Maanantaina piti olla hurja sadepäivä, kun katsoimme ennustuksia. Aiemmin oli sovittu tuolle päivälle Särkkä-reissu ja aloimme miettimään homman perumista. Reissu oli kuitenkin sovittu kauempaa saapuvien pikkuveljen ja kälyn kanssa, joten siitä pidettiin kiinni ja todettiin, että sittenpähän ei tarvitse jonotella, kun olemme puistossa sateella! Koko edellisen yön valvoskelin ja jännitin, mutta en sadetta vaan jotain muuta.
Maanantaiaamu valkeni, aurinko paistoi ja odotettu seuramme saapui. Kuopus ilmoitti menevänsä possujunaan ja teeastioihin, esikoinen odotti Tukkijokea. Aloitimme päivämme Näsinneulasta, sillä huvilaitteet eivät olleet vielä auki. Kälyn ensi kerta muuten tuolla tornissa, jo oli aikakin nähdä Tampere tuosta upeasta vinkkelistä! Kello 12 laitteet aukesivat ja ryntäsimme aloittamaan turneemme. Kaikki piti saada käytyä. Ja tässä oli se syy, miksi valvoskelin.
Minä olen nimittäin pienestä pitäen kiertänyt kaikki laitteet Särkässä. Mieluiten noin 10 kertaa putkeen. Kun uutuus on avattu, se on juostu heti testaamaan. Vedoten ikääni, lapsiin ja muuhun mahdolliseen olen kuitenkin skipannut kaksi uutuutta, Hypen sekä X:n. Mies on testannut molemmat ja houkutellut minua matkaan. Viime syksynä jäi oikein harmittamaan, etten muka pysty, kun rakastan niin kieppua laitteissa. Hypen korkeus vei jalat alta pelkästään katsoessa. Olin päättänyt, että tällä reissulla käyn ne kaikki laitteet, myös nuo kaksi liian hurjaa. Polvet tutisivat, kun katselin Hypeä, joka syöksyy 46 metrin korkeuteen 100 kilometrin tuntivauhtia.
Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Hype oli vuorossa vasta viimeisenä! Mies oli nimittäin luvannut tulla suoraan töistä viemään minut noihin hurjiin laitteisiin, joten koko päivä oli aikaa jännittää ja kiertää kaikki muut! Tytöt aloittivat kierroksensa karusellista sekä perinteisestä possujunasta ja seisoessani kaksimetrisen veljeni vieressä muistelin, kuinka mekin ajelimme 1990-luvulla tuolla legendaarisella laitteella. Nyt hän tuntui innostuvan jo karusellissa ja oli myös päättänyt käydä Hypessä, en tiedä kumpaa jännitti enemmän.
Kiersimme laitteita järjestyksessä auringon paistaessa ja jonoja oli maanantaiaamuna ihanan vähän. Muutos viime vuodesta oli hurja: esikoinen jäi pari senttiä alle 120 cm:n maagisen rajan, eikä näin päässyt odottamaansa Moto Geehen, mutta samalla hän kieltäytyi menemästä lällyjuttuihin siskon kanssa, kuten Leppäkerttuihin. Hän kyseli jatkuvasti mihin pääsee yksin ja kun sanoin, että esimerkiksi Kantti X Kantti-autoihin, naama loistaen hän totesi ”WAU!”. Sitten eno ajeli pikkusiskon kanssa eri autossa kuin esikoinen, joka halusi mennä ehdottomasti YKSIN kaikkeen mihin pääsi. Ensi kesänä onkin sitten jo hurja meno! Viikinkilaivassakin 5-vuotias enää vain hymyili, siinä missä pari vuotta sitten kirkui pää sylissäni. Pikkusisko kävi kaikki mihin pääsi alle metrin mitassaan ja hymyillen nautti niistä, mutta kyllä ne kasvavat äkkiä!
