Avainsana-arkisto: korona

Elämää koronan jälkeen

9.2.2022
4

Ihanaa pakkaspäivää kaikille! Heti ensi töikseni täytyy kiittää teitä arvontapostaukseen tulleista kommenteista. Aivan ihanaa kuulla teistä ja kuinka moni on ollut matkassa niin pitkäänkin! Monesti nykyään blogiin ei tule kommentteja, toki näen tilastoista, että täällä ihmisiä käy, mutta homma tuntuu aika yksinäiseltä. Kommenttinne ovat piristäneet suuresti, ihanaa! Tänään arvon tuon palkinnon sitten eteenpäin.

Blogi on taas ollut hiljaa, sillä korona kävi meilläkin kylässä ja uupumus on tuskaisen kova. Tuntuu, että joka aamu kun avaan Instagrammin, siellä on joku saanut positiivisen tuloksen, eli kyllä se nyt tuntuu jyräävän kaikki läpi. Tai ei ehkä kaikkia, mutta monet kyllä!

Koronaoireet laidasta laitaan

Meidän perheessä jokainen kävi läpi eri tavalla koronan. Minä taisin kaatua meistä pahiten. Yhtenä aamuna herätessäni hengitin vielä sängyssä ollessani sisäänpäin ja totesin, että keuhkoihin sattuu. Ei kurkkuun, vaan alas keuhkoihin. Niin ei muistaakseni ole koskaan käynyt, yleensä aina kurkkukin kipeä. Nyt ei ollut. Koska olin odottanut vuoroamme (ympärillä oli tautia niin paljon), enkä ollut perheen ensimmäinen, olin tuosta hengityksestä lähtien aivan varma, että tämä on sitä tautia. Meillä kiersi tauti niin hitaasti perheessä, että arvoitukseksi jää, saimmeko toisiltamme vai jostain muualta.

Väsymys tuli mukaan saman tien ja makasin uupuneena sohvalla. Kumma kyllä, uupumuksen kanssa tuli mukaan unettomuus, enkä saanut nukuttua sen enempää öisin kuin päivisin. Kamala tunne! Kuudentena päivänä tuli ensimmäinen nukuttu yö. Ensimmäisenä päivänä lämpö käväisi lukemissa 37,2 ja sen jälkeen oli päiviä vuorotellen hirvittävän kylmä ja hirvittävä hiki, vaikka kuumemittari pysyi normaalilukemissa.

Neljä ensimmäistä päivää kaikki syömäni ruoka tuli läpi, eli vatsakin reagoi rajusti. Pääkipu oli valtava, samoin kuin se, ettei pystynyt tekemään mitään. Lukeminen tai leffaan keskittyminen oli liikaa. Koko ajan oli paha olo, sellainen raskauspahointivointikuvotus, mutta samalla oli koko ajan hirveä nälkä! Teki mieli suolakurkkuja (söin 2 purkillista), fetaa, pizzaa, limpparia. Teki mieli lämmintä juotavaa, mutten pystynyt yhteenkään vaihtoehtoon, ei mennyt alas tee tai mehu muutamaan ensimmäiseen päivään.

Kolmantena päivänä lähti ääni totaalisesti. Se ei onneksi kestänyt kuin päivän, yskä kesti kolmisen päivää.

Toipumista pala kerrallaan

Eli kaikkea mahdollista tuli, muutaman päivän sisällä, mutta se kaikki lähti myös taittumaan pian. En ole kokenut sitä, mistä moni puhuu, että olo aaltoilisi. Joka päivä oli parempi. Viidentenä päivänä tein jo hitaan kävelyn ulkona, raitis ilma auttoi minulla pääkipuun. Enää ei yskittänyt.

Eilen kävin bodybalance-tunnilla ja juoksin lämmittelyksi 1,5 kilometriä, enempää en uskaltanut. Olo ei ole huono, mutta pienin askelin liikkeelle. En hengästynyt tai syke noussut yhtään sen enempää kuin aiemminkaan, eli siinä en huomannut mitään. Sen sijaan keskittymiskykyni ja sanojen muodostaminen on ollut tukkoista. Olen unohdellut ja lukeminen on tuntunut ylivoimaiselta. Ehkä pahin oire, jos työkseen yrittää kirjoittaa. Mutta eilen sain tartuttua kirjaan ja lukaisin saman tien 200 sivua, eli helpottanee sekin tästä.

Vaikeinta on kyllä tuo liikkeelle lähtö, kun kroppa ei laita vastaan, mutta mitä ohjeita on lukenut, niin rauhassa täytyy ottaa, vaikka olisi ollut suht oireetonkin tauti. Tässä tapauksessa oman olon kuuntelu ei toimi, kun syke  pysyy alhaalla. Juoksu on vaihtunut kävelyksi ja hiihtolenkille otin lapset mukaan hiihtämään edessäni, ei päässyt vauhti karkaamaan!

