Näissä kuvissa paistaa taas sellainen lasten onni, että toivon välittyvän ruudun toisellekin puolen! Kerronpa teille tarinan kesäretkestä, joka jäi varmasti kaikkien mieleen.

Olipa kerran naapuri, joka innosti toisen naapurin, joka innosti kolmannet naapurit eli meidät. Mihin? No mansikanpoimintaan! Kun naapuri sai maistaa toisen naapurin poimimia mansikoita ja sitten lapseni kävi maistamassa toisen naapurin samasta paikasta poimimia oli homma taputeltu. Olipa mahtava maku! Mansikoita on meillä joka kesä pakastettu, mutta marjat haettu torilta. Kun älysin, että itsepomintapuskissa on sallittua syödäkin marjoja ainakin tällä tilalla (eli sinne voi mennä lastenkin kanssa) päätimme käydä hakemassa osan marjoista tänä vuonna itse poimien. Varasimme ajan Yrjölän marjatilalta, jossa kävimme esikoisen kanssa retkellä hänen ollessaan 5kk vanha. Siis kuusi vuotta sitten! Jonain vuonna soittelimme vadelmanpoimintaan aikaa, mutta olimme tuolloin auttamattomasti myöhässä, kaikki ajat olivat varattuja.

Nyt aikoja oli vielä hyvin ja mansikkasesonki alkoi päästä vauhtiin. Hurautimme paikalle suoraan kesäteatterista ja vaihdoimme auton ovella vaatteet. Matkalta ostin evästä lapsille, että viihtyisivät ainakin sen avulla pellossa, mutta ei he paljoa malttaneet eväitä syödä. Astiat punnittiin ja traktori vei meidät peltoon. Tässä tuli jo oppia miten mansikat kasvavat, sillä kuopus kyseli missä se metsä on, mistä marjat kerätään. Mansikkapelto oli uusi juttu! Kaikkien täytyi maksaa ennen poimintaa 5 euroa/hlö, joka hyvitettiin sitten loppulaskussa. Näin taataan joku maksu, jos ihmiset käyvätkin vaikka vain maistelemassa marjoja!

Kävimme hommiin ja täytyy sanoa, että kun mansikoita ei ollut tälle kesälle vielä paljoa syönyt, alku meni maisteluhommiin ja huokailuun siitä, miten hyvää on ja miten kaunis maisema! Marjat olivat suhteellisen pientä, joten hetki vierähti siinä, että saatiin kaksi ämpäriä täyteen. Äkkiä aika toisaalta meni ja lapset viihtyivät erittäin hyvin ja keräsivät osuutensa ja maistelivat toisen mokoman. Esikoinen oli kuin tappelussa käynyt, naama oli niin mansikassa tukkaa myöten!

Kun kaksi ämpäriä oli täynnä, suuntasimme takaisin ja maksamaan marjoja. Hinta oli 5,90 euroa kilolta, eli viiden kilon laatikolle hintaa tuli lähes saman verran kuin seuraavana päivänä ostamalleni torilaatikolle, joka maksoi 30 euroa. Mutta saipahan valita marjat, ei ollut huonoja seassa ja ennen kaikkea, oli ihan sairaan kiva yhteinen kokemus!

Punnituspaikan lähellä oli järjestetty viljapeltoon sokkelo, jonka lapset halusivat kiertää. Mainio juttu, joka oikeasti vaati miettimistä minne mennä ja niin korkea vilja, että perheen mini katosi peltoon päätään myöten. Sitten oli vielä pakko pysähtyä leikkipaikalla, niin ja kiivetä torniin katselemaan maisemia ja ihastella lampaita. Yrjölän marjatilalla on vaikka mitä aktiviteettia ja siellä järjestetään mm. kummituskierroksia, kannattaa tsekata! Suoramyymälä Puimasuulissa myydään syötävää ja juotavaa sekä mm. hilloja, marjoja ja jäätelöitä. Muistan kuuden vuoden takaa, että tilan mansikkapehmis oli järjettömän hyvää, nyt olimme niin mahat pulleina mansikoista, ettei jaksanut enää maistella pehmistä. Mutta suosittelen!

Paluumatkalla oli uupuneita neitejä, joista pienempi kertoi, että jaloista on voimat loppu ja simahti ennen iltakahdeksaa. Ei ole tapahtunut ikinä! Olipa aivan ihana kesäretki, jota voin vain lämpimästi suositella, vaikka ne marjat toriltakin saa!

Käytkö sinä poimimassa, suosittele lempparipaikkaasi! Vadelmat ovat vasta tulossa!

P.S. Tänään ehdit vielä mukaan tämän ihanan seerumin arvontaan!