Oli miten oli, siinä taapertaessa kävin viikonloppua mielessäni. Kävimme parissakin tapahtumassa ja jokaisessa näin tuttuja. Entiset naapurit, opiskelukaverin, entisen työkaverin, vanhan koulukaverin ja monta tuttua naamaa erilaisista vauvaharrastuksista näkyi. Näin muuten jopa perheen, jotka olivat toukokuussa meidän kanssa yhtä aikaa laivalla. Siis ihan joku vieras perhe, mutta jäivät Siljan leikkipaikasta mieleen, sillä heidän nuoremmallaan oli sama nimi kuin meidän kuopuksella. Totesin miehelle heistä Chilifesteillä ja sain vähän epäuskoisen katseen mieheltä. Juu, kumma muistini tallentaa nimet, päivämäärät ja naamatkin aika tiukasti päähäni.
Oli miten oli, tuttuihin törmääminen tuntui kivalta. Vaikka olemme periaatteessa olleet Tampereella 15 vuotta (miinus ulkomaanvuodet), koen silti monesti etten ole täältä. Juureni ovatkin jossain muualla. Nyt kun perheestämme 50 % on paljasjalkalaisia tamperelaisia (hui!) ja katson kuinka lapseni rakentavat juuriaan tänne, alan juurtua itsekin. Ei tunnu enää yhtään niin paljon siltä, että haluaisin paluumuuttaa. Olen kotona vietettyjen vuosien aikana käynyt muskareissa, lorutteluissa, vauvajumpissa, perhekerhoissa, vauvauinneissa ja ties missä lasten tapahtumissa. Olen tutustunut puistossa lähialueen naapureihin. Kerhon kautta ihaniin äiteihin. Ja lista jatkuu. Olen lasten kautta juurtunut juuri tähän kaupunkiin enemmän kuin vuosina ennen heitä.
Tiedättekö mistä puhun? Siinä kaatosateessa rullaillessani ajatus tuntui huojentavalta. Että sen loputtoman haikailun sijaan saatan olla ihan tyytyväinen täällä Tampereella.
Että hei Tampere, aletaanko me tykätä toisistamme? Taidan olla hitaasti lämpeävää tyyppiä!
Tämä asu kuvattiin perjantain tapahtumassa, yritin sissinä pitää kesästä kiinni kääntämällä lahkeita, mutta aika viileää oli. Tuli paniikki, haluan pitää vielä ballerinoja ja kaikkea! Paitakin jäi silittämättä kun ryntäsin tapahtumaan suoraan jumpasta, aina ei vain ehdi kaikkea. Tykkään kovasti tuosta paidan söpöstä helmasta, kiva yksityiskohta.
Onko sinulle selvää missä juuresi ovat? Tuntuuko asuinkaupunkisi kodilta? Mielipiteitä asusta? Kivaa uutta viikkoa!
Löyly yllätti ruoallaan
Lasten nukkuessa ehdimme vielä nauttia pari minuuttia ylhäällä olevista aurinkotuoleista ja ihastella maisemia. Onhan Löylyn arkkitehtuuri aika ainutlaatuista ja kaunista, siitä ei käy kiistäminen. Maisemakin on upea ja merelle kelpaa tuijotella aurinkoisena päivänä. Itseäni ilahdutti myös hyvin suomalaishenkinen lounaslista kalakeittoineen ja muikkuineen sekä Marimekon mukit. Koska turistit tänne löytävät, on kivaa että suomalaisuutta tuodaan esille.
Kuulaana syysiltana olisi kivaa testata se saunapuolikin, nyt kokemuksemme keskittyi ravintolapuoleen. Iltapäivällä paikalla oli muuten lukuisia lapsiperheitä, joten itseäni jäi ihmetyttämään vessat. Siellä ei kyllä oltu otettu millään tapaa lapsia huomioon. Unisex-vessa, jonka ainoan peilin edessä tungeksi useampi nainen, käsisaippua oli loppu, hanoista sai etsimällä etsiä lämmintä vettä ja mitään laskutilaa ei ollut. Ei täysin vastannut uuden ravintolan vessaodotuksiani. Toki ymmärrän, ettei paikka ole varsinaisesti lapsiperheille suunnattu, mutta kyllä meitä siellä piisasi ja paljon päiväaikaan! Siellä sitten miesten ja naisten tungeksiessa vessoihin yritin vaihtaa vauvalle kakkavaippaa jossain vessannurkassa kertsialustat apunani.
