Nautinto kaikille aisteille: Pincho Nation

Viime viikonloppuna Turussa käydessämme oli selvää, että käymme jossain syömässä ennen paluumatkaamme kotiin. Kyselin Instagramin puolella suosituksista Turun ravintoloista, sillä kovin monesta ei ole kokemusta. Toiveena oli myös kohtuullinen hintataso, eli ei mitään fine diningia.

Eniten suosituksia sai lopulta Pincho Nation, joka löytyy Turussa Aurakadulta. Luulin oikeasti, että kyseessä on suhteellisen uusi ravintola, mutta ei, ravintola on avattu vuonna 2018. Mietimme hetken, onko tylsää valita kyseinen ravintola, sillä se avataan ennakkotietojen mukaan marraskuussa myös Tampereelle. Ei ollut, onneksi menimme. Pincho Nation oli täyttä tykitystä kaikille aisteille!

Sirkusteemainen sisustus tempaa mukaansa

Tein pöytävarauksen etukäteen alkavaksi suoraan teatteriesityksen jälkeen kello 16. Ajattelin, että se on liian myöhäinen lounasaika ja liian aikainen illallisaika, ehkäpä olemme suht tyhjässä ravintolassa. Vielä mitä – ravintola oli lähes täynnä ja hetken istuttuamme kaikki pöydät tuntuivat täyttyvän. Eikä paikka ole mikään pieni, joten pöytävaraus on selkeästi ainakin viikonloppuna suositeltava.

Lapset ihastelivat kilvan sisustusta heti ovelta asti ja oli se meistä vanhemmistakin hieno. Värikäs sirkusteemainen sisustus oli ihastuttava ja tempaisi kadulta toiseen maailmaan. Jokaiseen pöytään tuodaan poppareita alkuun ja sekin oli lasten mielestä todella kiva lisä.

Olisin itse voinut pyöriä paikassa vaikka kuinka pitkään ihastelemassa erilaisten somisteiden kirjoa. Eläimiä näkyi joka nurkalla, lamput olivat upeat tapeteista puhumattakaan. Vessassa meikkipeilit tuoleineen toivat fiiliksen sirkusvaunusta. Mihin vain päänsä käänsi, bongasi aina jotain uutta. Ihana paikka!

Sovelluksella tilataan pieniä annoksia

Pincho Nationissa tarjoilijat tuovat pöytään ainoastaan juomat. Kaikki tilaukset juomista ruokiin tehdään ravintolan sovelluksen kautta. Sovellus ilmoittaa, kun annokset ovat valmiina ja ne haetaan itse tiskiltä.

Juomalista on todella kattava. Limppareiden ja oluiden lisäksi listalla on valtava määrä sekä cocktaileja että mocktaileja. Ruoka on tapas-tyylistä, eli pieniä annoksia tilataan useampi. Tarjoilija suositteli tilaamaan neljästä kuuteen annosta per syöjä, me tilasimme neljälle yhteensä 16 annosta. Näistäkin esimerkiksi yksi oli tsatsiki, eli ei varsinainen ruoka-annos. Hinnat vaihtelivat tsatsikin 2,5 eurosta 6,90 euron ribseihin.

Tilasimme kahdenlaisia rapuja, paria ei kanaa, edamamepapuja, halloumiranskalaisia, tavallisia ranskalaisia, vodkapastaa, lohta, kevätrullia, friteerattuja kukkakaalta, uunissa paistettua fetaa ja… vaikka mitä. Suosikiksemme nousi ehdottomasti uunifeta, myös pasta oli maukas samoin kuin crispy torpedo shrimpsit. Eipä sillä, että mikään annos olisi ollut huono, mutta nämä nostaisin erityisesti esille.

Huolimatta siitä, että ravintola oli täynnä, tunnelma oli rauhallinen ja reunapöydässä oli kivaa jutella. Astiat meinasivat lähteä liian nopeasti pois pöydästä, sillä täytyyhän esimerkiksi kastikkeet vielä kaapia leipäpalalla, mutta se nyt oli pieni miinus.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme valtavasti sekä miljööstä että makumaailmasta. Pienet annokset ja useat eri maut ovat mielestäni todella kiva konsepti. Ravintolaan voi piipahtaa helposti vaikka nauttimaan hyvän juoman ja ottaa siihen yhden tai kaksi annosta kylkeen. Tai nauttia pidemmän kaavan mukaan.

Veikkaan, että olemme ensimmäisten joukossa jonossa, kun Pincho Nation avaa Manseen!

Oletko käynyt, mitä pidit?

