Tätä juttelimme miehen kanssa lauttamatkalla Bracista Splitiin maanantaina. Mikä on yksi mahtavimmista asioista matkustamisessa? Syitähän siihen touhuun keksisi loputtomiin (toisaalta myös syitä, miksi ei pitäisi matkustaa), mutta nostan nyt tämän esiin. Sillä se on toiset matkaajat sekä ehdottomasti ne paikalliset ihmiset. Miten paljon voit hetkessä oppia jostain ihmisestä tai kulttuurista alkamalla höpöttämään. Mieheni joskus ihmettelee, miksi aina alan pulista kaikille ja kerron hetkessä elämäntarinani, mutta kyllä kuulkaa kannattaa.
Me esimerkiksi kuulimme, että 74-vuotias kanadalaismies oli Bracissa yksin purjehtimassa. Oli tehnyt veneensäkin itse! Miten tämä kuultiin? Mies tuli pyytämään apua veneensä sitomiseen ja mieheni hyppäsi hänen veneeseensä hetkeksi. Omasta pikkujollastamme irtosi ankkuri ja minä lähdin ajelehtimaan kauemmas vähän stressissä, mutta tuossa hetkessä ehdittiin kuulla, että mies purjehtii siellä ja omien sanojensa mukaan odottaa kuolemaa. Näytti kyllä onnelliselta ja hyvinvoivalta.
Lautassa avasin suuni kuunnellessani brittiläisen pariskunnan höpötystä. Pariskunnan mies oli ollut pitkään lentokentällä töissä ja sanoi työn olleen hyvin uuvuttavaa. Oli tehnyt elämänmuutoksen ja nyt teki muun muassa remppatöitä. Oli iloinen ja sanoi, että mitäs siitä, että Kroatiassa oli aika sateiset ja pilviset kelit, sillä jokainen päivä kun heräät hengissä on hyvä päivä. Satoi tai paistoi. Mieleeni jäi pyörimään hänen rempseä olemus ja lausahdus, ”every day is a good day, when you are alive”. Otan kuulkaa käyttöön. Näinhän se on.
Sunnuntaina menimme pyöräreissulle, johon meidät noudettiin omasta kaupungista. Istuimme elämysretkiä järjestävän yrityksen pariskunnan kanssa autossa parikymmentä minuuttia ja kuulimme milloin Kroatiassa käydään koulua, kuinka ilmastonmuutos näkyy siellä juuri ääri-ilmiöinä, nyt oli vähän kylmä ja sateista, viime kesänä meni yli 70 päivää ilman vettä. Talvisin on nykyään aina vuorilla lunta. Pyöräretken veti itse omistaja, joten kuulimme kolmen tunnin aikana vaikka mitä ja hän tarjoutui, että voi heittää meidät takaisin omaan kaupunkiin milloin vain. Vasta kello 23 palasimme hänen autonsa takapenkillä ja kuulimme, miten paljon hän arvostaa kotisaartaan, mistä hänen vanhempansa ovat kotoisin, miten hän päätyi perustamaan yrityksensä, että meillä on Suomessa yhteinen tuttu. Ja että lompakon voi unohtaa Bracissa rannalle vuodeksi ja se vielä löytyy, niin turvallista siellä vielä on. Ja vaikka mitä muuta.
shortsit CUBUS/ toppi VILA/ kengät Kreetalta/ korvikset LINDEX/ mekko/kimono UHANA DESIGN
Kyllä ihmisille kannattaa puhua aina ja joka paikassa, olen niin mielenkiintoisia juttuja kuullut, kun olen alkanut horisemaan omiani. Ihan mielettömän kivoja ihmisiä nytkin tavattiin.
Ja hei, tiedättekö toisen matkailun helmen, kun on ollut kaksin reissussa? Se on paluuhetki! Se hetki kun näimme tytöt ja kuulimme valtavat tarinat siitä, mitä kaikkea heille oli tapahtunut. Se hetki, kun he olivat vieressäni sängyssä ja toinen nukahti välittömästi kainaloon, samalla kun pienempi kutsui meitä ekan illan mummiksi ja ukiksi. Oli aika helmeä palata myös kotiin ja tuntea pienet kädet kaulan ympärillä ja rutistaa taas kovaa.
Oletko itse kuullut hauskoja tarinoita matkoilla?