Neljä vuotta sitten olimme mieheni kanssa Kööpenhaminassa ja osallistuimme Bike with Mike-pyöräilykierrokselle. Siitä sai niin valtavasti tietoa ja pyörän päällä näkee paljon, että halusin viedä vanhempanikin kokemaan tuon kierroksen. Täällä on kirjoitukseni tuosta neljän vuoden takaisesta kierroksesta, muistan edelleen miten hirveästi palelin siellä. Olinkin varannut vaikka mitä vaatetta lokakuun viimeisinä päivinä oleville kierroksille, mutta vielä mitä! Oli ihanan lämmin! Ei tuullut ja merihän on aivan eri lämpötiloissa huhtikuun alussa vs. lokakuussa, eli sekin varmasti vaikutti. Ilahduin myös siitä, että olimme ainoat kolme kierroksella. Viimeksi meitä oli varmaan lähemmäs parikymmentä, eli juttujen kuunteleminen oli haastavampaa.
Hello Copenhagen-kierros
En ollut yhtään varma, menemmekö saman kierroksen kuin neljä vuotta sitten. Ajattelin, ettei se haittaa, sillä osan jutuista unohtaa ja Miken jutut ovat hyvin mielenkiintoisia. Emme menneet, vaan kierroksessa oli parin tutun kohdan lisäksi lähes kaikki uusia paikkoja. Christianiaan emme menneet tällä kertaa ollenkaan, toki Pieni merenneito-patsas sekä Kuningashuone käytiin kurkkaamassa tälläkin kertaa.
Meillä meni kierrokseen noin 3,5 tuntia ja kilometrejä kertyi suunnilleen 15. Tahti on hidas ja mukana pysyy hyvin. Jos ei muuten turistilta näytä, niin viimeistään kypärän laittamalla päähän, paikalliset eivät niitä käytä. Miken perustelu oli, että köpisläiset oppivat pyöräilemään ennen kuin oppivat kävelemään, emmekä kyselleet asiasta enempää.
Miken bikeshopin löytää suht läheltä Torvhallerneja eli Kauppahallia. Sen vieressä on myös Tanskan vanhin leipomo Sankt Peders Bakeri, jolla ikää on 400 vuotta. Sieltä ostimme sämpylää ja pullaa syntymäpäiväni aamuksi, mutta vähän jäi häiritsemään palvelu. Yleisesti ottaen meitä palvetiin todella ystävällisesti, mutta leipomossa ei. Tuoksu ja tarjoilut olivat silti ihastuttavat.
Kauppahalleilta Botanicaliin ja Kööpenhaminan kirjastoon
Parasta kierroksessa on kaikki nippelitieto, jota Miken suusta tulee tauotta. Hän kertoi meille muun muassa, että Kööpenhaminan kirjasto on Euroopan toiseksi suurin, että Tanska on maailman suurin porsaanlihan tuottaja – siellä päätyy 60 miljoona possua vuodessa teuraaksi. Kuulimme nippelitietoa ”perunataloista”, joita rakennettiin aikanaan köyhien asunnoiksi. Niistä puhuttiin nimellä perunatalot, sillä ihmisillä ei ollut varaa syödä kuin perunoita. Nykyään noista asunnoista saat maksaa 3 miljoonaa euroa.
Mike kertoi myös paljon vaaleista, jotka olivat heillä 1.11. Joka tolpassa oli ehdokkaiden kuvia ja hän selvensi meille kenellä on luurankoja kaapissa, kuka ajaa mitäkin uskontoa ja niin edespäin.
Puhuimme myös paljon säästä, historiasta, miksi tietyt asunnot ovat rakennettu. Tarkastelimme Kuningashuoneen edessä, onko Margareta kotona – ei ollut, mutta Frederik oli. Pyöräilimme Nyhavnin alueella, missä kuulemma pyöräily kesäaikaan on täysi mahdottomuus. Pidimme coffee stopin lähellä Nyhavnia niin kalliissa paikassa, että hirvitti. Toisaalta paikka oli hyvin viehättävä ja avokado-lohileipä loistava.
Pyöräilimme todella monessa paikassa, myös todella kauniin hautausmaan läpi, jonne paikalliset tulevat kuulemma piknikille ja pitämään juhlia. Hautausmaalle? Tämä oli yllättävä tieto ja taas yksi sellainen, jota ei olisi kuullut vain kävelemällä paikan läpi.
Koe Kööpenhamina – kierros sopii kaikille
Jälkikäteen vanhempani kiittelivät, että olin varannut kierroksen meille. Pyörän selästä näkee niin paljon enemmän kuin kävellen jaksaa katsella. Pyörähdimme Botanical gardenissa, jota vastapäätä on entinen sairaala, nykyinen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. Kuulimme Kauppahallista ja katselimme aukiolla leikkiviä lapsia. He olivat koulusta välitunnilla lähes keskellä keskustaa, aidattomalla pihalla. Mike oli oikeassa siinä, että monelle vanhemmalle olisi ”liikaa”, että pienet leikkivät keskellä kaupunkiaukiota. Onnellisilta näyttivät, enkä olisi arvannut, että ovat koulussa.
En ainakaan itse jaksa selata oppaita ja lukea kaikkea tietoa, joten on aivan parasta, kun on ihminen kertomassa. Mikella tuntuu olevan tietoa loputtomiin ja hän vastaa auliisti kysymyksiin, jos on kysyttävää. Kierrokset enemminkin venähtävät, kuin että niitä kiiruhdettaisiin loppuun. Yhtäkkiä ekstrana pysähdyimme keskelle katua ja Mike esitteli meille paikallisen kosmetiikkamiljönäärin, joka on asunut pitkään Hollywoodissa. Olisipa tuokin mennyt täysin ohi!
Pyörät ovat jalkajarruisia ja niissä on lähes kaikissa kori, mihin saa tavaransa. Pyöräteitähän Kööpenhaminassa riittää, mutta paikalliset polkevat lujaa ja päätään kannattaa pyörittää. Koska vauhti on hidas ja kaupunki hyvin tasainen, sanoisin, että tämä kierros sopii kaikille. Tosin en tiedä, onko tarjolla pyöriä lapsille, mutta ainakin aikuisille kierros sopii nuorisosta isovanhempiin! Pyöräiltyä on tullut muun muassa Nizzassa, Budapestissa, Tallinnassa ja Kööpenhaminassa. Pyörällä näkee aina niin paljon enemmän. Mike vielä väitti muistavansa mieheni, joka puhui paljon ja sanoi, että tehän olitte huhtikuun reissulla. En ollut paljastanut tätä. Saattoiko muistaa?
Oletko osallistunut pyöräkierrokselle Kööpenhaminassa tai pyöräillyt siellä itsenäisesti?
