Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille! 

Se oli sitten siinä!

Nimittäin miehen loma. Somesta voi päätellä, että monella muullakin on huomenna paluu arkeen edessä. Toisia ahdistaa, toiset ovat selkeästi saaneet akut ladattua ja ovat jo vähän innoissaankin palaamassa. Oma olotilani on lähinnä hämmentynyt. Mies on lähtenyt aamuisin toimistolle viimeksi maaliskuun alussa, pimeään aikaan. Lomautusten ja etätöiden vuoksi olemme saaneet pitää hänet hyvin lähellä ja syöneet esimerkiksi aamupalat yhdessä kuukausia. Nyt emme edes näe häntä aamuisin, sillä hän lähtee usein seiskaksi töihin kun me muut vielä nukumme. Miten sopeudun tähän, apua! Seuraavat neljä viikkoa hoidan omat työt ja kuopuksen viihdytyksen, saas nähdä miten tässä käy.

Unelmien Suomi-kesä 2020

Jotenkin meillä oli muka todella paljon aikaa tehdä ja puuhata Suomessa, neljä viikkoa tuntui loputtomalta. Ehdittiin käydä Särkässä, Ähtärissä, Rukalla ja nyt viimeisimpänä Hangossa. Lorvittiin muutamat päivät mummilassa Jyväskylässä. On pesty ikkunat, pakastettu mansikkaa ja vattua, olen lukenut kirjan siltä istumalta kannesta kanteen. On suppailtu ja käyty kaksi kertaa rannalla. On väistelty todella hyvin ihmisruuhkat, oltu aina jollain kummilla keleillä menossa. Missään ei ole ahdistanut ihmismäärät. Paljon on siis ehditty tehdä ja nähdä, mutta esimerkiksi suunniteltu Helsingin reissu jäi odottamaan aikaa parempaa. Ehkä elokuussa? Ihanaa on myös se, että on saatu yövieraita meille ja ensi viikonloppuna tulee vielä veljeni perheineen kylään. Onneksi, en ole koko vuonna nähnyt heidän pienokaistaan, kun Helsingin reissut jäivät väliin. Kauhealta on tuntunut, pienet kasvavat niin paljon puolessa vuodessa!

Koulu alkaa ja päiväkoti vaihtuu

Vaikka kesää on vielä jäljellä ja kuopus on seuraavat neljä viikkoa vielä kotona, on täällä aika jännittyneet tunnelmat. Koulureppu ja uudet tossut on hommattu ja täällä hyppelee ekaluokkalainen into piukeana. Vaikka rakennus on sama missä eskari käytiin ja luokassa odottaa parhaat kaverit, on esimerkiksi opettaja vielä arvoitus. Ja se, miten kouluun mennään, kun sinne ei viedä suoraan sisälle. Ai niin, kellojen soitosta! Kyllä se on taas ihan uusi juttu ja ilmassa on syksyn tunnelmaa, kun ollaan jo niin kouluajatuksissa kiinni.

Samaan aikaan pikkusisko ratkeaa aika ajoin itkemään, kun edessä on uuteen päiväkotiin meno. Se jännittää ja vanhoja kavereita on ikävä. Äsken hän pyysi, että jos uusi päiväkoti ei lähde sujumaan, saako palata vanhaan. Lohduttelin, että ei mene varmasti kuin hetki ja hän on osa ryhmää. Mutta vähän vanhempiakin jännittää edessä oleva elokuu, sillä meillä lapset reagoivat uuteen ja jännään aina sillä, ettei uni tule tai yöllä heräillään. Voi siis olla raskaat viikot edessä, ennen kuin uudesta tulee normaalia. Ja toivottavasti paikkoja ei enää suljeta koronan takia! Vähän sellaiset epävarmat fiilikset tällä hetkellä.


mekko VOGLIA FINLAND/ kengät ELSE JACOBSEN/ aurinkolasit RAYBAN/ villatakki VILA/ laukku VERO MODA

Mutta nyt nauttimaan miehen vikasta lomapäivästä, ajattelimme etsiä josko löytäisimme mustikkaa pakkaseen ja uida ainakin pitää vielä! Miten siellä on sujunut kesä? Onko huomenna paluu arkeen? Etätöiden loppu?

Outoja aikoja sekä IGn inboksin räjäyttänyt mekko!

Keskiviikkoa kaikki! Täällä on kyllä niin sanotusti menty vähän syvälle viimeisen vuorokauden aikana, kun olen elänyt erikoisia aikoja, siis ollut yksin kotona ensi kertaa viiteen kuukauteen. Sitä on istunut miettimään, millaisia kaverisuhteita elämässä oikeastaan on ja huomannut, että apua, onpa sitä oikeastaan ulalla kun on yksin viiden kuukauden jälkeen. Tuntunut ihan hurjalta! Ja hei, kuvien mekko räjäytti Instagrammin inboksini, toivottavasti löysitte sen ketkä silloin kyselitte ja ihastuitte. Sain noin 40 viestiä mekosta matkalla Rukalle! Kurkkaa lopusta linkki siihen!

Koronakeväänä kaipasi omaa aikaa ja nyt sitten…!

