Majoitusvinkki Kreetalle – Miramare Apartments

Palataan ajassa pari kuukautta taaksepäin, kun vietin viikon Kreetalla. Minähän olin lähdössä sinne apurahan voimin kirjoituskurssille, mutta tuo kurssi peruttiin vain kaksi viikkoa ennen lähtöä. Päätin sitten kuitenkin lähteä itsekseni matkaan. Apurahaa ei voinut käyttää ilman kurssia, joten lennosta katselin jotain mahdollisimman halpaa majoitusta kuitenkin hyvällä sijainnilla. Tässä paikassa meni hinta-laatusuhde niin nappiin, että vinkkaan teillekin mahdollisia tulevia Kreetan reissuja varten!

Miramare Apartmens Platanias

Päädyin varaamaan Miramare apartmentsista asunnon ja suurin syy oli sijainti. Se oli mieletön. Muutama kymmenen metriä rannalle, muutama kymmenen metriä ruokakauppaan sekä Plataniaksen pääkadulle. Vieressä ihan huippu ravintola Sonio ja kaikki Plataniaksen palvelut. Parin minuutin kävelymatka paikallisbussin pysäkille. Sijainti oli niin keskeinen, ettei parempaa olisi voinut olla!

Itse asunto oli tilava ja siihen mahtuisi helposti useampikin ihminen yöpymään. Makuuhuoneessa oli parisänky, lisäksi keittiön lähellä oli yksittäinen sänky. Oli liesi ja ruoanlaittomahdollisuus sekä ruokapöytä tuoleineen. Sisäänkäynti oli katutasosta muutamia portaita alaspäin, eli olin vähän kuin omassa pikku poterossani siellä alhaalla. Noista portaista ei menty kuin respaan, jossa sielläkin oli omistaja paikka ihan satunnaisesti. Eli sain aika rauhassa itsekseni olla tuolla pihalla. Oven edessä oli pöytä, tuoleja ja aurinkovarjo ja teinkin siinä useampana päivänä töitä. Aurinko ei paahtanut aamupäivästä täysillä ja kaskaita kuunnellessa oli ihanaa kirjoittaa!

Miramare takasi hiljaisuuden

Vaikka olin keskellä kaikkea, majoitus oli äärimmäisen hiljainen. Ravintolat rannalla menevät ajoissa kiinni ja sen jälkeen paikassa ei kuulunut mitään ääniä. Se oli hassua, kuin vain sadan metrin päässä oli baareja musiikkeineen. Todella hiljaista siis nukkua! Ja kuinka helppoa oli käydä aamu-uinnilla meressä vielä lähtöpäivänä, kun matkaa rannalle oli se muutama kymmenen metriä.

Varsinaisesti Miramareen ei kuulu uima-allasta, mutta viereisen rantaravintolan allasta sai käyttää ostaessaan ravintolasta jotain. Olinkin useamman kerran ainoa ihminen altaalla, eli senkin puolesta paikka oli ihastuttavan rauhallinen.

Miramare Apartments on perheomisteinen ja omistaja hakee lisämaksusta kentältä/vie kentälle lähtiessä. Hän olikin kyltin kanssa odottamassa saapumistani ja takaisin kentälle sain ystävältä kyydin.

Miinukseksi sanottakoon, että kylpyhuone kaipaisi pientä remonttia, mutta suihku lähti toimimaan paremmin ensimmäisen päivän jälkeen. Ihastuttava rouva, joka hoiti siivouksen jätti myös ikkunat sepposen selälleen tuulettaakseen. Koska matkasin yksin ja asunto oli katutasossa, olisi siitä ikkunasta voinut kuka vain kiivetä sisään. Sanoinkin asiasta heti toisena päivänä ja hän pyyteli niin vuolaasti anteeksi, että alkoi aivan nolottaa. Sen koommin eivät ikkunat olleet auki myöhään palatessani ja olo oli turvallisempi.

