Vuoden viimeinen Me Naiset-lehti sisälsi listan hauskoja kysymyksiä vuodesta 2018, jotka jäivät mieleen. Että mitä tuli oivallettua? Mikä ahdisti eniten? Ja oivallukseksi riittää vaikka, että valkoviini ei sovi homejuuston kanssa. Tai joku muu vastaava pieni juttu. Oli pakko kokeilla summata vuotta noiden kysymysten kautta!
1. Mitä oivalsit vuonna 2018?
Katselin jonkun (?) Instastoriesia ja siellä todettiin hänen hoksanneen, että aurinkolasimerkki Rayban tulee sanoista aurinkosäde ja esto. Niin. Niin itsestäänselvyys, mutten ollut minäkään ennen oivaltanut tuota! Hah!
Isommissa asioissa oivalsin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin hyvin selvästi, etten voi miellyttää kaikkea. Että olen vain hankala ihminen, jos pyrin jokaisen kohdalla miettimään, mitä tämän ihmisen seurassa saa sanoa, mistä puhua, miten nauraa ja niin edelleen. Olisi paljon helpompaa olla vain oma itsensä ja hyväksyä se, että kaikki eivät tykkää. Olen koko elämäni yrittänyt hakea hyväksyntää muilta ja miellyttää ihmisiä ja se on aiheuttanut vain ahdistusta. Että kun joku ei tykkääkään tai en tule jonkun kanssa toimeen, vika on aina minussa. Sitten kun ei keksi mitä on mokannut, ahdistuu ihan hulluna. Kun vika voi olla vaikka siinä, että toisella oli nälkä ja väsymys ja huono päivä. Ehkä ymmärrätte?
2. Mikä on ollut vuoden positiivisin yllätys?
Me Naiset ehdottaa jotain pientä, kuten sitä, että mies tyhjensi lattiakaivon. Ettei hae yllätyksiä liian kaukaa. Itse sanoisin, että muka inhoamani hiihto ja luistelu (toisesta taukoa 17, toisesta 16 vuotta) olivatkin molemmat oikeastaan todella kivoja. Hiihto varsinkin. Että 14 vuotta tauolla ollut lumilautailu lähti taas sujumaan jollain tapaa. Sytyin ihan uudelleen talvilajeihin, enkä malta odottaa että pääsen hiihtämään! Häh?! Mutta näin kävi!
Toinen kiva ylläri oli äitienpäivälahjaksi isommalta poppoolta lahjaksi saatu läppäri. Vanha ei pysynyt päällä ja päivitysten tekeminen oli aika haasteellista!
Kolmas se, että mies on suunnitellut maalavansa maastopyöräni glitterillä! Hih!
Niin ja neljäs tuli mieleen kuvista! Voitin mm. ne arvonnassa ja lisäksi voitin hampurilaislahjakortin ja illanvieton neljälle tamperelaiseen ravintolaan. Eläköön somekisat!
3. Entä saavutus?
Me Naiset ehdottaa, että vaikka selviäminen pahasta viikosta. Hmm. Tekisi mieli sanoa, että paras saavutus oli oma puolimaratonenkka. Mutta ei se ehkä ollut. Parhaina hetkinä jäi mieleen saavutuksemme nelistään: siinä missä lapset saivat minut luistimille, suksille ja lautailemaan, he yhtä lailla samalla oppivat itse hirveästi. Saavutimme perheenä kivoja asioita. Siinä missä minä elvytin lajeja pitkän tauon jälkeen, kuopus kokeili kaikkea ensi kertaa. Oli hauskaa oppia yhdessä!
4. Paras ostos?
Tämä on paha. Karvasukset? Isoin hankinta oli uusi katto, joka on kyllä kaikessa mielessä paras ”ostos”.
5. Pyysitkö ja saitko apua?
Mieheltä sain vähän joka asiassa apua, oli se sitten kuvausongelma, pyöräasia, lastenhoitoasia tai henkinen ongelma. Hirveän huono olen pyytämään apua, siis ihan tosi surkea. En vain kehtaa vaivata ketään. Vanhemmiltani sain paljon lastenhoitoapua.
6. Mitä hyvää tapahtui ihmissuhderintamalla?
Joulukuussa tuntui, että rakastuin mieheeni vähän kuin uudelleen. Ehkä syksy alkoi helpottaa ja saimme viettää joululomaa yhdessä, joka teki tosi hyvää.
