Kaupallinen yhteistyö Visit Urjala
Jyske varstojen nyt alla orsien
yössä kertoo meille kutsun sen
Tartu varstaan vaan ja tule Urjalaan,
vie ne juosten huimalaan
Tämän kappaleen, Urjalan Taikayön, esitti Martti Innanen Urjalan kunnan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1968 ja se on edelleen monelle se juttu, joka mieleen nousee Urjalasta. Tuo pieni pirkanmaalainen kunta, josta löytyy muun muassa Taikayöntie on monelle aika tuntematon paikka. Urjalan väkiluku on alle 5000 asukasta, mutta monelle mökkiläiselle se on tuttuakin tutumpi paikka, Urjala nimittäin tuplaa asukkaansa kesäisin. Minä ehdin käydä Urjalassa usein kylässä, sillä kälyni asui siellä vuosia, mutta tajusin, ettemme tutustuneet itse kuntaan ollenkaan. Kun pyysin matkaseurakseni Urjalaan toista kälyäni, hän sanoi, että voi lähteä, mutta kysyi myös mitä siellä Urjalassa oikein on? Hämmästyimme todella, miten paljon tekemistä Urjalasta löytyy ja miten paljon historiaa se kätkee sisäänsä. Kun ohjastin hevosta Taikayöntiellä kesäillassa, ajattelin päätyneeni Suomi-leffaan. Mikä idylli! Ei todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen elämyksiä. Tulkaa meidän matkaamme kesäseikkailulle Urjalaan, vannon, että postauksen lopussa olet hämmästynyt mitä kaikkea paikasta löytyykään!
Nuutajärven kylä ja Nuutajärven kartano isäntänsä Saulin kanssa
Navigaattorin avulla ohjasimme auton ensimmäisenä kohti Nuutäjärven kartanoa. Kartano sijaitsee vastapäätä lasikylää ihastuttavan koivukujan päässä ja sen portailla odotti kartanon nykyinen omistaja Sauli Siekkinen. Hän johdatti meidät kartanon historiaan, joka alkaa jo 1500-luvulta. Nykyinen päärakennus on puolestaan peräisin vuodelta 1822. Sauli on ostanut kartanon kymmenen vuotta takaperin ja tekee siellä ison porukan kanssa valtavaa kunnostustyötä. Ensi vuonna vietetään 200-vuotisjuhlia ja päärakennuksen pitäisi muun muassa olla ulkopuolelta siihen mennessä kunnostettu.
Kartanoa vuokrataan erilaisiin juhliin, kuten häihin. Täytyy nostaa hattua Saulille, kartano oli ollut tyhjillään vuosikymmeniä ennen kuin hän osti sen ja kunnostukseen on laitettu valtavasti paukkuja. Hauskana yksityiskohtana työn alla on upea puutarhasuunnitelma ja puutarhurina toimii entinen Ruotsin kuninkaallisten puutarhuri!
Näimme kierroksella kartanossa metsästysharrastuksesta kertovat muistot ja kuusi vierashuonetta – aikanaan vieraat viipyivät viikkoja matkustuksen ollessa hieman hitaampaa kuin nykyään. Vaikka rakennus oli ollut tyhjillään kauan, paikoillaan olivat niin hammasharjat kuin vaatteet kaapissa. Sauli esitteli meille lappua, joka löytyi rasiasta. Siihen kartanon rouva on laittanut ylös lapsensa kuumelukemia, lopulta lapsi menehtyi nelivuotiaana keuhkokuumeeseen. Aika on jotenkin pysähtynyt tässä paikassa. Opastettuja kierroksia on avointen ovien päivään, esimerkiksi Pentinkulmien päivillä.
Nuutajärven luontotorni ja Urjalan hiljaisuus
Kartanon mailta pystyy jatkamaan matkaa kohti Nuutajärveä, jonka länsipäässä sijaitsee pari vuotta sitten rakennettu luontotorni. Torni on syntynyt ahkeran kyläyhteisön voimilla ja on ehdottomasti kävelyretken arvoinen paikka. Ihana kaislikko suhisi ympärillä ja hiljaisuus kietoi otteeseensa, kun hipsimme kaksin kohti tornia. Paikkaan pääsee myös autolla, mutta meille jäi vähän epäselväksi mihin auto kuuluu jättää, niinpä parkkeerasimme kartanon pihaan ja kävelimme siitä tornille.
Tornista voi nähdä muun muassa liejukanan, joka havaittiin ensi kertaa rakentamisen aikaan. Arvoimme näimmekö kyseisen linnun kauempana, kiikarit olisivat olleet erittäin hyvä olla matkassa!
