Tiistai-iltana sähköpostiini linkin koevedosgalleriaan lauantain kuvauksista. Kerroinkin teille jo, että syksyllä ilmoitin tytöt Mimin ja Nöden Viikarin vuosi-kuvauksiin. Heitä kuvataan miljöössä kerran kuussa koko tämän vuoden ajan, lisäksi hintaan kuuluu synttärikuukautena vielä synttärikuvaus miljöössä. Koko paketti maksaa 240 euroa ja sisältää siis 13 kuvauskertaa, jos synttärikuvauksenkin käyttää sekä yhden kuvan teetettynä/täysversiona joka kuulta. Mielestäni mihin vaan valokuvaajiin verrattuna hinta on niin kilpailukykyinen, että ilmoitin meidät. Harkitsin asiaan jo loppuvuodesta 2017, mutta mihin lie sitten ajatus unohtui.

Niin, tiistai-iltana avasin sitä galleriaa vähän vinosti hymyillen. Kuopus oli ilmoittanut kuvauksissa ettei heitä lunta, eikä pussaa siskoa. Järkkäri onneksi toimii nopeasti ja mietin, että toivottavasti joukossa on ilosiakin kuvia. Avasin koevedosgallerian ja te, jotka seuraatte Instastorejani tiedätte, mitä sitten kävi. Galleriaan on liitetty koskettava musiikki ja siellä oli 14 ihastuttavaa kuvaa lapsista. Aloin katsoa niitä ja parkua ääneen. Musiikki ja ihanat, talviset lapsikuvat menivät syvälle ytimeen. Lapset olivat jo nukkumassa, mutta liikutuin niin valtavasti, että aamulla halasin heitä yhtä aikaa ja hoin, kuinka ihania ovat. Heistä jotkut kuvat olivat vähän höpsöjä, kun näytin.

Syy, miksi haluan, että ammattilainen ottaa lapsistani kuvia on se, että hän on ammattilainen. Toisekseen, lapset toimivat uuden ihmisen edessä ihan eri tavalla, äidin kuvatessa he sanovat monesti ettei kiinnosta. Ammattikuvaaja saa heistä ihan eri asiat irti ja kuvat ovat mieletön muisto pitkän aikaa. Meillä on portaissa muun muassa esikoisen 2-vuotiskuvia, joista hän itse totesi tällä viikolla, että kivaa kun on kuvamuistoja. Niin on, ne kertovat elämästä ja niistä näkee niin selkeästi kuinka lapset venyvät.

Oli siellä galleriassa vähän mutrusuisiakin kuvia, mutta pääasiassa iloisia, nauravaisia tyttöjä. Tyttöjä peiton sisässä hihittämässä. En meinaa nytkään pystyä kirjoittamaan tätä tekstiä liikutukseltani. Minulla ei ole siskoja ja nuo vangitut hetken siskosten välisestä kiintymyksestä saivat itkemään ääneen. Siinä oli todellakin vangittu hetki. Vaikka yhdessä kuvassa kuopus huutaa enkä pussaa ja kääntää päätä pois, hän nauraa silti ja kuva on mieletön hetki lapsuudesta, joka jää niin vanhemmille kuin tytöille itselleenkin muistoksi.

Olin niin vakuuttunut heti ensimmäisen kuvaussession jälkeen, että toin teille pari kuvaa nähtäväksi ja tiedotan, että vielä ehtii mukaan Viikarin vuosi settiinkin, lauantaina on toinen tammikuun kuvaus! Olimme ekaa kertaa kuvauksissa Mimillä ja Nödellä joulukorttikuvissa 2016 kuopuksen ollessa vielä vauva ja olin noihinkin kuviin supertyytyväinen. Kuopus osasi hädin tuskin istua tuetta, mutta kuvista tuli täydelliset. Muistatteko niitä kuvia, täältä voi kurkkia yhden?

On lahja osata vangita ne pienet hetket ja ilmeet. Se siskosten välinen rakkaus. Katson näitä kuvia hyvin suurella kiitollisuudella ja lämmöllä. Kyllä ammattilaisilla on paikkansa.

Käytkö sinä usein kuvaajalla lasten kanssa? Synttärikuvissa? Vai otatko mieluiten itse?