The Addams Family valloittaa koko perheen

Mainos/liput saatu Turun Kaupunginteatteri

Viime viikonloppuna koitti joulusta asti odotettu päivä, kun matkustimme koko perheen Turkuun katsomaan The Addams Family-näytelmää Turun Kaupunginteatteriin. Kerta oli ensimmäinen kaikille meille kyseisessä teatterissa. Kuljimme Tampereelta Turkuun julkisilla ja matka sekä bussi- että rautatieasemalta teatterille on hyvinkin käveltävissä.

Turun Kaupunginteatteri oli todella viihtyisä ja suuret ikkunat Aurajoelle toivat kauniisti valoa tilaan. Kaikki sujui todella jouhevasti eikä esimerkiksi narikka maksanut erikseen. Samoin väliajalla ajattelimme maistaa näytelmän nimikkoleivoksen ja olimme varautuneet pitkiin jonoihin. Vielä mitä, tiskejä oli useita ja jonoja hädin tuskin muodostui. Tarjoilut voi toki tilata ennakkoonkin, mutta heräsin asiaan niin myöhään, ettei verkosta löytynyt neljälle vapaata vierekkäin. Sen sijaan lennosta paikan päältä onnistuimme saamaan kaikki neljä samaan pöytään.

The Addams Family on ihastuttava musikaali

Entä itse esitys? Se oli sanalla sanoen upea ja upposi koko perheeseen. Wednesday-sarjana on tällä hetkellä aika pinnalla myös meidän perheessä ja lapset ihmettelivät, kun näytelmän Wednesday oli niin hymyileväinen. Mutta siihen on syynsä – Wednesday on rakastunut ja haluaa tuoda sulhasehdokkaansa näytille. Se on tietenkin jännittävää, sillä perhe Addams ei ole todellakaan niitä tavallisempia perheitä.

Näytelmän roolitukset ovat menneet aivan nappiin. Kaikki sopivat kuin nakutettu rooleihinsa. Arne Nylander on valloittava Lurkki, joka taitaa hiljaisen hovimestarin äännähdykset. Samoin Mika Kujala sulattaa sydämet Fester-setänä. Myös setä kertoo rakkaudestaan esityksen aikana. Tiesitkö muuten, että Fester-setä oli alkujaan 1960-luvulla Mortician setä, mutta myöhemmin hänet esitetään Gomez Addamsin eli Mortician miehen veljenä? Tosin näytelmässäkin Morticia ja Gomez arpovat, kumman äiti perheessä asuva mummu oikeastaan onkaan.

Esikoinen nosti erikseen esiin Morticiaa näyttelevän Anna-Maija Tuokon. Hänen mukaansa Tuokko oli eniten lähellä alkuperäistä Morticiaa ja hyvin saman oloinen, kuin Wednesday-sarjassa nähtävä hahmo. Itse nostaisin kyllä myös Tuokon esiin, hän tanssi ja lauloi sekä loisti lavalla aivan täysillä. Mutta totuus on, että kaikki hahmot onnistuivat todella upeasti.

Uskomaton lavastus

Näyttelijöiden lisäksi napakymppiin osuu myös näytelmän lavastus. On hämmästyttävää, miten paljon lavalle saadaan mahtumaan erilaisia tiloja ja tunnelmia. Niitä tulee yllättävistäkin suunnista ja kaikki on viimeisen päälle mietittyä.

Sanoitukset ovat paikka paikoin yllättävänkin rohkeita, vaikka pääasiassa näytelmä sopii vallan hyvin lapsillekin. Sanoisin, että 9-vuotiaamme oli juuri sopivassa iässä näytökseen, paljon nuorempaa en toisi. Toki riippuu siitä, kuinka kärsivällisesti lapsi jaksaa istua, esityksen mitta on 2 tuntia 45 minuuttia väliaikoineen.

Väliajalla maistamamme näytöksen nimikkoleivos toimi sekin. Lakua ja vadelmaa sisältänyt leivos oli herkullinen sekä ulkonäkö teemaan sopiva. En ajatellut muuten itse ollenkaan, että tännehän olisi pitänyt pukeutua mustaan! Morticiakin yökkäili lavalla ihmisille, jotka pukeutuvat värikkäästi.

Odotin synkempääkin teosta, mutta tässä näytelmässä puhuttiin yllättävän paljon tunteista, kun päätähtenä oli Addamsin perhe. Näytelmä viestii olemaan rohkeasti oma itsensä ja suurin kaaos saatiinkin aikaan, kun perheenjäsenet yrittivät olla jotain muuta kuin mitä ovat. Viesti oli hyvä niin aikuisille kuin lapsille ja ajatus lasten kasvamisesta aikuiseksi sai kyyneleet silmiin.