Kaiken kaikkiaan yllätyin kuitenkin positiivisesti, vaikka ei tästä kantispaikkaa tulisi. Ehkä enemmänkin sellainen otetaan yhdet drinkit ja nautitaan auringosta tyttöjen iltana-paikka. Ja ehdottomasti jään odottamaan sitä hetkeä, että onnistuisi pääsemään tänne saunomaan! Kuka olisi messissä?
Mitä mieltä sinä olet Löylystä, oletko käynyt tutustumassa? Iloista viikonloppua!
Matkalla pienten lasten kanssa
Saapuminen lentokentälle
Nyt sitten ihan täydet pisteet junailulle! Maksoimme junalipuista 9,90 euroa/ aikuinen, eli koko perheen saapuminen Tampereelta lentokentälle kustansi 19,80 euroa. Saman hintainen oli paluu. Vaihdoimme junaa Tikkurilassa. Uusi kehärata vei suoraan lentokentän alle, molemmat lapset nukkuivat tuolloin kärryissä. Sen sijaan, että olisimme parkkeeranneet kauas, raahanneet kamoja kentälle mahdollisesti vesisateessa ja maksaneet auton seisottamisesta ison hinnan, siirryimme hissillä junasta suoraan kentälle ja lapset saivat rauhassa nukkua päikkärinsä. Palatessa hyppäsimme aamuukuuden junaan ja nukuimme kaikki neljä koko matkan, ei tarvinnut stressata sitäkään pysyykö kuski hereillä!
Rattaat lennolla
Rattaathan pitää jättää ruumaan samaan aikaan kuin laukutkin. Kestävä muovipussi kärryille maksoi 8 euroa ja pitää ostaa alakerroksista, niitä ei myydä tiskeillä enää. Halusimme sellaisen, sillä tuplien kanssa pussiin meni mm. kantokassi ja näin kaikki tavara pysyi samassa kasassa. Olemme joskus katselleet kärryille tarkoitettuja kuljetuslaukkuja, mutta ovat hurjan hintaisia ja lisäksi meillä on aina ollut eri kärryt mukana reissuilla, eli aina tarvitsisi eri pussinkin. Tuo 8 euron muovipussi pysyi ehjänä molemmat lennot.
Kantorepussa vauva kulki kätevästi kentällä, kakkonen jopa viihtyy siinä toisin kuin esikoinen! Lisäksi kentältä saa metallisia rattaita vähän isommille, muistan esikoisen istuneen niissä kentällä vajaan vuoden ikäisenä, kun matkustimme Lontooseen, nyt 3veenä hän näki kentän mahtava juoksupaikkana. Huuh. :D
Lennot
Kuopukselle oli kantoreppu, jossa hän tyytyväisenä matkasi pitkin kenttää rattaiden mennessä ruumaan. Esikoinen mennä paahtoi pitkin poikin. Koneeseen hänelle oli varattu Late Lammas-jaksoja, väritettävää ja luettavaa, mutta illan pimetessä ja kierrosten kertyessä istuminen oli haastavaa. Parasta taisi olla ruoka koneessa ja jännä mehu! Kuopus nukkui koko ajan ja kolme vuotta sitten lensimme koneella, jossa oli vauvakoppa (suosittelen!), tällä kertaa ei siihen ollut mahdollisuutta tässä konetyypissä. Siinä oli puolensa kun palasimme yölennolla, joka lähti kello 00.30. Lapset nukkuivat kaikki matkat, mutta vanhemmat eivät, kotona olikin sitten aika eri vireystaso vanhemmilla ja lapsilla. Toisaalta matkat menivät hyvin jouhevasti kun ketään ei tarvinnut viihdyttää, eli suosisin kyllä itse melkein yölentoja! Lennolle olen pakannut aina lapselle/lapsille vaihtovaatteet, joskus myös itselleni, nyt en jaksanut. Säästyimme vahingoilta.
