Tänään se sitten on, ystävänpäivä. Ajattelin laittaa teille sekä fbhen että Instaan ystävänpäiväarvonnat sen kunniaksi, käykäähän osallistumassa!

Ystävyys on ollut minulle aina vähän haasteellinen juttu. Olen sitä monesti vähän avannutkin, mutten ehkä osannut selittää fiiliksiäni järkevästi. Tai sitä, miksi ystävyys on vaikeaa. Minä olen sellainen pulputtaja, että yleensä saatan helpolla tutustua ihmisiin. Olen hirveän iloinen jokaisesta kaverista, jota on jäänyt perhekerhosta, muskarista ja vaikka naapurustosta. On todella paljon tällä hetkellä ihmisiä, kehen pidän yhteyksiä ja keitä en tuntenut ennen lapsia! Kyllähän elämäntilannekin yhdistää. Yritän muistaa kysellä kuulumisia, mutta välillä sekin jää.

Niin mikä siinä ystävyydessä sitten on vaikeaa? No se ystävyys. Se kaveripuoli onnistuu, mutta ystävyys on hankalampaa. Jossain vaiheessa ystävyyttä saattaa tulla konflikteja, missä olen ihan älyttömän huono. Kun ollaan paljon tekemisissä tai hyviä kavereita, voi tulla riitoja. Minulle riidat ovat aina kauhistus, käperryn itseeni ja epävarmuteeni ja jään loputtomiin pohtimaan, mitä tein niin väärin, että ystävä suuttui. Tällä olen monesti mokannut ystävyyssuhteet, en pääse yli konfliktista ja alan niin pelätä tekemisiäni ja sanomisiani, että ystävyydestä ei tule enää mitään. Joskus tulee, joskus se jää sitten siihen.

Siksi olen hirveän monesti jättänyt tietoisesti ystävyyden sille tasolle, ettemme ala tappelemaan. Tiedätte. Jutellaan, vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä ja voidaan jopa olla eri mieltä. Olen hirveän onnellinen jokaisesta kaverista tai ystävästä, ketä elämässä on, mutten uskalla monesti viedä ystävyyttä ns. pitkälle. Pelkään että mokaan, pelkään ettei tuo ihminen tykkääkään minusta. Oma epävarmuus tekee ystävyyksistä välillä vaikeaa.

Minä en juuri järjestä tyttöjen iltoja tai muuta vastaavaa. Jos jotain teen, teen pääasiassa äidin tai miehen kanssa. Tai yksin. Tai sitten tehdään perheinä. Mietinkin toissapäivänä ollessani Helsingissä lounaalla kuopuksen kummitädin kanssa, että olen hänestä hirveän onnellinen. Olemme tutustuneet ala-asteikäisinä ja hän on ihan varmasti nähnyt ison määrän huonoja hetkiäni, mutta on säilynyt ystävänä. Samaa mietin yöpyessäni mummollani – hän on toki mummoni, mutta voi että me otimme yhteen 20 vuotta sitten. Mummosta ovat särmät pehmenneet ja minusta uho laantunut ja voisin sanoa 92-vuotiaan mummoni olevan ystävä. Hän oli ostanut minua varten Stockalta irtoteetä, kun tulin yökylään. Sanoi kävelyn olevan jo vähän haastavaa, mutta täytyyhän tuoretta teetä olla. Siinäpä vasta ystävän (ja isoäidin) ajatus.

Myös kälyni ovat ihan huipputyyppejä. Perhe ei tässä tapauksessa ole pahin vaan paras. Koska olen siskoton, olen kälyjeni myötä saanut elämääni ihan uusia ulottuvuuksia, ottanut heitä kaverikseni. Ihanaa, kun molemmat veljet ovat löytäneet niin kivat puolisot! Ja äitini on ystäväni, jonka kanssa on tehty monta reissua ja otettu monta kertaa yhteen. Hänen kanssaan se ei ahdista, äiti ei häviä vaikka riitoja tulisi.

Myös naapurimme ovat ihan huippuja. Yritimme hakea lasta naapurista syömään, mutta ei häntä luovutettu, vaan katettiin siellä jo lautasta pöytään. Toinen naapuri lainasi autoaan Helsingin reissulle, jotta saimme enemmän lapsia kyytiin, kuin mitä omaamme olisi mahtunut.

Ja ne lasten kautta löytyneet ystävät. Hekin ovat ihania!

Ystävyyttä on niin monenlaista. Ystävyys muuttuu elämän varrella. Toiset pysyvät, toiset ystävyydet hiipuvat. Ruuhkavuosia viedään kaikilla ja välillä tuntuu, ettei päiviin mahdu millään muuta kuin lapset, omat treenit ja ruokahuolto. Saatikka työt! Tiedättekö muuten miksi nämä kuvat sopivat niin hyvin ystävänpäiväteemaan? Olimme kuukausi sitten kun kuvat otettiin (!!) palkanneet lastenvahdin lauantai-illaksi muutamaksi tunniksi. Jotta pääsisimme kaksin kaveripariskunnalle syömään. Emme ole olleet molemmat kavereilla syömässä ilman lapsia vuosiin. Tuntui oudolta. Ja ilta oli joskin liian lyhyt, aivan täydellinen! Kaunis koti, hyvää ruokaa ja sai jutella rauhassa. Siellä sekin ystävyys on säilynyt, vaikka kiirettä pitää ja usein ei nähdä. Olin älyttömän iloinen tästä kutsusta ja älyttömän iloinen, että se lopulta järjestyi. Tämä tammikuinen lauantai-ilta kun sovittiin lokakuussa ja ajattelin, että näinköhän se toteutuu. Jes!

neule LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ hame KAPPAHL/ takki ESPRIT/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät DR.MARTENS

Tällä hetkellä ystävyys vaatii vähän vaivaa. Monesti näen kaveriäitejä lasten kanssa päivisin, mutta illanvietot ja muut vaativat järjestelyjä. Joskus jopa kyläänlähtö tuntuu liian raskaalta uhmaavan pukijan kanssa. Lopputulos palkitsee aina, tiedän, mutta aina ei jaksa. Siksi ystävät jäävät helposti tässä elämäntilanteessa vähemmälle. Mutta jokaista ajattelen tänäänkin lämmöllä ja olen iloinen, että olette elämässämme! Kiitos kun jaksatte vähän vaikeaakin ystävää!

Ja kiitos teillekin, virtuaaliystävät! Olette myös muodostuneet hyvin tärkeiksi. Iloista ystävänpäivää jokaiselle!

P.S. Blogissani on käynnissä lukijatutkimus, johon vastaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron K-ryhmän lahjakorttia. Olisin hyvin kiitollinen, jos jaksatte käydä vastaamassa siihen!