Henkinen puoli koronaa sairastessa

Tämä oli omalla kohdallani yksi iso asia. Kun oli kaksi pahinta päivää ja keuhkoihin sattui ja yskiminen sattui, oli ahdistava olo. Mihin tämä kehittyy, jättääkö jälkiä, onko minusta vielä juoksijaksi? Kukaan ei tietenkään osaa tuohon vastata siinä vaiheessa, enkä lääkäriin mennyt sellaista kyselemään. Piti vain odottaa. Onneksi näyttää nyt siltä, että homma väistyi jättämättä pahempia arpia.

Toinen, minkä huomaan käytöksessäni on ihmisten karttelu. Olen kahden vuoden aikana kehittänyt erilaiset väistörutiinit käydessäni vaikka Prismassa. Palattuani taudin jälkeen kauppaan, missä joku yskäisi lähelläni, tein omituisia väistöliikkeitä taas. Tajusin vasta pari hyllyväliä myöhemmin, että olen juuri itse sairastanut, eikä ehkä heti tartu kaupassa joku uusi pöpö (tiedän toki, että uusia variantteja tulee jatkuvasti ja voin sairastua piankin uudelleen). Oli hämmentävää huomata, millaiset ajatusmallit sitä kehittää parissa vuodessa, eikä niistä pääse hetkessä eroon.

Kolmas oli helpotus. Kun on pelännyt milloin se tulee, millaisena se iskee ja niin edelleen, niin nyt on koettu yksi variantti ja sen tuomat oireet. Olen itse ollut iloisemmalla tuulella kuin aikoihin, nyt se pelko on kohdattu. Joku painolasti putosi harteilta. Hullua, mutta siltä minusta tuntuu.

Neljäs jännä juttu oli, että ollessani vielä kipeä, kaksi ystävää viestitteli, voisiko tulla meille kylään. En kysynyt, onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että olen somessa kertonut koronastamme. Meillä ei kuitenkaan ole ainakaan vuoteen käynyt kukaan kylässä, niin hämmennyin, kun yhteydenotot tulivat juuri nyt. Toki voi tulla! Ajatus oli ihana! Sitten heräsin, että hei, sängyt pitää pedata, kun joku tulee ihan sisälle asti!


neule ZARA/ tyllihame (vanha, en muista)/, kengät DR.MARTENS/ takki PBO/ korvikset MAANANTAIMALLI

Hah, kaikkea sitä on oppinut tämän aikana. Väistöliikkeitä kaupassa, käsidesiä ja petaamattomia sänkyjä. Sitä, ettei tarvitse pukeutua välttämättä. Ja mitä näitä nyt oli.

Mutta pienin askelin takaisin treeneihin ja töihin! Samaistutko tuntemuksiin, joita tauti herätti minussa? Voimia kaikille sairastajille, teitä on nyt paljon!

Tuplarokotettu

6.9.2021
10

Tässäpä aihe, jota ei ehkä kannattaisi ottaa puheeksi. Aihe, joka jakaa ihmisten mielipiteet ympäri maailman ja on sellainen, että tällä tulee sohaisseeksi ampiaispesään aivan varmasti. Mutta haluan kuitenkin kertoa oman tarinani liittyen rokotuksiin. Tarkoitus ei ole houkutella ketään ottamaan tai jättämään ottamatta rokotetta, vaan kertoa miten itselläni tarina meni, kun olen tuplarokotettu.

Rokotteet ja lääketiede

Olen aina ottanut ihan kaikki rokotteet, mitkä rokoteohjelmaan kuuluvat. Joskus on täytynyt ottaa jotain myös rokoteohjelmien ulkopuolelta. Muistaakseni silloin, kun matkustin Tansaniaan tekemään graduhaastatteluja, minun tuli ottaa keltakuumerokote. Siitäkin piti olla matkassa jonkinlainen todistus, jota ei kylläkään ikinä kysytty. Itselleni ei ole tullut koskaan muita oireita rokotteista, paitsi kerran jäykkäkouristus piti käden kipeänä viikkokausia.