Aurinko
UV-puku oli esikoisella aivan huippu. Siihen kuului myös niskan peittävä hattu, joten paljon ei jäänyt tytöstä näkyviin, eikä tarvinnut stressata hänen lutaustaan altaalla. Pienin oli aina varjossa, suurimmaksi osaksi pelkässä vaipassa ja hattu päässä. Välillä kastelimme hänen päätään viilennykseksi. Hämmästyin, miten moni lapsi sai olla pitkät ajat altaalla ilman päähinettä, itse koin että se on yksi tärkeimpiä suojaamisen kohteita! Syvään painuvat hatut ja lipat olivat hyviä, sillä aurinkolasit pysyvät ainakin meillä tosi huonosti päässä (niitä ei siis malteta pitää) ja aurinko on todella kova silmille. Lieri suojasi ainakin jotain.
Pitkät maksimekot ja ohuet jumpsuitit olivat esikoisella ihan parhaita hellevaatteita, ohuella vaatteella sai hyvin suojaa. Vauva oli paljon vaipassa ja varjossa, paikasta toiseen siirtäessä saronki oli ohut ja hyvä suoja vauvan päälle ja toimi alustana sitten mm. aurinkotuolissa.
Vesileluja sai paikan päältä halvalla, esimerkiksi uimarenkaasta maksoimme hotellin supermarketissa muistaakseni 3,5 euroa. Sillä 3 vee ui jo hyvin syvässäkin. Rengas oli hyvä, halpa ja helppo tuoda kotiinkin!
Kuumuus
Me emme saaneet esikoista litkimään vähän väliä vettä, joten päädyimme mehulinjalle, jotta nestettä saatiin reilusti mahaan. Kreikassa monet mehut ovatkin ”ehtaa tavaraa”, eli tuorepuristettuja mehuja, joten mehujen litkiminen ei ollut niin huono homma.
Toinen reissussa ollut suomalainen vauvaperhe juotti lapselleen vettä, mutta itse en kokenut tähän tarvetta niin pitkään, kuin vauva näytti pirteältä ja pissavaippoja piisasi. Ilmastoitu auto, kaupat ja hotellihuone viilensivät tasasin väliajoin.
Ravintolat
En stressannut mihinkään menemistä lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan. Joka paikassa otettiin ystävällisesti vastaan ja tuotiin lastenlista erikseen.
Vaipanvaihto
Mitään vaipanvaihtotiloja ei sitten ole missään. Lähinnä kaipaisin tilaa, johon laskea vauvan ja vaihtaa vaipan. Isomman kanssa menisi jo sylissä, kolmekuisella joka ei istu on vielä vähän hankalaa. Meillä oli mukana Liberon kertakäyttöalustoja, jonka sai vauvan alle, jos hänet joutui laskemaan johonkin. Vaunuissa vaihdettiin aika monta vaippaa, kuten myös aurinkotuoleissa varjon alla. Tylsintä oli pyllynpesu – hanoista tuli hotellihuonetta lukuun ottamatta kylmää vettä ja välillä oli vaan pakko pestä sillä, kun kosteuspyyhkeet eivät riittäneet. Tuntui, että vauvakin tottui siihen viikon aikana, olihan se toisaalta viilennys kuumuuden keskellä.
Vaippoja pakkasimme mukaan niin että piisasivat, vaikka niitäkin olisi saanut ostettua on istuvuus ja koko sitten aina eri merkeissä vähän uusi asia. Näin tilaa ilmestyy myös tuliaisia varten, kun vaipat kuluvat. ;)
Imetys
”Don’t cover her, we don’t have a problem” minulle sanottiin yhdessä Hanian ravintolassa, kun pidin vauvaa imettäessä Söpö-imetyssuojan alla. Eli hommaan suhtauduttiin hyvin suopeasti. Vaikkei ravintolalla ollut ”imetysongelmaa”, koin, että se on täynnä turisteja eri kulttuureista ja mieluusti pidän imetyssuojaa. Toisaalta ohut kangas ei hiostanut ja suojasi vauvaa myös mahdollisilta auringonsäteiltä.