Tälle näytelmälle on mahdotonta antaa mitään huonoa kritiikkiä, varsinkin, jos on entuudestaan Addamsin perheen fani. Kuopus totesi, että olisi halunnut nähdä enemmän Thingiä, eli perheessä asuvaa elävää irtokättä. Näytelmä viihdyttää, naurattaa, yllättää sekä herkistää. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän ja ottamaan lapset matkaan. Suurkiitos koko työryhmälle!

Liput ja esitysajat löydät täältä.

Oletko nähnyt näytelmän, mitä itse pidit?

PuuhaPark on aktiivisen perheen unelmakohde – plussat ja miinukset

Tervehdys bloginkin puolelle pitkästä aikaa! Kesä meni hirveää kyytiä ja töitä piisasi, eli pääasiassa kesä tuli vietettyä Pirkanmaalla. Pari viikkoa sitten teimme kuitenkin päiväretken PuuhaParkiin ja saimme yhden lainalapsenkin mukaan. Jos minulta kysytään, päivä oli yksi kesän parhaimpia!

PuuhaPark on vuonna 2016 Vihdin Ojakkalaan avattu 4,5 hehtaarin kokoinen puisto, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään valtavan määrän kivaa puuhaa. Väkeä oli heinäkuisena päivänä paikalla kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Sanoisin siis, ettei ikärajaa ole.

Alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi ja eläkeläisille on alennus. Muuten liput maksavat kaikille 34 euroa. Trampoliineilla tulee olla tramppasukat, jotka kustantavat erikseen neljä euroa. Meillä olisi kaapissa olleet ainakin yhdet, emme tajunneet ottaa mukaan. Eli tämä kannattaa huomioida ennakkoon! Sanoisin, että ehkä eniten vastinetta rahalle saa alakoululaisesta ylöspäin.

Lajikokeiluita jousiammunnasta baseballiin

Ensimmäisenä suuntasimme sporttikadulle, jossa oli loputon määrä erilaisia lajeja kokeiltavana. Sieltä löytyi sirkusalue, jossa oli niin yksipyöräiset kuin hulavanteet. Oli fitness-alue tankotanssitankoineen sekä kahvakuulineen. Lisäksi löytyi paljon lajeja, joita voi olla haastavaa päästä kokeilemaan missään kuten jousiammunta, baseball tai ilmakiväärillä ammunta.

Nyrkkeilyalueella viuhtoivat nyrkkeilyhanskat vimmatusti. Olen aina halunnut päästä lyömään sellaiseen nyrkkeilysäkkiin, joita näkee huvipuistoissa ja etelän matkoilla kadun reunassa. Tiedätte, yksi lyönti ja kone näyttää millä voimalla pamautit. Ne maksavat yleensä useamman euron, niin enpä ole viitsinyt. Nyt on sekin testattu!

Se paikassa onkin mahtavaa, että kaikki aktiviteetit kuuluvat hintaan, eikä tarvitse arpoa mitä raaskii vielä kokeilla. Pelasimme jalkapalloflipperiä, lapset uskalsivat ampua impulla (äitinsä ei), paukutimme ahkerasti baseballia (pallot lensivät automaatista) ja kuopus heitteli trampalla voltteja. Todella kiva alue!

Kepparirata ja juoksukisa

PuuhaParkissa on myös valtavan suuri kepparirata, joka on myös visuaalisesti todella hieno. Paikan päällä on keppareita, kuopuksella oli oma matkassa. Iltapäivällä oli tiedossa myös Markus Pöyhösen vetämä kepparikisa, joka kuitenkin oli pelkkä nopeuskisa. Tämä vähän lasta harmitti, sillä panostus oli esteiden korkeuksiin. Tulipahan osallistuttua!

Pöyhönen veti myös juoksukisan ladossa, se kuuluu päiväohjelmaan ainakin nyt kesällä 2025. 60 metrin kisamatka juostiin matolla ja sarjoja oli pienistä aikuisiin. Ette arvaa kuka painoi aivan tosissaan matolla. Heh, hän sai vietäväksi kotiin hopeamitalin ja mutisi aikansa harmitustaan, ettei voittanut. Ei meillä näitä hommia mitenkään tosissaan oteta.

Päiväohjelmaan kuului myös keijun esitys, glitteröintiä keijumetsässä ja erilaisia lauluesityksiä. Kisoissa meni palkintojenjaon kanssa yllättävän pitkään aikaa, eli kaikkeen emme ehtineet osallistua. Keijupuuhun tuli kiivettyä ja sinne matka vei ns. rautaportaita pitkin, joista näkee läpi. Mies nauroi ääneen, kun joutui kiskomaan minua matkalle alaspäin, vitsi että huimasi!

