Puolet elämästäni olen viettänyt kanssasi tänään. 18 vuotta sitten aloimme seurustelemaan. Tai ei sitä mitenkään päätetty, kunhan jälkikäteen mietittiin alkoiko se virallisesti silloin. Miksi tuo päivä oli virallinen? Oliko se se, kun kävelimme käsi kädessä vai pussattiin? Vai se, kun narrasin äitiäni, että menen kaverille yöksi ja tulinkin teille? Joka tapauksessa 25.5.2001 päätettiin jälkikäteen viralliseksi päiväksi. Koska päivämääräihmisellä pitää olla päivämääriä, joita juhlistaa.
Olemme olleet yhdessä puolet elämästämme ja kokeneet hurjan monta eri elämänvaihetta. Muutin vauhdilla luoksesi Tampereelle ja hyppäsin niin sanotusti tyhjyyteen. Emme tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut Tampereella muita kuin sinut. Ei töitä, ei opiskelupaikkaa, enkä tiennyt juotko aamuisin kahvia vai teetä vai et mitään. Päätin silti loikata ja lähteä. Näin, että meistä voisi tulla jotain. Näin, että sinusta paistoi kilometrin päähän hyväsydämisyys ja uskoit ehkä myös meihin.
Ensimmäistä vuotta yhdessä juhlittiin Tampereen keskustassa. Aika oli mennyt sukkelaan, minä valmistauduin pääsykokeisiin ja kävin töissä. Sinä opiskelit. Juhlin tuota päivää alaspäin levenevissä farkuissa saparot päässä – tuntuu nyt valovuoden päässä olevalta ajalta ja lookilta.
Tuli kaksi vuotta, tuli kolme. Opiskelimme, teimme töitä ja urheilimme. Sinä olit se, joka oli viikonloppuisin vapaalla, kun minä väänsin hamppareita. Sain tulla usein kotiin valmiin ruoan ääreen. Kävimme tuplabodypumpeissa ja festareilla. Päätimme mennä naimisiin, kun yhdessä oli menty noin 4,5 vuotta. Ei epäilystäkään, etteikö palattaisi Jyväskylään viettämään häitä.
Heräsin rouvana hotelli Yöpuusta. Hassua, etten ole 14 vuoteen käynyt siellä, mutta nyt olen Jyväskylässä ja pääsin kurkkaamaan sviittiin. Nieleskelin. En ole käynyt siellä sen koommin, kun yritin ensimmäistä kertaa kirjoittaa uutta sukunimeä vieraskirjaan.
Häiden jälkeen kurvasimme Englantiin opiskelemaan. Palasimme Suomeen tekemään gradut ja ex tempore päädyimme kolmeksi vuodeksi Thaimaahan asumaan. Teimme hyvin tiivisti kaiken yhdessä. Opiskelimme Englannissa samassa yliopistossa, työskentelelimme Thaimaassa samassa firmassa, sukelsimme, ajoimme moottoripyörillä ja kasvoimme tiiviimmin yhteen. Minä otin ensimmäisenä tatuoinnin muistoksi Thaimaan ajoista ja kun päätin ottaa toisen, sinäkin otit ensimmäisesi.
Meistä tuli koiravauvan vanhempia palattuamme Suomeen. Meistä tuli myöhemmin ihmislapsen vanhempia ja talo-oikeudenkäynnissä istuvia vähän katkeria tyyppejä. Me pidimme toisiamme kädestä kiinni kuunnellen hiljaa, kun vastapuolen todistajat valehtelivat taloamme koskevista asioista. Kun oikeuden päätös tuli, saimme todeta, että meistä tulee toisenkin ihmislapsen vanhempia. Ajattelin, että kun elämä kaataa lokaa niskaan, niin se samalla sitten kääntää myös kultareunuksensa. Keskityin talomurheen sijasta kasvattamaan toista ihmistaimea sisälläni.
Me emme ole koskaan olleet se tasaisin pariskunta. Olemme molemmat impulsiivia, räiskyviä, hetkessä innostuvia, hetkessä hermostuvia. Toisaalta olemme myös nopeasti leppyviä, kovia halaamaan ja kovia näyttämään tunteita. Nyt 18 vuoden jälkeen voin jo hämmästellä, miten monenlaiset elämänvaiheet olen elänyt rinnallasi tai enemminkin – sinä olet jaksanut elää rinnallani. Olen kohtalaisen hepuloiva ja suorittava sekä varmasti vaativa puoliso, mutta siinä sinä olet. Turvaat uniani öisin ja nouset lasten huutaessa, autat ja tuet kaikessa mitä teen. Tuet niin kovaa, etten pysty sitten juoksuennätyksiini, jos niitä pitää juosta ilman, että tulee kanssasi käsi kädessä maaliin.
Annat voimaa jokaiseen arkipäivään, annat hyvän vastuksen tappeluun ja pidät perhettämme pystyssä, kun minä joskus väsyn. Olen hyvin kiitollinen kaikista 18 vuodesta, jotka olen tähän mennessä saanut kanssani kokea.
Elämä on lahja. On myös valtava lahja saada jakaa se kaikki jonkun kanssa. Ei ole yhtään asiaa, jota en jakaisi ja kertoisi, ei yhtään päivää kun whatsapp ei laulaisi tai ei soiteltaisi. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on puoliso, joka on elämänkumppani.
Kiitollisin mielin lähden tähän päivään, jolloin meillä tulee täyteen 18 vuotta yhdessä. Toivon kaikille hyvää viikonloppua ja lähetän terveisiä viileästä Jyväskylästä!
*Alin kuva Studio Mimi&Nöde