Raskauteen kuuluu juilintoja, mahan kovettumisia ja ”oloja” ja nyt jokaisesta tuntemuksesta on tullut mörkö, enkä tiedä aiheuttavatko ne kypsymistä. En pysty hetkeäkään rentoutumaan ja vessassa käyminenkin pelottaa. Nukkumaan en ole pystynyt kuin torkkuen koko viikolla, uusin huonetoveri ilmoitti, että on sitten kova kuorsaamaan. Olin maanantaina reipas ja hyvävointinen tänne tullessani ja nyt viikon lääkearsenaalin myötä olo on hirveä, maha ei toimi ja kroppa on aivan sekaisin. Vaikka olen sinänsä varmasti hyvässä hoidossa ja osaavissa käsissä, olen alkanut epäillä tätä kaikkien lääkkeiden määrää ja sitä, onko se hyvästä. Jos makaisin kotona ja nukkuisin, olisiko vointini parempi.
Sairaalassa on ihan hirveästi aikaa ajatella. Kun ei nuku, voi ajatella yötkin. Telkkaria ei ole ja olo on niin huono, että lukemista en ole pystynyt enää harrastamaan. Olen miettinyt, että ”ansaitsinko” tämän, koska valitan aina niin turhasta? On joo todella harmillista olla kaksi viikkoa kipeänä, mutta nyt kun vertaa kuukauden flunssaa siihen pelkoon selviääkö lapsi, niin tuntuu aika mitättömältä. Halusiko joku ylempi taho ravistella elämänarvojani? Olen myös miettinyt, että jos minua pitää ravistella, miksi pitää myös miestäni ja esikoistani? Minä lupaan, että tämän jälkeen en ihan pienestä valita. Jos saan tämän lapsen pidettyä paremmille viikoille kyydissä ja hän pääsee maailmaan turvallisesti, niin en ikinä enää pyydä mitään muuta.
Tuska siitä, että haluaisi hoitaa molemmat lapsensa muttei pysty on kova. Esikoisella ei ole mitään hätää, toki hänen hoitonsa on aika säätämistä, mutta reippaana tyttönä hän käy äitiä sairaalassa katsomassa. Sydämeeni sattuu silti aika kovaa, kun näen häntä puoli tuntia päivässä enkä pysty edes nousemaan.
Nämä kuvatkin menivät minusta ihan pilalle pari viikkoa sitten. Kuinka turhalta tuokin ajatus tuntuu nyt. Jos nyt vain saisin laittaa omat vaatteet päälle ja kävellä pitkästä aikaa ulos ylpeänä mammamaha pystyssä, ei paljon harmittaisi kuvien tuuli tai läsähtänyt tukka. Ne olivat valmiina käsiteltynä kansiossa niin laitoin ne tähän mukaan, ei nimittäin kuvakäsittely innosta tällä hetkellä. Vaaleanpunainen ranneke liittyy kuvauspaikkaan, eli Herra Hakkaraisen taloon.
Kaikki tuntuu tällä hetkellä niin unenomaiselta. En jaksa selata Instagrammia tai lukea blogeja, kun oma pelko ja ahdistus on niin kova, ettei mieli ota vastaan somekanavien ”täydellisyyttä”. Silti oli pakko päästä purkamaan jotain, sillä puhelimeni ei ole soinut ja tarve puhua olisi suuri. Olen kuvitellut päässäni liudan kauhuskenarioita ja rukoillut, ettei hän syntyisi vielä. Tiedän, että viikon valvominenkin saa mielen painumaan matalammaksi ja sairaalan tyyny on kastunut monesti kyynelistä. En ole ikinä pelännyt näin paljon. Enkä ole ikinä tuntenut näin raastavaa kipua sydämessä, kun pelko kohdistuu oman lapsen hyvinvointiin. Vaikka jouduin sanomaan tänään jo ai kanyylia ronklatessa, ei mikään kipu ole niin kovaa kuin tuo sisäinen huoli. Kaverini laittoi viestiä, että jouduimme taloasian kanssa niin koville, että tämän täytyy päätyä hyvin. Haluaisin niin uskoa tuohon lauseeseen.
