Ihanaa maanantaita ystävät! Uusi viikko starttasi jälleen ja sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Onko sinulla tapana muistaa äitiä kenties kukkakimpulla tai yhteisellä aterialla? Tänä keväänä monelta varmasti jäävät suvun yhteiset ateriat väliin, sillä sehän se paras äitienpäivälahja on. Yhteinen aika. Niin, että on omat lapset mukana samoin kuin oma äiti. Bonuksena ehkä vielä mummokin matkassa ja koko neljä sukupolvea!

Mietiskelin itse, mitä toivoisin eniten lahjaksi niiden pienten käsien kaulan ympärillä ja korttien esittelyn lisäksi. Olen aina sanonut, että aamiainen vuoteeseen olisi minulle kauhistus, en halua syödä sängyssä, mutta sen sijaan siivouslahjakortti olisi kyllä tosi kova juttu! Että kerran kävisi joku kuuraamassa koko kodin, oi joi! Muutenkin varmasti yhteinen aika on ihana lahja, oli se sitten lahjakortti kylpylään, konserttiin, hotelliyöhön tai vaikka lahjakortti luontoretkelle.

Eilen me suuntasimme toista kertaa Isojärven kansallispuistoon isovanhempien kanssa. Taas oli pari viikkoa siitä, kun olemme nähneet ja ajateltiin, että kiva jutella luonnon helmassa taapertaessa samoin kuin saan luovutettua äitienpäivälahjan samalla. Olimme ajatelleet suunnata Lortikan luontopolulle tällä kertaa, mutta siellä olikin puomi vastassa. Toki siitä olisi voinut jatkaa kävellen, mutta matkaa oli noin 2,5km suuntaansa ja sen päälle vielä luontopolku: 8-9 km:n taivallus olisi ollut nelivuotiaalle liikaa. Kuulemma tässä tilanteessa avaimen voi saada Heretyn puolelta ja ajaa lähemmäksi, sillä mökkiläisiä ei Lortikassa ole. Mutta kuulemma sitä ollaan laittamassa poiskin koko luontopolkua, eli varsinaisia opasteita ei kai enää ole. Saas nähdä ehdimmekö sen vielä nähdä!

Päädyimme siis kiertämään saman Heretyn luontopolun kuin viimeksi, nyt vain eri suuntaan. Se tuntuu muuten yllättävän erilaiselta, kumpaako suuntaan reitin menee. Vastaamme tuli muutama seurue ja yhden kohdalla nelivuotias loikki kiven taa (turvaväli!) ja huuteli sieltä, että varokaa, siellä on kohta peikkokuningas! Kyllä, soliseva vesi kivien alla kuulosti lapsista ihan peikkokuninkaan jylinältä, joten sitten loppumetrit kipitettiin murisevaa peikkokuningasta karkuun.

Nuotiopaikalla oli jälleen hyvin tilaa, kiva niin. Oli siis tilaa paistella makkarat ja laulaa sekä ojentaa äitienpäivälahja ja mummille tehdyt kortit. Koska äitini on kova liikkumaan luonnossa ja käymään jumpissa, ajattelin että hänelle ja tähän kevääseen sopii hyvin SIGGin juomapullo, jonka saa teetettyä omalla kuvalla. Yleensä haluan muistaa äitiäni jollain pienellä, mutta sitä pientä asiaa on välillä tosi vaikeaa keksiä! Törmäsin sattumalta kyseiseen tuotteeseen Ifolorin sivuilla haahuillessani ja päätin tilata. Parissa päivässä se oli jo minulla! Olen käyttänyt todella paljon monen vuoden ajan SIGGin tuotteita ja ollut niihin tyytyväinen samoin kuin olen aina ollut tyytyväinen Ifolorin painojälkeen. SIGGin Alumiinipullo on kestävä, mutta siihen voi laittaa myös mm. hiilihapollisia juomia, ilman että alumiinista irtoaa mitään hajuja tai makuja tai kemikaaleja veteen toisin kuin muovista. Äitini on aina kantanut työmatkoillaan junissa, jumpissa ja metsässä niitä kaupan muovipulloja ja ajattelin, että josko saisi ekologisemman ja terveellisemmän pullon kuvalla, joka hymyilyttää. Mitä tykkäätte ideasta? Minusta oli tosi kiva ylläri löytää tällainen!

Ja toinen kiva ylläri eilen! Heretyn kämppäkahvila oli auennut vappuna ja on auki tiistaista sunnuntaihin kello 11-17, toimii siis sekin take away-periaatteella. Muu porukka testasi munkit ja itse kokeilin nokkospiirakkaa. Olipa muuten hyvää! Nokkosta, kauraa ja riisiä sisältänyt piiras oli todella maukas, käykää ihmeessä tilaamassa jos päädytte Isojärvelle! Mies intoili suuresti myös kajakeista, joita viedään pian rantaan vuokrattavaksi. Onkohan seuraava retkemme tuonne siis melomisreissu? Olisipa sekin varmasti ihanaa!

Niin ja tiedättekö mitä? Viimeksi kun ajoimme pois Isojärveltä seisoi keskellä tietä peura ja eilen tien ylitti kaksi hirveä, eli ajakaa varovasti kun menette sinne!

Joko siellä on suunnitteilla, miten muistat äitiäsi viikonloppuna? Entä miten meni edellinen viikonloppu? Moni tuntui käyneen metsässä, kävittekö te?

*pullon kuva MR Photo/Marina Rotkus Photgraphy