Yleisesti ottaen olen ollut ruuhkavuosina ja väsymyksessä todella huono ihmissuhderintamalla. Olen silti iloinen, että lasten kautta saatuihin kavereihin on pidetty yhteyttä ja olemme käyneet vuoden aikana molemmin puolin esimerkiksi kylässä.
Tutustuin uuteen ihmiseen, kun tulin tädiksi. Aika hieno hyvä asia, elämässäni on uusi lähisukulainen.
7. Mikä hieno henkilökohtainen tavoitteesi jäi saavuttamatta?
No stressata vähemmän. Hidastaa enemmän. En oikein tiedä, voiko sitä ihminen luonteelleen mitään? Jos on vähän hermoheikko ikiliikkuja? En päässyt juoksemaan HRCa loppuun, muttei se kauaa jaksanut harmittaa.
8. Mikä on ahdistanut sinua tänä vuonna eniten?
Ahdistus. Siinäpä olen kuulkaa mestari, jos ei joku ahdista niin minä kyllä ahdistuksen kehitän! Ahdistus siitä, ettei koti ole ikinä siisti. Yritän hyväksyä sen elämänvaiheena, mutta joskus väsyksissä tuskastuttaa, että voisiko edes pari tuntia olla ihanasti siisti asunto. Ja sitten taas – koti on elämistä varten, meillä käy nykyään tosi harvoin vieraita, mitä ihmeen väliä?
Työttömyys ahdisti todella paljon. Sain viimeksi toissapäivänä kiitos, mutta ei kiitos-viestin. Väsyttää tyrkyttää itseään ja masentaa, ettei kelpaa. Hiton maisterinpaperit. Siksi esimerkiksi jokainen kaupallinen yhteistyö, jonka tein blogin kautta piristi hirveästi – minun tekeleeni kelpasi yhteistyöyritykselle, saan jotain järkevää puuhaa päiviini ja nautin suuresti niiden tekemisestä. Jouluviikolla saatu osa-aikatyö piristi myös jollain tapaa, vaikkei nyt ihan alaani olekaan.
Kropan ongelmat ahdistivat myös, vaikka eivät ole kuolemaksi. Niin kuin endometrioosidiagnoosi. Päätin olla ajattelematta, ottaa välillä särkylääkkeen ja olla hyvilläni niin kauan kun pahempaa ei löydy.
Väsymys ahdisti useaankin otteeseen. Edelleen olen vähän surkea nukkuja, vaikka anemian taittumisen myötä mentiin paljon parempaan suuntaan onneksi! Silti herään joka risaukseen, mietin yöllä kaikkia kauhuskenaarioita, kuulen lasten itkevän vaikka eivät itke, en osaa nukkua kuin omassa sängyssä jajaja…
Lasten kasvatus. Tuntuu usein, että olen itskein ihan keskenkasvuinen ja innostun asioista kuin lapsi, onko minusta esimerkiksi. Osaanko tätä? Hoidinko nyt tuonkin tilanteen niin kuin vanhemman kuuluu? Ahdistaa, kun ei tiedä mikä olisi parasta ja päässä vaan huutaa ei saa lahjoja, kiristää tai uhkailla ja mitä näitä nyt olikaan. Vauvalehdessä käskettiin neuvotella lapsen kanssa, minkä värisen pipon haluaisi. Jep. Kokeilin kerran uhmiksen kanssa.
Niin siis sanoinko että ahdistelu on lajini? Jätetään lista tähän!
paita NOSH ORGANICS/ hame KAPPAHL/ kengät DR. MARTENS/ korvikset VIA MINNET/ takki VILA
Näin! Aika pieniä ajatuksia, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen. Ehkä jos tekisin tämän viikon kuluttua, mieleen tulisi ihan eri ajatuksia vuodesta 2018. Asu kuvattiin muuten vuoden viimeisenä päivänä, ajatuksenamme oli lähteä Jyväskylään ja nämä vaatteet olin valinnut, kunnes… Jäimme kotiin, saunoimme ja puolilta öin asu oli villasukat ja aamutakki.
Olisiko sinun helppo vastata näihin? Missä onnistuit, mikä ahdisti?
