Tuollainen otsikko on kytenyt mielessäni eilisestä asti, vain muutama tunti siitä, kun lähdin lapseni kanssa pressireissulle kaksin. Olemme olleet kaksin viikonlopun reissussa esikoiseni kanssa Visit Jyväskylän reissulla, josta myöhemmin lisää. Nähty ohimennen myös isovanhempia ja miestä sekä kuopusta ja pääasiassa fiilistelty kaksin. Nappasin tähän postaukseen muutaman käynnykkään jääneen ihan todellakin räpsyn niistä fiiliksistä, mitä on ollut.

Miksi tuo otsikko nousi mieleeni vain tunnin reissun jälkeen? Siksi, että heti ensimmäisessä kohteessa lapseni meni tutustumaan toisiin lapsiin, jutteli, kyseli nimeä ja ikää ja alkoi hyvin pian olla sitä mieltä, että hän puuhaa uusien kavereiden kanssa, voiko äiti olla sivummalla. Illalla, noin kuusi tuntia tutustumisen jälkeen lapseni soitti hyvän yön puhelun isälle ja kertoi, kuinka oli saanut uusia hyviä ystäviä ja että se oli parasta reissussa. Hymyilin vieressä hämmentyneenä.

Miksi olin hämmentynyt? Vanhempien seurassa lapsi on minusta välillä ollut… Ujo? Ei kai tuotakaan sanaa voi hänestä käyttää, mutta kun ehdin katsoa häntä muiden lasten seurassa, huomasin, kuinka hirveän sosiaalinen ja ihmisrakas hän on. Hänen filosofian mukaan kavereita saa, kun on ihmisille vaan ystävällinen. Olen kuullut eskarista palautetta hänen sosiaalisuudestaan, mutta nyt vasta pääsin näkemään sitä omin silmin.

Emme ole tehneet esikoisen kanssa juuri sen kummempaa kaksin, kuin käyneet leffassa kaksin tai viettäneet yhden hotelliyön kaksin hänen ollessa vielä neljä. Reissasimme paljon kaksin kuopuksen ollessa vielä mahassa, mutta niistä reissuista ei taida hänellä olla paljon muistoja. Samalla, kun hän on viikonlopun aikana iloinnut uusista kavereista ja halunnut ehdottomasti istua heidän vieressään bussissa ja mennä uimahallissa, hän on ollut tarkka siitä, että ravintolassa ollaan äidin vieressä ja tarkistanut, että eihän vaan pikkusisko tule mukaan hotelliin.

Perjantaina olin vähän alakuloisissa fiiliksissä saatuani taas yhden ”et ole tarpeeksi laadukas”-viestin. Saan joka päivä monta en ole laadukas, hylätty, valitettavasti… yms. viestiä, mutta ei saa lannistua. Yrittäjän on myytävä palvelujaan koko ajan siitä huolimatta. Perjantaina nielin tyhjää samaan aikaan kun juna lähti. Näin lapseni ilon, hän oli odottanut viikonloppua kaksin niin pitkään. Ja päätin nauttia ihan täysillä, oli työtilanne mikä tahansa.

Puhuimme juuri siitä eri bloggaajien kanssa, onko järkeä lähteä ilmaiseksi reissulle, josta ei saa palkkaa, käyttää hirveästi aikaa ja vaivaa, maksaa veroja ja mitä lie. Mutta minä totesin siihen, että nämä ovat sellaisia reissuja, joita ei mitata rahassa. Taloudellisesti ei ole mitään järkeä, sen sijaan lapseni elämyskopan kannalta ihan todella paljon iloa. Hän on ollut superonnellinen ollessaan äidin kanssa kaksin, puuhatessaan mielilajejaan ja nukkuessaan äidin kanssa samassa sängyssä. Sitä, miksi hotellit ovat niin valkoisia en pystynyt selittämään. On kuulemma tylsää, kun kaikki lakanoista pyyhkeisiin ovat valkoisia hotelleissa. Yritin selittää jotain puhtauden väristä, mutten keksinyt mitään uskottavaa.

Niin useasti arjessa kiltti esikoinen jää uhmaraivoavan pikkusiskonsa ”jalkoihin”. Vaikka häntä kiitetään avusta, liian usein jutut keskeytyvät ja hän jää isona ja fiksuna liian vähälle huomiolle. Samalla hän on vielä pieni, joka arvostaa syliä, samaa sänkyä sekä kahdenkeskistä viikonloppua.

Niin minäkin. Näin lapseni ihan uusin silmin tänä viikonloppuna. Näin, miten iso ja omatoiminen hän on. Miten paljon taitoja hän on oppinut eskarissa. Miten valtavan sosiaalinen ja välittävä yksilö hän on. Sydämeni särkyi, kun hän mietti muutaman tunnin ystävyyden jälkeen, tulevatkohan uudet ystävät koputtamaan ovelle ja sanomaan hyvää yötä. <3 Kuinka hellyttävää.

Vaikka tässä viikonlopussa ei olisi ollut mitään järkeä taloudellsesti, monia asioita ei voi mitata rahassa. Lapseni on jo niin iso, että uskon hänelle jäävän pysyviä muistoja viikonlopusta. Oli ihanaa katsoa lastani rauhassa, ihan eri silmin, ihan vain lapsena, ei isosiskona. Ilman että hänen tarvitsi katsoa sekuntiakaan pikkusiskon perään tai jakaa huomio. Hän on ollut superaito, ihana lapsi ja näin hänet eri silmin tämän viikonlopun ajan. Hyvin kiitollinen siitä, että saimme kokea tämän yhdessä.

Kiitollisin mielin kohti sunnuntain aktiviteetteja. Tiedättekö mistä puhun, kun lapsia on useampi ja kaikilla aina oma roolinsa?