Nuutajärven lasikylä
Kartanosta alle kilometrin päässä sijaitsee puolestaan Nuutajärven lasikylä, joka hämmästytti todella. Siis Urjalassa on tällainen paikka! Lasinpuhallusta voi opiskella Urjalan lisäksi vain Ikaalisissa sekä Iittalassa. Opastettu kierros oli aika ehdoton ja oppaamme Marja-Leena Salo tunsi paikan kuin omat taskunsa. Lasikylästä löytyy koollaan yllättänyt Iittalan myymälä, iso lasten leikkipaikka, designpuoteja täynnä käsitöitä, asusteita ja matkamuistoja (kuriositeettina, löysin myynnistä myös Teeleidin teetä!) sekä taiteiljat ateljeineen. Tehdäänpä paikassa chilituotteitakin! Taiteilijoiden tilojen takaa löytyy vielä Designmuseo, entinen olutpanimo, sillä työläisten palkkaan kuului aikanaan 5 litraa olutta päivässä (vahvuus toki oli pienempi kuin nykyisessä keskioluessa).
1700-luvun lopussa kartanonherra Jacob Wilhelm De Pont perusti Nuutajärvelle lasitehtaan ja 1900-luvulla sen taiteelliseksi johtajaksi nimettiin Kaj Franck pian suunnittelijaksi Oiva Toikka. Tiesittekö, että nämä suurnimet ovat vaikuttaneet juuri Urjalassa? Minulle tuli täysin yllätyksenä. Jopa suhteellisen kuuluisa herra Stockmann on työskennellyt täällä! Lauantaina oli avointen ovien päivä ja niitä järjestetään kerran kuussa, suosittelen lämpimästi osallistumaan! Päivämäärät näet tästä linkistä.
Hotelli Tyyne ja ravintola Sylvi
Lasikylästä löytyy myös ravintola Sylvi, joka hämmästytti meidät sekin. Paahdettu kukkakaali sekä savulohisalaatti oli valmistettu ensiluokkaisista raaka-aineista ja olivat todella maukkaita. Mene tänne ehdottomasti lounaalle! Myös aamiainen, joka sekin tarjoiltiin Sylvissä oli herkullista ja paikka huokuu historiaa. Sitä kannattaa myös kysellä yksityistilaisuuksiin, lauantai-iltana paikalla oli porukka katselemassa screeniltä Suomen jalkapallopeliä ja syömässä herkullista menua, katselin heidän listaansa seuraavana aamuna.
Entä sitten suloinen Tyyne? Siinä on kyllä kaunein kylähotelli, jota olen hetkeen nähnyt! Sylvin yläpuolella, entisistä toimistotiloista löytyy kahdeksan huonetta, joista päätyhuoneet ovat hieman muita suurempia. Tyyne on kunnostettu vuosina 2018-19 ja sängyt olivat yhdet parhaimmista hotellisängyistä! Paikka on sisustettu todella viehättävästi, pinkki keinutuoli ja räsymatot veivät sydämen. Pinkit verhot värjäsivät huoneen aamuauringossa suloisen vaaleanpunaiseksi. Yöllä ei kuulunut pihaustakaan mistään. Tänne hyviä unia varten! Nykyiset omistajat, lasimuotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo ovat sisustaneet hotellin suurella lämmöllä. Anun käsialaahan on muun muassa Sukat makkaralla-mallisto, jonka moni varmasti tuntee!
Hessi-talli: valjakkoajoa, vikellystä ja laavuelämyksiä
Lauantai-iltana pääsimme tallille, jonka ansiosta aloin sunnuntaina taas houkutella, voisivatko tyttöni alkaa ratsastamaan ja sitä myöden voisin elvyttää heppaharrastukseni. Asuin tallilla oman hevosen myötä aikoinani ja pelkästään se tuoksu hurmasi! Meitä vastassa Hessi-tallilla oli upea energiapakkaus Heidi, joka tarjoili herkulliset tervetulojuomat ennen astumista sisälle maneesiin, missä odotti Ismo.
Hän oli upean uljas ja kaunis hevonen, joka vei sydämen välittömästi. Meidän tarkoituksenamme oli valjakkoajo ja minä pääsin ohjaksiin. Harjoittelin ensi maneesissa jalan Ismon perässä, seuraavaksi laitoimme kärryt Ismon perään ja hyppäsimme kyytiin. Heidi oli vieressäni turvana, kälyni uskaltautui myös kyytiini, vaikka en ole kyllä ikinä valjakkoa ajanut. Heidin ääni oli Ismolle tuttu ja Ismo aika turvallinen pakkaus, joten pärjäsimme hyvin.
Se hetki, kun menimme Suomi-idyllissä pitkin peltoja ja Taikayöntietä oli huikea! Olisin viihtynyt näissä maisemissa kyllä vaikka koko viikonlopun. Kävimme Urjalan kotiseutumuseon pihassa, joka oli myös valtavan idyllinen paikka. Kun olimme kiittäneet Ismoa kyydeistä, oli edessä teetä ja kakkua! Siis kyllä, meille oli tehty upea kakku, joita voi nauttia laavulla sään salliessa.
