Vielä ehdit tilata joulukortit, mitä kannattaa ottaa huomioon?

Mitä koulukuntaa itse kannatat joulukorttiasioissa, joo vai ei, lapsia vai eläimiä, askarreltuja vai Tiimarin (mikä tämän korvaa?) kortteja? Voin ihan rehellisesti sanoa, etten lapsettomana ymmärtänyt, miksi saan niin monta tonttulasta kuvattuna kortteihin. Itse lähettelin jouluisia kuvia koirasta ja mietin, että minusta ei kyllä tule tonttulasten lähettelijää. Heh. Kuinkas sitten kävikään. Olen joka ikinen vuosi lähettänyt joulukortin, joissa on ollut yksi tai nyt kaksi lasta. Miten päädyimme tähän?

Neljä vuotta sitten tuttu kuvaaja tarjosi joulukorttikuvauksen, eli vain teetetyistä korteista tarvitsi maksaa. Minä sitten innostuin ja vein vauvan kuvauksiin. Kun näin millaisen kuvan hän taikoi… Se oli menoa. Olemme käyneet joka syksy vähän eri kuvaajalla, riippuen hinnoista ja aikatauluista. Viime syksynä Mimi ja Nöde ikuistivat tytöt, muistatteko tämän postauksen? Tänä vuonna oli muuten hurjan haasteellinen ikä saada uhmakas 1,5-vuotias korttiin, mutta maijuemiliaphotographyn avulla onnistuttiin!

Miksi haluan kuvata lapset korttiin? Siihen on monta syytä. Yksi on se, että kun tytöt ovat kevään lapsia, jää joulukorttikuvauksen myötä heistä vähän kuin puolivuosittain ammattilaisen ottama muisto. Mummot, kummit, täti ja isomummot arvostavat lapsista teetettyjä kortteja, joten tuntuisi hullulta lähetellä sitten kavereille jotain eri juttuja, kun teettää joka tapauksessa nämä kortit. Valokuvaajat tarjoavat edullisia ja nopeita korttikuva-aikoja syksyisin, joten tämä on helppo tapa saada ammattilaisen kuvaama muisto tytöistä.

ifolor+joulukorttikuvaus+frozen joulukortti+ifolor

Entäs sitten se teettäminen? Nykyään taitavat kaikki kuvaajat antaa kuvatiedostot sähköisesti, joista voi sitten teettää missä haluaa. Edelleen harmittaa, että kerran hinnan vuoksi tilasin muualta kuin Ifolorilta, esikoisen 2-vuotiskuvat ovat todella ankean sävyisiä, mutta minkäs teet, kun oli jo tilattu. Tämän jälkeen olen tilannut aina ja vain Ifolorilta, oli kyse sitten kuvakirjasta, joulukorteista, tavallisista kuvista tai mukeista. Neljä vuotta isälläni kovassa käytössä ja konepesussa ollut mukikin on kestänyt hyvin aikaa, eli kuva on säilynyt!

Tänä vuonna tilasin pari kuvalahjaa korttien lisäksi ja mietin, että olipa helppoa löytää kuvat niihin. Miehen kehotuksesta kuvat ovat järjestetty läppärille albumeihin niin, että edessä on esim. 03 maaliskuuhun viitaten, 06 kesäkuuhun ja niin edespäin. Näin kuvat ovat koneella ikään kuin aakkosjärjestyksessä ja jos kaipaa talvikuvaa, se on helppo löytää. Onko muilla tämä systeemi käytössä?

Toinen juttu, mikä kannattaa kuvia tilaillessa huomata (tai mitä vaan kuvatuotteita) on se, että ainakin Ifolorilla on automaattisesti kuvakorjailu päällä. Koska ammattilaisen ottamat kuvat ovat yleensä ”korjattu”, olen joskus mokannut tilauksen tällä, etten ole muistanut poistaa sitä. Eli otan tuon automaattisen korjailun aina pois päältä ennen tilausta! Oletteko muut huomanneet tuon kohdan?

ifolor+mukilahjaifolor+joulukortti

Meidän joulukortit ovat siis kuvattu ja tilattu ja hämmästyin, että 1,5 viikon kuluttua täytyisi viimeistään ne jo postittaa. Aika menee joka vuosi nopeammin ja joulu pääsee nyt vähän yllättämään. Ifolorilla ovat monet kuvatuotteet nyt -20% alessa ja ne on tilattava viimeistään tämän viikonlopun aikana, jotta ehtivät edullisempaan joulupostiin. Räpsyykö teillä kamera tänä viikonloppuna, lähteekö kuvatuotteita tilaukseen?