Kun koronakevät alkoi ja kaikki jumiutuivat kotiin, oli todella hämmentynyt fiilis aluksi. Vähän ahdistunutkin, kun ei tiennyt kuinka loputtomiin ollaan kotona. Se normaali arki, missä kaikki viuhtovat aamulla hommiinsa ja minäkin kävin lähes joka viikko junalla Helsingissä loppui. Silloin välähti mielessä muun muassa se, että haaveilin jostain pienestä reissusta miehen kanssa kaksin kesälomalla – mutta olemmekohan vielä kesänkin vain kotona? Kaipasi niin kovasti sitä, että pääsisi jumppaan, pääsisi johonkin yksin, pääsisi junalla Helsinkiin.

Juhannuksena sovimme isovanhempien kanssa heinäkuulle neljän yön pätkän, jolloin lapset menevät mummilaan ja me menemme käymään Hangossa miehen kanssa kaksin. Kun he starttasivat eilen kohti mummilaa ja jäin itse tekemään töitä ja siivoilemaan kotiin, tuli ihan hätääntynyt olo. Se aluksi epänormaalilta tuntunut kotiarki on muuttunut jo niin normiksi, että olin aivan ihmeissäni jäädessäni päiväksi yksin kotiin. Emme ole olleet miehen kanssa eri kaupungeissa sitten maaliskuun ekan viikon edes hetkeä. Joka paikkaa on menty nelikkona tai kaksin. Tai kolmisin. Jollain perhekombolla. En osannutkaan yhtäkkiä nauttia ajasta yksin vaan tuli välitön ikävä. Samalla mietin, että tämä tekee varmasti kaikille ihan hyvää – täytyy opetella olemaan yksin ja uni, vitsi unta on ikävä! Kuopus valvoskeli jälleen viime yön ja oli hyvin levoton, vaikka otin kainaloon ja mies meni sohvalle. Syytä emme keksineet.

Ystävyyssuhteiden merkitys korona-aikana

Nyt huomaan, miten vähän olen ylläpitänyt ystävyyssuhteita tai miten kiire monella on tässä ruuhkavuosiajassa. Olen ajoittain pyytänyt ystäviä esimerkiksi lounastreffeille ravintolaan, joka tietenkin putosi nyt pois kuvioista. Olen saattanut nähdä pääkaupunkiseudulla ystävää siellä usein käydessäni. Helsingissä en ole käynyt viiteen kuukauteen. Olen pressitilaisuuksissa höpötellyt monen tutun naaman kanssa montakin kertaa viikossa, mutta tilaisuuksia ei ole tietenkään nyt ollut eivätkä ne ihmiset ole sellaisia, kenen kanssa soiteltaisiin kuulumisia. Yks kaks havahduin miehen ja lasten lähtiessä, etten ole nähnyt ketään yksin koko kevään aikana. En yhtään ystävää. Olen nähnyt kälyä ja pikkuveljeä, vanhempiani ja anoppia ja viikko sitten kuopuksen kummit tulivat kylään. Myös toinen ystäväperhe kävi illallisella. Yksin en ole nähnyt yhtään ystävää viiteen kuukauteen, enkä myöskään soittanut kenellekään. Tuli vähän kauhistunut olo – miten käy syksyllä, entä ensi viikolla kun mies palaa toimistolle viiden kuukauden jälkeen?

En vieläkään osaa pyytää meille sisälle ketään (läheiset poikkeuksena) tai osaa kysyä keneltäkään, saisiko teille tulla. Tuntuu, ettei saa vielä kyläillä. Olen vähän jäissä näiden rajoitusten kanssa ja pelkään kauheasti, ettei kukaan enää ikinä kutsu kylään. Toisaalta on ollut kyllä paljon kivaa puuhaa ihan perheen kesken!

Näihin ajatuksiin jumiuduin eilen ollessani hurjat 10 tuntia yksin. Teki ihan hyvää. Edessä on vielä 4 viikkoa kuopuksellakin lomaa, kun taas sohlaan lounaat, työt, leikit ja vessareissut yksinäni. Silloin ehkä mietin, miten siistiä oli käydä yksin rauhassa lounaalla tai nukkua hyvä yö. Mutta kaipaan kyllä ystäviäkin ns. takaisin. Mistä sitä osaisi aloittaa kutsumisen kylään tai lounaalle? Muita jotka ovat pyörineet samojen ajatusten kanssa?


mekko KAPPAHL (mielestäni tämä, mutta miksi hihat näyttävät noin lyhyiltä, minulla pitkä? Eikä ole kyllä beige vaan valkoinen)/ kengät CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Mutta nyt yritämme nauttia parista parisuhdepäivästä pienestä ikävästä huolimatta, vaikka jälleen joudun vähän töitäkin niihin työntämään. Minulle ilo, mutta täytyy keskittyä täysillä jutteluun ja olemiseenkin. Harmiksemme kelit muuttuvat nyt aika kurjiksi ajatellen Hangon rantoja, suppailua ja terasseja, mutta koska minua vielä taudit kauhistuttaa ajattelin asian toisin – kylmällä terassit ovat tyhjempiä, pyöräillä voi sateessakin ja hei, meillä on lapsilta kielletty majoitus. Sinne siis! 

Saitteko kiinni fiiliksistä? Kyllä sitä tällaisessakin ajassa ihminen muuttaa käyttäytymistään, rutiinejaan ja muuta, mikä oli ennen niin normaalia! Toivottavasti kuvista välittyi fiilis siitä, miten onnellinen olin kun päästiin Rukan huipulle ja aurinko paistoi. Ihana paikka. <3