Taas on se aika kun täytyy alkaa miettiä joulukortteja. Kuten edellisestäkin postauksesta saattoi päätellä, meiltä ei lähde itse askarreltuja kortteja matkaan. Sen sijaan jonkinlaiset kortit haluan ehdottomasti lähettää ja toivon, että meidänkin postilaatikkoon niitä löytää. Ripustan ne ikkunaan roikkumaan ja ilahdun laatikkoa avatessani jokaisesta kortista. Se tuo ihanaa tunnelmaa joulunodotukseen ja lapsikin nauttii niitä tutkiessaan.
Moni on sanonut viime vuosina käyttävänsä joulukorttirahat esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, mikä on sinällään järkevää ja kunnioitettavaa. Minä itse rakastan korttien saamista niin kovin kovin paljon, että haluan ehdottomasti niitä lähettää. Koneella on excel-taulukossa 40 osoitetta ja kortin saajaa ja jännä huomata, että lista elää vähän joka vuosi. Lähetän sinnikkäästi myös heille, joilta emme ole koskaan korttia saaneet. Joulun aikaan on ihanaa muistaa niitä harvemminkin nähtyjä kavereita.
Lapsettomana tein joulukortteja koiran kuvasta ja vannoin, etten kyllä ala lähettelemään lasten kuvia kortteina. No, arvaatte varmaan kuinka kävi. Kun olimme ensi kertaa lapsiperhe, meille tarjottiin ilmainen joulukorttikuvaus. Tartuin onkeen ja suloiset kortit 8 kuukauden ikäisestä vauvasta lähtivät matkaan. En sitten voinut enää ajatella muita vaihtoehtoja jatkossa ja olemme käyneet kuvaajalla nyt neljä kertaa, tänä vuonna ensi kertaa kahden lapsen kanssa.
Minulta kyseltiin, miksen kuvaa lapsia itse. Syitä on miljoona. Ammattilainen on kuitenkin ammattilainen. Joulukorttikuvauksia tarjotaan suht edullisesti ja siitä jää itselleenkin hieno muisto joka vuosi. Studiovalaistus ja kalusto on aivan omaa luokkaansa. Studiossa on ennen näkemättömiä koristeita ja leluja, jotka kiinnostavat hetkellisesti. Vanhempien tehtäväksi jää vain naurattaminen. Se stressaa todella paljon vähemmän kuin itse kuvaaminen.
Sitten se asupuoli. Olin ostanut pienelle kirpparilla joulunpunaisen mekon ja ajattelin hakea Stockalta kantistarjouksesta isommalle punaisen mekon. Ensinnäkin sen sävy oli ihan väärä ja isot koot olivat loppu. Menin kyselemään samisasuja Henkkamaukalle, josta todettiin ”ei joulujutut vielä ole täällä, mene nettiin tutkimaan”. Hermostuin niin tästä asiakaspalvelun tasosta, että niin menin (tämä tapahtui siis isänpäiväviikolla, pari viikkoa sitten). Netissä menin sinne varmaan paikkaan nimeltään Next, joka on englantilainen nettikauppa, josta löytyy samismekkoja. Koska vaihdoin sitten teeman punaisesta kokonaan, päätin ettei tonttulakkeja oteta mukaan vaan mennään pipolinjalla. Näin säästyimme tukanlaittotuskalta kun pipo on kuitenkin aina päässä (ei sillä että pienemmällä tukkaa olisikaan). Next on muidenkin äitien luottokauppa, eräänä jouluna kaksi opiskelukaveriani oli tilannut saman asusetin joulukorttikuviin kuin minäkin, saas nähdä tuleeko tänä vuonna kortissa samisasuja vastaan!
Tänä vuonna kokeilimme ensimmäistä kertaa kuvaajaa nimeltään Mimi & Nöde. Joulukorttikuviin oli varattu 10 minuuttia aikaa, tämä kuvaus kustansi 30 euroa ja sisälsi kaksi kuvaa, jotka saa digitaalisena omaan käyttöönsä. Koevedoksia settiin kuului 10 kappaletta. Minun mielestä todella kohtuullinen hinta. Ainahan se jännittää mihin 10 minuuttia piisaa, tällä kertaa piisasi vallan mainiosti. Saimme 10 erilaista kuvaa, joista yhteen oli vangittu täydellisesti tyttöjemme luonteen mukaiset ilmeet. Myös tässä näytille tuomassani kuvassa on jotenkin hellyttävä tunnelma. Pala kurkussa katselin koevedokset läpi ja voin kyllä suositella lämpimästi Mimiä ja Nödeä, jos kaipaatte kuvaajaa!
Valokuva kuvaamo Mimi&Nöde
Lähetätkö itse joulukortteja? Millaisia versioita sieltä lähtee?