Vielä ehdit vanhan ajan jouluun!

”Äiti, minä haluan maanantaina päiväkotiin”, hermosi esikoinen viime viikolla. Heillä on ollut ryhmässään paljon retkiä näin joulun alla, mikä on ihanaa, mutta valintoja täytyy tehdä, jos ei ole paikalla kokoaikaisena. Maanantai ei siis ollut heidän päikkypäivänsä ja meillä ne täytyy lyödä lukkoon paria viikkoa ennakkoon – en voi aamulla tai edes edellisenä päivänä saada päähäni, että vienpä tytöt tänään hoitoon. Jouduin siis pahoittelemaan, etten enää voi tehdä maanantaista päikkypäivää, kun heillä on retki Lastenkulttuurikeskus Rullan vanhan ajan jouluun ja kerroin, että heti tiistaina olisi seuraava retki.

Mutta sattuipa niin, että sunnuntaina vietettiin Laikun kulttuuritalolla joulua ja samassa tapahtumassa oli mukana Rullakin. Laikku löytyy Keskustorilta kirkon takaa ja sen alakerrassa on nykyään Rulla, joka ennen löytyi Finlaysonilta. Ensimmäistä jouluaan viettävä Laikku oli pakko nähdä, sillä siellä oli tavattavissa Juhlaprinsessakin. Olen myös lukenut paljon kehuja Kulttuurikahvila Laikusta, jossa aloitettiin toukokuussa vegebrunssit. On pitänyt testata, mutta… Mihin se aika on taas mennyt! Nyt luvassa oli jouluista brunssia ja sana jouluinen saa minut kyllä liikkeelle!

Suuntasimme siis sunnuntaina Laikkuun ja ilokseni siellä ei ollut hirveää ruuhkaa. Tytöt saivat rauhassa jutella Elsan kanssa ja joulubrunssillakin oli hyvin tilaa. 25 euron hintainen brunssi sisälsi vähän liikaa kaikkea puurosta kaloihin ja jälkkäreihin, mutta pähkäillessämme mitä otamme, saimme suosituksen: hintaan 6,90 euroa saisi kerätä lautasellisen jouluisia salaatteja, kalat ja mätitahnat sekä leivät. Tartuimme tähän ja söimme 20 eurolla nelistään mielestäni aika ison satsin, eli edullisesti ja hyvin. Jälkkäriksi jaoimme vielä nelistään palan glögijuustokakkua, jossa oli ihanan jouluinen maku. Kahvila on todella kiva, siellä on irtoteet tarjolla (jee!) ja hämmästyin, että näköjään A-oikeudetkin löytyivät. Suosittelen piipahtamaan juustokakulla, paikka on kivenheiton päässä esimerkiksi Joulutorista!

Syömisen jälkeen suuntasimme alakertaan Rullaan, jonka uusissa tiloissa emme olleet vielä vierailleet. Siellä odotti sen vanhan ajan joulu ja tontturastit. Tytöt tykkäsivät ihan hurjasti ylipäätään Rullasta samoin kuin vanhan ajan joulusta. Suosikiksi taisi muodostua vanhan ajan pimeä sauna ja kuopus kiipesi innokkaasti istumaan kaivon pohjalle. Täällä ehtii käymään vielä tänään ja huomenna, suosittelen! Suosittelen ylipäätään käymään Rullassa, omat lapset olivat ainakin ihan vauhdissa. Sain kokeilla roolivaatteita, kiipeillä, keinua ja jotenkin ihanasti toteuttaa itseään. Kovasti lapset kiittelivät, että ihana paikka kun sai leikkiä niin paljon! 2-vuotias oli hellyttävä näky piirtäessään tosissaan joululahjatoiveitaan pukille. Sunnuntaina hän piirsi toiveensa puhelimen, lisäksi toiveissa on robokoira ja oma juoksukello. Onpas vähän tekniseen suuntaan mennyt taapero meillä halpoine toiveneen!

Joulumieli sisällämme suuntasimme kohti kotikirkkoa ja kauneimpia joululauluja ja matkalla treffasimme vielä joulupukin, jolle höpötettiin ummet ja lammet ja käskettiin poseerata kuusenpalan kanssa. Tuo kuusenpätkä oli otettu perjantaina päiväkodin pihalta, sunnuntaina se päätyi pukille, joka lupasi syöttää sen poroille ja esikoinen vannoi, että aattona kysyy pukilta, mitä porot pitivät kuusesta. Hih, sitä tenttausta odotellessa!

Kiitos Juhlaprinsessa, Laikku ja Rulla, olipa ihana sunnuntai! Piipahda fiilistelemässä vanhan ajan joulua lasten kanssa jos ehdit!

Ovatko Rulla ja Laikku tuttuja itsellesi?

P.S. Olethan muistanut osallistua kolmanteen ihanaan kalenteriarvontaan, klik!

