Viime viikolla tapahtui jotain hurjan jännittävää: pääsin ensimmäistä kertaa eläessäni kurkkimaan teatterin lavasteisiin ja seuraamaan musikaalin harjoituksia! Hiivimme tyhjänä olleeseen Tampereen Työväen Teatteriin ja humpsahdmme täysillä käynnissä olleisiin harjoituksiin. Olin väittänyt ennen tätä iltapäivää, etten hirveästi käy teatterissa. No, en käykään jos verrataan seurueessamme olleeseen teatteriharrastajaan Katriin, joka on näytöksissä kuulemma 4-6 kertaa viikossa. Mutta kun aloin miettimään viime aikoina nähtyjä näytöksiä ja sepustamaan näkemistäni Huojuvasta Talosta, Peppi Pitkätossusta lapseni kanssa ja kuin meidän elämästä kertoneessa talo-ongelmaisesta remonttiesityksestä Rempallaan, tajusin, että olen aina nauttinut teatterista suuresti. Jokainen näkemäni esitys on painunut kokonaisvaltaisena elämyksenä mieleen, ihan eri tavalla kuin esimerkiksi jokin tusinaleffa.
Teatterissa käymistä vaikeuttaa tällä hetkellä se, että kävisin siellä mielelläni mieheni kanssa, mutta esitykset venyvät yli lasten nukkumaanmenoajan, joten siksi ei tule iltaisin yleensä lähdettyä. Nyt kun mietin viime vuoden Peppi-elämystä lapseni kanssa, totesin, että pakko päästä näkemään ja kokemaan joku lasten teatteri. Kuinka paljon hän onkaan siitä puhunut! Ja tiedättekö, minulle selvisi viime viikolla ihan uusi asia: opiskelijat saavat teatterilippuja -50% alennuksella tuntia ennen näytöstä. Aika huima etu vai mitä?
Mutta asiaan, eli siihen, kun hipsimme Samuel Harjanteen ohjaaman musikaalin, Billy Elliotin harjoituksiin. Pala nousi kurkkuun heti, sillä oikeassa teatterissa on jotain todella koskettavaa. Pelkästään se äänen käyttö, mihin teatteriammattilaiset pystyvät on upeaa. Laulu raikasi meidän istahtaessa tyhjään saliin. Oli mahtavaa seurata millaisella otteella Samuel ohjasi varsinkin lapsinäyttelijöitä. Jo harjoitusten seuraaminen itketti, lasten näyttelemisen seuraaminen oli todella liikuttavaa. Samuel ohjasi heitä upean kaverillisella otteella ja kertoi harjoitusten jälkeen yhdessä koreografi Jari Saarelaisen kanssa, että ensi-illasta tulee heille kova paikka. Lapsinäyttelijät ovat olleet Billy-koulussa yli 1,5 vuoden ajan ja nyt ohjaajan on aika ”päästä irti” ja antaa heidän loistaa. Tilanne tulee olemaan haikea. Billy-kouluun valittiin aikanaan 16 poikaa, joista kolme vetää Billyn roolia ja toiset kolme hänen parhaan ystävänsä, Michaelin roolia. Itse asiassa jännitystäkin hommassa on, sillä voi olla, että äänenmurros löytää pääosan esittäjät kun musikaali vielä pyörii. Tämän vuoksi rooleihin onkin jo etsitty lisää poikia, jotta esitykset voisivat pyöriä tauotta.
Billy Elliot-musikaali tulee olemaan suurin tähän mennessä Tampereen Työväen Teatterissa tehty musikaali ja lavalle nousee yhteensä 55 esiintyjää Billy roolissa vuorottelevat kolme poikaa, Jiri Rajala, Simo Riihelä sekä Osku Perkiö. Tarina perustuu vuonna 2000 ilmestyneeseen elokuvaan. Billy on nuori brittiläispoika, joka haluaa nyrkkeilemisen sijaan tanssia balettia. Ajankuva 1980-luvun Englannista sekä hiilikaivostyöntekijöiden lakosta on varmasti onnistunut ja lavasteet tukivat mahtavasti tuota aikaa, jopa likainen tiskiallas oli mietitty jokaista yksityiskohtaa myöden. 1984-85 ollut lakko aiheutti sen, että miljoonan työttömän sijaan Britanniassa oli lakkojen jälkeen viisi miljoona työtöntä. Tuon myllerryksen keskellä Billy tahtoo tanssia ja kokee kovaa vastarintaa yrityksessään.
Pääsimme harjoitusten lisäksi kurkkimaan teatterin lavasteisiin ja se jos mikä oli huima kokemus. En tajunnutkaan kuinka valtava rakennus Tampereen Työväen Teatteri on! Seikkailimme käytäviä pitkin kurkkimaan muun muassa maskeeraajien hommia sekä valtavaa työtilaa, jossa nikkaroidaan lavasteita. Kulisseista löytyi myös metallipaja, jossa lavasteita valmistuu sekä puvustamo, jossa viiden naisen voimin ommellaan mittojen mukaan kaikki esitysasut. Päätä huimasi, kun mietti paljonko käsityötä jokaisen esityksen takana on ja arvostus teatteria kohtaan nousi tällä tutustumisreissulla!
Kun tiedän, että ohjaaja ja koreografi kyynelehtivät ensi-illassa, itken varmasti sitä ajatellessa itsekin tuplamäärän. Jännitän todella 18.10.2018 olevaa ensi-iltaa poikien puolesta. Kukakohan heistä vetää ekana pääroolin? Oikeastaan ensi-iltoja tulee olemaan kolme, sillä jokainen poika saa loistaa ensimmäistä kertaa oikeassa showssa vuorollaan.
Mielenkiintoisen teatterirupeaman jälkeen kävelimme kivenheiton päässä olevaan saunaravintola Kuumaan, jossa pääsee niin saunomaan kuin syömään hyvin teatterin jälkeen. Mutta siitä höpöttelen erikseen omassa postaukssaan, ettei tästä tule liian pitkää romaania. Huomaatte, että innostuin ihan valtavasti teatterihommista, kun pääsi vähän lähemmäs ohjaajan ja näyttelijän maailmaa!
Kiitos valtavasti tästä mahdollisuudesta Tampereen Työväen Teatteri ja kiitos seurasta Viikonloppukokki, Kolmistaan, Savusuolaa, My kind of Luxury sekä Paljon melua teatterista. Nähdään ensi-illassa!
Innostaako Billy Elliot, aiotko suunnata katsomaan? Tai mitä muita juttuja kuuluu teatterisyksyysi?
*yhteistyössä Tampereen Työväen Teatteri