Influenssarokotetta en suoraan sanottuna koskaan oikein ajatellut. Asuimme monta talvea poissa ja ei sitä vaan tullut parikymppisenä mietittyä. Ensimmäisen kerran törmäsin influenssarokotteeseen odottaessani esikoistani. Sanoin neuvolassa, että lähden joulukuussa ulkomaille ja terveydenhoitaja oli ehdottomasti sen kannalla, että ota rokote. Koneessa tarttuu tauteja ja joulukuu on influenssa-aikaa. Minä sitten otin ja sen myötä siitä tulikin vakiorokote perheessäämme. Halusin suojella pieniä lapsia ja sen sai heidän myötään kätevästi vanhemmillekin neuvolassa. Influenssarokotteistakin on monesti puhuttu sen suhteen, kuinka hyvin ne suojaavat juuri sen talven pöpöiltä. Sama asiahan on nyt ollut esillä, kuinka hyvän suojan saa, kuinka pitkäksi aikaa ja niin edespäin.

Koronarokotteet

Ensimmäisen rokotteeni otin silloin, kuin se oli mahdollista varata ikäryhmälleni, eli kesäkuun alussa. Otimme miehen kanssa saman ajan ja kävimme Ratinassa rokotteilla. Kaikki sujui todella hyvin, vaikka kyllä minulle tuli olo, että olisin jossain tieteisleffassa. Jotenkin se massa joka käveli eteenpäin, istui penkeillä odottamassa vuoroaan ja… No, en ole kokenut sellaista aiemmin.

Koska minulla on lääkeyliherkkyyksiä, minut laitettiin lähelle hoitajia erityistarkkailuun ja istuin odotteluteltassa jälkikäteen 30 minuuttia 15 minuutin sijaan. Minusta oli kivaa, että oloa tarkkaillaan. Mitään akuuttia ei tullut ja seuraavana päivänä olin jo lenkillä, käsi oli jonkin verran kipeä mutta ei muuta. Kaksi päivää rokotteen jälkeen alkoi inhottava hermosärky, joka säteili niskaan, kyynärpäähän ja ranteeseen. Lenkille ei enää tehnyt mieli, sillä juostessakin kättä on pidettävä taitettuna ja se alkoi särkeä enemmän. Keho oli levoton ja kärsin unettomuudesta.

Homma jatkui lopulta 6 viikkoa. Kärsin tiputteluvuodoista, unettomuudesta ja jatkuvasta käden särystä. Itkien tein välillä läppärillä hommia. Otin yhteyttä myös lääkäriin, joka totesi, ettei voi johtua rokotteesta, minulla on joku paikka vain kädessä jumissa. Mitäpä siihen sanomaan. Lopulta heinäkuun lopussa oireet alkoivat helpottaa ja lähellä oli jo seuraava rokote. Arvaatte, että jännitti.

Olisin halunnut aikaistaa rokotetta hieman, mutta minulle sattui mm. kolme työhaastattelua yhdelle viikolle enkä uskaltanut ottaa aikaa väliin. Lopulta väliä tuli 11,5 viikkoa, aikaistin siis ihan minimaalisesti väliä. Jonotella ei taaskaan juuri tarvinnut ja Ratinassa kaikki sujui jouhevasti. Taas jouduin siihen 30 minuutin erityistarkkailuun.

Kaksi rokoteannosta

Minua jännitti kovin, miten keho reagoi. Tällä kertaa ohjeistettiin ottamaan rauhallisesti pari päivää, eli ei lenkkejä. No, jo rokotteen jälkeiseinä iltana hoipuin eteenpäin, minua väsytti ja huimasi kovasti ja yö oli kamala. Suurin oire oli oksetus, nieleskelin armottomasti läpi yön, hikoilin ja palelin vuorotellen ja lopulta seuraavan aamun aamupala tuli ulos. Mutta jo iltapäivällä, vuorokausi rokotteesta olo alkoi olla parempi. Seuraava yö oli täysin normaali, käsi toki kipeä, mutta ei muuta. Nukuin hyvin.  Parin päivän päästä olin juoksulenkillä, joka sujui paremmin kuin ikinä. Rokoteviikolla ehdin neljästi lenkille. Olin ihan superkiitollinen! Ihanaa!

Kävi siis varmaankin niin kuin moni ennusti – eka rokote ”pöhisi” (lääketieteellinen termi lienee eri) niin hyvin kehossani, että vasta-aineita oli ja toinen menikin sitten helpolla vuorokauden mittaisilla oireilla. Vitsi että oli iloinen olo, todella kiitollinen ja helpottunut.