Jos haluat budjettimatkailla mukavasti, niin voin todella lämmöllä suositella tätä majoitusta! Onko kenellekään tuttu? Aamiaisen sai edullisesti viereisestä marketista, jos ei kaipaa monipuolisia hotelliaamiaisia. Itse viihdyin paljon paremmin kuin isossa hotellissa ja tuo työskentelypaikka oli niin nappi!

Useampi Kreetan ravintolasuositus

Täytyy sanoa, että jos minun pitäisi valita yhden maan ruoka koko loppuiäkseni, se maa olisi kyllä Kreikka. Kaikki kreikkalaisessa keittiössä on niin valtavan hyvää. Yksin matkatessa suurin ongelma oli annoskoko, olisi ollut kivaa maistaa vielä useampia juttuja, mutta onneksi pääsin muutaman kerran syömään porukallakin. Ne kasvikset, feta, oliivit, tsatziki, ravut ja kalat… Ihanaa! Tässä muutama ravintolasuositus Kreetan lomaa varten! Sanon heti aluksi, että yritin viettää lomani todella pienellä budjetilla, joten nämä ravintolat ovat sieltä edullisesta päästä. Kävin katselemassa hintoja tämän Kreetan parhaaksikin valitun ravintolan edustalla, mutta jätin tällä kertaa väliin. Kolmesti olemme sielläkin käyneet, lämmin suositus siis!

Sonio Beach Bar & Hotel

Aivan hotellini vieressä Plataniaksen rannalla oli Sonio Beach & Bar Hotel, joka oli monella tapaa aivan ihastuttava. Sijainti ja maisemat suoraan merelle, sisustus, kaikki. Sonion yhteydessä on hotelli, mutta ravintola on avoinna kaikille. Se oli todella usein täynnä ja illaksi ihmiset tekivät varauksia, eli kannattaa tehdä varaus ainakin kesäaikaan!

Söin useamman heidän salaattinsa (valtavia), join aamulla vastapuristettua appelsiinimehua ja maistelin halloumit sekä tsatzikit. Söin avokadosalaattia ja ihania kesäkurpitsapihvejä, maista! Palvelu oli ystävällistä (välillä kyllä hidasta ruuhkasta johtuen) ja hinta-laatusuhde aivan loistava. Vähän turmiollista, kun näin hyvä ruoka oli aivan vieressä, oli vaikeaa lähteä muualle!

Yamas Beach Bar

Aivan Sonion vieressä rannalla on Yamas Beach Bar, joka oli edullinen, ihana ja sieltä löytyi maailman ystävällisimmät ihmiset. Söin kreetalaista salaattia useasti ja jos ravintolasta tilasi jotain, sai käyttää heidän uima-allastaan. Olin useammankin kerran ainoa ihminen tuolla altaalla! Eli vahva suositus heidän salaatilleen ja altaalleen, jossa soi maailman ihanin musiikki. Myös heidän kotitekoisia viininlehtikääryleitään suosittelen suuresti!

Astrea

Legendaarisessa Astreassa olin käynyt jo aiemminkin, mutta halusin kokea sen uudelleen. Ruoka on perushyvää kreetalaista ruokaa, mutta entä se miljöö! Mielettömät näkymät yli Plataniaksen ja terassilta voi ihailla auringonlaskua. Ihana maisema, aivan vertaansa vailla.

Astreassa valitsin vain alkupaloja listalta, hummuksia, pitaleipää sekä rapuja. Aivan älyttömän hyviä. En ajatellut yhtään, että menin paikkaan lauantai-iltana, joten se oli aivan täynnä. Olin ravintolassa noin 1,5 tuntia ja sinä aikana pärähti kuudelle eri synttärisankarille onnentoivotukset henkilökunnan puolesta. Valitsisin ehkä jonkun muun kuin lauantai-illan…

Paikassa myös halutessaan kaadellaan ouzoa maksutta ja tarjoilijat juovat sitä myös mukana, eli illemmalla meininki on myös sen mukainen. Erittäin hyvähenkistä menoa kuitenkin ja tuo maisema… Oih!

