Amagerin luonnonpuisto Kööpenhaminassa sekä 8 House

Nyt täytyy sanoa – kannattaa niitä reissuja aina vähän suunnitella etukäteen. En ollut etukäteen Kööpenhaminaan mennessä katsonut ollenkaan, missä pikkuserkkuni asunto sijaitsee ja mitä siinä on lähellä. Ajattelin, että kaupunki on tuttu ja kissa on meidän ykkösprioriteettimme ja varmaan teemme ruokaa ja hengailemme asunnolla. Lähdimme eräänä päivänä kävelemään valtavan kokoiselle luonnonpuiston alueelle. Onkohan virallinen nimi Amagerin luonnonpuisto? Ajattelin jo sen olevan upea juttu, mutta nyt kun googlettelin seutuja, huomasin, että pyörällä olisi 30 minuutissa päässyt katsomaan THE siltaa ja rantaviivaa. Voi miksi emme pyöräilleet syntymäpäivänäni sinne, meillähän oli kaksi pyörääkin käytössä. Mutta! Onneksi kävelimme tuolla Amagerin (vai Vestamagerin?) nummilla, oli aivan uskomaton paikka!

Vestamagerista Amageriin

Luonnonpuistoon pääsee helposti keskustastakin metrolla, jonka viimeinen pysäkki on Vestamager. Helppo muistaa, kun pysäkki on viimeinen. Pysäkiltä luonnonpuiston alueelle kävelee ehkä kymmenisen minuuttia ja se on kyllä nähtävä! Olimme kävelleet ehkä viisi minuuttia, kun tielle humpsahti kaksi isoa kaurista. Metro ja valtavat hotellit näkyivät silhuetissa ja samalla edessämme näkyi kauriita. Niin vähän aikaa kyllä, etten ehtinyt heitä kuvata.

Matka jatkui pidemmälle ja joka puolella oli sekä lehmiä että lampaita. Jossain on kuulemma hevosiakin, ymmärsin, että puoliksi villejä, eli ei missään ratsastuskäytössä. Vaikka tarvoimme 1,5 tuntia, emme noita hevosia koskaan nähneet. Alue on valtava ja tarkoitukseni oli ottaa se vielä uudelleen haltuun pyörällä, mutta se sitten jäi.

Ilma oli todella kaunis ja olo ihan epätodellinen tuolla kävellessä. Kuin olisi tarponut jossain Englannin nummilla ja hyvin kaukana sivistyksestä. Mutta totuus oli toinen.

8 House (8 Tallet) – elämäni paras smörrebröd

Vaikka hommaa ei juuri suunniteltu, kävi meillä onneksi tuuri kävelyllämme. Poistuimme luonnonsuojelualueelta nälkäisinä ja näimme edessämme 8 House-rakennuksen (tietämättä, että se se oli). Sen alakerrassa on hyvin viehättävä ravintola, jonne suuntasimme lounaalle. Samalla googlettelimme, missä oikein olemmekaan.

8 House on yllhäältä katsottuna todellakin numero kahdeksan muotoinen rakennuskompleksi. Valtava rakennelma ja asukkaat voivat pyöräillä yläkerroksiin asti pitkin ulkokäytäviä. Paikkaan saivat pienet ryhmät kurkistaa päiväaikaan, mutta erikseen oli kyltti, jossa pyydettiin, ettei kuvattaisi. Google näyttää kyllä heti, millainen 8 House on! Se on suurin Tanskassa koskaan rakennettu yksityinen rakennus, jonka on suunnitellut Bjarke Ingels. Erittäin mielenkiintoinen paikka!

Entä sitten se alakerran ravintola! Elämäni parhaat smörrebrödit. Hienostuneet, viimeisen päälle mietityt. Toisessa leivässäni oli mm. kimchiä ja avokadoa, toisessa sienimajoneesia, selleriä ja pähkinöitä. Äidilläni oli silakkaa ja rapuja, isällä punakampelaa. Mieletön löytö ja erittäin lämmin suositus tälle paikalle! Varmasti mieletön paikka kesälläkin, täältä löydät heidän nettisivunsa.

