaunassa ja uida järvessä. Soudella. Vaikken ole mökki-ihmisiä, ymmärrän kyllä hienouden tuossa toiminnassa. Ihastuimme paikalliseen kahvilaan ja tuohon majoitukseen jossa olimme, aivan täydellinen lapsiperheille! Kirjoitan siitä lisää mahdollisimman pian! Ensi viikolla edessä on se Hanko ja kesä-Kuusamokin jo tutkittiin. Ei ole yhtään haitannut sateet ja kylmät päivät, kun lämpöisiäkin on ollut. On vain nautittu siitä, että saa kotimaassa matkustaa. Ulkomaille ei ole tehnyt mieli lähteä ja arvostus niin omaa perhettä kuin kotimaata kohtaan on noussut tänä keväänä ja kesänä. Vaikka olen näpytellyt ajomatkat töitä ja avannut läppärin joka kohteessa, sekin on ollut vain ilo synkän kevään jälkeen.


mekko MANGO (sedond hand)/ tennarit CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Näissä fiiliksissä tähän upealta näyttävään aurinkoiseen päivään. Meillä on yökylässä kuopuksen kummit vauvoineen, heitäkään ei olla nähty sitten helmikuun. Miten kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa tänä kesänä. Kiitos elämä!

Mitä Suomi-helmiä olet löytänyt tänä kesänä? Vinkkaa ihmeessä ja kerro missä kannattaa pysähtyä tai käydä matkalla Hankoon!