Ne joulun tärkeimmät toiveet

10 päivää aikaa, kiiruhtavatko kaikki sataan suuntaan? Niin, joulu tulee 10 päivän kuluttua ja se tulee, vaikket rakentaisi maailmaa valmiiksi ja juoksisi sataan suuntaan. Vaikka kotiin jäisi pölyjä ja sänkyyn vanhat lakanat. Vaikkei jokaiselle olisi loppuun asti mietittyä lahjaa ja vaikka kuusi kaatuisi. Joulu tulee, joulu menee ja se on lopulta vain pari päivää vuodesta, jolle asetetaan ehkä hieman liikaa paineita ja toiveita.

Kuten olen kertonut, rakastan joulun odotusta. Tänä vuonna se on ollut erityiskivaa, sillä joulukuu on ollut hyvin tyhjä menoiltaan. Esikoisen harrastukset loppuivat jo itsenäisyyspäivään. On siis ehditty ulkoilla yhdessä perheenä iltaisin (tämä on liian harvinaista, yleensä kombossa on kaksi tai kolme), syödä yhdessä illallista (tämäkin usein vesittyy, sillä iltaisin treenaamme usein vuorotellen eikä alle voi syödä illallista) ja tehdä muitakin, ihan tavallisia asioita. Joululahjoja on hommattu muutama lähimmille ja olen iloinen, että olen keksinyt muun muassa elämyslahjoja. Esikoisen toivomaa Poopsie-yksisarvisponiakaan emme lähteneet toteuttamaan, sillä nettivideon mukaan se ei toimi ja on äärettömän kallis muovikrääsä, jolla ei varmaan kauaa leikitä. Asiasta on keskusteltu etukäteen, jottei pettymys ole kova jouluna.

Olen siis ollut hurjan iloinen yhteisestä ajasta, pidemmistä yöunista ja jotenkin sen ahdistuksen helpottamisesta, joka oli marraskuussa liikaa läsnä. Olen ollut aika väsynyt tänä syksynä monesta eri syystä ja joulukuun rauha on tullut kuin tilauksesta. On ollut ihanaa nauttia joulutorista ja joulutapahtumista, mutta joululauluja raikaaviin ostoskeskuksiin en jaksa enää mennä. Eikä ole tarvettakaan. Tavoite ensi viikolle on päästä käymään Kauppahallin Juustosopissa ja ostaa ehkä _pari_ juustoa jouluksi. Se on se kohta, missä oma mopo keulii, juustot!

Instagrammissani (@optimismiakatja) on käynnissä kalenteriarvonta, johon pyysin teitä halutessanne kertomaan, mitä odotatte eniten ensi vuodelta. Kommentteja on tullut paljon ja olen lukenut ne ihan itku kurkussa. Jostain syystä odotin, että kommentit ovat jotain ”haluaisin upeaan reissuun” tai muuta vastaavaa, mutta tiedättekö mitä. Kommentit ovat olleet lähes poikkeuksetta arkeen, perheeseen ja läheisiin liittyviä. Sellaisia pieniä, hyvin toteuttavissa olevia ja samalla suuria, joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa. Ensi vuodelta on toivottu muun muassa pyöräretkeä perheen kesken, terveyttä, ensimmäistä leffareissua lapsen kanssa, seesteisempää aikaa, rauhallisempaa aikaa, aikaa läheisten kanssa, onnellisuutta, tasaisempaa perusarkea, lasten kasvamisen seuraamista sekä rauhoittumista oikeasti tärkeiden asioiden äärelle. Kommenttinne ovat koskettaneet minua paljon.

Aika läheisten kanssa on korvaamatonta, eikä kukaan tiedä, paljonko sitä on jäljellä. Muistakaa siis juostessanne hommaamassa erinäisiä pyjamia ja leluja pakettiin, että näköjään lähes kaikki pääasiassa toivovat aikaa ja pysähtymistä. Ei tavaraa tai upeuksia, vaan sitä että olisivat terveitä ja olisi sitä rauhallista aikaa. Tämä toistuu kommenteissa. Minäkin olen nauttinut joulukuussa juuri siitä yhteisestä ajasta ja perheen kanssa olemisesta. Se on se, mitä odotan joulultakin ja loppujoulusta saamme seuraamme vielä tämän syksyn uusimman tulokkaan, serkkuvauvan.

Keskiviikkona minut valtasi ensi kertaa pitkään aikaan iso rauha ja onnellisuuden tunne ja siitä on kiittäminen päiväkodin ihanaa joulujuhlaa. Menimme paikalle kävellen pikkupakkasessa ja juhla oli ulkona. Ikkunohin oli toteutettu jouluikkunoita ja päiväkodin henkilökunta huseerasi ikkunoissa tonttuina tekemässä paketteja ja koristelemassa pipareita. Lapset kurkkivat innoissaan ikkunoihin ja kirmasivat pitkin pihaa kavereiden kanssa. Minusta tuo tapahtuma oli ihana. Kävelimme kotiin ja pysähdyimme vielä matkalla leikkipuistoon, jonka myötä esikoinen sanoi, että pihalla on maailman kivointa ja sieltä löytää melkein aina kavereita. Lasten riemua ja onnea oli ihanaa katsella ja nautin aina, kun olemme nelistään jossain.


mekko MARC O’POLO/ neule KAPP AHL/ huivi HALTI/ kengät DR. MARTENS/ korvikset WOOD MIND

Tapahtumarikas päivä sai lapset simahtamaan iltakasilta, mitä ei ole tapahtunut meillä ikinä. Saimme siis rauhallisen saunaillan kaksin ja päälle nukuin itsekin yhdeksän tunnin yöunet. Edellisestä noin pitkästä pätkästä ei ole hajua. Kaikki oli hyvin, kun sai olla yhdessä ja nauttia raikkaasta kelistä, perheestä ja kodista.