Välillä siis haahuilu kannattaa. Jatkoimme matkaa lounaan jälkeen ja poikkesin sisälle hyvin mielenkiintoisen näköiseen paikalliseen pikkukauppaan, joka oli aivan 8 Talletin vieressä. Siellä olikin seinällinen hauskoja oluita, jotka olivat tuon saaren, eli Amagerin panimosta. Valitsimme kolme ja jos törmäät näihin Kööpenhaminassa, niillekin lämmin suositus!

Onko kenellekään tuttu tämä luonnonsuojelualue tai 8 House? Hauskaa vastapainoa turisteja täynnä olevalle ydinkeskustalle, suosittelemme!

Lokakuisen Kööpenhaminan vinkkejä!

Oli vaikeaa palastella mielessään vinkkejä liittyen Kööpenhaminaan, kun tekisi mieli kertoa ja vaikka mitä! Köpis on aina yhtä ihana ja siellä on niin hirveän paljon kaikkea. Ravintoloita, terasseja, muotia, sisustusta, luontoa…  Ja se pyöräilykulttuuri on mieletön! Hakusanalla Kööpenhamina löytyy useampi postaus liittyen Kööpenhaminaan, tässä yksi missä olen kirjoittanut ravintoloista ja täällä fiiliksiä Botanical Gardenista. Tällä kertaa olin reissussa vanhempieni kanssa viiden päivän ajan ja päätehtävämme oli huolehtia pikkuserkkuni kissasta. Majailimme siis hänen asunnossaan kissaa hoitaen ja tutkailimme samalla kaupunkia. Koska meillä oli käytössämme asunto keittiöineen, teimme mm. siellä illallisen yhtenä iltana. Eli kokemuksia keskustan paikoista ei kertynyt niin paljon.

Ajattelin jakaa kolmeen eri postaukseen kokemamme, ensimmäisenä vuorossa tällainen yleiskatsaus kaupunkiin, sitten lisää pyöräilystä ja kolmas juttu onkin aivan ihana ehkä hieman yllätyspaikka!

Kööpenhaminan ydinkeskusta ja Nyhavn

Kööpenhamina on 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki, jos lasketaan mukaan kaikki siihen kuuluvat alueet. Silti se on minusta kivan kompakti ja ns. otettavissa haltuun nopeasti. Metro on toimiva ja selkeä ja pyörä… No se vasta ihana tapa liikkua onkin!

Ydinkeskustasta kaikki varmasti tuntevat ikonisen Nyhavnin alueen värikkäine taloineen. Sieltä lähtee jokiristeilyjä, on katusoittajia, terasseja, historiaakin – vanhin talo numero 9 rakennettiin vuonna 1681.

Nyhavnin alueella on ihanaa kävellä ja näin lokakuun lopulla siellä ei mielestäni ollut ruuhkaistakaan. Ilma oli hyvin lämmin ja terasseilla on vielä lämmittimet lisänä. Hinnathan ovat aika pilvissä, mutta lounasta saattaa saada edullisestikin. Ylipäätään Kööpenhaminan hintataso on sellainen, että asunnon keittiö ja siellä kokkaaminen olivat hyvä vaihtoehto!


Designmuseossa oli mm. lehmän suolista tehty valaisin!

Shoppaile Kööpenhaminassa

Sitä ei oikeastaan edes hahmota, miten moni merkki on tanskalainen, ennen kuin saapuu Kööpenhaminaan. Sisustustrendejä piisaa, muotia on loputtomiin, on taidetta… HAY on tanskalainen merkki, jolla on myös HAY House keskustassa. Tänne niin piti mennä mutta… No jäi.