Restaurant Orexi

Plataniaksesta kun lähtee kohti Haniaa, löytyy pääkadun varrelta ravintola Orexi. Sinne pääsee esim. paikallisbussilla, joka on erittäin edullinen tai taksilla. Pysähdyimme ravintolaan matkalla takaisin Plataniakseen, kun Terhi käytti minua Jumbossa (en tiennyt mikä se on, nyt tiedän!). Todella kiva ja autenttinen miljöö, älyttömän hyvä salaatti. Vaikka olimme turistialueilla, niin täällä oli heti sellainen autenttisempi fiilis. Saganakia, tsatzikia ja ravintolan takana olevassa asunnossa kovaa höpöttävät kreetalaiset mummot. Kissat jaloissa. Juuri sitä paikallista meininkiä! Tykkäsin!

Kookoovaya Hania

Tänne meneminen vaati hieman vaivannäköä. Ensin matkasin 45 minuuttia paikallisbussilla Plataniaksesta Haniaan ja vielä vartin taksilla vuorelle. Mutta kyllä kannatti! Kookoovayasta on varmasti Hanian parhaat maisemat. Minut yllätti vielä perjantai-iltana alhaalla näkynyt ilotulitus. Wau! Katselin auringonlaskua ilosta hymyillen, sainpas aikaiseksi tulla!

Kookoovayan erikoisuus on Zoumero-suklaakakku, joka on vähän kuin mutakakkua suklaakastikkeella. Annokset olivat hurjan kokoisia, joten en edes yrittänyt tilata sellaista yksikseni. Sen sijaan kakkua on vakuumipaketissa ja ostin sellaisen kotiin. Ei se nyt niin hyvää ollut ainakaan Suomessa maisteltuna, olisikohan maistunut paikan päällä paremmalta? Varmasti. Mutta jos Haniassa käyt, älä missaa tätä! Harmillisesti reunimmaiset pöydät olivat varattu isoille seurueille, eli yksinään matkaavana ei ilta-aikaan saanut sitä parhainta näkymää, mutta näkyi se auringolasku ns. toiseenkin riviin.

Elena Kalives

Lähdin yhtenä päivänä työkeikalle Vamokseen. Kun tuosta ihanasta autenttisesta kylästä laskeutuu 8 kilometriä alas rannalle, päätyy Kalivesin kylään. Menin kahden suomalaisen rouvan kanssa lounaalle Elena-ravintolaan, joka on suoraan rannalla.

Tässä huomaa heti sen, että on tullut pois hyvin kansoitetusta Plataniaksen kylästä. Hinnat ja annosten koot, mikä ero! Tilasimme kalaa, kreikkalaista salaattia, tsatzikia, viininlehtikääryleitä… Ne meille tarjoili itse isäntä ja maksoimme setistä kympin per nenä. Lämmin suositus, viikon paras lounas!

Lisäksi nostaisin Plataniaksesta (tai virallisesti paikka on Agia Marinan puolella) esiin Nostoksen, jossa on mieletön leikkipaikka lapsille sekä mahtavat oluet, eikä ruoassakaan valittamista. En käynyt siellä tällä reissulla vaan muutama vuosi sitten, joten kuvaa ei tähään hätään ole. Lopuksi yllättäjä! Hanian venetsialaisessa satamassa, jota pidin ihan turistipaikkana, oli hirmuisen hyvä illallinen. En ottanut paikan nimeä ylös, mutta yllätyin, että sielläkin oli niin hyvää!

Löytyikö näistä sinun Kreetan suosikkejasi? Kuinka monelle tuli nälkä?

