Lasten nukkuessa ehdimme vielä nauttia pari minuuttia ylhäällä olevista aurinkotuoleista ja ihastella maisemia. Onhan Löylyn arkkitehtuuri aika ainutlaatuista ja kaunista, siitä ei käy kiistäminen. Maisemakin on upea ja merelle kelpaa tuijotella aurinkoisena päivänä. Itseäni ilahdutti myös hyvin suomalaishenkinen lounaslista kalakeittoineen ja muikkuineen sekä Marimekon mukit. Koska turistit tänne löytävät, on kivaa että suomalaisuutta tuodaan esille.
Kuulaana syysiltana olisi kivaa testata se saunapuolikin, nyt kokemuksemme keskittyi ravintolapuoleen. Iltapäivällä paikalla oli muuten lukuisia lapsiperheitä, joten itseäni jäi ihmetyttämään vessat. Siellä ei kyllä oltu otettu millään tapaa lapsia huomioon. Unisex-vessa, jonka ainoan peilin edessä tungeksi useampi nainen, käsisaippua oli loppu, hanoista sai etsimällä etsiä lämmintä vettä ja mitään laskutilaa ei ollut. Ei täysin vastannut uuden ravintolan vessaodotuksiani. Toki ymmärrän, ettei paikka ole varsinaisesti lapsiperheille suunnattu, mutta kyllä meitä siellä piisasi ja paljon päiväaikaan! Siellä sitten miesten ja naisten tungeksiessa vessoihin yritin vaihtaa vauvalle kakkavaippaa jossain vessannurkassa kertsialustat apunani.
Kaiken kaikkiaan yllätyin kuitenkin positiivisesti, vaikka ei tästä kantispaikkaa tulisi. Ehkä enemmänkin sellainen otetaan yhdet drinkit ja nautitaan auringosta tyttöjen iltana-paikka. Ja ehdottomasti jään odottamaan sitä hetkeä, että onnistuisi pääsemään tänne saunomaan! Kuka olisi messissä?
Mitä mieltä sinä olet Löylystä, oletko käynyt tutustumassa? Iloista viikonloppua!
Kohtaamisia ja kirsikkapuita
Tällä kertaa valitsimme paikkaa sen perusteella, että se olisi auki jo kello 11 ja ruokana olisi jotain lapselle uppoavaa. Näin päädyimme keskustan liepeille kerrostaloon soittamaan tuntemattoman ihmisen ovikelloa. Oven avannut nainen oli aurinkoinen ja puhua pulputti englantia, sisällä soi italiainen musiikki ja tuoksui lasagne. Istuimme vieraiden sohvalle syömään, juttelimme puolituttujen kanssa jotka istuivat viereisellä sohvalla ja maistelimme lasagnea sekä tiramisua. Ihan mielettömän kivaa päästä kurkkimaan toisten koteihin ja niin epäsuomalaista! Minä voisin harrastaa tällaista enemmänkin. Jatkoimme tuolta kodista Koskipuistoon maistelemaan meksikolaista ruokaa, joka sitten vähän latistikin aamupäivän iloisia tunnelmia. Nimittäin kosken rannassa kävi aikamoinen tuuli, ruokaa sai odottaa YLI TUNNIN ja osa tilatuista annoksista loppui, ennen kuin niitä saimme. Kiva tapahtuma tämä ravintolapäivä joka tapauksessa on!
Tunnin viimassa seisoskelun jälkeen nappasimme asukuvat kirsikkapuun alla ja kyllä hymyilytti, kun muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen huomasin, että Lack of Colourin Milla oli ottanut kuvansa täsmälleen samassa kohtaa. Emme sentäs yhtä aikaa tuolla heiluneet! Mutta hei, mitä olisi blogi ilman kirsikkapuukuvia, nyt kun ovat olleet toukokuussa kauneimmillaan! Tuo lauantain asu oli valittu periaatteella ”helppo ja mukava, voi käydä matkalla leikkipuistossa, sen verran lämmin että pärjää pihallakin”. Kengät valikoin viime hetkessä, kun pelästyin taas, että miksi asusta on muotoutumassa niin musta.
Värikkäitä pöksyjä, ravintolapäivä ja mahtavuutta!
Viittasinkin jo edellisessä postauksessa ravintolapäivään, jota vietettiin lauantaina 17.11. Jos tapahtuma ei ole tuttu entuudestaan, niin täältä voi lukea lisää. Kyseessä on päivä, jolloin jokainen voi perustaa ravintolan päiväksi ja sitten vain markkinoimaan ja odottelemaan asiakkaita!
Itse tutkailin perjantaina tarjontaa Aamulehden välissä olevasta Valo-liitteestä ja innostuin suuresti ”Ellan eläinravintolasta”. Listalla oli maksalaatikkoa broilerisydänkastikkeella sekä makkara/raejuusto/rouhetikku-combo. Ravintola löytyi Karjalanpuistosta Kalevasta ja sinne suuntasimme ensimmäisenä. Joku oli innoissaan… Into oli niin valtava ettei kamera pysynyt perässä, tarvitsemme ehdottomasti järkkärin koiran ja lapsen kuvaamista varten!
 |
| Tonneko mennään? |
 |
| Tämän lähempänä sydämenmuotoista maksalaatikkoa ei voi istua. :D |
Seuraava osoite oli Tammelantorilla, missä söimme kasviscurrya, naan-leipää ja maailman parasta (oikeasti!) brownieta.
 |
| Saisinko minäkin? |
Osallistun tähän päivään kyllä ensi kerrallakin, jos vain onnistun. Paljon ihmiset näkevät vaivaa ruuan ja ravintoloiden eteen ja makuelämykset olivat hulppeita!
Viikonlopun menin Asokselta tilaamissani värikkäissä äitiyshousuissa, joissa kävi pieni viba. Arvoin pitkään kahden koon välillä ja otin isomman ja housut meinaavat pudota jalasta. Vyöllä ne pysyvät jalassa, mutta vyö paistaa taas sitten paidan läpi. No, en tästä ainakaan hetkeen pienene, josko saan nämä housut sitten myytyä hyväkuntoisina eteenpäin.