Mikä yllätti oli Magazin Du Nord – pidin sitä hurjan kalliina paikkana (no onkin paljon sitä) ihan ulkonäkönsä perusteella. Nyt kun astuimme sisään, ihastuin välittömästi heidän joulukalenteriinsa, joka lähti mukaan. Yläkerrasta löytyikin poisto-osasto, jossa oli isossa alessa kaikkea. Mukaani lähti edellisessä postauksessa nähty glittermekko.

Kongens Nytorvilta lähtee pitkä ostoskatu, jonka varrella on kaikkea mahdollista ihanaa. Emme kovin monessa kaupassa käyneet, sillä ei ollut tarvetta millekään ja vanhempani eivät ole shoppailuihmisiä. Legokaupassa oli pakko käydä ja sieltä lähti mukaani iso setti joulupakettiin tytöille. Hinnat eivät ole mitenkään edulliset, mutta kaupasta löytää settejä, mitä välttämättä Suomesta ei saa. Lisäksi kaupan päälliksiksi sain 50 euron arvoisen Halloween-legosetin. Oho!

Ihan legojen nurkalla oli kadulle nostettu vihreää ja pinkkiä sävyä hehkuva pörrötakki. Äitini oli luvannut jotain syntymäpäivälahjaksi ja tuo takki kirjaimellisesti käveli vastaani kadulla (sekin edellisessä postauksessa). Se oli myös -70% alennuksessa, joten siinä se oli, syntymäpäivälahjani! Tuo kauppa oli muutenkin ihastuttava ja nimeltään Palm&Thriller. Nettisivuja en löytänyt, mutta FB löytyy.

Jos ei jaksa kävellä ympäriinsä, niin metro vie helposti ostoskeskukseen nimeltään Field’s. Täältä löytyy sitten ihan kaikkea. Me kävimme vain ruokakauppapuolella, mutta sielläkin oli kaikkea mitä kuvitella saattaa ruoan lisäksi.

Missä syödä Kööpenhaminassa

Ykkösjuttu ovat tietenkin smörrebrödit, näin ruotsalaisittain kirjoitettuna. Tanskalaiset lausuvatkin sanan niin, ettei onnistunut, vaikka yritin perässä toistaa. Vanhempani olivat käyneet Köpiksessä viimeksi kasarilla, joten smörrebrödeihin ei ollut varaa kyllästyä!

Yksi aivan must see-paikka on Torvehallerne eli Kauppahalli. Se sijaitsee Israelin aukion vieressä, lähelle tulee metro ja halleilta on lyhyt matka esimerkiksi Botanicaliin. Smörrebrödit toki söimme hallissa ja ihastelimme, mitä kaikkea sieltä voikaan löytää. Kalatarjonta on valtava, on simpukoita ja mustekaloja, kasviksia, sieniä, suklaata, lahjatavaroita, teetä. Ihana paikka! Opin vasta oikeasti tällä reissulla, miltä ruijanpallas näyttää. Hurjan näköinen kaveri.

Nyhavnin läheltä löytyy puolestaan todella sympaattinen paikka Mormors. Nyhavnilta on muutaman korttelin matka paikkaan, missä suurin osa asiakkaista tuntui olevan paikallisia. Lupaa aina hyvää! Lähellä oli Designmuseo, jossa vanhempani halusivat käydä.

Mormorsissa söimme leipiä, jotka eivät olleet perinteisiä ”open top”-leipiä, mutta erittäin hyviä. Kana-pesto vei kyllä pisteet lohiversiolta! Paikan sisustus oli äärettömän suloinen. Oli joulukoristeita, vanhoja Aku Ankkoja, vanhoja astioita (myynnissä toki) ja paikan tunnelma oli ihanan pysähtynyt. Lämmin suositus tälle!