Toivon kaikille parempaa mieltä ja pahoitteluni näin ankeista fiiliksistä, ei ihan sovi blogin otsikkoon. Juttelukaveri olisi tarpeellinen, sillä miehen ja lapsen käydessä en voi oikein vuodattaa tai itkeä pienen edessä. Mikä on sinänsä ihan hyvä, sillä tänä iltana esikoiseni sai minut nauramaan, varmaankin ensimmäistä kertaa tällä viikolla.
Omat lapset ovat mittaamattoman arvokkaita. Kuinka nyt osaan arvostaa hyvin mennyttä ensimmäistä odotustani ja synnytystä laskettuna päivänä. Välillä tuntuu etten saa henkeä tältä pelolta, mikä kurkkua kuristaa. Pitäkää meille peukkuja. <3
Elämysmatkalla Sastamalassa: Herra Hakkarainen ja Ellivuoren leipä
Ulkoilukelin ollessa kauhea ja minun vielä vähän puolikuntoinen päätimme suunnata Herra Hakkaraisen taloon Sastamalaan. Mies ja lapsi siellä kävivät vuosi takaperin ja olen siitä usein kuullut, mutta en koskaan käynyt. Ajelimme siis tutkailemaan paikan kolmeen pekkaan.
Herra Hakkaraisen talossa ovat Mauri Kunnaksen satuhahmot kolmessa kerroksessa. Ullakolla huhuilevat kummitukset (joita muuten pelättiin nyt 3-vuotiaana, mutta ei vielä 2-vuotiaana!), alakerrassa on vanhan ajan kauppa ja avaruusseikkailu ja keskikerroksessa ritarihuone liukumäkineen sekä pirtti keittiöineen. Talossa voi piirtää, lukea kirjoja, leikkiä keittiössä ja kaupassa tai pukeutua erilaisiin rooliasuihin.
Ihan hirmuisen paljon erilaisia puuhia paikassa ei ole, toisaalta tuollainen kohta 3-vuotias olisi jaksanut leikkiä loputtomiin pelkästään kaupassa, eli hyvin siellä saa aikaa kulumaan tutkiessa. Kesäisin myös piha-alue on auki ja siellä saa polkea polkuautoilla menemään. Verrattuna esim. Ti-ti nallen taloon pääsymaksu 6 euroa/hlö oli hyvin kohtuullinen (kesällä 8 euroa) ja paikka siistissä kunnossa sekä palvelu todella ystävällistä. Pelkästään vessa oli ”elämys”, lasta ihmetytti kovasti siellä oleva puu käärmeineen! Koska mitään kahvilatoimintaa tms. ei ole, lippu on voimassa koko päivän, jos välillä haluaa poistua esimerkiksi syömään ja palata vielä taloon leikkimään.
Taloon tullaan kaupan läpi, jossa oli alennuksessa erilaisia Mauri Kunnaksen satuihin liittyviä tavaroita. Meidän mukaamme lähti Herra Hakkarainen-mukit, joissa toisessa on tyttären ja toisessa pikkusiskon nimen ensimmäinen kirjain. Niin, nähtäväksi jää onko hän todellakin tyttö ja pitääkö nimivalintamme, mutta nyt se tuntuu jo päätetyltä kun mukikin on ostettu. Nämä ovat isoja juttuja! <3
Meillä vierähti talossa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Pyymäen leipomoon. Sama ketju (Pyymäen oma) on saapunut joitakin vuosia sitten Tampereen keskustaan Tuomiokirkonkadulle ja on ihan huippu kahvila, vai mitä tuumaatte? Sastamalan versiossa ruoat ja teet olivat yhtä hyviä, miljöö ehkä kaipaisi vähän uudistusta. Harmitti, kun tien varressa olevassa kyltissä luki isolla paikan olevan auki lauantaisin kello 14 asti ja totuus oli, että ovessa seisoi klo 15 sulkemisaika. Onneksi emme menneet ohi!