Pomppulinnat ja pelimaailmat

Pomppulinnojen valikoima on aivan valtava. Sanasta pomppulinnahan tulee mieleen pieni ilmatäytteinen patja, jossa pompitaan. PuuhaParkin pomppulinnat olivat kuitenkin jotain aivan muuta. Ne olivat eräänlaisia suoritusratoja, joissa kiivettiin ja laskettiin, jotta homman pääsi läpi. Siis aivan huippukivoja! Radalla mahtui menemään kaksi vierekkäin ja mennessäni miehen kanssa sanoin, että olo on kuin jossain jenkkiläisessä ninjaohjelmassa.

Myös man cave ja peliluola löytyy. Niissä on erilaisia videopelejä, flipperiä, ajopelejä jne. Helteellä aika kuumia paikkoja, toisaalta moni paikka on suojaamaton sateelta, eli näihin tiloihin pääsee sisälle.

Esikoinen nimesi suosikikseen zorb-pallot, joiden sisällä saa pyöriä. Kävimme myös ajamassa polkuautoilla ja lapset laskivat sateen liukastamia mäkiä kiljuen innosta. Aktiviteetteja piisasi loputtomiin! Itse liputan pyörälle, jota sai polkea 360 astetta ympäri, siis pää ylösalaisin. Mahtava!

Pienet miinukset paikassa

Seuraajani sanoi Instagramissa, että paikka on kehittynyt valtavasti vuosien kuluessa. Uskon, itselläni ei ole nyt vertailukohtaa, sillä tämä oli ensivisiittimme. Pisteet annan monipuolisuudesta, erikseen järjestetystä ohjelmasta, hienosta grillialueesta ja kärryistä, joissa on helppo vetää pieniä lapsia tai kylmälaukun eväineen. Paikka on mielestäni myös visuaalisesti hieno, varsinkin keijumetsä on kiehtova!

Suomen kesä on ailahteleva säineen, jolle ei tietysti kukaan mahda mitään. Mekin saimme niskaamme tunnin ukkoskuuron, jonka jälkeen kaikki pomppulinnat ovat märkiä. Siinä sai aika äkkiä läpimärät sukat sekä housut, eli kannattaa ottaa huomioon vaatevalinnoissa. Kraaterihyppy, eli hyppy korkealta isolle ilmapatjalle ei auennut enää ollenkaan. Sitä kuivattiin ja kuivattiin, yritimme siihen jonottaa, eikä kukaan infonnut onko mahdollisuuksia enää päästä.

Henkilökuntaa on myös suhteellisen vähän, eli polkuautot, zorb-pallot yms. toimivat nopein ehtii-periaatteella. Tiedätte vauhdissa olevat alakoululaiset, sinne oli pakko mennä pitämään pienimmän puolia. Jonkinlainen jonotussysteemi tai henkilökuntaa pitämässä vahtia olisi tarvittu. Polkuautoista myös useampi oli rikki samoin kuin yksi palloista tyhjä.

Me söimme päivän lounaan PuuhaBuffetissa, joka tarjoillaan aluetta vastapäätä olevan laskettelukeskuksen kahviossa. Pihalla on teltta, joka toi lisätilaa syöjille. Pidin itse buffan tarjontaa suht monipuolisena ja hyvänä, mutta kertakäyttöastiat olivat vähän kauhistus. Roskan määrä vilkkaana kesäpäivänä oli hurja!

Joka tapauksessa päivä oli aktiiviselle perheelle yksi kesän parhaista ja kuopus nimesi paikan parhaaksi ns. huvipuistoksi ikinä. Kotimatkalle kurvasimme vielä Sääksin uimarannan kautta, joka on ilmeisesti rankattu Suomen yhdeksi upeimmista rannoista! Niin ja sitä ennen Kaalikioskilla, joka on lähellä PuuhaParkia. Ihana paikka sekin, älä aja ohi.

Jos virtaa riittää, niin suosittelen testaamaan PuuhaParkin. Vielä elokuun viikonloput pääsee puuhaamaan, sitten taas ensi kesänä. Niin ja plussaa siitä, ettei parkkipaikka maksa erikseen! Yleensä niistäkin keksitään pyytää isoja hintoja.

Kiva päivä ja monta muistoa rikkaampana palasimme kotiin. Onko sinulla kokemuksia PuuhaParkista?

P.S. Videoita aktiviteeteista latasin IG:n puolelle, @optimismia_katja