Syntymäpäiväillalliseni söimme puolestaan Trio-ravintolassa, jonne sai matkustaakin parilla metrolla. Itse paikka on ihastuttava ja näkymät hienot, varsinkin päivällä. Pimeällä ei niin kauas nähnyt. Trio on tunnettu cocktaileistaan, eli sinne voi tehdä varauksen niin baarin puolelle ja/tai ravintolan puolelle. Ja kyllä, ehkä parempaa drinkkiä en ole maistanut, eli voin niitä lämpimästi suositella.

Ravintolan puolella otimme pienemmät menut, minä kasvisversion ja vanhempani lihaa sisältäneen. Alun kurpitsakeitto lupasi hyvää. Samoin täytetyt purjot, joita sain seuraavaksi. Sen sijaan pääruokana ollut kukkakaali oli… Kukkakaalia vailla makuja. Sen sijaan sieniannos ennen sitä oli aika kitkerä ja voimakas. Tällä hinnalla olisin toivonut vähän enemmän tajunnan räjäyttäviä makuja. Trio on Kööpenhaminan korkein ravintola ja se löytyy Michelin-oppaasta, joten vähän ihmetytti illallisen laimeus. Mutta olihan se upea paikka synttäridrinkeille ja niitä suosittelen lämpimästi!

Kävimme myös Mikkellerillä, mistä tykkään itse kovasti. Ihanaa sukeltaa tuonne kellariin ja valikoima valtava. Tämäkin kävelymatkan päässä ytimestä ja Tivolista.

Tivoli

Onko tylsää käydä käydä jälleen Tivolissa? En tiedä, mutta halusin välttämättä käydä. Kannatti, sillä äitini suostui ensi kertaa elämässään pää ylösalaisin menevään vuoristorataan The Demoniin. Kurkkaa video täältä! On muuten aika upean näköistä, kun pimeässä laite nousee ns. tyhjyyteen (alamäkeä ei näe) ja kaikki kaupungin valot loistavat. Jonoja ei ollut laisinkaan, eli kaikkialle sai vain kävellä.

Onhan kyseessä kuitenkin maailman toiseksi vanhin huvipuisto, eli kannattaahan siellä jo senkin takia käydä. Pääsyliput ovat lähes 20 euroa, eli halpa ei ole tämäkään paikka (ja lippuihin ei siis laitteet kuulu). En tajunnutkaan, että puisto olisi nyt niin hienosti valaistu ja täynnä Halloween-juttuja! Ihana tunnelma, mutta meidät ajoi vähän ennakkoon pois vesisade, sillä emme olleet tajunneet ottaa mitään sateenvarjoja matkaan.

Oli muuten ihanaa, miten lämmin Kööpenhaminassa vielä oli! Olin varautunut vaikka millä villapaidoilla ja pipoilla, mutta lämpötila huiteli +15 asteessa ja en pystynyt edes takkia laittamaan kiinni. Ruohokin oli vielä aivan vihreää.

Sellaisia kokemuksia Kööpenhaminasta näin alkuun, mitkä ovat omat suosikkisi kaupungista?

P.S. Ostin lähtöpäivänä uuden puhelimen ja näinhän siinä kävi – kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja. Oli nopeampaa ja pysyin vanhempieni perässä, jotka eivät juuri kuvanneet. Ja hartiat säästyivät painolta. Mutta kyllähän näistä osasta näkee, etteivät ole kameralla. Mitä tuumaatte?

Bike with Mike

Palataan vielä kerran Kööpenhaminan reissullemme ja pieneen vinkkiin sinne reissaaville! Vaikka reissu oli viime kuussa, tuntuvat nämä kuvat, joissa hytisin lämpöisessä takissa jotenkin kaukaisilta! Sitä on niin tottunut lämpöön, mutta nythän sitä riittää Tanskassakin. Viime kesänä heilläkin oli sama tilanne kuin meillä, eli 0 hellepäivää kertyi.