Se lienee jokaisen joulun tärkein toive. Muistakaa olla stressaamatta liikaa! Ihanaa alkavaa viikonloppua!

P.S. Koiramäen liput lähtivät blogin puolella Riikalle ja Instassa Kaisalle. Kiitos osallistumisesta!

Tampereen ylpeys!

Kuumia kastanjoita, höyryäviä glögimukeja, meheviä joululaatikoita. Lämpimien pähkinöiden huumaavaa tuoksua, perinteisiä joululauluja, upeaa valoloistetta. Hyvää mieltä, herkkuja, lahjaideoita ja käsitöitä. Suukkoja kuusen edessä, halauksia piparipoikaa katsoessa. Niistä on Tampereen joulutori tehty, jo 11. kertaa tänä vuonna. Keskustori on muuttunut iloiseksi joulukeitaaksi, jossa tarttuu joulumieli vaikka väkisin.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi blogiani lukiessa, voin kertoa, että rakastan joulunodotusta. Joulukuun kuudetta päivää, Suomen 101. syntymäpäivää viedään ja olen ehtinyt leipoa pipareita, lähettää joulukortit, katsoa Aikuisen naisen joulukalenteria (ja tunnistaa vähän itseäni), laittaa esille jouluvalot, ostaa hyasintin ja maistella glögejä. Niin ja tällä kuudetta päivää auki olevalla torilla olen käynyt kolme kertaa jo. Se on vaan parasta, tämä odotus ja fiilistely!

Tähän postaukseen keräsin teille kuvia eri kerroiltamme torilla, pari kuvaa on viime joulukuulta. Tori on ihana paikka fiilistellä valojen loisteessa vaikka kojut olisivat jo kiinnikin. Kuusi on upea ja tunnelma rauhaisa. Eilen nappasin torilta mukaan ensimmäisen perunalaatikkoni – Edun keitaan tekemät laatikot ovat mahtavia!

Torilla voi fiilistelyn lisäksi ostaa herkkuja kahvista kastanjoihin ja majoneesista munkkeihin (Ruoveden herkun majoneesit sekä sinapit ja Pyynikin munkit, kokeile!). Voi istahtaa isoon ja lämpöiseen glögitelttaan kuumalle juomalle ja riisipuurolle tai ostaa ihania käsitöitä joululahjaksi. Minusta nuo minikokoiset raastinraudat mausteille oli huikean suloisia! Esikoisen ehdoton toive oli vanhanajan tikkunekku, jonka nappasimme matkaamme heti avajaisissa.

Torilla on myös erilaista ohjelmaa, avajaisissa oli laulamassa Anne Mattila ja löydettiinpä joulupukkikin, jolle tyttäreni ja Anne esittivät saman toiveen yksisarvisesta. Neiti löysi sattumalta avajaisista rakkaan päiväkotikaverinsa ja touhottivat niin pukin perässä, että tuli varmasti selväksi niin toiveet kuin kiltteys, uskoisin. Seuraavana päivänä torilta löytyi upean Juhlaprinsessan Elsa ja Anna (tämä oli tärkeää, että Elsa oli juuri se sama upea meidän synttäreillä käynyt!) sekä mahtava skeittaava koira! Tänään torin toiselta laidalta löytää puolestaan Samuli Edelmannin ja ilotulituksen ammutaan ilmaan juhlassa, joka on tänään kello 17-17.30. Joulutorilla voi puolestaan tavata mm. joulupukin kello 16-18 välillä. 

En tiedä montako kertaa puurolla voi taas käydä, mutta aion kyllä olla torin suurkuluttaja tänäkin vuonna. Se pelkkä tuoksu ja laulut saavat minut hymyilemään, vaikka vettä vihmoisi taivaalta ja joulumieli voisi olla muuten jotenkin hakusessa.

Tämä on meidän mielestä ehkä yksi parhaita Tampereen joulujuttuja Tallipihan ja Koiramäen rinnalla. Paikka, jonne voi palata vaikka päivittäin hoilottelemaan itsekseen joululauluja ja juttelemaan iloisten torimyyjien kanssa. Kiitos Tampere, tästä voidaan olla ylpeitä! Hipsi sinäkin kuusen läpi ja anna joulumielen vallata itsesi!

Tori on auki aina 22.12.2018 asti ja täältä löydät mm. tarkemmat aukioloajat.

Kuinka moni on jo käynyt tai menossa? Ihania torihetkiä ja niin, oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

P.S. Tänään ehdit mukaan vielä ensimmäiseen upeaan joulukalenteriarvontaan, klik!