Täytyy sanoa, että keväällä ahdisti ja paljon. Tai olenhan sen jo useasti sanonut. En ole ns. kotoilijatyyppiä ja tykkään olla menossa ja kevät tuntui kokonaisuudessaan ihan hirveältä, vaikka siinä oli hyviäkin hetkiä. Edessä häämöttävä kesä mietitytti, sillä kesäämme on kuulunut pitkään reissu ulkomaille – viisi vuotta sitten se ainoa kesän reissu oli Tukholman risteily, mutta jotain kuitenkin. Kaipasin hirveästi turkoosia vettä ja hiekkaa varpaissa sekä takuulämpöä. Eniten pelotti, että kesä menee samoissa merkeissä kuin kevät, ettei pääse lähtemään kotoa edes mummilaan. Keväällä oli niin epävarmaa, pääseekö kesällä yhtään mihinkään.

Koronakevät pisti arvoja uusiksi

Keväässä ehkä pahinta oli se, ettei nähnyt rakkaita. Se, ettei päässyt mummilaan tai nähnyt veljiä perheineen oli töiden menetyksen lisäksi pahinta. Kun aurinko alkoi lämmittää kesäkuussa, työrintama piristyä ja pääsimme ensi kertaa mummilaan, itkin ilosta. Jyväsjärveä ympäri juostessa kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Oli niin ihanaa päästä taas sinne ja nähdä äitiä ja isää. Tytöt olivat ikävöineet isovanhempia hirveästi ja kun juhannuksena annettiin heille lupa taas halata, riemu repesi. Pääsi mummin syliin sadulle. En kaivannut hetkeäkään tuolloin Kyproksen rantoja tai turkoosia merta. Olin maailman onnellisin Jyväskylässä. Olimme juhannuksen vanhempieni kanssa, olimme Rukan reissun jälkeen muutaman päivän mummilassa ja alkuviikosta olimme Ähtärissä lomalla vanhempieni kanssa. Ensi viikolla näemme taas. Se kertoo siitä, paljonko monesti olemme yhteyksissä ja kuukausien ero keväällä tuntui. Se, että on vanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja ikävä oli molemminpuolinen tuntuu vielä arvokkaammalta asialta kuin aiemmin. Se, että he jaksavat vielä puuhata meidän kanssamme ja ovat pysyneet terveinä. Siinä hetkessä, kun pienet kädet halasivat mummia, tuntui todella mitättömältä se, ettei tänä kesänä pääse ulkomaille.

Suomi-matkailun helmiä

Olen aina haaveillut kesäisestä Hangosta. Miksi? En tiedä. Ehkä se on brändätty jotenkin eksoottiseksi rantakohteeksi ja sitä on niin kehuttu, että on ollut mielessä mennä. Olen myös haaveillut kesäisestä Rukasta ja Karhunkierroksesta, mutta koskaan ei ole ehditty. Olemme olleet suurimman osan miehen kesälomasta ulkomailla monet kesät ja ne Suomessa vietetyt ajat ovat kuluneet mummilassa, kotihommia tehdessä tai mansikoita pakastaessa. Nyt on ensi kertaa aikaa tutkia Suomen helmiä ja voi vitsi mitä niitä onkaan! Ihastuimme jopa Ähtäriin aivan totaalisesti, kun saimme saunoa rantasaunassa ja uida järvessä. Soudella. Vaikken ole mökki-ihmisiä, ymmärrän kyllä hienouden tuossa toiminnassa. Ihastuimme paikalliseen kahvilaan ja tuohon majoitukseen jossa olimme, aivan täydellinen lapsiperheille! Kirjoitan siitä lisää mahdollisimman pian! Ensi viikolla edessä on se Hanko ja kesä-Kuusamokin jo tutkittiin. Ei ole yhtään haitannut sateet ja kylmät päivät, kun lämpöisiäkin on ollut. On vain nautittu siitä, että saa kotimaassa matkustaa. Ulkomaille ei ole tehnyt mieli lähteä ja arvostus niin omaa perhettä kuin kotimaata kohtaan on noussut tänä keväänä ja kesänä. Vaikka olen näpytellyt ajomatkat töitä ja avannut läppärin joka kohteessa, sekin on ollut vain ilo synkän kevään jälkeen.

mekko MANGO (sedond hand)/ tennarit CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Näissä fiiliksissä tähän upealta näyttävään aurinkoiseen päivään. Meillä on yökylässä kuopuksen kummit vauvoineen, heitäkään ei olla nähty sitten helmikuun. Miten kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa tänä kesänä. Kiitos elämä!

Mitä Suomi-helmiä olet löytänyt tänä kesänä? Vinkkaa ihmeessä ja kerro missä kannattaa pysähtyä tai käydä matkalla Hankoon!