Mikäpä olisi tanskalaisempaa, kuin hypätä pyörän päälle Kööpenhaminassa reissatessaan? Pyöriä saa vuokrata monesta paikasta ja harkitsimme pelkkää pyörän vuokrausta. Siinä ei kuitenkaan välttämättä hoksaa monia juttuja kaupungista, joten päädyimme varaamaan opastetun pyöräkierroksen, Bike with Mike. Pyöräreissu alkoi kello 10 aamulla ja sen luvattiin kestävän kolmisen tuntia. Vaikka mittarissa oli +10 astetta, mitä enemmän tuuli, sitä enemmän kyllä hytisin turneella, onneksi lämpötila nousi koko ajan mitä lähemmäksi keskipäivä tuli.

Mies nimen takana, Mike, osoittautui varsinaiseksi sanasiepoksi. Hän puhui ja puhui ja puhui. Reilu 60-vuotias Mike oli sairastunut syöpään ja päättänyt vaihtaa toimistohommat johonkin muuhun ja kymmenisen vuotta oli nyt pyörittänyt pyöräkiekkoja. Hänen tyylinsä ja asenteensa oli todella kivaa ja englantinsa hyvää, joten sen puolesta reissu toimi hyvin! Hän jakoi pyörät kaikille ja hei, me kaksi olimme ainoita, jotka halusivat kypärät päähän! Tätä ihmettelen kovasti, etteivät paikallisetkaan näytä käyttävän kypärää, sillä 80% kööpenhaminalaisista pyöräilee joka päivä. Kai onnettomuuksiakin joskus sattuu? Lapsetkin näyttivät olevan kypärättä.

Niin me tunnolliset kypäräpäiset suomalaiset sitten poljimme letkan viimeisenä, koska siellä pystyi pysähtelemään kameran kanssa. Ihan hirveästi kuvia ei ehtinyt ottaa, jottei hukannut letkaa. Me pyöräilimme lopulta lähes 4 tuntia ja noin 15 kilometriä, eli se kertoo vauhdista. Pysähdyimme todella monesti ja Mike kertoi ihan valtavan määrän faktoja Tanskasta ja Kööpenhaminasta aina kansantaloudesta kuninkaallisiin asti. Hän kertoi historiaa ja isä Tanskan tarinaa, esitteli rakennuksia ja arkkitehtuuria ja reissusta sai todella paljon irti, jos jaksoi kuunnella koko neljä tuntia (itse meinasin välillä herpaantua).

Mielenkiintoisinta oli minusta pyöräillä läpi vapaakaupungin, Christianian. En ole koskaan sillä alueella käynyt ja asumismuodot ja alue oli kyllä hämmentävä pläjäys hippikulttuuria! Olisin halunnut pyöriä ja tutkia siellä lisääkin, hevoset hirnuivat ja ihmiset vaelsivat, mutta jatkoimme aika nopeasti matkaa.

Kuningashuoneen eteen pysähdyimme juuri vahdinvaihdon aikaan, eli kyllä Mikella oli aikataulu hanskassa. Siinä hän kertoi, että Tanskan prinssi Frederik on ainoa kuninkaallinen, joka on suorittanut iron manin. Prinssi myöskin ”mainosti” Kööpenhaminan maratonia ja kehotti ihmisiä juoksemaan siellä. Paikalle odotettiin noin 10 000 juoksijaa, mutta prinssin kehoituksen myötä tulossa oli 100 000! Mikä vaikutus! Monikohan siellä lopulta juoksi, maraton juostiin mielestäni pari viikkoa sitten?

Kiekka lopetettiin perinteisiin tanskalaisiin snapseihin ja kipitimme sisälle lämmittelemään. Aivan hurjan kiva kierros ja näin kaupungista sai mielestäni paljon enemmän irti, kuin kaksin pyöräillessä, eli suosittelen lämpimästi! Hintaa kierroksella oli 45 euroa.

Miltä kuulostaa, innostaisiko pyöräturnee? Oletko osallistunut jossain pyöräilymatkalle?

P.S. Otin tuon siltakuvan lentokoneesta, mutta ymppäsin tähän kun oli niin hauska!