Yksin matkustaminen – pari sanaa Tansaniasta, Thaimaasta ja Kreetalta

Aika juoksee ihan hirveää kyytiä – minun on pitänyt kirjoittaa ylös Kreetan juttuja ja yhtäkkiä tajusin, että siitäkin on jo neljä viikkoa kun sinne lähdin! Tarinahan meni siis niin, että olin lähtemässä kirjoituskurssile Kreetalle apurahan voimin, mistä olin hyvin iloinen. Kurssin piti olla toukokuussa, mistä se siirrettiin elokuun loppuun. Maksoin tuolloin lentojen siirtämisestä. Kun kurssiin oli elokuussa kaksi viikkoa aikaa, se peruttiin kokonaan. Harmitti ihan kamalasti, olin odottanut niin kovasti. Päätinkin sitten vain lähteä matkaan (toki apurahaa ei voinut omaan matkaan käyttää) ja nappasin lennosta jonkun majoituksen. Osoittautui muuten todella kivaksi ja sijainti täyskymppi!

Olen suhteellisen vähän matkaillut yksin, sillä olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pari vuosikymmentä ja onneksemme päässeet yleensä yhdessä matkaan. Mutta tässä muutamia mietteitä yksinään matkustamisesta.

Yksin Tansianiassa, Thaimaassa ja Kreetalla

Matkaan yksin lähteminen ei jännittänyt yhtään, kun kyseessä on vielä tuttu paikka, jossa pärjää mainiosti englannilla. Minusta hyvin turvallinen matkailukohde, jossa ihmiset ovat pääsääntöisesti äärimmäisen ystävällisiä.

Olen matkaillut yksin Tansaniassa, jossa tein töitä graduni eteen sekä Thaimaassa, jonne lähdin matkaoppaaksi kaksi kuukautta ennen kuin mies lensi perässä. Tuo kaksi kuukautta on muuten pisin eromme 21 vuoden aikana. Vähän tulkinnanvaraista toki, onko se yksin matkaamista, kun on matkaoppaana töissä. Siinähän on kollegoja ympärillä koko ajan, vain yöt olet yksin. Mutta noin periaatteessa, lentelin sentään Thaimaahan yksinäni.

Tansaniassa yksin ollessa oli vähän ”orvompi” olo. Ensimmäinen majoitukseni oli maan tasalla oleva talo keskellä ”ei mitään”. Suihku oli jääkylmä noro, vessa ei toiminut ja kämpässä juoksi useampi hiiri. Siirryin hotelliin aika pian ja sain toimivan vessan, suihkun sekä olin vähän ylempänä maan tasosta ja alhaalla respa. Minua nimittäin kiellettiin kulkemasta yksin päiväaikaankaan valkoisena naisena, joten yksin oleminen talossa tuntui vähän pelottavalta. Elettiin vielä aikaa, kun wifejä ei ollut sen enempää kuin Facebookia tai videopuheluita, eli siellä tuli oltua kyllä todellakin yksin. Sairastuin rajuun vatsatautiin ja sillä hetkellä oli ehkä eniten ikävä läheisiä, mutta onneksi oli se toimiva vessa ja suihku!

Thaimaassa olin asunut jo kaksi edellistä talvea lähtiessäni oppaaksi, joten monet maan tavat olivat tuttuja, samoin kuin paikat Phuketissa. Naapureissa asui opaskollegoita ja tunsin oloni siellä hyvin turvalliseksi.

Kreetalla ollessani juttelin paikallisen naisen kanssa, joka haaveili, että lähtisi joskus yksin reissaamaan, muttei millään uskalla. Yritin rohkaista häntä, että hyvin se menee ja hän vannoi, että jonain päivänä hän toteuttaa aikeensa. Olen hyvin harvoin osannut pelätä matkaillessa, hurjin tilanne sattui taksissa Thaimaassa, kun kuski iski ovet lukkoon eikä päästänyt ulos. Silloin olin mieheni kanssa kyydissä, mutta kyllä meitä pelotti hetkellisesti oikeasti.

Hämmentävintä reissussa oli ekana iltana tullut sähkökatkos, joka jatkui seuraavaan aamupäivään asti. Pilkkopimeys oli täydellinen, asunto vieras ja kännykästä akku loppu. Se pimensi koko Plataniaksen!