Hessi-tallilla järjestetään valjakkokisoja ja laavulla voi jopa yöpyä. Kannattaa olla yhteyksissä, jos haluaa esimerkiksi elämyksiä polttariporukalle – täältä niitä varmasti löytyy! Tilat ovat upeat ja maisema vailla vertaa ja Heidi niin innovatiivisen oloinen tyyppi, että kysy mitä vaan, hän varmasti kehittää porukallenne sopivan elämyksen! Vuodesta 1997 pystyssä ollut talli tarjoaa vaikka mitä, kannattaa kurkata nettisivut!
Upouusi Se Paikallinen
Illalliselle suuntasimme Se Paikalliseen, joka oli viikkoa vanha ravintola ihan Urjalan keskustassa. Listalla oli hamppareita, pizzoja sekä salaatteja ja mahdollisimman paljon lähituotteita listalla. Jälkkärikeksit ja patongit tehdään paikan päällä ja lista oli yllättävänkin laaja. Vähän arvoin vegehampparin sekä pähkinäisen kanasalaatin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Itse tehty vinegretti salaatissa oli täydellinen, olin tyytyväinen valintaani. Käly nappasi loput isosta kasvispizzasta matkaansa, sillä Tyynestä löytyi muun muassa iso jääkaappi omien eväiden säilytykseen.
Kun mopo lähti sopivasti käsistä – upea Pölkinvuoren kasvimaailma
Sunnuntaina suuntasimme Pölkinvuoren kasvimaailmaan, jonka kälyni nosti suosikkikohteekseen. Kilometrin matka isolta tietä, idyllistä mökkitietä kohti metsää ja humps! Mitä sieltä tulikaan vastaan. Hämmästyimme todella. Suuri kasvimaailma kunnostettuine lampineen ja pari vuotta vanhan kahvilarakennuksen kera avautui eteemme. Että tällainen tuli metsässä vastaan!
Lähdimme uteliaina tutustumaan paikkaan. Veli-Pekka Weckman joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2012 ja sai päähänpiston istuttaa kukkia sedältään saamalle palstalle. Siitä se ajatus sitten lähti. Alue on valtava, kukkasipuleita on reilusti yli 100 000 istutettuna. On kota, puutarhapenkkejä, näköalapaikka, kahvila ja taimimyymälä, paikasta voi ostaa todella monenlaisia taimia ja puita matkaansa. Olipa tarjolla saksetkin raparpereiden kohdalla ja yksi varsi kustansi 50 senttiä – en voinut vastustaa ja muutama varsi lähti matkaan. Paikassa voi kyllä rauhoittua täydellisesti!
Tapasimme itse omistajankin, joka tietenkin möyri kontillaan tekemässä istutuksia. Aikaa varmasti saa paikkaan käytettyä loputtomiin, mutta on kyllä upea koko perheen kohde. Paikka on avoinna joka päivä kello 10-18 ja maksu on vapaaehtoinen. Tämä elämys täytyy kokea, älä jätä väliin tai poikkea jos ajat vaikka Urjalan ohitse!
Urjalan makeistukku – helppo piipahtaa
Urjalan makeistukku minulle olikin tuttu, siellä on tullut pysähdyttyä matkalla Turkuun. Paikka on helposti ison tien varressa ja auki joka päivä kello 9-18. Myös nettikauppa löytyy!
Makeistukussa on tietenkin valtava määrä makeisia, mutta myös vaikka mitä muuta kuten sipsejä, limuja ja jopa rautalisiä löytyi. Vähän jäi mietityttämään erikoisuus halloumin makuiset sipsit, olisi ehkä pitänyt ostaa testiin.
Ostimme karkit matkaan tuliaisiksi ja pyöritimme pihalla ollutta onnenpyörää, jossa ei tällä kertaa lykästänyt. Suut makeina kotimatkalle silti, veikkaan, että makeistukusta löytyy karkit ihan jokaisen makuun, niin valtava valikoima on! Löytyipä täydellinen setti omaankin makuun, puoli kiloa suklaata, salmiakkia ja lakuja. Juuri ne lempparini!
Kotimatkalle suuntasimme vähän pää pyörällä, olimme nähneet niin valtavasti ja paljon jäi vielä kokemattakin. Ja näin lähellä kotoa, paikassa, jossa olen usein kyläillyt mutten tunne kuntaa näköjään ollenkaan. Nyt jo paremmin! Kälykin totesi, että jos joku kysyy mitä siellä Urjalassa on, niin nyt hän osaa vastata jo aika kattavasti.
Ja tiedättekö mitä? Vuonna 2008 vieraanamme oli vaihtaripariskunta Ranskasta. Näytimme heille vaikka mitä Suomi-kohteita ja yhden yön saunoimme sekä uimme Urjalassa. Hekin sen totesivat tuolloin ”best part was Yrzala!”. Muistui yhtäkkiä mieleeni tätä kirjoittaessani.
Mene ja ylläty, läheltä löytyy valtavasti aarteita! Ovatko Urjalan paikat sinulle tuttuja?