Kuinka moni on sitä koulukuntaa, että laittaa korttirahat hyväntekeväisyyteen? Minä haluan itsekin osallistua mm. Joulupuuhun, johon veimme eilen lahjan, mutta korttien saaminen on niin ihanaa ja iso osa joulunodotusta, että haluan niitä itsekin vielä lähettää. Osoitteet ovat olleet nätisti excel-taulukossa vuosia, mutta se taulukko on nyt miehen johonkin kovalevylle siirtämä. Apua, toivottavasti löytyy, meilläkin on 40 korttia lähdössä postiin…!

Tilaatko kortteja omista kuvista? Tai muita kuvatuotteita lahjaksi? Iloista viikonloppua!

*sisältää mainoslinkkejä

Blogi vs. Instagram

Vielä muutama vuosi sitten ihmettelin, miksi ihmiset höhkäävät Instagrammista. Sitten tuli Snapchat, on Twitterit ja muut. Olen parhaani mukaan yrittänyt vältellä liittymästä erilaisiin somekanaviin, sillä mitä enemmän niitä on, sitä enemmän se vie aikaa. Instagrammissa olen ollut pitkään, mutta sinne kuvaaminen ei pitkään aikaan enää ollut ilo kännykän kameran takia. Katselin muiden kuvien tasoa ja harkitsin järkkärin vaihtamista sellaiseen, jossa olisi wifi ja kuvat saisi suoraan Instaan. Minä siirsin monesti piuhalla kamerakuvan kännykkään ja sitten Instaan, erittäin näppärää. Not.

Sitten alkuvuodesta sain Huawein Honor 8 luurin, joka ottaa käynnykäksi ihan mielettömiä kuvia. Instagram-innostukseni pomppasi uudelle tasolle. Sen myötä sain myös ladattua Instastoriesit ja kyllä, jäin vähän koukkuun. Niistä on ihanaa seurata sitä tavallista arkea, liian pitkät höpötykset minä skippaan, mutta esimerkiksi Hanna osaa minusta tehdä todella kivoja ja mielenkiintoisia stooreja Instaan.

insta1 IMG_20170126_170205_561 IMG_20170125_130649_690IMG_20170320_162311_827insta2

Minä tykkään muutenkin seurata tilejä, joista saan inspiraatiota ruokiin, aamupaloihin, asuihin tai tuoteuutuuksiin. Instasta saa ideoita virpomisoksien koristeluun ja leipomisideoita vieraille. Koska en ole mikään taidetyyppi, minua eivät puhuttele hirmuisen asetellut kuvat, joissa on kukka ja kännykkä ja silmälasit, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. En saa niistä mitään uutta infoa tai ideaa, vaan minä tykkään imeä ideoita arkeeni Instasta. Toiset taas tykkäävät taidekuvista. Ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä kyllä löytyykin.

Koska tuollainen kanava on niin nopea seurata, monen käyttäjän kuvat ovat nopeammin tutkittu kuin blogit luettu ja näin ollen olenkin jäänyt aika koukkuun Instan puolelle. Myönnän, että tutkin bloggaajien Instatilejä monesti enemmän kuin blogeja. Ja samalla kun postaan itse juttuja Instaan, mietin, kiinnostaako tämä asia ketään tai viekö tämä lukijoita blogiltani. Toisaalta Insta-tiliäni seuraavat tietävät, että rakastan syödä vanukasta vauvalusikalla (tärkeä fakta indeed) tai mihin ripsariin tai juomaan olen rakastunut, ne tiedot puuttuvat taas blogista. Ehkä nämä sittenkin täydentävät toisiaan?

IMG_20170120_142807_047 IMG_20170422_163756_311 IMG_20170419_134235_650 IMG_20170329_163043_065insta3

Instaan on vain niin helppo päivittää kahvilasuositus sillä hetkellä kun siellä olet, kosmetiikkapurkin kuva kaupassa, reissukuvia matkalta. Liiankin helppo, koska sitten alkaa esim. reissussa tunkea vähän kaikkea sinne innostuksissaan. Kuka jaksaa enää lukea matkavinkkejä blogista, kun on seurannut reissun kulkua ja aktiviteetteja jo Instasta?

Lapset, ruoka, treeni ja asukuvat. Siinä taitaa olla kyllä niin Insta-tilini kuin päivieni sisältö tällä hetkellä! ;)

Ja minä en tosiaan ole edes niissä muissa somekanavissa vielä, saas nähdä kuinka tulevaisuudessa käy.

Mitä kanavaa itse seuraat mieluiten? Viekö Instagram blogeilta lukijoita, mitä olet mieltä? Mikä on suosikki Instatilisi?

Kuvituksena randomilla valittuja Insta-kuvia tämän vuoden puolelta kännykällä kuvattuna. Tilini löytyy nimellä @optimismiakatja. Linkkaa oma Insta-tilisi tähän postaukseen, uusia on aina kiva löytää!

Joulukorttikuvaus itse vai ammattilaisen toimin?