Tehokasta yksinmatkailua – ei kun…

Ajattelin, että nyt kun suuntaan Kreetalle yksin, teen kaikkea, mitä lasten kanssa on haasteellista tehdä. Patikoin Vagabondablogin Terhin neuvomaa reittiä ja menen beach clubille, jonne en kuvittelisi meneväni lasten kanssa. Mikään rotkovaeltaja en ole, eli se oli poissa laskuista. Olin ensi kertaa yksin reissussa aikataulutta. Tansaniassa työt ohjasivat aikataulua, samoin Thaimaassa. Otin tavoitteeksi yhden jutun joka päivälle. Maisemaravintolan Haniassa jne. Ajattelin olla hirrrrmuisen tehokas.

Toisin kävi. Itse asiassa minulle sattui kesän jälkeen ehkä kiireisin työviikko, joten istuskelin kaskaiden sirittäessä tekemässä puhelinhaastattelua. Kirjoitin juttuja. Se oli jotenkin niin ihanaa siinä lämmössä istuskellessa, ettei tuntunut edes töiltä. Kellon ollessa 14 yhtenäkin päivänä suljin läppärin ja totesin, etten enää mihinkään retkelle lähde, vaan nautin merestä, rannasta yms. loppupäivän.

Lisäksi meinasin hullaantua ihan täysin vain siitä, ettei kukaan tarvitse minua. Ei tarvitse vahtia uimareita, pitää kiinni ruoka-ajoista tai mistään muustakaan. Oli ihan uskomattoman kivaa vain tuijottaa ihmisiä tai merta, lukea kirjaa ja kuunnella kivoja biisejä. Olin usein ainoa läheisellä altaalla. Se rauha vei aivan mennessään.

Yksin kreetalaisissa ravintoloissa

Näin Terhin sekä miehensä useampana päivänä ja kävin niin kivoja keskusteluja paikallisten sekä muiden turistien kanssa. Se on asia, mikä usein omassa porukassa jää. Kävin kahdesti Haniassa, kerran Vamoksessa, ajelin paikallisbussilla ja kävin Terhillä kylässä. Kävin siellä beach clubilla! Elokuun lopulla oltiin vielä 35 asteen lämmöissä, joka sekin kyllä vaikuttaa siihen, mitä huvittaa tehdä.

Tylsintä oli syöminen. Annokset ovat usein valtavia, enkä jaksa edes yhtä annosta kokonaan yksin. Usein tilasin pari alkupalaa. Parasta olikin syödä Terhin ja miehensä kanssa, kun pystyi maistamaan useampaa asiaa. Kävin myös lounaalla kahden suomalaisrouvan kanssa, sillä tapasin heitä juttukeikan puitteissa. Se lounas rannalla oli kyllä reissun parhaita!

Yksin matkaamisesta olisi ihan loputtomasti sanottavaa, mutta tässä nyt joitain mietteitäni. Mekkokuvat ovat otettu syyskuussa Suomessa, täällä on ollut huikean lämpimät kelit! Mekko oli ainoa ostokseni matkalta itselleni ja Dressvoicella oli vaikka mitä ihastuttavaa myynnissä!

Nyt muuten tuntui muuten ensi kertaa, että ikävä ei ollut niin kova, kun lapset ovat 6,5- ja 9,5-vuotiaita. Heilläkin on jo niin tutut arkikuviot ja paljon kavereita, että oli helpompi olla kotoa pois kuin vuosi sitten.

Tykkäätkö tai uskallatko sinä matkailla yksin? Missä kaikkialla olet käynyt? Onko toiveita, mitä kirjoittaisin Kreetalta? Yleistä, ravintoloista, majoituksesta…?

P.S. Soimasin itseäni hirveästi, kun reissusta kertyi vain 400 kuvaa, mutta mitä sitä samaa uima-allasta monta kertaa kuvaamaan. Viikon reissusta 400 kuvaa, neljän päivän pressireissusta tyhjensin juuri 1400 kuvaa. No, muistot säilyvät kyllä!