Hyvin usein unohdan oman ikäni. Toki tiedostan ne numerot, mutta päässäni ovat vielä täysin kirkkaana 8-vuotissynttärini tai vuotemme Thaimaassa. On välillä todella vaikeaa sanoa ääneen, että Thaimaan ajoistakin on 11 vuotta. 8-vuotissynttäreistä vähän enemmän. Kun tilasimme Pancho Villasta lapselle synttäri-illallista keskiviikkona, kerroin lapsille, että tuossa ravintolassa kävimme aika usein kun olimme miehen kanssa opiskelijoita ja asuimme lähellä Tammelan Panchoa. Mietiskelin ääneen, miksi valitsimme niin usein sen. ”No se oli uusi juttu silloin”, vastasi mies. Ei voi olla sanoin – niiden nettisivuilla sanotaan, että ravintola täyttää 20 vuotta! ”Niin no, me muutimme Tampereelle 20 vuotta sitten”, totesi mieheni. MITÄ? Tosiaan.
Lasten hiihtolomalla mummilassa ollessamme esikoisen tukassa oli puhelinjohtoponnari. Hänen mielestään vain ponnari, mutta minun puheessa puhelinjohtoponnari. Aloimme keskustella aiheesta, kun se meni poikki ja lapsi kysyi ”miksi sanot sitä puhelinjohdoksi, eihän puhelimissa ole johtoa ja latauspiuha on suora?”. Silmäni avautuivat. Hän ei oikeasti tiedä mikä on puhelinjohto. Aloin miettiä kaikkia asioita, jotka ovat saaneet itseni tuntemaan sen, että kyllä tässä taitaa keski-ikä kolkutella.
Mikä saa tuntemaan olon keski-ikäiseksi?
- Tämän kevään abit (no aikaisemmatkin) ovat syntyneet 2000-luvulla. Voisin olla aikuisen lapsen äiti.
- Uusi ja siisti laite Särkänniemessä eli Tornado, jossa ajeltiin jatkuvasti kun muutettiin Tampereelle juhlii 20-vuotissynttäreitään.
- Särkänniemen FB-sivuilla on mustavalkokuvia, joissa arvuutellaan mikä laite kyseessä, ehditkö kokea tämän. No ehdin ja muistan reissun vielä todella hyvin.
- Ysäribiisit. Ne rullaavat aina vaan ja jotenkin ehkä ymmärrän, miksi on lasten mielestä noloa, että hoilaan niitä 30v vanhoja biisejä onnessani.
- Olen joutunut selittämään lapselle mikä on puhelimenjohto, ennen kuin soitti kaverille sieltä vastasi ihan kuka vaan ja piti aina kysyä ”onko Maija kotona” ja puhelimen kanssa ei voinut kävellä pitkälle. Se tuntuu olevan todella vaikeaa käsittää.
- Kun kävin koulua enkä tiennyt jotain, en katsonut Googlesta vaan otin vanhempieni kirjahyllystä tietosanakirjan. Sieltä sitten tankkasin aiheesta. Toinen asia, mitä lapset eivät ymmärrä. Katoitko edes Youtubea puhelimesta? No en, ei ollut kuin se johtopuhelin!
- Todella moneen ysärijuttuun tulee todettua, että siitähän on jo 20 vuotta, mutta ei, ysärijutuista alkaa olla 30 vuotta.
- Osaan ulkoa edelleen mainoslauluja, kuten ”Smartiesin kanssa on lastenmaa, se on värikäs lastenmaa” tai ”Kellogg’s Coco Pops muuttaa maidon kaakaomaidoksi. Aamupalaan kuuluu Coco pops!” Lapset kysyivät miksi katsoit niitä mainoksia, etkä kelannut tms. No, mainostelevisiohan oli kova juttu tullessaan Ylen rinnalle, en ollut ikinä nähnyt mainoksia, eli aluksi katsoin niitä ilolla ja millä ne olisi skipannut.
- Muistan edelleen lemppariohjelmien lähetysajat, kun ne katsottiin silloin kun ne tulivat tai ei ollenkaan. Maija Mehiläinen tuli sunnuntaisin kello 19, Musta ori perjantaisin kello 17, Kuuma piiri perjantaisin kello 21 ja niin edelleen.
paita H&M/ takki ESPRIT/ farkut BY PIA’S/ kengät Prahasta/ korvikset IHAN PIHKASSA
Näitä tulisi mieleen ihan loputtomiin. Kyllä maailma on ehtinyt muuttua omasta lapsuudesta ja kai se on myönnettävä, ettei ihan lapsi ole enää. Ja tämän lisäksi nuo paidan My little ponyt ovat ne ainoat oikeat, vitsi että kauhuistuin Pinky Pieta ja muita aluksi.
Samaistutko? Muita nelikymppisiä linjoilla? Mikä mainoslaulu oli sinulle ykkönen? Red Bull antaa siiiiiivet jäi nyt päähän!