Kotimatkalla toteutimme matkamessuvinkin, kyllä, luit oikein, Sastamalassa. Maistoin Matkamessuilla hurjan hyvää leipää, jota leivotaan hotelli Ellivuoressa. Kävimme nappaamassa tuolta hotellilta päivän vikan leivän, joka oli ollut uunissa liian kauan ja maistui palaneelle, kävipä huono tuuri. No, ajelimme sitten pieniä maalaisteitä takaisinpäin ja tuijottelin ajatuksissani peltoja ja taloja. Koska olen itse kasvanut asfaltin keskellä, tykkään aina kuvitella millaista olisi asua syrjässä, kuinka siellä hoidetaan kulkemiset, missä on lähin ruokakauppa, koulu ja posti. Sanoinkin, että haluaisin kokeilla asumista maalla vaikka pari kuukautta ihan mielenkiinnosta.
Aikamoinen elämysmatka siis oli ja niin uuvuttava, että paluumatkan oli unessa niin pikkuneiti kuin lopulta äitikin. Ainakin kesäkohteeksi voisin lämpimästi suositella piipahdusta Herra Hakkaraisen talossa, pienille se on kiva elämys!
Myönnetään, että hinku ulkomaille on jo aika kova, mutta kyllä nämä perheen kesken tehdyt pienet viikonloppuretketkin ovat aivan huippuja. Kenelle paikka on tuttu?
Jos kuvissa näyttää siltä, että isi ja äiti innostuivat välillä vähän liikaa myönnän tämän, mutta lapsi oli kyllä hyvässä tallessa koko ajan kun leikimme. ;)
P.S. Joe Blasco-synttäriarvontaan kerääntyi yhteensä 176 arpaa ja voittaja oli Sumi! Suuret onnittelut voittajalle ja kiitos osallistujille! Seuraava arvonta on jo auki täällä, käy osallistumassa!
Elämäni aakkoset pakkassäässä!
Mutta kyllä se tästä, arvostaapahan taas sitä, ettei ole koskaan kipeänä! Pihalla eilen ollessani mietin niitä näitä ja siitä kumpusi tämän päivän postaus. Näitä elämän aakkosia on nähty blogeissa paljon ja jotta tästä ei tulisi ihan loputtoman pitkä juttu, yritin vastata lyhyesti mitä ensimmäisenä tulee mieleen. W, X sekä Å olivat liian haastavia kirjaimia ja putosivat pelistä, mutta nyt mennään!
A – Arki. Kyllähän se elämä kietoutuu aika tiukasti arjen ympärille ja näin kotiäitinä jokaisena päivänä ruoan laittoon, tiskihommiin, siivoukseen, pyykin pesuun, satukirjojen lukemiseen jne.
B – ei tähän voi muuta laittaa kuin Bloggaaminen. Iso ja tärkeä pala elämää.
C – Celsiusasteet. Vaikuttavat enemmän elämään nyt lapsiperheenä, kun ulos pitäisi päästä ja välillä on liian kylmä ja joskus harvoin liian kuuma ja saa pähkätä kuinka selviytyä ulkoilusta.
D – David sportswear tuli ensimmäisenä mieleen. Huipputoppeja jumppiin!
E – Energia. Sehän on jo blogin nimessä. Sitä on lapsi täynnä, sitä on äiti täynnä kun pääsee jumppaan ja saa lehtikaalismoothieta. Sitä yleensä piisaa meidän kotona.
F – First world problems. Olen erittäin hyvä kehittämään näitä. Katastrofeja tulee aika ajoin ihan olemattoista asioista.
G – Tuli mieleen ekana gepardi. Miten se normielämään liittyy? No ei mitenkään, mutta muistuttaa Tansanian ja Etelä-Afrikan safareista, varmaan elämän parhaita reissuja.
H – Hameet. Ihan turhaan on lapsen kaapissa housuja, ei suostu käyttämään. Huomauttaa, jos äiti laittaa housut.
I – Isyys. Minä olen esikoisena ja ainoana tyttönä vähän pilalle lellitty isin tyttö. Isä on erittäin tärkeä hahmo elämässä, nyt enemmän isoisän roolissa. Mies on tyttärelle mahtava ja erittäin tärkeä isi.
J – Jumpat. Aloitin jumpissa käymisen vuonna 1994, kun kävin nuorisoaerobicissa. Jumppapuvussa ja säärystimet jalassa. :D Jumpat ovat vähän siitä muuttuneet, mutta innostus vain kasvanut. Olisi kivaa, että kaikki ei olisi Les Millsin määräämää, vaan enemmän olisi vielä esim. ohjaajien omia step-tunteja olemassa!
