10 päivää aikaa, kiiruhtavatko kaikki sataan suuntaan? Niin, joulu tulee 10 päivän kuluttua ja se tulee, vaikket rakentaisi maailmaa valmiiksi ja juoksisi sataan suuntaan. Vaikka kotiin jäisi pölyjä ja sänkyyn vanhat lakanat. Vaikkei jokaiselle olisi loppuun asti mietittyä lahjaa ja vaikka kuusi kaatuisi. Joulu tulee, joulu menee ja se on lopulta vain pari päivää vuodesta, jolle asetetaan ehkä hieman liikaa paineita ja toiveita.
Kuten olen kertonut, rakastan joulun odotusta. Tänä vuonna se on ollut erityiskivaa, sillä joulukuu on ollut hyvin tyhjä menoiltaan. Esikoisen harrastukset loppuivat jo itsenäisyyspäivään. On siis ehditty ulkoilla yhdessä perheenä iltaisin (tämä on liian harvinaista, yleensä kombossa on kaksi tai kolme), syödä yhdessä illallista (tämäkin usein vesittyy, sillä iltaisin treenaamme usein vuorotellen eikä alle voi syödä illallista) ja tehdä muitakin, ihan tavallisia asioita. Joululahjoja on hommattu muutama lähimmille ja olen iloinen, että olen keksinyt muun muassa elämyslahjoja. Esikoisen toivomaa Poopsie-yksisarvisponiakaan emme lähteneet toteuttamaan, sillä nettivideon mukaan se ei toimi ja on äärettömän kallis muovikrääsä, jolla ei varmaan kauaa leikitä. Asiasta on keskusteltu etukäteen, jottei pettymys ole kova jouluna.
Olen siis ollut hurjan iloinen yhteisestä ajasta, pidemmistä yöunista ja jotenkin sen ahdistuksen helpottamisesta, joka oli marraskuussa liikaa läsnä. Olen ollut aika väsynyt tänä syksynä monesta eri syystä ja joulukuun rauha on tullut kuin tilauksesta. On ollut ihanaa nauttia joulutorista ja joulutapahtumista, mutta joululauluja raikaaviin ostoskeskuksiin en jaksa enää mennä. Eikä ole tarvettakaan. Tavoite ensi viikolle on päästä käymään Kauppahallin Juustosopissa ja ostaa ehkä _pari_ juustoa jouluksi. Se on se kohta, missä oma mopo keulii, juustot!
Instagrammissani (@optimismiakatja) on käynnissä kalenteriarvonta, johon pyysin teitä halutessanne kertomaan, mitä odotatte eniten ensi vuodelta. Kommentteja on tullut paljon ja olen lukenut ne ihan itku kurkussa. Jostain syystä odotin, että kommentit ovat jotain ”haluaisin upeaan reissuun” tai muuta vastaavaa, mutta tiedättekö mitä. Kommentit ovat olleet lähes poikkeuksetta arkeen, perheeseen ja läheisiin liittyviä. Sellaisia pieniä, hyvin toteuttavissa olevia ja samalla suuria, joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa. Ensi vuodelta on toivottu muun muassa pyöräretkeä perheen kesken, terveyttä, ensimmäistä leffareissua lapsen kanssa, seesteisempää aikaa, rauhallisempaa aikaa, aikaa läheisten kanssa, onnellisuutta, tasaisempaa perusarkea, lasten kasvamisen seuraamista sekä rauhoittumista oikeasti tärkeiden asioiden äärelle. Kommenttinne ovat koskettaneet minua paljon.
Aika läheisten kanssa on korvaamatonta, eikä kukaan tiedä, paljonko sitä on jäljellä. Muistakaa siis juostessanne hommaamassa erinäisiä pyjamia ja leluja pakettiin, että näköjään lähes kaikki pääasiassa toivovat aikaa ja pysähtymistä. Ei tavaraa tai upeuksia, vaan sitä että olisivat terveitä ja olisi sitä rauhallista aikaa. Tämä toistuu kommenteissa. Minäkin olen nauttinut joulukuussa juuri siitä yhteisestä ajasta ja perheen kanssa olemisesta. Se on se, mitä odotan joulultakin ja loppujoulusta saamme seuraamme vielä tämän syksyn uusimman tulokkaan, serkkuvauvan.
Keskiviikkona minut valtasi ensi kertaa pitkään aikaan iso rauha ja onnellisuuden tunne ja siitä on kiittäminen päiväkodin ihanaa joulujuhlaa. Menimme paikalle kävellen pikkupakkasessa ja juhla oli ulkona. Ikkunohin oli toteutettu jouluikkunoita ja päiväkodin henkilökunta huseerasi ikkunoissa tonttuina tekemässä paketteja ja koristelemassa pipareita. Lapset kurkkivat innoissaan ikkunoihin ja kirmasivat pitkin pihaa kavereiden kanssa. Minusta tuo tapahtuma oli ihana. Kävelimme kotiin ja pysähdyimme vielä matkalla leikkipuistoon, jonka myötä esikoinen sanoi, että pihalla on maailman kivointa ja sieltä löytää melkein aina kavereita. Lasten riemua ja onnea oli ihanaa katsella ja nautin aina, kun olemme nelistään jossain.
mekko MARC O’POLO/ neule KAPP AHL/ huivi HALTI/ kengät DR. MARTENS/ korvikset WOOD MIND
Tapahtumarikas päivä sai lapset simahtamaan iltakasilta, mitä ei ole tapahtunut meillä ikinä. Saimme siis rauhallisen saunaillan kaksin ja päälle nukuin itsekin yhdeksän tunnin yöunet. Edellisestä noin pitkästä pätkästä ei ole hajua. Kaikki oli hyvin, kun sai olla yhdessä ja nauttia raikkaasta kelistä, perheestä ja kodista.
Se lienee jokaisen joulun tärkein toive. Muistakaa olla stressaamatta liikaa! Ihanaa alkavaa viikonloppua!
P.S. Koiramäen liput lähtivät blogin puolella Riikalle ja Instassa Kaisalle. Kiitos osallistumisesta!