Rokotteen halusin ottaa, sen myötä on helpompi tavata sukulaisia ja edessä on myös Kreetan kirjoituskurssi. Koen lentokoneessa turvalliseksi sen, että ihmiset siellä ovat tulleet reissuun joko kahden rokotteen tai testin kautta. Toki voi rokotettunakin levittää, eikä mikään ole täysin varmaa, mutta josko ne pahimmat tautimuodot eivät iskisi.

paita ADIDAS/ lippis XXL/ kengät NIKE/ housut HALTI (saatu)

Katselin äsken rokotetodistusta OmaKannasta ja tunsin siitä ihmeellistä ylpeyttä. Siis kyllä, jotenkin se on kuitenkin toivonpilkahdus normaalimmasta, vaikka maskit ovat käytössä ja edelleenkään en ole osannut sopia kuin ulkotreffejä, mutta josko tämä tästä normaalimmaksi menee!

Millaisia kokemuksia itselläsi on rokotteista? Mukavaa alkanutta viikkoa!

P.S. Kuvat ovat keväältä, ei täällä ihan noin harmaa luonto onneksi vielä. <3

8 vuotta äitinä

25.3.2021
2

”Paljon onneaaa vaan paljon onneaaa vaan!” lauloimme eilen kolmiäänisesti sekä epävireisesti 8-vuotiaalle neidollemme. Sängystä heräsi tyytyväisen oloinen pikkunainen, joka sai meiltä aiemmin otettujen korvisten lisäksi lahjaksi kellon. Paras ystävä oli askarrellut rannekorun ja tuonut sen postilaatikkoon ja kummien lahjat saapuivat juuri sopivasti oikeana päivänä. Niistä paljastui muun muassa Trolls-legoja sekä korvikset, sitten vaihdetaan kun on aika vaihtaa harjoituskorvikset pois.

Syntymäpäivä sulussa ja karanteenissa

Viime syntymäpäivät ovat olleet kummia, sillä kuopus täytti 4 vuotta sinä historiallisena päivänä vuosi sitten, kun koulut menivät kiinni. Esikoisen 7-vuotissynttärit vietettiin sitten nelistään ja nyt ehdimme pitää kaverijuhlat, mutta itse synttäripäivä meni karanteenissa.

Sinällään taas se, että lapset ovat kotona ja vanhemmat etätöissä antoi mahdollisuuden rauhalliselle aamulle kouluun lähdön sijaan. Sankari halusi tehdä munakokkelia, koska on oppinut niin hienosti rikkomaan munia, paisteltiin croissantteja ja kippisteltiin vadelmalimulla.

Löysimme pulkkamäen, jossa oli vielä hyvin lunta ja pitkät laskut, eikä päiväaikaan ketään muita paikalla. Siellä me kävimme kiljumassa ja ehdimme paikalle kun lapsen elämänsä ensimmäinen teams koululta alkoi. Kuten sanottu, historiallisia syntymäpäiviä.

8-vuotias neito ja 8 vuotta äitinä

8-vuotias lapsi on todella suloisessa ja ihanassa iässä. Olemme säästyneet vielä esiteinikiukuilta ja lapsi on iloinen, auttavainen, puhelias ja haluaa olla monessa mukana. Hän innostuu yhtä lailla askartelemaan, kokkaamaan kuin pyöräilemään ja tekee koulutehtäviä mielellään. Osaa jo niin ihanan itsenäisesti pukea ja pestä hampaat ja lähteä kouluun, mutta saatttaa matkalla jäädä tutkimaan jotain maailman kauneinta kiveä ajatuksissaan pitkäksikin aikaa. On jo omat kaverit, joista on tullut koulun myötä todella tärkeitä. On omia juttuja, joita ei saa vanhemmat kuulla tai lukea. Aivan ihastuttava ikä ja minusta on ollut todella ihanaa saada olla hänen äitinsä ja seurata kasvuaan.

Eilen mäkeä laskiessamme mietin, että hyvin sitä muistaa aina millainen keli on ollut maaliskuun lopulla. Ei tarvinnut viime keväänä tähän aikaan mennä pulkkamäkeen enää! 8 vuotta äitinä on opettanut minulle ihan valtavasti asioita ja saanut katsomaan maailmaa eri tavalla. Se on tehnyt hyvää ja ilo läikähti sydämessä eilen, kun katselin hymyilevää tyttöäni. Olemme ylpeitä hänestä.

Illalla tilattiin vielä Pancho Villan hampparit/salaatti ruoaksi ja katseltiin Yksin kotona 4.  Lapsi on päättänyt katsoa ne kaikki läpi karanteenin aikana ja mikä ero alkaa olla jo nelosen kohdalla verrattuna ykköseen ja kakkoseen. Apua miten huono leffa se oli! Lämmin suositus sen sijaan tuolle halloumisalaatille, oli valtava!

Onko siellä ekaluokkalaisia muilla? Eivätkö ole ihanassa iässä? Iloista torstaita kaikille, onko ruudun takana muita karanteenilaisia tällä hetkellä?