K – Kaurapuuro ja kalakeitto. Meillä syödään lähes aina aamupalaksi puuroa, syötiin myös lapsuudenkodissa. Siihen jäisiä mansikoita tai omenasosetta ja nam! Kalakeittoa syödään myös todella usein, koska se on lapsen lempiruoka ja minä en syö punaista lihaa, joten kalakeitto on halpa, helppo ja taatusti uppoava ruoka.
L – Lapset. Kyllähän elämä pyörii heidän ympärillään. En voi sanoa ymmärtäväni sanaa vauvakuume, mutta omiani rakastan niin että sattuu. Sitä todellakin tekisi mitä vaan heidän eteensä.
M – Matkustelu. Ennen oli aina uusi reissu suunnitteilla. Thaimaassa asuessa Singaporessa, Malesiassa tai Indonesiassa pystyi helposti piipahtamaan. Talo-ongelmien ja lasten myötä homma on vähän hiipunut, viime vuonna emme käyneet Tanskaa ja Ruotsia pidemmällä, mutta on lapsikin jo käynyt Lontoossa, Kroatiassa, Kreikassa, Tukholmassa ja Tallinnassa, eli josko se tästä taas lähtee. Aina se on mielessä, matka. Matkakuume on krooninen tauti.
N – Nyt. Opettelen elämään hetkessä, enkä aina murehtimaan tulevaa. Ei ole helppoa.
O – Opettelu. Elämässä on parasta kun oppii uutta. Opin mieheni avustuksella sukeltamaan, ajoin moottoripyöräkortin 26-vuotiaana, nyt opin koko ajan enemmän lapsista ja elämästä äitinä. Elämä on jatkuvaa oppimista.
P – Puoliso. Nähnyt minusta niin hyvät ja huonot puolet. Jakanut kanssani kohta 15 vuotta, asumisen eri maissa, monet kiukut ja itkut, pysynyt vierellä. Itse saisin olla parempi puoliso, syyllistyn kiukutteluun liian helposti.
Q – Quattro. No se nyt on vaan paras. ;)
R – Rakkaus ja raivarit. Uhmaikäinen raivoaa ja rakastaa vuorotellen, niin kai meistä kaikki mutta ei yhtä suurella palolla. Pienet kädet kaulan ympärillä ovat parasta. <3
S – Suukot. Ei tule hyvä yö jos menee ilman iltasuukkoa nukkumaan. Joskus on toki pakko.
T – Telkkari. Nyt kun lenssu on ollut mukana, on katsottu _ihan kaikki_ Disneyn prinsessaelokuvat. Olipa muuten Notre Damen kellonsoittaja huono!
U – Uiminen. Miehelle vesi on erittäin tärkeä elementti ja pieni tyttömme aloitti itsenäisen uimakoulun pari viikkoa sitten. Pala oli kurkussa kun hänet sinne jätti, mutta hänkin rakastaa uimista.
V – Vauva. Hän nyt on vain mielessä päivittäin, kohta pääsemme tutustumaan. <3
Y – Yhtye. Elämäni tärkein, Apulanta. Seuraavaksi on liput konserttisalikiertueelle huhtikuussa, kuulostaa hieman eri menolta kuin pieni Lutakon keikka vuonna 1995. :D
Z – Zero cola. Pahe jota yritän vältellä, erityisesti odotusaikana, sillä koen makeutusaineiden olevan myrkkyä. Pakko silti juoda aika ajoin.
Ä – Äiti. Se on ehkä paras sana maailmassa. Kun se tulee lapsen suusta (juu, välillä rasittavuuteen asti tosin), oma äiti, isoäidit. Äitiys. Koko maailmani mullistanut asia, minkä jälkeen näen asiat ihan uudessa valossa.
Ö – Öinen valvominen. Esikoinen heräilee lähes joka yö, kohta heräillään imetyshommiin vähän väliä, tällä hetkellä herättelee flunssa ja ne kivut… Ei kivaa, mutta ehdottomasti kuuluu elämääni nyt ja vielä pitkään.
Näin päästiin loppuun, mitä piditte? Olisi kivaa lukea näitä muiltakin, mutta nyt en haasta ketään kun ystäväkirjahaasteitakin on piisannut. Kirpsakkaa keskiviikkoa kaikille!