Kiertäessämme laitteita tunnista toiseen iski nälkä ja olisin halunnut testata uuden buffet-ravintola Riemun, mutta sweet and sour-kana ja tonnikalaperunat eivät innostaneet lapsia, joten päädyin ensimmäistä kertaa ikinä Pellen Pizzeriaan. Miten on mahdollista, ettemme ole käyneet siellä ikinä! Pizzabuffa yllätti positiivisesti ja vegaaninen Vebab-pizza oli sekä minun että kälyn suosikki, todella maukas! Ja voin vinkata, että pizzerian vieressä oleva Trombi ei ollut ihan ykköslaite syömisen jälkeen, mutisimme veljeni kanssa siinä mahallamme maatessamme, käyköhän tässä huonosti.
Nautimme päivästä hurjasti, söimme pehmikset, juoksimme kaikki laitteet ja itse kiinnitin huomiota Särkänniemen yleisilmeeseen, joka on todella onnistunut. Värejä on lisätty hurjasti ja alue on todella hieno Hypen ympärillä. Kukkaisviikot tekivät ilmeeseen ihan oman lisänsä ja perhospenkit sekä istutukset ovat kauniita!
Sitten tulikin yks kaks se iltapäivä ja mieskin saapui paikalle. Hypeen ei tarvinnut jonottaa kuin yhden kierroksen verran ja kävellessäni kohti vaunua tunsin aitoa, ihan hirveän kovaa pelkoa ja jalkani olivat makaronia. Huusin suunnilleen jo silloin, kun laite oli vielä paikallaan. Pelkäsin eniten sitä korkeutta. Ja sitä, etten tiedä miltä homma tuntuu, kyllä on hurjaa heittäytyä tuntemattomaan. Laitteen ampaistessa matkaan huusin kuin syötävä ja sen ollessa korkeimmalla kohdalla jalat olivat velliä. Kun se ampaisi alamäkeen huusin äitiä. Aikamoinen alkukantainen reaktio. Ja hetkessä kaikki oli ohi, nauroin ihan hepulissa noustessani kyydistä ja totesin, että pakko mennä uudelleen, meni ihan hepuliin koko reissu. Ja niin me mentiin miehen kanssa etupenkkeihin ja uudelleen taivaalle. Toisella kertaa katselin jo ympärilleni, en huutanut äitiä, mummoa tai muitakaan sukulaisia ja jopa nautin kyydistä. Korkeus on pelottavaa, mutta kyyti pehmeä.
Sen jälkeen voitettiin sitten X ja se tuntui jo matalalta Hypen jälkeen ja jotenkin leppoisalta, enkä kirkunut niin kuin olin luullut, vaan katselin yläilmoista alhaalla temppuilevia lapsiani. Fiilis oli ihan huikea, kun oli voittanut pelkonsa ja saanut aikamoisen adrenaliinipiikin!
Päivä päätettiin Tukkijokeen viisi minuuttia ennen sulkemista ja yhtäkkiä se kahdeksan tuntia puistossa oli kulunut. Mieletön päivä taas, eikä oltaisi poistuttu, jos ei olisi ollut pakko. Sain muuten juttua kirjoittaessani kiinni siitä tutinasta, minkä jännitys aiheutti ja hymyilytti, kun ajattelin fiilistä Hypen jälkeen. Huikeaa!
Jos sinä haluat testata huikean Hypen tai X:n tai vaan nauttia päivästä kauniissa Särkässä pehmistä nautiskellen, jätä tähän postaukseen kommentti ja olet mukana kahden Särkänniemi-rannekkeen arvonnassa (arvo 92e). Arvonta on auki aina 27.6.2018 klo 18 asti, eli hyvin aikaa osallistua! Kommentoi alle vaikka mikä on kaikkien aikojen lempparilaitteesi ja muista jättää sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle.
Onnea arvontaan ja aurinkoista keskiviikkoa!
P.S. Muista myös vielä muutaman päivän auki oleva Zones by Särkänniemi-rannekearvonta, sekä blogin että facebookin puolella! Molemmissa arvotaan kaksi ranneketta sisähuvipuistoon!
*yhteistyössä Särkänniemi