Taas on se aika kun täytyy alkaa miettiä joulukortteja. Kuten edellisestäkin postauksesta saattoi päätellä, meiltä ei lähde itse askarreltuja kortteja matkaan. Sen sijaan jonkinlaiset kortit haluan ehdottomasti lähettää ja toivon, että meidänkin postilaatikkoon niitä löytää. Ripustan ne ikkunaan roikkumaan ja ilahdun laatikkoa avatessani jokaisesta kortista. Se tuo ihanaa tunnelmaa joulunodotukseen ja lapsikin nauttii niitä tutkiessaan.

Moni on sanonut viime vuosina käyttävänsä joulukorttirahat esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, mikä on sinällään järkevää ja kunnioitettavaa. Minä itse rakastan korttien saamista niin kovin kovin paljon, että haluan ehdottomasti niitä lähettää. Koneella on excel-taulukossa 40 osoitetta ja kortin saajaa ja jännä huomata, että lista elää vähän joka vuosi. Lähetän sinnikkäästi myös heille, joilta emme ole koskaan korttia saaneet. Joulun aikaan on ihanaa muistaa niitä harvemminkin nähtyjä kavereita.

Lapsettomana tein joulukortteja koiran kuvasta ja vannoin, etten kyllä ala lähettelemään lasten kuvia kortteina. No, arvaatte varmaan kuinka kävi. Kun olimme ensi kertaa lapsiperhe, meille tarjottiin ilmainen joulukorttikuvaus. Tartuin onkeen ja suloiset kortit 8 kuukauden ikäisestä vauvasta lähtivät matkaan. En sitten voinut enää ajatella muita vaihtoehtoja jatkossa ja olemme käyneet kuvaajalla nyt neljä kertaa, tänä vuonna ensi kertaa kahden lapsen kanssa.

Minulta kyseltiin, miksen kuvaa lapsia itse. Syitä on miljoona. Ammattilainen on kuitenkin ammattilainen. Joulukorttikuvauksia tarjotaan suht edullisesti ja siitä jää itselleenkin hieno muisto joka vuosi. Studiovalaistus ja kalusto on aivan omaa luokkaansa. Studiossa on ennen näkemättömiä koristeita ja leluja, jotka kiinnostavat hetkellisesti. Vanhempien tehtäväksi jää vain naurattaminen. Se stressaa todella paljon vähemmän kuin itse kuvaaminen.

Sitten se asupuoli. Olin ostanut pienelle kirpparilla joulunpunaisen mekon ja ajattelin hakea Stockalta kantistarjouksesta isommalle punaisen mekon. Ensinnäkin sen sävy oli ihan väärä ja isot koot olivat loppu. Menin kyselemään samisasuja Henkkamaukalle, josta todettiin ”ei joulujutut vielä ole täällä, mene nettiin tutkimaan”. Hermostuin niin tästä asiakaspalvelun tasosta, että niin menin (tämä tapahtui siis isänpäiväviikolla, pari viikkoa sitten). Netissä menin sinne varmaan paikkaan nimeltään Next, joka on englantilainen nettikauppa, josta löytyy samismekkoja. Koska vaihdoin sitten teeman punaisesta kokonaan, päätin ettei tonttulakkeja oteta mukaan vaan mennään pipolinjalla. Näin säästyimme tukanlaittotuskalta kun pipo on kuitenkin aina päässä (ei sillä että pienemmällä tukkaa olisikaan). Next on muidenkin äitien luottokauppa, eräänä jouluna kaksi opiskelukaveriani oli tilannut saman asusetin joulukorttikuviin kuin minäkin, saas nähdä tuleeko tänä vuonna kortissa samisasuja vastaan!

kortti2kortti1

Tänä vuonna kokeilimme ensimmäistä kertaa kuvaajaa nimeltään Mimi & Nöde. Joulukorttikuviin oli varattu 10 minuuttia aikaa, tämä kuvaus kustansi 30 euroa ja sisälsi kaksi kuvaa, jotka saa digitaalisena omaan käyttöönsä. Koevedoksia settiin kuului 10 kappaletta. Minun mielestä todella kohtuullinen hinta. Ainahan se jännittää mihin 10 minuuttia piisaa, tällä kertaa piisasi vallan mainiosti. Saimme 10 erilaista kuvaa, joista yhteen oli vangittu täydellisesti tyttöjemme luonteen mukaiset ilmeet. Myös tässä näytille tuomassani kuvassa on jotenkin hellyttävä tunnelma. Pala kurkussa katselin koevedokset läpi ja voin kyllä suositella lämpimästi Mimiä ja Nödeä, jos kaipaatte kuvaajaa!

kortti4Valokuva kuvaamo Mimi&Nöde

Lähetätkö itse joulukortteja? Millaisia versioita sieltä lähtee?