Kielimuuri
Tätä jännitin, kun veimme lapsen Bamse-kerhoon. Siellä on sekaisin englannit, ruotsit, norjat, suomet ja muut. Näin kun he kiersivät allasaaluetta laulaen bussilaulua (ihmiset ajella hytkytti, hytkytti ja hytkytti) englanniksi, siellä pieneni meni reippaasti porukan mukana. Mietin tuleeko lapselle hätä, kun tädit eivät ymmärrä suomea. Tai toiset lapset. Ei tullut, hän meni sujuvasti mukana ja alkoi tämän jälkeen kiinnostua enemmän siitä, että ihmiset puhuvat eri kieliä ja on kysellyt monesta asiasta ”mikä se on englanniksi?”. Yhtä kertaa lukuun ottamatta Bamse-kerhossa oli myös suomenkielinen opas.
Ilmastointi
Matkaoppaana ollessani huomasin, että suomalaiset eivät oikein osaa käyttää ilmastointia. Se jätettiin opasaikoinani avaimen avulla päälle koko päiväksi, kun poistuttiin hotellista, jotta huone on palatessa viileä. Aivan järkyttävää sähkön tuhlausta ja turhaa. Ilmastointi viilentää huoneen illalla aika hetkessä. Me pidimme sitä päällä ennen nukkumista, mutta yöksi emme uskaltaneet sitä jättää päälle – aika monta ilmastoinnin aiheuttamaa nuhaakin olen nähnyt. Vauva heräsi aamuyöllä aina syömään ja yleensä silloin ilmastointi laitettiin aamuksi päälle ja näin pärjäsimme hyvin (ja nuhatta) yöt.
Ruoka
Ihan joka kaupasta olisi tarvittaessa saanut lastenruokaa, jos matkassa on isompi vauva. Esikoinen puolestaan söi hyvällä ruokahalulla juustoja halloumista fetaan, suostui maistelemaan mm. kesäkurpitsankukkia, täytettyjä paprikoita ja muita paikallisia herkkuja, mutta joka paikassa oli myös saatavillla lihapullat. A-hepatiittirokote on meillä kaikilla lasta myöden, sillä se tarttuu ruoasta ja juomasta.
Auto
Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi ja asianmukaiset turvaistuimet löytyivät niin vauvalle kuin isommalle. Ne kustansivat 5 euroa ekstraa/istuin/päivä.
Asenne
Niin, se tärkein. Lähde reissuun stressaamatta, lapset todennäköisesti yllättävät. He rikkovat jään ja nauttivat täysillä, kertovat kun eivät tykkää ja sopeutuvat. Älä ahnehdi liikaa tekemistä ja hyväksy, jos illallinen jää kesken kakkavahingon koittaessa. Näet itsekin eri asioita reissussa lasten silmin. Me löysimme yhden upeimmista näköalapaikoista, kun oli pakko pysähtyä autoillessa kuopuksen tissihuudon takia. Olimmekin siinä sitten pitkään. Älä stressaa, jos rytmit yhden viikon ajan ovat sekaisin ja ruokailut vähän sinnepäin. Mietimme voimmeko jäädä katsomaan auringonlaskua noin tunnin ajomatkan päähän hotellista. Aurinko laski kello 20.45 ja siitä tunti ajoa jaja… Onneksi päätimme jäädä, kuopus nauroi sitä katsellessa ensi kertaa kovaa ääneen ja nautimme kaikki. Paluunatka hotellille oli hiljainen ja tunnelmallinen.
Kreikka on kyllä aina niin takuuvarma kohde kaiken suhteen! Olipa haikeaa katsella näitä kuvia! Jäikö joku vinkki mainitsematta, minkä olet kokenut lasten kanssa hyväksi?